Roots ›

Cool-guitarist: Tuli eilen ostettua Layla and other assorted love songs ja pakko sanoa, että se on yksi parhaista koskaan kuuntelemistani levyistä. Löytyi Epesin hyllystä rock-klassikot kohdasta ja paikka on täysin ansaittu. Innostuin itsekin taas pitkästä aikaa soittamaan bluesia ja slide-kitaraa.
 
Jee jee! Tuon älppärin hommasin reilut parikytä vuotta sitten ja kyllä siihen haksahdin kunnolla. Eikä vanha rakkaus ole vieläkään ruostunut, vaikka välillä muutakin tulee kuunneltua.
 
Nappasin hiljattain kirjastosta tsekkaukseeni levyt No Reason To Cry ja There's One In Every Crowd, joita en ollut aiemmin kuullut kokonaisuudessaan. Nehän olivatkin oikein mukavaa laidback-meininkiä. Skeba ei siis oo tietenkään samalla tavalla liekeissä kuin Creamin tai Dominosin aikana, mutta hyvin mielelläni noita kuuntelen silloin tällöin. No Reason to Cry-levyllä kuuluu tietty aika kivasti The Bandin musiikillinen läsnäolo.

Eric - tuo maasturillaan tiluksillaan ajeleva metsästäjä - on julkaissut (tai tuskin itse kuitenkaan) Slowhandista Deluxe Editsioonin. Jake Nyman soitti Nousarissa sunnuntaina Further on up the roadin tuolta levykkeeltä, leppoisasti kulki.
 
Kiintoisa levy:
Slowhand-Deluxe Edition
 
Disc One: Slowhand Remastered And Expanded:
1 Cocaine 3.42
2 Wonderful Tonight 3.42
3 Lay Down Sally 3.52
4 Next Time You See Her 4.02
5 Were All The Way 2.31
6 The Core 8.42
7 May You Never 3.00
8 Mean Old Frisco 4.38
9 Peaches And Diesel 4.50
Bonus Tracks:
10 Looking At The Rain 3.39 *
11 Alberta 2.40
12 Greyhound Bus 2.57 *
13 Stars, Strays And Ashtrays 4.36 *
 
Disc Two: Live At Hammersmith Odeon, April 27, 1977:
1 Tell The Truth 9.00
2 Knocking On Heavens Door 5.18
3 Steady Rolling Man 6.55 *
4 Cant Find My Way Home 6.06*
5 Further On Up The Road 6.35
6 Stormy Monday 12.42
7 Badge 8.37 *
8 I Shot The Sheriff 14.04 *
9 Layla 6.02 *

^Joutunee tsekkaamaan. Vastaavina painoksina tähän mennessä julkaistu ainakin eka soolo -70 (joka mullon) ja 461 Ocean Boulevard, jota en ole kuullut. Toivottavasti Cläbän muukin 70-luvun soolotuotanto päätyy remasterointiin; siellä on hyvät hetkensä ja on mukavaa chillailumusaa.

On kyllä erittäin hyvää se livematsku tolla Slowhand deluxella.

Muistaakseni tuo Further on up the roadin versio löytyy myös Crossroads-boxilta, joka rullaa kyllä kiitettävästi. Esityksessä (tai Claptonin tuolloisessa bändissä?) oli mukana vielä joku perkussionisti, joka mätkii congarumpuja tuossa versiossa.

http://www.rytmi.com/uutiset/eric-c … ja-julkaisee-jo-21-studioalbuminsa/
 
Uusi albumi ja maailmankiertue tulossa... Jotenkin tuo biisilista on jännä... Toinen levy vanhoja blueseja? Ja tuo Still got the blues... Hmm...

Mallaslahti: http://www.rytmi.com/uutiset/eric-c … ja-julkaisee-jo-21-studioalbuminsa/
 
Uusi albumi ja maailmankiertue tulossa... Jotenkin tuo biisilista on jännä... Toinen levy vanhoja blueseja? Ja tuo Still got the blues... Hmm...
 
Varmaan samanlainen akustinen versio tuosta Still go the bluesista kuin viime kiertueella. Toimii hyvin.

Vaikka Clapton ei minulle mikään supersankari ole koskaan ollutkaan niin Howlin Wolfin London Sessions levyllä on muutama tosi kova veto
 
http://www.youtube.com/watch?featur … r_detailpage&v=yz7Z5X_jl1o#t=0s
 
Koko levy aika rautainen ja Red rooster ja highway 49 on kanssa hyviä. Minusta paras levy jossa Clapton soittaa.

mpekkanen: Howlin Wolfin London Sessions levyllä on muutama tosi kova veto
 
http://www.youtube.com/watch?featur … r_detailpage&v=yz7Z5X_jl1o#t=0s
 
Toki on:
 
http://www.youtube.com/watch?v=F1LCKlFNRM8
 
http://www.youtube.com/watch?v=PdIFiwcI6xA
 
Jopa jo Mayallin kanssa tosi kovia vetoja:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Az7sLKGOUe8

Onkos tämä Snake Drive jotain Yardbirdsin aikaisia äänitteitä? Miehekästä vibraattoa löytyy.
 
http://www.youtube.com/watch?v=UdxZ0mJW3aw

Mistä löytyisi tietoa Laylan kansitaiteen taustoista? En Googlettamalla oikein löytänyt.

Bald Anus: Mistä löytyisi tietoa Laylan kansitaiteen taustoista? En Googlettamalla oikein löytänyt.
 
Tarkoitatko sinkkua, vai levyä Layla and Other Assorted Love Songs?

http://musicfineart.com/art/clapton.php
 
http://www.flickr.com/photos/pyrettastwilight/5448877185/
 
"Layla and Other Assorted Love Songs" by Derek & the Dominos.
 
Album Cover by Emile Théodore Frandsen de Schomberg (1902 1969) was the French artist (painter, sculptor and poet) who produced the painting (titled "La Fille au Bouquet") that was licensed for use on the record cover. The band was staying with his son, Emile, when Clapton met the beautiful young woman who inspired the tune Bell Bottom Blues. According to his biography, the artist, too, was inspired by his muse, a woman named Rene with whom he had a 30-year relationship with. His paintings were principally highly imaginative and visionary portraits of women and still life subjects, such as the one chosen to illustrate Claptons record cover.

Tätä tänne ei ole vielä linkitettykään. Eli Claptonin uusi single Gotta Get Over. Parasta omaa musiikkia mitä Clapton on tehnyt pitkään aikaan. https://soundcloud.com/bushbranch-surfdog/eric-clapton-gotta-get-over

Clapton aikoo lopettaa kiertämisen. Vielä ainakin yksi maailmankiertue tulossa ja sen jälkeen ei enempää. Eli jos Suomeen tulee, niin paikalle on pakko päästä. Koska sen jälkeen tilaisuuksia ei enää tule. Vieläkin vituttaa, kun sen edellisen keikan joutui jättämään väliin vain siksi, että silloiseen työnantajaan piti tehdä mahdollisimman hyvä vaikutus.
 
http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=28213

danny: Clapton aikoo lopettaa kiertämisen. Vielä ainakin yksi maailmankiertue tulossa ja sen jälkeen ei enempää.
 
Montakohan Farewell touria nämä artistit onkaan tehneet?
 
Niiden perään on toki helppo tehdä aina comeback-kiertue.

J.Hollström: Montakohan Farewell touria nämä artistit onkaan tehneet?
 
Niiden perään on toki helppo tehdä aina comeback-kiertue.
 
Onhan ukolla toki jo ikää ja lähemmäs kymmenen vuotta puhunut, ettei jaksa enää kiertueita. Viime Suomen keikka tuli todistettua ja pakko se on vielä kerran nähdä Jumala elävänä.

Onko kukaan vielä hankkinut tai kuunnellut uunituoretta Old Sock-albumia?
 
Itse kävin sen tänään ostamassa. Parastaikaa kuuntelen. Ennakko-odotusten suhteen en tiedä, että mitä uskalsin odottaa tai toivoa. Edellinen studiolevy Clapton jätti minut nimittäin aika viileäksi. Toivoin kyllä, että tällä kertaa mukana olisi rouheaa bluesia ja jumalaista kitarointia. Ensi kuuntelun perusteella näitä ainakin hetkittäin vilahtaa. Onneksi.
 
Vielä en uskalla pisteitä antaa, mutta joitain huomioita. Mukana näyttää olevan tyylillisesti miltei laidasta laitaan Slowhandin soolouran tyylejä. No ei onneksi sentään aivan 80-luvun stadionrokkia, mutta eri roots-tyylejä kylläkin. Countrya, bluesia, laydownsally-komppia, yökerhoviihdettä(?) ja ripaus sähkökitarointiakin.
 
Ensimmäisenä suurimman nautinnon takaa kakkosbiisi - J.J. Calen Angel. Täydellinen - hunajaa korville! Surimmat odotukset biisilistan perusteella oli Still Got the Bluesille. Clapton tekee siinä samat Gary Moorelle, kuin itselleen Laylassa - eli jättää maailmankuulun kitarariffin soittamatta. Ja toimii! Hieman kauhunsekaisuutta aiheuttaa biisin urkusoolo, joka vie tunnelman vääjäämättä ruotsinlaivan kutuosastolle - tai eläkeläisbingoon. Mutta Eric kyllä siitä selvittyään pudottaa jatkoksi täydellistä kitarasooloa. Tosin (tarkoituksella) miksattuna alas taustalle.
 
Mutta tässä vähän ensimakua - kuunnellaanpa lisää - ja laitetaan arviota vaikka sitten tarkemmin.

Tsugu Way: Onko kukaan vielä hankkinut tai kuunnellut uunituoretta Old Sock-albumia?
 
Spotifysta otan just paraikaa maistiaisia. Onpas miellyttävää relailumusiikkia näin kovan päivän iltaan. Vahvasti tulee mieleen 70-luvun soolotuotanto. Pitäisköhän ostaa tosiaan omaksi. Tyttäretkin päässeet laulamaan austavoksuja - eikös nämä Ella, Julie ja Sophie Clapton ole juuri heitä?
 
Niin, tässä niitä detaljeja wikin puolelta: http://en.wikipedia.org/wiki/Old_Sock

Juu pitihän tuo "vanha villasukka" ostaa omaksi ihan fyysisessä olomuodossaan. Still got the blueskin toimii ja lienee tribuutti edesmenneelle maanmiehelle, ja biisin lopussa saadaan kuulla ah niin todella mureaa kitarasoundia!
Ja eiköpähän kyseessä ole juurikin eerikin jälkikasvuakin "laulamassa". Vaikkakin kyseinen "every little thing" onkin mielestäni se heikoin lenkki muuten niin mainiossa ja todella rennosti ja ensiotolla äänitetyn kuuloisessa kokonaisuudessa. Gotta get overia on kyllä kiva rummutella messissä biisiä kuunnellessa. Kulukee!:)