Bänditoiminta ›

kuinka vaikeeta voi olla löytää motivoitunutta porukkaa bändiin?
 
pakko varmaan laittaa pari tyyppiä vaihtoon kun ei treeneissä näy.. ja sillon kun näkyy ni ollaa sen puoltoist tuntia paikalla ja ilmotetaan et mun täytyy lähteä, on ruoka uunissa. tai sauna pitää lämmittää. tai jotaa muuta..
 
kun on itellä ja rumpalilla selkeet tavotteet tän hommankaa ni käy rassaamaa päätä kun muut (2kitaristi/laulaja sekä basisti) hidastaa..
 
ei viititä treenata kotona. treeneissä ei käydä tai ei pystytä uhrata aikaa niihin mitä on sovittu.
basisti ei hommaa omia kamoja..ei omaa bassoa, ei bassovahvistimia vaan soittaa lainabassolla. jota ei viitti huollattaa, joka ei pysy vireessä, jossa on 20 vuotta vanhat kielet ja korkkiruuvi kaula. ja se hirvitys on kytketty laulumikseriin.. toimiihan sekin. mutta kuitenkin.
 
laulajakitaristilla on toinenkin bändi, johon aikaa tuntuu löytyvän.. sekin jo kertoo osansa.
 
ihme meininki, vaikka on puhuttu et mihi tällä tähdätään.. luulevat vissiin et hommat tapahtuu itekseen ilman kovaa työtä..
 
jotain toimenpiteitä koht tehtävä..

JL89: kuinka vaikeeta voi olla löytää motivoitunutta porukkaa bändiin?
...
ihme meininki, vaikka on puhuttu et mihi tällä tähdätään.. luulevat vissiin et hommat tapahtuu itekseen ilman kovaa työtä..

 
Ovat nääs lukeneet sun allekirjoituksen :)

hahah :D ilmeisesti

Olen samaa mieltä, että kevyin syin ei kannata ketään lähteä erottamaan. Bändin toimintaan kuuluu se, että välillä joku jäsen ärsyttää etenkin, jos toiminta on tiivistä ja jäsenet tunteella mukana. Jos jonkun jäsenen toiminta on este bändin edistymiselle, on syytä keskustella jatkosta. Musta ei kuitenkaan ole kovin reilua erottaa antamatta mahdollisuutta parantaa tavat.
Miten niin ei kevyein perustein? Kyse on kummiskin harrastuksesta ja jos bändin perustajajäsenet vaikka päättää ettei bändin jäsen klaaraa hommaa niin miksi pitää olla jotku perustelut olla? Pitääkö sietää tyyppiä joka ei istu bändiin? hei haloo?

echo66: Olen samaa mieltä, että kevyin syin ei kannata ketään lähteä erottamaan. Bändin toimintaan kuuluu se, että välillä joku jäsen ärsyttää etenkin, jos toiminta on tiivistä ja jäsenet tunteella mukana. Jos jonkun jäsenen toiminta on este bändin edistymiselle, on syytä keskustella jatkosta. Musta ei kuitenkaan ole kovin reilua erottaa antamatta mahdollisuutta parantaa tavat.
 
^lainaus yllä
 
Miten niin ei kevyein perustein? Kyse on kummiskin harrastuksesta ja jos bändin perustajajäsenet vaikka päättää ettei bändin jäsen klaaraa hommaa niin miksi pitää olla jotku perustelut olla? Pitääkö sietää tyyppiä joka ei istu bändiin? hei haloo?

Monta kertaa. Ja syyt on olleet yleensä siinä ettei kaveria näy ikinä treeneissä ja on siitä johtuen ihan pihalla setin kanssa. Pari kertaa jopa juopottelun takia! Nykyään en ole enää niin kärkäs antaan monoa, mutta toisaalta pitkittäminen monesti syö bändin motivaatiota jatkaa jos ns. heikoin lenkki ohareillaan tuhlaa toisten aikaa ja vaivaa. Toivon että tällaiset kaverit ymmärtäisi itse lähtä, mutta ei ne aina tajua.
Yleensä pidetään palaveri, tai montakin palaveria ja yritetään ratkaista ongelmat ja jos homma ei muutu, niin sitten vain ilmoitetaan että "nyt loppu". Turhaa sitä kiertelee. Mutta on se aina raskasta ja tympeetä antaa kaverille monoa, mutta yleensä bändi piristyy noiden juttujen selvittyä.

Parasta on kun laulajakitaristi lähtee bändistä kun ekaan keikkaan n. 1kk aikaa.
 
Syyt:
- tyyli ei kiinnostanut: tämä sovittu jo alussa ja silloin ollut ok
- liikaa paineita: yritetty treenata keikkasettiä kuntoon, siihen ajan löytyminen stressaavaa kyseiselle henkilölle
Lisäksi pitäisi parit lyriikat tehdä (pitänyt tehdä jo kuukausia), sama homma.
- kaikesta riidellään aina: naamakkain sovitaan/ sovittu asioista X, ryhmäkeskustelussa ihan kuin eri ihminen puhuisi.
 
Tämä siis tapahtui eilen.

Eihän sitä väkisin kannata räpeltää.

Savage Land: Parasta on kun laulajakitaristi lähtee bändistä kun ekaan keikkaan n. 1kk aikaa.
 
Syyt:
- tyyli ei kiinnostanut: tämä sovittu jo alussa ja silloin ollut ok
- liikaa paineita: yritetty treenata keikkasettiä kuntoon, siihen ajan löytyminen stressaavaa kyseiselle henkilölle
Lisäksi pitäisi parit lyriikat tehdä (pitänyt tehdä jo kuukausia), sama homma.
- kaikesta riidellään aina: naamakkain sovitaan/ sovittu asioista X, ryhmäkeskustelussa ihan kuin eri ihminen puhuisi.
 
Tämä siis tapahtui eilen.
 
Mielestäni yhdessä tehdyt sitoumukset on syytä pitää ihan jo lojaalisuudesta muita kohtaan.
Ajoissa ja avoimesti kun ilmoittaa innostuksen hiipumisesta, saa kuitenkin aikaan siirtymäajan, jolloin muu porukka voi päättää mitä tehdä jatkon kanssa ja vaikka alkaa etsimään uutta pelimannia.
 
En ole itse aina toiminut näin fiksusti lähtiessäni.

Mietin, että avaudunko tästä blogiini vai tänne. Päädyin kuitenkin mahdollisen interaktiivisuuden takia tänne.
 
Tilanne on aika p:stä tällä hetkellä ja kaikki tuki, ymmärrys ja jelpit ois jees.
 
Alla on aika tuore proggis, jossa suurin osa soittajista tuntee toisensa 3-4 vuoden takaa ja sitten meidän kiippari, jonka tunnen 30 vuoden takaa, veli kun on.
 
Veljen kanssa olen soittanut yhdessä aikaisemmassakin projektissa, joka jäi sitten vähän junnaamaan paikalleen. Päädyimme ihan puolivahingossa sitten hyvässä yhteisymmärryksessä siihen, että soittaja- sekä soitinvaihdoksia tehtiin, jolloin pääsimme sen verran nopeasti eteenpäin, että päädyimme satsaamaan tähän kokonaan uuteen projektiin.
 
Uudessa projektissa sitten juteltiin soittajien kesken, että tarvitsemme selkeitä päämääriä ja joltakulta sellaista otetta, että pysytään tavoitteissa. Eli suomeksi sanottuna sitä bändiliideriä, joka rooli sitten päätyi aika kivuttomasti mun harteille. No, olen aika monissa projekteissa sekä musiikissa, että sen ulkopuolella toiminut johtajana, että turha hohto johtajuudesta on kyllä jo aikaa sitten himmennyt. Sen homman tajuaa nykyään olevan aika paljon sitä, että on vain yksinkertaisesti bändistä se, joka niin sanotusti viitsii eniten.
 
No, meillä on veljen kanssa ollut aina sellaista nokittelua keskenään, pääosin täysin leikkimielellä. Mutta nyt tästä johtajuudesta on ilmeisesti muodostumassa auktoriteettiongelman takia hieman vaikeaa. Esimerkkinä nyt toimikoon vaikkapa eiliset treenit, jossa veljeni kiippareiden takana lopetti lähes jokaisen biisin kesken, tarttuen älypuhelimeen ja mesetteli milloin kenenkin kanssa. Kun tästä sitten huomautin, että olisi ihan suotavaa kunnioittaa yhteistä aikaa sen verran, ettei ihan koko aikaa istu luurissa, ainakaan kesken biisien. Vastaus tuli sellaisella vittuilevalla äänellä ja ilmeellä, että no mä annan nyt sitä tilaa. Tämä tokaisu tilan antamisesta perustuu niinkin kauas, kuin kevättalveen, jolloin yksissä treeneissä sanoin veljelle, että hän voisi vähän antaa muillekin soittimille tilaa välillä. Hänellä kun on tapana hakata sitä kiipparia välillä kaikilla kymmenellä sormella yhtä aikaa ja täysillä.
 
Olo oli jokseenkin aika kettuuntunut, koska tuollainen mun kuukausien takaiseen sanomiseen suhtaudutaan, kuin olisin sanonut sen tilan antamisen alunperinkin kettuillen. Ilmaisin vain kaikkien soittajien toiveen, että ihan jokaista äänialaa ei täytettäisi kiippareilla, että muillekin jää tekemistä. Tämä niin sanottu soittimella keuliminen on veljelle jo aikasemmista projekteista ominaista, kuulin hänen entisen bändinsä kitaristin kerran vaan sanovan, että X:ssä ei ole mitään muuta ongelmaa, kuin se, että se aina keulii sillä pianollaan.
 
Jotenkin tilannetta selventää myös se tieto, että veli on lähdössä vajaan vuoden päästä toiselle puolelle maapalloa, ties kuinka kauaksi aikaa. Tavallaan tuo asia myös kertoo siitä, että emme me aivan älyttömästi pysty kiipparin varaan rakentamaan, koska juuri about vuoden päästä olemme parhaassa iskussa, jolloin sitten alkaa se keikkojen tahkominen ja ehkä levykin.
 
Olen nyt sitten aika tukalassa tilassa, kun mietin, että pitäisikö minun sanoa suoraan veljelle, että palveluksia ei enää tarvita. Tilannetta herkistää vielä se, että veli on kovan kuorensa alla tosi herkkä, ja tietäisin sen jo nyt, että tuollainen potkujen saaminen voisi romuttaa koko äijän, ainakin hetkeksi. Ystävyyden ja kaveruuden veljen kanssa se romuttaisi hetkeksi ihan varmasti, sen verran veljeäni luonnollisesti tunnen.
 
Koko hommassahan ei nyt olisi kahta sanaa, jos tän proggiksen tarkoitus olisi olla vain jokin jamittelu/irroittelukokoonpano, mutta jo alusta asti jokaiselle oli selvää, että meillä on olemassa päämäärät ja jokainen soittajista on kuitenkin sen verran kokenut, että ne tavoitteet keikkailuista ja levystä on ihan realismia ennemmin kuin kaukaista unelmahöttöä. Mutta sen verran voin sanoa, että veljelle tuo tavoite tai päämäärä ei ole selvä. Välillä hän syttyy jo ihan soittamisen aikana, kun tajuaa miten hyvin porukka ajoittain jo nyt soittaa yhteen, mutta sen jälkeen into jotenkin laantuu ja musan hehkuttamisen sijaan hehkutetaan sitä, kuinka kohta koko paskasuomi jää taakse ja sitä ja tätä reppureissua sinne ja tänne jne.
 
En ole vielä muiden soittajien kesken puhunut mahdollisesta erottamisesta, enkä tiedä mitä mieltä muut asiasta ovat. Oon miettinyt, että jos esittäisin tän mua hiertävän asian treeneissä kasvotusten, kaikkien paikallaollessa ja kaikkien kuullessa asiasta ensimmäistä kertaa. Silloin kaikki pääsisivät kertomaan mielipiteensä heti tuoreeltaan ja antamaan mahdollisesti minullekin palautetta, että onko vika sittenkin vain minussa, tai tavassani esittää asioita. Tuo lähestymistapa ainakin itsestäni tuntuisi reiluimmalta kaikkia kohtaan.
 
(Jos jaksoit lukea tänne saakka, olet velvoitettu vastaamaan) :)

kuusilehto: Tilannetta herkistää vielä se, että veli on kovan kuorensa alla tosi herkkä, ja tietäisin sen jo nyt, että tuollainen potkujen saaminen voisi romuttaa koko äijän, ainakin hetkeksi. Ystävyyden ja kaveruuden veljen kanssa se romuttaisi hetkeksi ihan varmasti, sen verran veljeäni luonnollisesti tunnen.
 
Kyllähän toi tilanne kuulostaa siltä että tossa on jotain muuta tulehdusta kuin vaan kykyä/kykenemättömyyttä soittaa bändissä. Kun kyseessä on muuten läheinen ihminen, suorat potkut aivan varmasti romuttaisi suhteita, mihin en näe mitään syytä.
 
Mitäs jos keskustelisitte asioista ja kysyisit, mikä kiikastaa ja että miten bänditoimintaa voisi kehittää niin, että hänellä olisi myös mukavampi olla mukana. Selvästi tuossa on kuitenkin kyse siitä, että sun veljelläs on paska fiilis bändissä tällä hetkellä. Kyllä mä lähtisin siitä purkamaan ensin.
 
Mahdollisia syitä huonoon fiilikseen on tosi paljon. Nopeasti tulee mieleen:
- Tuntuu, ettei soittoa arvosteta
- Koko bändi ei kiinnosta, mutta on mukana koska itse ei halua feidata
- Joku yksi tai pari tilannetta kaivertaa, mutta niistä ei osaa puhua (esim. just toi "älä vie kaikkea tilaa" -juttu)
 
Hyvä bändin liideri on paitsi sellainen joka saa bändin menemään eteenpäin, sellainen joka kuuntelee hankalissa tilanteissa. Tiedän, että se on raskasta ja saattaa tuntua epäreilulta, "miksi just mun pitäis olla se rakentava ja kärsivällinen". Tsemppiä. Hyvin se menee.

Objectif Lune: Mitäs jos keskustelisitte asioista ja kysyisit, mikä kiikastaa
 
Communication is the key. Tuossa ennen työvuoroa päätin ottaa luurin kauniiseen käteen ja puitiin nuo eiliset treenit läpi ja siinä sivussa muutakin. Eilinen meni täysin veljen väsymyksen piikkiin, eikä mitään ongelmia ole siinä, että sanon ihan suoraan tulevaisuudessakin, jos sanottavaa on. Pitää vaan itsekin muistaa se intin kultainen johtamissääntö, että negatiivinen palaute aina kahden kesken ja positiivinen kaikkien kuulleen.
 
Kiitos hyvästä vinkistä Lunelle ja tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin, ettei väärinkäsitykset jää taustalle häiritsemään :)

Savage Land: Parasta on kun laulajakitaristi lähtee bändistä kun ekaan keikkaan n. 1kk aikaa.
 
Toinen on ku julkasee debyyttilevyn ja heittää yhen keikan julkasun jälkeen ja sit laulaja ilmottaa et ei tää ookkaan kivaa mä lähen ny.
 
Toki nyt on ihan vitusti kovempi jätkä keulilla, kakkoslevy työn alla ja ens perjantaina Berliinissä keikka.

Sen olen huomannut, että hyviä soittajia/laulajia tästä maasta kyllä löytyy. Sitoutuneita sitten ei niinkään.
 
Mikään ei ota niin paljoa pannun kun se, että etukäteen esim kuukausi sitten on sovittu, että seuraavissa treeneissä jokainen on sitten katsonut uudet biisit kotona siihen kuntoon, että niitä voi treeneissä vaan alkaa soittamaan. Sitten kun treenit alkaa, niin ensimmäinen kommentti on, että 'en oo ehtiny yhtään kattoa'. Näissä tilanteissa tekis mieli lähteä vaan samantien kävelemään.

Ruutukunkku: Sitten kun treenit alkaa, niin ensimmäinen kommentti on, että 'en oo ehtiny yhtään kattoa'. Näissä tilanteissa tekis mieli lähteä vaan samantien kävelemään.
 
Siihen tottuu... kun huomaa syyllistyvänsä moiseen itsekin, ei jaksa hermostua toisillekaan :/

Kefiiri: Siihen tottuu... kun huomaa syyllistyvänsä moiseen itsekin, ei jaksa hermostua toisillekaan :/
 
Miksei. Varsinkin jos treenaa esim viikoittain, syyllistyn varmasti itsekin moiseen, mutta minusta se on toisten kunnioittamista, että valmistautuu jollain lailla treeneihin, varsinkin jos jotain on sovittu. Meillä vaan on semmonen tilanne, että treenataa ehkä 4-5 kertaa vuodessa. Onneksi on sen verran paatuneita soittajia mukana, että tämä tahti riittää ja treenataa silloin kun on jotain treenattavaa. Silloin tämän tyyppinen asenne ei maistu.

Ruutukunkku: Sen olen huomannut, että hyviä soittajia/laulajia tästä maasta kyllä löytyy. Sitoutuneita sitten ei niinkään.
 
Mikään ei ota niin paljoa pannun kun se, että etukäteen esim kuukausi sitten on sovittu, että seuraavissa treeneissä jokainen on sitten katsonut uudet biisit kotona siihen kuntoon, että niitä voi treeneissä vaan alkaa soittamaan. Sitten kun treenit alkaa, niin ensimmäinen kommentti on, että 'en oo ehtiny yhtään kattoa'. Näissä tilanteissa tekis mieli lähteä vaan samantien kävelemään.
 
Joo, tätä esiintyy silloin tällöin. Tosin useimmiten tilanteissa, joissa ei ole ollut vaikkapa keikkaa tiedossa, jolloin motivaatio tekemiseen yleensä aikalailla nousee. Mutta kyllähän se vi***taa, kun itse tekee osansa ja osa porukasta lusmuaa.

kuusilehto: (Jos jaksoit lukea tänne saakka, olet velvoitettu vastaamaan) :)
 
Kysy siltä, että mitä ajatuksia on siitä kun hän on itse poissa ja bändi aikoo jatkaa siinä vaiheessa ilman häntä eri soittajan kanssa.

kuusilehto: ...veli on lähdössä vajaan vuoden päästä toiselle puolelle maapalloa, ties kuinka kauaksi aikaa.
 
(Jos jaksoit lukea tänne saakka, olet velvoitettu vastaamaan) :)
 
Koska luin, olen.
 
Jos mies on joka tapauksessa lähdössä, niin tässä kohdassa vois ottaa hänen kanssaan puheeksi, että mitenkäs me koulimme uuden kiipparistin sisään yhtyeeseen, koska semmoinen tullaan kuitennii tarvitsemaan tuossa puolen vuoden päästä.