Bänditoiminta ›

Kun amatööripohjalta tehdään noita coverkeikkoja niin 30-50e/jätkä+bensat on ihan kohtuullista miusta. Mieluummin sitä kuitenkin lauantaina käy keikalla soittamassa hyviä biisejä kavereitten kanssa ku lojuu kotona tai baarissa.

Mites te omia biisejä soittavat yhtyeet? Millaisia palkkioita olette saaneet? Olisi kiintoisaa kuulla hieman millaisia rahoja on erinäiset demobändit keikoilta saaneet.
 
Eniten taitaa olla 70e Rokkibaarista(Tku). Kun kolme bändiä jakoi lipputulot niin meille jäi ton verran. Vähiten taitaa olla (jos lasketaan vaan ne mistä nyt yleensä on saanut liksaa) yks Puolassa soitettu keikka josta saatiin 40e. Ei kannata lähteä kilometrikorvauksia tai päivärahoja paljon laskemaan.

Niissä bändeissä joissa olen soittanut on keikkaliksa vaihdellut välillä 0-3000e, mutta homman mielekkyys on silti ollut melkein sama...
 
Juurikin näin. Ei se keikkapalkkio kuitenkaan ole se fiiliksen tuova juttu..

Semmoinen 200-300€+matkakulut yleensä saadaan. Ei me itse olla koskaan vaadittu muuta kuin bensarahat :D. Parhaimmillaan ollaan saatu 1000€.

Semmoinen 200-300€+matkakulut yleensä saadaan. Ei me itse olla koskaan vaadittu muuta kuin bensarahat :D. Parhaimmillaan ollaan saatu 1000€.
 
Per nenä??

Jos bändillä ei ole nimeä eikä sun muutakaan ja jos luoja suo keikan niin sillon mennään +-0 linjalla.
Kun on renkutettu jo jokusen aikaa ja soittotaitoakin löytyy niin silloin voi ruveta jo pyytämään liksaa sen verran että saa omalla vapaa-ajallaankin ostettua pari koppaa kepsua.
 
Tämä nyt näin karkeasti muiden juttuja toistaen.

Per nenä??
 
Ehei :D. Rahat menee aina bändin tilille josta sitten maksetaan kustannuksia esim. levyjen painattamiseen ja nettisivujen maksuun.

Kyllähän sitä aina palkkaakin haluais, mutta sellasella ateria-palkalla ollaan porskutettu entisten bändien kans. Nyt jos uuden bändin kanssa ilmaset oluet saadaan niin kyllä on nokka marengilla. Kunhan vielä keikalle päästäis :)

Semmoinen 200-300€+matkakulut yleensä saadaan. Ei me itse olla koskaan vaadittu muuta kuin bensarahat :D. Parhaimmillaan ollaan saatu 1000€.

 
Per nenä??
 
Täytyy tietenkin ottaa huomioon että aloittelevalla hevibändillä ja vaikkapa harrastetanssibändillä, puhumattakaan ammatikseen soittavasta humppabändistä, on aivan eri tilanne ja suhtautuminen asiaan. Aloitteleva rokkibändi menee tietenkin vaikka omalla kustannuksella soittamaan setin kun siihen annetaan mahdollisuus. Se on aivan selva ja hyyväksyttävä asia kaikin puolin. Jokainen bändi määrittelee itse suhteensa musiikkiin ja musiikista saatavan korvauksen määrään.

Kyllä tuo 200-300€ käteen + matkakulut per soittaja vaatisi jo melkoisen isoa nimeä omaa musiikkia soittavalta bändiltä.
 
Humppa ja bilebändeille tuo voi olla ihan jokapäiväistä kauraa. Ja luonnollisesti pitää suhteuttaa tekeekö hommaa ammatikseen tai edes sivutyönä. Jos musiikki menee harrastuksen lailla, niin liksoillakaan ei ole niin suurta merkitystä.

Kyllä tuo 200-300€ käteen + matkakulut per soittaja vaatisi jo melkoisen isoa nimeä omaa musiikkia soittavalta bändiltä.
 
Humppa ja bilebändeille tuo voi olla ihan jokapäiväistä kauraa. Ja luonnollisesti pitää suhteuttaa tekeekö hommaa ammatikseen tai edes sivutyönä. Jos musiikki menee harrastuksen lailla, niin liksoillakaan ei ole niin suurta merkitystä.
 
Nojoo, mutta en mä silti maksa, että pääsen johonkin soittamaan.

Nojoo, mutta en mä silti maksa, että pääsen johonkin soittamaan.
 
Mie olen maksanut joitakin kertoja, kun on ollut jotain omaa kivaa projektia. Siis köytännössä se on ollut bensakulut.

Mmmmm-mmmm-mmmm....
 
Jos olisin ilkeä, sanoisin, että toiset myy hintaa ja toiset tuotetta, mutta en sano, kun en ole.

Nojoo, mutta en mä silti maksa, että pääsen johonkin soittamaan.
 
No sitten pitää vaan tehdä heti alkuun listahittejä, joilla pääsee headlineriksi, jos aikoo isompiin kuvioihin, mihin teidänkin varmaan kannattaa yrittää, koska on hyvä bändi alla, jos demoihin on luottamista.
 
Eli siis: veikkaan, että olet valmis maksamaan, mutta ne rahat tulevat jokseenkin todennäköisesti takaisin joten no problem.
 
Isojussi:
 
Mmmmm-mmmm-mmmm....

Jos olisin ilkeä, sanoisin, että toiset myy hintaa ja toiset tuotetta, mutta en sano, kun en ole.
 
Taidat puhua asiasta, mistä et mitään käsitä.

Jos olisin ilkeä, sanoisin, että toiset myy hintaa ja toiset tuotetta, mutta en sano, kun en ole.
Se varmaan tarkoittaa sitä, että harrastus- ja toimeentulomielessä tehtyä musisointia ei voi palkkakuiteilla verrata.

Se varmaan tarkoittaa sitä, että harrastus- ja toimeentulomielessä tehtyä musisointia ei voi palkkakuiteilla verrata.
 
Vaikka mä soitan tasan huvikseni, niin kyllä kohtelu/arvostus on jokseenkin lineaarisessa korrelaatiossa liksan kanssa eli jo siitä syystä kantsii laskuttaa riittävästi/kunnolla.
Siten saa myös parempia keikkoja.

Taidan puhua asiasta, mistä et sinä mitään käsitä.
 
25 vuotta (enemmän, kuin sun ikäs??) oon tehnyt mitä erilaisimpia keikkoja sivu- ja päätoimisesti sekä 14 vuotta (toivottavasti ei enemmän, kuin sun ikäs??) teollisuuden kauppaa ennenkuin otin loparit ja jäin päätoimiseksi freelance-muusikoksi.
 
Ihan vaan oikeesti neuvona: Lyökää ensin pöytään kaikki muut argumentit ja vasta ihan VIIMEISENÄ puhukaa hinnasta. Mieluummin niin, että on neuvottelunvaraakin.
 
Toki käsitän senki, että kovin idealistisesti omaa genreensä suhtautuvilla ja varsinkin sellaisilla, joilla suhteellisuuden taju oman bändin tasosta muihin markkinoillaoleviin on hämärtynyt voi varsinainen raaka myyntityö olla "vääräoppisten kouhotusta".
 
Kylmä totuus vaan on, että myyminen vaati ihan yhtäläillä ammattitaitoa, kuin soittaminenkin. Tää on nähty niin vitun monta kertaa.

Vaikka mä soitan tasan huvikseni, niin kyllä kohtelu/arvostus on jokseenkin lineaarisessa korrelaatiossa liksan kanssa eli jo siitä syystä kantsii laskuttaa riittävästi/kunnolla.
Siten saa myös parempia keikkoja.
 
No mutta kun sinä taidat soittaa huviksesi sitä samaa huttua kun muut soittaa työkseen. Kysehän ei ole siitä, onko soittajalla kivaa, vaan siitä minkätyylistä musaa yleisö saa kuullakseen. Tanssijalle on ihan sama tuleeko se metsäkukkia sieltä harrastemuusikolta vai ammattilaiselta jos sen tahdissa voi tanssata. Sillä kuitenkin on merkitystä tuleeko sieltä se metsäkukkia vai joku tuntematon hiivikappale jonka tahdissa tanssaaminen muuttuu pogoamiseksi.

Nojoo, mutta en mä silti maksa, että pääsen johonkin soittamaan.
 
Heh, olisipa meiltäkin jäänyt Tallinnan keikat ja isot elämykset väliin tuolla periaatteella.
 
Ei niitä voi rahalla mitata ja sitä paitsi soittaminen on niin saatanan mukavaa, että minä maksan siitä mielelläni. Repii ne rahat jostakin, soittaminen on se henkireikä, mikä mahdollistaa muun elämässä jaksamisen. Jos siitä joskus jotain tulee takaisinpäinkin, niin bueno, mutta ei sitä rokkihommissa kannata sillä periaatteella ajatella, tulee tippa linssiin vuosikymmenten päästä laskiessa.
 
Parempi kun ei laske, rock on kustannustehokasta toimintaa varsin harvalle. Mutta ei se sen loistavuutta vähennä.
 
Ja sanan "rock" paikalle voi kyllä varsin huoletta sijoittaa sanat "oman musiikin soittaminen".
 
On tosiaan vähän covereiden soittajilla nyt puurot ja vellit sekaisin. Eivät omaa kamaa soittavat tyhmyyttään sitä tee, kyllähän jokainen voi treenata cover-setin kasaan ja silloin on saumaa pyytääkin keikkaliksaa. Mutta omia biisejä vääntäessä täytyy tajuta se, että ei sitä rahaa keikkajärkkärille taivaasta tipu. Jos bändi houkuttaa sisään lipunmaksajia ja kaljanostajia, niin kyllä sitä liksaakin voi pyytää. Jos moista ei voi taata, pitää tyytyä siihen mitä saa. Pyyntöjä ja ehdotuksia saa esittää, niistä neuvotellaan tapauskohtaisesti sitten. Pääasia että soitto soi, sen pitäisi olla jokaiselle soittajalle pääasia, eikö?

nsinä
 
25 vuotta (enemmän, kuin sun ikäs??) oon tehnyt mitä erilaisimpia keikkoja sivu- ja päätoimisesti sekä 14 vuotta (toivottavasti ei enemmän, kuin sun ikäs??) teollisuuden kauppaa ennenkuin otin loparit ja jäin päätoimiseksi freelance-muusikoksi.
 
Ihan vaan oikeesti neuvona: Lyökää ensin pöytään kaikki muut argumentit ja vasta ihan VIIMEISENÄ puhukaa hinnasta. Mieluummin niin, että on neuvottelunvaraakin.
 
Toki käsitän senki, että kovin idealistisesti omaa genreensä suhtautuvilla ja varsinkin sellaisilla, joilla suhteellisuuden taju oman bändin tasosta muihin markkinoillaoleviin on hämärtynyt voi varsinainen raaka myyntityö olla "vääräoppisten kouhotusta".
 
Kylmä totuus vaan on, että myyminen vaati ihan yhtäläillä ammattitaitoa, kuin soittaminenkin. Tää on nähty niin vitun monta kertaa.
 
Joo eli et tajunnut hevon vittua. Etkä voikaan, koska sulla ei näytä olevan kokemusta.
 
Mutta ei kannata kumminkaan hermostua. Oisit onnellinen, että saat työstäsi liksaa, koska se on ainoo, mitä saat ja sä oisit todella tyhmä, jos et ottaisi palkkaa työnteostasi.
 
Ja Baronille: sähän oot hyvä jannu, mutta kuten Arva sanoi, sä soitat sitä samaa huttua harrastukseksi (tai puoliammatiksi), mitä muut soittaa ammatikseen. Sulla on kuitenkin niin paljon selkärankaa, ettet tiputa hintatasoa vain saadaksesi keikkaa, niinkuin melko monet viikonloppuhumppaajat tekevät ja syövät siten ammattilaisten leipää. Sitä sä et mun tietääkseni tee.
 
Sen sijaan, kun omaa musaa tekevä, siis taidetta tekevä, bändi haluaa läpimurtoa, on se juttu ihan eri. Ei ole mitään pikkujouluhävyttömyyksiä tai Kultaisia korvarenkaita myytävänä vaan oma juttu, joka on saatava läpi. Jos siinä jutussa on läpimenomahdollisuudet eli se on tarpeeksi hyvä, ei sitä ole kukaan aiemmin kuullut. Mitäs silloin myydään? Silloin promotaan.
 
Jos pääsee niin pitkälle, että kysytään Lontooseen klubikeikalle, on oltava rahaa maksaakseen mestasta ja se on saatava joko lämppäreiltä, omasta pussista (sitä ne levy-yhtiöennakotkin ovat) tai jostain tukisysteemistä. Sama koskee klubirundaamista. Keikkaliksoja ei oikeasti ole vaan siihen juttuun kannattaa lähteä, jos mahdollisuus (eli siis levyjakelu) on kunnossa ja jos rundilta haluaa rahaa, on se tehtävä esimerkiksi paitakaupalla.
 
Voi toki lähteä ihan vain harrastuspohjalta matkustamaankin ja sekin on avartavaa, mutta ei tässä siitä sen enempää.
 
Ja vaikka taas Suomessa menestyksen koittaessa tulot tulevat aika pitkälle keikkaliksoista, ei alussa näin ole vaan suosio on rakennettava. Toki sen voi saada yhdellä hitilläkin, mutta se ei todennäköisesti kestä. Varmempaa on luoda oma, uskollinen yleisö.
 
Esimerkiksi esihistoriallisilla ajoilla joku Neljä Ruusua teki vuosina -88-89 varmaan parisataa akustista vetoa joka ainoassa eteen osuneessa baarissa ja siitä seurauksena vuonna -90 pohja oli valmis, kun ilmestyi Sukellus -single. Silloin bändi aloitti hillittömän keikkailun ja tuli Haloo, joka räjäytti pankin, joka varmistettiin hillittömällä keikkailulla ja lopullisesti homma sementöityi Popuskonnolla, jonka tiimoilta bändi teki seitsemän viikon rundin yhdellä vapaapäivällä.
 
Mutta pohjalla oli siis aivan mieletön Suomen ristiin rastiin rassaaminen pakulla, laulukamoilla ja soittopaikkoina kaikki huoltoasemakuppilat ja tinatuopit, mitä Suomesta löytyi. Eipä niistä paljoa tota pätäkkää lähde, mutta nythän näyttää siltä, että ammatillisesti kannatti. Koulua siinä ei käyty ja mun mielestäni sellainen varmstelu ei toimikaan, vaikka monet ovat varmaan eri mieltä.
 
Myytiinkö siinä tuotetta vai hintaa, sen saa Isojussin kaltaiset "myyntitykit" päättää.
Samoin kuin kaikista muistakin satsauksista, mitä bändit ovat kautta aikojen tehneet. Bowien eka Amerikan rundi, HIM:in veitsi-kurkulla -satsaus Saksaan, Waltarin Berliiniin muutto, Pistepirkkojen kärsivällinen kuukausien mittaisten klubirundien teko Euroopassa ja kärsivällinen kaiken tekemisen omaan päätösvaltaan haaliminen ja samaan aikaan musiikillinen tinkimättömyys. No, bändi vietti 25-vuotisjuhlia taannoin loppuunmyydyllä Tavalla.
 
Mutta täytyy ottaa huomioon, että voi olla, että homma ei taloudellisesti toimikaan. Joko se on taiteellisesti yksinkertaisesti liian huono tai sitten sattuu väärään tilanteeseen. Nämäkin kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tulevat saamaan ansaitsemansa kuuntelijat, joten taiteellisesti kaikki saavat ennemmin tai myöhemmin ansaitsemansa kohtalon. Mutta ihmiskohtalo voi olla tyly, jos on satsannut kymmenen vuotta bändiin ja homma ei toimikaan.
 
Tää on musta oikeasti iso rasite näissä keskusteluissa, että puhutaan aivan eri asioista samoilla pihoilla ja niistä sitten joku vielä viitsii lähtee vääntään. Jos voitaisiin sopia, että tehdään ero (1) oman musan, oman ilmaisun eli taiteenteon ja (2) muun välillä. Esimerkiksi tällä hetkellä on jo paljon noita rockcover -pumppuja, jotak musta aika usein sijoittavat itsensä väärään viitekehykseen ns. aitojen rockbändien jengiin.
 
Onhan se tietysti makeempaa, mutta kun se ei vain ole niin eikä myöskään johda liksallisesti mihinkään. Jos nekin miettisivät itseänsä kylmästi viihdyttäjinä niin silloin se rahakas viitekehys löytyisi sieltä, missä tarvitaan näköispainosta rockbändistä eli yrityskekkereistä. Osa ei tietysti kykene sinnekään, mutta niille jää sitten loputon virta syntyviä ja kuolevia kaljakuppiloita.
 
Toisaalta jokainenhan viime pelissä tekee tyylillään, joten en nyt niitä kuvitelmia olisi keneltäkään riistämässä. Mutta minusta keskustelu asioista voisi olla hedelmällisempää, jos keskustelussa edes pyrittäisiin puhumaan asioista asioina.