Aloittelijat ›

Sävellajit ja niiden sijoitus nuottiviivastolle etumerkkeineen:

Tässä epätieteellinen amatöörin laatima ajatus sävellajeista, asia on yksinkertaistettu ja otettu vain olennaisin mukaan. Joten toivon kritiikkiä mahdollista virheistä. Enkä ota vastuuta mahdollisten virheiden aiheuttamista haitoista. kun minä kirjoitan, vastuu siirtyy lukijalle. (Ei pitäisi isoja mokia olla)

Sävellasasteikko muodostuu kirjainskaalasta jossa kirjaimet DO,RE…jne. voivat tarkoittaa mitä säveltä tahansa, riippuen mistä sävelestä asteikko alkaa.
Skaalan ensimmäinen sävel (Duurissa DO ja mollissa LA) antaa sävellajille nimen, kuten Esim. C- duurissa DO alkaa C:stä ja sitä vastaava molliasteikko eli rinnakkais
sävellaji alkaa a:sta. Huomaa että nämä skaalat loppuvat samoihin kirjaimiin kuin alkavatkin, eli seuraavan oktaavin ensimmäiseen säveleen. Kun sijoitat nämä skaalat pianon koskettimistolle, huomaat, että vain C-duuri ja sen rinnakkaissävellaji a-molli ovat ainoat sävellajit, jotka kulkevat ilman yhtään
ylennystä tai alennusta koska koskettimistolla vain e-d, ja h-c ovat puolisävelaskelia. Samoin Duuri- asteikolla kolmas ja neljäs sävel (MI-FA) ja seitsemäs ja kahdeksas sävel (TI-DO) ovat puolisäveliä. Kun katsot näitä skaaloja (alla) huomaat että mollin alkusävel on kolmas sävel duurista alaspäin (käytännössä aina puolitoista sävelaskelta, koska (DO-TI) on puolisävelaskel.

Duuri- skaala: --------DO^^RE^^MI^FA^^SO^^LA^^TI^DO
Molli- skaala: LA^^TI^DO^^RE^^MI^FA^^SO^^LA---------
 
Sävelasteikkojen sijoitus nuottiviivastolle:

Myös nuottiviivasto on piirretty siten, että e-f ja h-c sävelten väli on puolisävel, vaikka viivasto onkin piirretty tasaväliseksi.

Juuri tämän takia, että saadaan nämä skaalat pysymään samanlaisina, nostettaessa tai laskettaessa niitä alkamaan halutusta sävellajista (käytetään usein sanaa transpononiti), tarvitaan ylennysmerkkejä # tai alennusmerkkejä b kulloinkin tarvittava määrä, riippuen sävellajista. Nämä etumerkit sijoitetaan määrätyssä järjestyksessä nuottiviivaston alkuun. Ylennysmerkit alkavat G- Duurista ja sen rinnakkaissävellajistä e-mollista. Tällöin pitää korottaa f sävel (=fis, aivan kuten muillakin ylennetyillä ja alennetuilla sävelillä on oma nimensä).
Parhaiten nämä sävellajit oppii mieltämään kun kirjoittaa sävelasteikon alkamaan halutusta nuotista ylöspäin koko skaalan, sekä miettimään ja merkkaamaan asteikolle tarvittaviin paikkoihin tarvittavat etumerkit huomioden e-d ja h-a, sekä sitten merkkaamaan etumerkki/merkit nuottiviivaston alkuun, sekä sen jälkeen vertaamaan ja tarkistamaan jostain opuksesta tai netistä, menikö oiikein.
Jos sattui virhe, miettii vain missä meni pieleen. Tällä tavalla eri sävellajit oppii ymmärtämään, eikä asia vaadi niin paljoa ulkoa muistamista.
Silti musiikkioppaissa on käteviä loruja, joiden avulla on helppo palauttaa mieleen mikä sävellaji on kyseessä, mutta asiaa helpottaa kun tajuaa miksi tarvitaan näitä sävellajeja ja etumerkkejä. Kirjoitan tämän asian tämän asian tähän siksi, että juuri tämä sävellajien mysteeri ei minulle selvinnyt, varsinkin kun inhosin koko sanaa niin että näin miltei punaista kun vaan kuulinkin sen. Äskettäin mentyäni laulutunneille, opettaja ehdotti myös teorian opiskelua, sekä antoi niin selkeät eväät kotiläksyksi, että asia minulle yllättäen avautui, aivan kuin verhot olisi vedetty auki.
Kirjoitan tämän myös siksi, että tuskin olen ainoa joka pähkäilee saman asian kanssa. Tässä olen asian koettanut kirjoittaa niin yksinkertaiseen muotoon
kuin sen nyt ymmärrän, toivottavasti siitä on jollekin musiikista äskettäin kiinnostuneelle aloittelijalle jotain apua.
Tässä mielestäni on koko musiikin teorian runko, siis kun lopulta selvisi, että aina on vain nämä kaksi asteikkoa Duuri ja molli, mutta vain eri korkeuksilla.

Siis tämän kun oivaltaa, on helppo kaikista muista oppaista lukea tämän päälle muuta tärkeää tietoa. Eli myös sointujen rakentelu sun muut ovatkin sitten jo helppoa, koska samat säännöt pätevät joka sävellajissa. Tätä kun ei tiennyt, ei paljoa teoria kiehtonut.

Tämän saman tarinan laiton tuonne Musiikin teoria palstalle, siellä vastattiin, että sama asia on FAQ samalla foorumilla kvinttiympyrässä.
-------------------------------------------------------------
Siis tässä ja linkk:
 
Aiheesta löytyy Mklamin lukuisten plussien arvoine FAQ: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=26768

Yksi muistisääntö lisää: ristimerkkisissä sävellajeissa viimeisin ylennys tulee aina suuren septimin paikalle -1/2 sävellaskelta ylempänä on duuriskaalan perussävel.
Esim. ylennykset fis - cis - gis -dis; 1/2 sävelaskelta dissästä ylöspäin on e. E-duurin (tai C# mollin) etumerkinnöissä on siis nuo 4 ristiä.

b-merkkisissä sävellajeissa on aina asteikon 4. sävel alennettu, jotta saadaan ylinousevan sijasta puhdas kvartti asteikkoon. Esim. etumerkinnät bb es as des; puhdas kvartti dessästä alaspäin on as. Ab duurin (tai F molli) etumerkinnöissä on siis nuo 4. b:tä.
---------------------------------------------
 
Tuo lopun muistisääntö tämän linkin alla meni aivan yli hilseen (eikä aloittelijalle olekaan), samoin olen sitä mieltä että, siis ainakaan tuo kvinttiympyrä ei minua paljoa auttanut, kuin vasta omaksuttuani päähäni tämän kirjoittanani jutun.
 
Minulle on jäänyt käsitys, että nuo sävellajit, Duurit ja mollit on kaikille, jotka vähänkin musiikkin ovat perehtyneet, täysin selkeä asia, niin selkeä että sitä ei edes oppaissa katsota tarpeelliseksi mitenkään selittää.
jostain syystä se ei vaan minulle ole ollut selkeä, vaan asia jonka takia jätin musiikin teoriat 15 vuodeksi kokonaan pois.

Siis sävellajit yhä ja edellee:

Kun oppikirjoissa lukisi sävellajeista kertovien lukujen alussa, että C-duuri asteikko on se joka alkaa koskettimilta C sävelestä ja loppuu seuraavan oktaavin C:hen, ylöspäin mentäessä, siten että se kulkee vain valkoisia koskettimia pitkin (no tämähän kyllä kerrotaankin).

Sekä C-duurin rinnakkaissävellaji A-molli, alkaa seuraavasta A:sta, alaspäin katsottuna ja päättyy seuraavaan oktaavin A:han ylöspäin mentäessä, myös niin että se kulkee vain valkoisia koskettimia pitkin (tätä en ole nähnyt kerrottavan, ehkä johtuu siitä että kirjojen kannet ovat olleet kiinni).

Sekä että jokaisessa sävellajissa nämä Duuri ja molli skaalat ovat aina samalla tavalla "limittäin", eli molliasteikko alkaa aina puolitoista sävelaskelta alempaa.

Eli kun Duuri- skaalaa siirretään halutulta sävelasteikolta alkavaksi, tulee sävellajin nimeksi sen niminen Duuri mistä sävelestä asteikko alkaa, sekä luonnollisesti rinnaissävellajiksi puolitoista sävelastetta alempana olevan sävelen molliasteikko.
Ja tämä juuri sen takia, että asteikot ovat tällä samalla tavalla toisiinsa nähden limikkäin. Aina ja joka paikassa.

Tämän kun oivaltaa (minulta tämä asia on aina jäänyt näkemättä), on sitten helppoa ymmärtää kvinttiympyrät sekä opetella lorut, tai vaikka molemmat.
Sillä kun tämän tajuaa, on helppo ymmärtää, miksi pitää olla määrätty määrä korotuksia ja määrätty määrä alennuksia joka sävellajille. Hyvä huomautus MKlamilta, ammattimies kun on, että molempia ei ole koskaan samaan aikaan.

Tämä tieto hyvä siksikin, että moni varmaan haluaa harjoitella itse kokeilemalla mitkä merkit tulee millekin sävellajille ja saattaisi tulla kiusaus sotkea molempia sekaisin.
Pääasia kuitenkin on että ymmärtää mistä on kysymys.

Tämä vaan taitaa olla niin itsestäänselvä asia kaikille musiikkia osaaville, etteivät he voi ymmärtää, jos joku ei tätä ole tajunnut. Siksi ymmärrän miksi Panadolin mielestä aivan sama asia on selkeänä FAQ:kina.
Minähän en puhunut samasta asiasta, vaan asiasta jonka jälkeen kannattaa tuo FAQ katsoa ja oppia.

Mutta minä olen mystifioinut asian joksikin salatieteeksi, enkä ole edes osannut kuvitella asiaa, joka tosiasiassa on aivan looginen ja selkeä.
Kaikki ne jotka tietävät asian näin selkeäksi, eivät voi ymmärtää että joku ei tuota perusasiaa tiedä. Edes oppikirjat eivät vaivaudu tätä selittämään, vaikka paljon vähäpätöisempiä asioita kyllä selitetään hyvinkin tarkasti.

Tämä on hyvä palsta, sillä täällä asiansa osaavat jaksavat neuvoa meitä alottelijoita, enkä ole tavannut pilkkaamiseen syyllistymistä, eikä toki olekaan pilkkaamisen asia, jos jotain ei tiedä.

Mutta kaikessa opettamisessa tahtoo helposti tulla se ongelma, että itselleen päivänselvät asiat pidetään selvinä myös oppilaalle, vaikka juuri hyvinkin yksinkertainen asia saattaa olla oppilaalle mysteeri.

Minulle siis tämä asia jota olen jo aivan liikaa jankuttanut, on jostain syystä jäänyt mysteeriksi, ja siitä on tullut ärsyttävä asia, jota olen aina kaikkialla kavahtanut.

Eli kaikessa oppimisessa, jos tajuaa, että joku asia muodostaa "lukon" edistymiselle, olisi se syytä ottaa sellaiseen käsittelyyn että varmasti selviää.
Minulta siis on oppimisen kannalta 15 vuotta mennyt hukkaan juuri tällaisen lukon takia. Mutta turha sitä on murehtia:
"Pittää vuan pittää kiinni tästä päevvästä, huamisella päevällä on omat kahvat".