Bänditoiminta ›

Eikö se, että ylipäätänsä käy keikoilla, kerro siitä että pyrkii bändinsä kanssa johonkin?
 
Öh... ei noin voi sanoa yleispätevästi. Mä olen tehnyt keikkoja ihan sen takia, että tykkään esiintyä, ilman ensimmäistäkään ajatusta että tämä bändi sitten levyttää ja tekee hittejä: cover-, tanssi- ja bailutouhuissa toi on aivan yleistä. Eri juttu toki jos tahdotaan tehdä omaa musaa.
 
Eri tavoilla motivoituneita ihmisiähän voi olla vaikka miten monenlaisia: niitä ihmisiä olen nähnyt ihan liikaa, jotka haluavat rokkitähdeksi, mutta eivät ole valmiita tekemään mitään asian eteen.
 
Ja sekin pitää muistaa, että ihmisten vaikuttimet ovat kovin erilaisia. Esimerkki. Se, joka kirjoittaa bändille biisin, luultavasti toivoo että sitä työstettäisiin - mutta tuo voi tapahtua vain omia intressejä ajatellen. Muille ei välttämättä olisi niin väliä, vaikka kyseinen hengentuote ei koskaan näkisi minkäänlaista päivänvaloa.
 
On tietty upeaa, jos kaikilla on samanlainen ajatus siitä, minkälaista bändiä halutaan tehdä. Silloin kaikki toimii samaan suuntaan: uusi biisimateriaali, soundit, kaikki edesauttavat vahvaa kokonaisuutta. Silloin kun homma pelaa noin, rupeaa joustoakin löytymään: sitä aikaa bändille vaan puserretaan jonkun vähemmän tärkeän jutun kustannuksella.

Meillä A, B ja C haluavat viedä bändiä eteenpäin, tehdä biisejä, tehdä keikkoja, tehdä levyn, nussia eukkoja, saada rahaa, sikailla... vain D puuttuu.

Näinhän se aina. Kestäis varmaan ikuisuuden ennenku sais kasaan kokoonpanon, jossa kaikkien motivaatio on yhtä korkeella.
Parempi vaan potkia perseelle niitä vätyksiä niin kauan ku ne on mukana...

Tommonen "steady cult following" olis ihan kiva juttu.
 
"I don`t wanna be a rock `n roll star..."

Millaisia kokemuksia ihmisillä on siitä, kun motiivit soittaa bändissä menevät totaalisesti ristiin? Esim: jäsen A ja B haluavat viedä bändiä aktiivisesti eteenpäin, ehkäpä jopa levytyssopimukseen asti, mutta C haluaa vain soittaa ilman sen enempiä tavoitteita, koska pitää soittamisesta.

 
Mä olen useampia kertoja joutunut sellaisiin tilanteisiin, että bändin jäsenten keskinäiset tavoitteet ovat eri, ja se on aina johtanut bändin hajoamiseen (kriittisten jäsenten lähtöön, vaikeuksiin, bändin olennaiseen huononemiseen tms) viimeistään siinä vaiheessa kun "menestys on huulilla", eli mahdollisimman katkeriin tilanteisiin. Tämän vuoksi mä olen oppinut karttamaan sellaisia tilanteita kuin ruttoa.
 
On ihan jees, jos bändin motiivi on soitella huvikseen yhdessä, treenata treenaamista ja mahdollisesti käydä kerran vuodessa keikalla näyttämässä kavereille uusia biisejä. Se on täysin sallittu tapa harrastaa bändeilemistä, se vain ei oo mun tapani. Ikävä kyllä se on monen taitavan ja kultakurkkuisen soittajan tapa, juuri sellaisten kaverien joita tarvitaan, jos aiotaan muuttaa vuohenkusi kullaksi, kuten sanonta kuuluu. Kiusaus on kova pitää tällaiset kaverit bändissä vaikka valheellisilla lupauksilla ("joojoo, ens kuussa ei oo yhtään keikkaa - paitsi ne 20 - saat viettää vaimosi kanssa viikon yhdessä") ja jättämällä kertomatta siitä tulevasta euroopan-rundista ja levyjen uusista ulkomaan-lisensoinneista, etteivät pelästy. Tai vaihtoehtoisesti lahjomalla, tekemällä soittamisesta houkuttelevampaa "ilmaisilla" juomilla, takahuoneen salaattipöydällä, hotellihuoneilla, "bändin maksamilla" lennoilla kotiin katsomaan lapsia tai amerikkalaisella keikka-autolla. (On uskomatonta, miten helposti ihmiset saa uskomaan, että he ovat ansainneet kaiken osakseen tulevan hyvän jollakin epämääräisellä neroudella tai tarkemmin määrittelemättömällä lahjakkuudella, joita "ei saa haaskata".)
 
Noin ei kuitenkaan pidä tehdä. Rehellisyys ennen kaikkea, ja päämäärä sovitaan ajoissa ennen kuin on haaskattu aikaa väärien kaverien treenauttamiseen. Mä olen nykyään niin kyyninen, että bändien kanssa sovitaan vuoden, kolmen vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden tavoitteet kirjallisesti (no, siis ne listataan lapulle, jonka kaikki lukevat, ei mitään sopimuksia kirjoiteta), ja käsitellään myös se, onko ok jos meneekin vuoden verran pidempään kun joku soittajista joutuu pidemmäksi aikaa sairaalaan tai saa isyyslomaa.
 
Tää kuulostaa varmaan aika kylmältä ja kovalta asenteelta, mutta ei tää mikään über-pro -juttu ole, Macchiavellit on luettu, ja soittaminen niin olennainen osa elämää, ettei siitä mielellään luovu, ei varsinkaan niistä hauskimmista ja rankimmista puolista - keikoista, uusista kaupungeista, vieraista yleisöistä jotka alkavat ajan kanssa näyttää tutuilta ja saada nimet. Sen jälkeen lystikseen rämpyttely ilman tavoitteita tuntuu pitkän päälle jotenkin laimealta.
 
Eli: vaikka se olisi oma veljesi, joka ei halua keikoille - niin kenkää. Mutta ensin hoidetaan sovitut hommat pois, bändistä ei saa lähteä ennen kuin on uusi kaveri koulutettu tilalle.
 
Jani the Rock:
Tommonen "steady cult following" olis ihan kiva juttu.

"I don`t wanna be a rock `n roll star..."
 
Sama päämäärä täälläkin.

Saada vähän sitä kahisevaa sinne taskun pohjalle...

Saada vähän sitä kahisevaa sinne taskun pohjalle...
 
Sit kannattaa mennä kauppakouluun ja jättää soittohommat sikseen.

Sit kannattaa mennä kauppakouluun ja jättää soittohommat sikseen.
 
Mutta jos tässä olikin paino sanalla "vähän"...

Tällasesta kyläpahasesta vaan on niin perkeleen vaikee löytää soittajia, joilla ois samat tavotteet ja soittas vielä samanlaista musiikkia. Ja tietenkin mahdollisimman pieni ikähaarukka ois hyvä. Yleensä bändistä löytyy ainakin yks joka on jotain asiaa vastaan. Se ois hienoo jos sais jo näinkin nuorena (13) hommattuu jostakin vähän rahaa, niin sit ei ois ainakaan tulevaisuudessa hätää. Vaan mistä bändi joka samalla kannalla? Mitä vaihtoehtoja on jos ei oo bändiä?

Tällasesta kyläpahasesta vaan on niin perkeleen vaikee löytää soittajia, joilla ois samat tavotteet ja soittas vielä samanlaista musiikkia. Ja tietenkin mahdollisimman pieni ikähaarukka ois hyvä. Yleensä bändistä löytyy ainakin yks joka on jotain asiaa vastaan. Se ois hienoo jos sais jo näinkin nuorena (13) hommattuu jostakin vähän rahaa, niin sit ei ois ainakaan tulevaisuudessa hätää. Vaan mistä bändi joka samalla kannalla? Mitä vaihtoehtoja on jos ei oo bändiä?
 
Luulisinpa että tämän ikäisenä ei vielä niinkään kannata maailmanmarkkinoille pyrkiä vaan soitella erilaisten bändien kanssa ja hankkia kokemusta ja uusia suhteita. Eihän sitä tiedä jos tästä vaikka lähtisi ihan eri alalle. Musiikkihan voi aina pysyä mukavana harrastuksena.

Luulisinpa että tämän ikäisenä ei vielä niinkään kannata maailmanmarkkinoille pyrkiä vaan soitella erilaisten bändien kanssa ja hankkia kokemusta ja uusia suhteita. Eihän sitä tiedä jos tästä vaikka lähtisi ihan eri alalle. Musiikkihan voi aina pysyä mukavana harrastuksena.
 
Ehhehee... Mie en musiikista aijo poiketa. En mie nyt mitään maailmanvaltausta aijokaan, mutta ehkä Suomi ;). Onhan niitä nyt jotain 15 vuotiaita Pikku G:eitäkin niin en mie sit tiiä. Täytänhän mie parin kuun päästä 14 ;).
Tuo ei siis oo mikään "äiti äiti, miutta tulee itona lockitähti" vaan kyllä mie ihan vakavissani oon...

Tuo ei siis oo mikään "äiti äiti, miutta tulee itona lockitähti" vaan kyllä mie ihan vakavissani oon...
 
Hehhehhee.
Uskon sen. Loktähti siusta varmasti tulee. (ei sarkasmia) Sibikseen!

Sibikseen! :D

tavoitteet bänditoiminnassa? Menestyä ja tehdä hyvää musaa. Vituilleen meni sekin...

Takaraivossa kytee perfektionismi ja kunnianhimo, jonka olen kyllä saanut hillittyä, koskapa toistaiseksi ei ole mahdollisuuksia lähteä rakentamaan mitään kovin pitkäjänteistä tai täysin omia ambitioita vastaavaa.
 
Jossakin vaiheessa on pakko heittäytyä täysillä ja etsiä samanhenkiset soittajat tai valittelen asiaa vielä kiikkustuolissakin.

Takaraivossa kytee perfektionismi ja kunnianhimo, jonka olen kyllä saanut hillittyä, koskapa toistaiseksi ei ole mahdollisuuksia lähteä rakentamaan mitään kovin pitkäjänteistä tai täysin omia ambitioita vastaavaa.
 
Jossakin vaiheessa on pakko heittäytyä täysillä ja etsiä samanhenkiset soittajat tai valittelen asiaa vielä kiikkustuolissakin.
 
Sama meininki.Tosin täällä on heittäytyminen aika lähellä pikkuhiljaa...Mä lipeen nyt beibe...

Meillä käsittääkseni kaikilla on samat ajatukset asian suhteen. Kun ollaan näin alussa niin soitellaan koska kaikki pitää siitä. Joskus sitten kun on kokemusta alla enemmän ja biisit alkaa olla enemmän kuin mieluisia niin sitten voi alkaa demoa tehdä ja levy jos sinne asti rahkeet riittää.
Minä olen tehnyt kaikille muille selväksi sen että keikalle minua ei saa ikinä, tai ainakaan nyt. Minä en aio soittaa ihmisten edessä.