Bänditoiminta ›

Moi.
 
Tuli vaan mieleen, kun itselläni on tuo ärtyneen suolen oireyhtymä ja tullut mietiskeltyä jos joskus olisi omaa bändiä ja pikku keikkaa, niin onko kellään muulla ongelmia mahansa/suolistonsa kanssa ja keikkailee, ja jos on, niin miten ihmeessä olette hoitaneet asian niin, että olette pystyneet ylipäätänsä jatkamaan touhua?
 
Mun on pitänyt muuttaa koko ruokavalio, ja siltikin joskus silloin tällöin maha/suolisto vattuilee niin ettei tahdo tehdä mitään. Mietin kanssa, että miten tuon syömisenkin oikein keikkojen välissä hoitaisi, kun pitäisi syödä aivan muuta mitä muut söisivät, ja kun yleensä joutunut vieläpä tekemään ruoan itse koska silloin voin laittaa siihen mitä itse haluan? :)

En tiiä mutta dödisbändini toinen kitaristi sai ihan autenttisen hevinlouhintailmeen aikaseks keikalla kerran ku meinas tulla paskat housuun jo neljännen biisin kohdalla.

Ei taida paljoa mahavaivaisia keikoilla heilua lavalla kun ei ole kuin yksi viesti tullut ketjuun, tai sitten bänditoiminta on niin kuollutta.

Kokemusta ei paljoa ole keikoista eikä juuri suolivaivoistakaan (jännäkakkaa pukkaa toki toisinaan), mutta omat eväät on tietenkin hyvä vaihtoehto pistokeikoilla. Pidemmällä reissulla moinen voi arvatenkin vaikeutua riippuen puitteista, mutta varmaan ihan toteutettavissa silti.
 
Jos lavalla tulee hätä, niin ainakin metallipiireissä nousee vaan katu-uskottavuus kun sanoo mikkiin, että "tarvii käydä välillä paskalla" ja käy. Riippuen soittoajan tiukkuudesta voi toki jäädä pari biisiä sit soittamatta, mutta onpahan sit hauska keikkastoori jos ei muuta.

Kerran oli kitaristi mahataudissa ja soitti keikan istualtaan ykä-astia valmiina vieressä mutta kevyellä tuskanhiellä selvittiin.
Steve Vaillahan tuli kerran Zappan keikalla ripulit punttiin, mutta siitähän soitto kuulemma vaan parani.

Metalkallo: Ei taida paljoa mahavaivaisia keikoilla heilua lavalla kun ei ole kuin yksi viesti tullut ketjuun, tai sitten bänditoiminta on niin kuollutta.
 
Varmaan niin, ettei heitä ole sankoin joukoin ja/tai he eivät halua ilmoittautua.
 
Itselläni on aika tarkkaa syömisten suhteen ennen keikkoja/luennointia tms. esiintymisiä. Mutta sen kanssa olen oppinut elämään ihan hyvin. En syö juuri ennen keikkaa tai muuta merkittävää esiintymistä, sellainen 1,5 tuntia on hyvä olla aikaa välissä. Ei tietty kannata vetää mitään voimakkaalla chilillä tai muulla tujulla mausteella ryyditettyä juuri keikan alla. Juon mieluummin vettä ennen esiintymistä kuin alkoholia tai hiilihapollisia virvokkeita.
 
Ja jos koko muu bändi haluaa syödä just viime minuutilla, niin sinun ei varmaan kuitenkaan ole pakko toimia niin.

Onhan meitä mutta kuka uskaltaa / tahtoo kertoa? No oma stoori;
Keliakia, ja sen kaverina maitoallergia, sellainen versio ettei yksikään nautatuote ei sovi, eli maito-maksa-liha jnejne.. Joudun suosimaan myös helposti sulavia ruokia, muuten tulee turvotusta pierettää ja röyhyttää. Mainittakoon vielä että teen katkeamatonta vuorotyötä 247 tehtaassa, joka tuo lisähaasteet keikkailuun.
 
Keikkalen aktiivisesti cover bändin kanssa, omat ruuat on aina mukana, pikkanen kylmälaukku jossa kylmäkalle. Keikkapaikat on pikkubaareja, sekä yksityisbileitä. Ei oikeastaan harmita kun muut bändijäsenet pääsee joskus privakeikoilla seisovaan pöydän antimia syömään, ja itse en uskaltaudu, eipä tarvii pyytää jatkojohtoa ja soittaa keikkaa pytyltä;)
Yleensä noi aina saman kaavan mukaan, ajo keikkapaikalle, ryjät ja romut pystyyn, soundcheck, 30-90 min odotusta jonka aikana ruokailen omat eväät. Jotain pientä närpittävää on aina kotimatkallekin. Nämä ollut kivuttomia reissuja, aika nopeita rykäsyjä sekä aina yöksi kotiin.
 
Isoin ongelma oli omamusa / rockrock bändi, jonka keikat oli inan eri luonteisia, esim illan aikana esiintyy usein 2-3 bändiä jolloin aikataulut on hiukan erilaiset..
Meno paikkakunnalle, soundcheck saattoi olla 19-20 aikaan, ja keikka 00-01 aikaan aloitus. No, esim Amarillo ketju on joka paikkakunnalla hyväksi havaittu, ja homma toimii, aina soundcheckin jälkeen hakeuduin tuonne syömään jos paikkakunnalla oli, ja hlökunta / kokki teki aina mitä pyysin "omasta päästä" allergeenit huomioiden.
Aina ei ollut amarilloa /luottoravintolaa ja tämä olikin jo haasteellisempi, no pirusti ruokaa mukaan vaan sitten...
Studiosessiot, tämä oli sellainen että jo söi miestä ja oikeesti iso vitutus, bändikaverit tissuttelee kaljaa 11:00 alkaen, hakee kebabit /pitsat / kaljat, mä syön riisiä ja kanaa omasta kassista. Illalla toiset lähtee jatkaa lystimbitoa, minä ajan 110 km kotiin, ja menen yöksi vielä töihin. Oikeesti karmea vitutus!!! Tossa kohtaa oli yhteistä taivalta takana n. vuosi ja n.10 keikkaa, ja ajatus muhi päässä nyt rupee riittää, ei ole tämän arvoista, liian vaikeeksi menee.
 
Muutama muukin keikka oli sellasia että toiset tissuttelee kaljaa sekä paninit talonpuolesta, joskus paremmissa paikoissa bäkkärillä kattaus, mutta kaikessa viljaa / maitoa.
Aika usein nuo keikat oli sellaista lystinpitoa, että alkoi tuntua jopa melkosen ulkopuoliselta kun ei mahdollisuutta oikeen osallistua, keikan jälkeen toiset jatkaa talon antimien kanssa, ja mua kiinnostaa vain pikaroudaus, ja kohti kotiota / töihin tms.
Tuon bändin reviiri rupesi laajenemaan, pidempiä keikkamatkoja, hieman tavotteita omakustanne reissusta ulkomaille, studiosessioita lisää. Totesin että liian raskasta, vaatii liikaa aikaa, ja koen ruokailut aivan liian vaikeaksi sekä työn yhdistämisen, jatkan vain yhden bändin kanssa, jonka tsydeemit sopii mulle paremmin.
Ruokavammasella amatöörimuusikolla on takana keikkoja n.80 tällä hetkellä.

Saatanan tyhmät: Mä oon kalkkis ja mulla ei oo paska mutta kusiongelma eturauhasvaivan takia. Ja ratkaisu yksinkertainen: ennen keikkaa ollaan monta tuntia juomatta ja sitten keikan jälkeen juodaan niin pirusti.
Eiköhän sama syömisenkin suhteen toimisi?

baron: Saatanan tyhmät: Mä oon kalkkis ja mulla ei oo paska mutta kusiongelma eturauhasvaivan takia. Ja ratkaisu yksinkertainen: ennen keikkaa ollaan monta tuntia juomatta ja sitten keikan jälkeen juodaan niin pirusti.
Eiköhän sama syömisenkin suhteen toimisi?
 
Jos lähtö on vaikka kymmeneltä aamulla ja veto puoli yhdeltä yöllä niin ei, ei toimisi.

Aimoo:lle plussa kirjoituksestaan.
 
Itse en näe miksi olisi hävettävää tai noloa kertoilla omista kokemuksista.
 
Ja mitä baron:n juttuun tulee, niin itse en pystyisi olemaan syömättä liian kauan, saattaa mennä vatsa siitäkin jo sekaisin jos ei ole saanut ruokaa sinne suht moneen tuntiin. Aika tasapainottelua syömättömyyden ja syömisten kanssa, et pitäis pystyy pitämään se kultainen keskitie.

Tää on tietysti tyhmää että mä osallistun keskusteluun johon mulla ei ole omakohtaista kokemusta. Mutta kun kerran aloitin niin:
1. Kun mä oman ongelmani takia oon kenties 10-12 tuntia juomatta ennen keikkaa niin oon mä syömättäkin, en edes oo noteerannut sitä koska en osaa syödä juomatta.
2. Onhan tietysti jonkin verran jano/nälkä mutta edessä oleva keikka kuiteskin aiheuttaa sen että ei se oo todellinen ongelma.
3. Jos jollekin suoliston yliaktiivisuus ennen keikkaa on ongelma niin betablokkarit jotka vähentävät sympaattisen hermoston toimintaa voisi olla ratkaisu?

Onko se keikkatunti/puoltoista nyt kuitenkaa niin erilainen kuin ne 10 tuntia ennen keikkaa? Vai valuuko se paska ulos puolentunnin välein 24/7?

phiit: Onko se keikkatunti/puoltoista nyt kuitenkaa niin erilainen kuin ne 10 tuntia ennen keikkaa? Vai valuuko se paska ulos puolentunnin välein 24/7?
 
En ymmärtänyt kysymystä, mutta kyllä mulla nuorempana tuli usein keikkakakka juuri ennen estradille ponkaisua. Vanhemmiten ei yleensä muista jännittää.
 
Betasalpaajien käyttö kuulostaa huolestuttavalta konstilta, sinfoniaorkesterin soittajat kuulemma käyttävät niitä etteivät kädet tärisisi. Jotenkin surkeaa, että niin nautittava asia kuin musiikki aiheuttaa tuollaisia paineita.

Kefiiri: En ymmärtänyt kysymystä, mutta kyllä mulla nuorempana tuli usein keikkakakka juuri ennen estradille ponkaisua. Vanhemmiten ei yleensä muista jännittää.
 
Betasalpaajien käyttö kuulostaa huolestuttavalta konstilta, sinfoniaorkesterin soittajat kuulemma käyttävät niitä etteivät kädet tärisisi. Jotenkin surkeaa, että niin nautittava asia kuin musiikki aiheuttaa tuollaisia paineita.
 
No siis ei se kysymys ollutkaan, vaan ei siitä keikasta kannata ongelmaa tehdä.. jännitys kuuluu tietty aina vähän asiaan oli se tärinää tai vaan pelkkää intoa mutta jos sitä pitää suolenliikkeitä miettiä koko päivä etukäteen niin ei hyvin mene :)

10-12 tuntia syömättä ja juomatta ennen keikkaa??? Ei onnistuisi minulta. Tuollainen 2-3:n setin aktiivinen rypistys, jollainen mun tyypillinen keikka on, loppuisi kesken kaiken tuolla menolla. Miten sä Baron pystyt nukkumaan, jos et kolmea varttia pysty olemaan ilman vessakäyntiä?
 
Aloittajalta pitää kysyä, että pystytkö sä käymään normaalisti duunissa? Jos pystyt, ei se keikkailu ole sen kummempaa. Vaikkei mulla ole äs-syndroomaa, syön yleensä 2-3 tuntia ennen keikkaa ja seuraavaksi keikan jälkeen.
 
Lopuksi pitää sanoa, että soittaessa erittyy vereen useasti adrenaliinia, joten sen avulla pääsee jo pitkälle. Oon ollut keikalla kuumeessa, ripulissa ja krapulassa ja yleensä vaikka olisi miten paska olo, setin käynnistyessä se häipyy taka-alalle ja palaa yleensä heti tauolle palatessa.
Suomi on kuraperseiden luvattu maa, miettikää miten paljon ripulilääkkeitä mainostetaan mediassa, joten et ole asian kanssa yksin. Ei muuta kuin vaihtokalsarit ja -farkut mukaan ja keikalle.

sepisti: 10-12 tuntia syömättä ja juomatta ennen keikkaa??? Ei onnistuisi minulta. Tuollainen 2-3:n setin aktiivinen rypistys, jollainen mun tyypillinen keikka on, loppuisi kesken kaiken tuolla menolla. Miten sä Baron pystyt nukkumaan, jos et kolmea varttia pysty olemaan ilman vessakäyntiä?
 
En mä nyt koko sairauskertomustani aio täällä kertoa mutta joka ikisellä vanhuksella eturauhanen suurenee ja aiheuttaa eriasteisia ongelmia.
Mä oon keksinyt miten tuun sen kanssa toimeen.
 
PS Pitäiskö mun täydentää? Juuri ennen keikkaa voin syödä ja juoda ja pärjään sitten kuin juniorit!

Luulin, että ketju sisältäisi tarinoita siitä, kuinka nahkahousuihin on päässyt märkä pieru kesken setin. Petyin.

TMI-varoitus.
 
Mulla on CU, joka onneksi tällä hetkellä on lääkityksellä kurissa, mutta kyllähän se keikkailua aktiivisena häiritsi. Esim. olis ollut kiva dokailla keikan jälkeen, mutta kun sen seurauksena olisi ulostanut muutakin kuin p***aa niin ei sitten ihan hirveän paljoa pystynyt. En tosin muista että keikkojen aikana olis ollut juuri ongelmia. Toki keikkapaikkojen vessat ei välttämättä oo niitä kivoimpia paikkoja, kun ei oo voinut ees dokata.
 
Nyt homma on pysynyt vakaana lääkityksellä ja voin dokailla ja rokata. Elämä on ihanaa. Eläköön moderni lääketiede.
 
Tämä ihan nyt jakoon sen vuoksi, että kyllä sitä meikäläisten keskuudessa on vakavampiakin suolisairauksia sairastavia ja tiedän itseasiassa muitakin.

Pearl Jamin Mike McCreadyllä on Crohnin tauti, eli jonkinlainen suoliongelma (en tiedä tarkemmin enkä jaksa googlettaa), mutta aika pitkiä keikkoja äijä vetää "paskat housuissa".
 
Kaikki onnistuu kun vaan ne laittaa onnistumaan.

En toivoisi mahavaivaisia mun keikoille. Menköön sellaisille keikoille, jossa pieru ja paska saa haista.