Roots ›

Eikös tuo 12 tahtia tule bluesurkuri Bachilta ja muilta protestanteilta? Vanhat bluesäijät vaihtaa sointua fiiliksen mukaan, jos vaihtaa!

Vanhat bluesäijät vaihtaa sointua fiiliksen mukaan, jos vaihtaa!
 
Onko B.B King Nuori Blues äijä tai Freddie king aikoinaan,Little Walter tai Sonny Boy Williamson....Robert Lockwood Jr.....kyllä siellä aika täsmällisesti vaihdellaan kun vaihdellaan....Sonny Terry ja Brownie MgGhee vaihteli hiukan epätäsmällisemmin.Eli kumpaakin tapahtuu.Mikä on bluesia ja mitä on blues?Olikohan Bach kovin hyvin perillä afroamerikkalaisesta kamasta?Hienoa soittoa Bachillakin,ei välttämättä kovin bluesia tai mistäs minä tiedän miten kovat bluesit äijällä oli kun se uruilla väänsi Toccataa ja Fuugaa.

Joo, bluesia on niin erilaista. Tarkkaa ja teknistä, vähemmän sellaita jne. Aika paljon silti naurattaa ja usein kismittää nuo stereotypiat. Onhan se blues-folklore tietyllä tavalla kiehtovaakin, mutta joskus voi kääntyä itse musiikkia vastaankin. Vaikkapa Lonnie Johnsonin, Blind Blaken ja Robert Johnsonin erinomaisuuteen laulajina, kitaristeina ja tulkitsijoina vaikutti aika hemmetin paljon enemmän joku muu kuin tuhotun viskin määrä, ongelmat vaimojen(ja jalkavaimojen) kanssa, puuvillan poiminta, valkoisten päähän potkinta ja diilit paholaisen kanssa.
 
Eniten siihen varmasti vaikuttu kaiken liikenevän vapaa-ajan viettäminen kepin parissa ja tietylle tasolle päästyä tuhannet ja taas tuhannet esiintymistunnit kadunkulmissa, juoppoloissa, klubeissa, ilotaloissa ja ties missä.

Ironinen heitto! Eurooppalainen taidemusiikki ja kansanmusiikki sekottui somasti afrikkalaiseen musiikkiperinteeseen, eli nykyinen populäärimusiikki sai alkunsa.
Bluesin yksi elementti on ehdottomuus, on jotain niin tärkeää sanottavaa, ettei sitä muuten voi tuoda esiin, ja tarkotan tässä myös sanoja, sanomaa, sen pitää välittyä. Minun mielestä.

Eiköhän se sanoma sieltä välity sanojen ja myöskin soiton kautta.Soitollakin pystyy ilmaisemaan joskus jopa sellaista mihin sanat eivät riitä ja moinille äijille skitta oli laulunjatke eikä suinkaan peniksen niinkuin joskus kuvitellaan.Saattoi kai se olla joillekin myös sitä.No kai tämäkin sivuaa bluesia jollain tapaa.

Mun mielestä bluesin "fiilis" tulee enemmänkin siitä mitä ei soiteta tai sanotuksessa jätetään sanomatta. Hooker pärjäsi hyvin yhdellä soinnulla ja mutinalla, Blind Willie Johnson pääsi ilman sanoja jonnekin uranuksen taakse ja Jimmie Vaughan soittelee parin nuotin sooloja mutta fiilis noissa kaikissa uppoaa ainakin allekirjoittaneeseen.
 
Tulee mieleen Otis Rushin klassikko Double Trouble mikä on aina tuonut mielikuvia ja ajatuksia miksi biisin kaverilla menee noin huonosti.
 
I lay awake at night can't sleep just so troubled
It's hard to keep a job, laid off and havin' double trouble
Hey, they say you can make it if you try
Yes, in this generation of millionaires, it's hard for me to keep decent clothes to wear
 
Ja pitää mainita White Stripes mikä juuri tuon minimalistisuuden takia kuulostaa enemmän bluesilta kun valtaosa tuon otsakkeen alla myytävistä levyistä

Joo tauot on aina paikallaan ajatusten herättämiseksi mutta nekin ovat osa soittoa tai laulua.Oliko Hookerin kaikissa biiseissa vaan yksi sointu todellakin?Täytynee joskus kuunnella uudestaan ja tarkistaa.On Jimmie Vaughanilla kai joskus enemmän kuin pari ääntä sooloissa?Lisää vaan mielipiteitä aiheista mikä on bluesia ja mitä on blues.

Oliko Hookerin kaikissa biiseissa vaan yksi sointu todellakin?
 
Ei kai nyt sentään kaikissa. Ja yleensäkin nuo yhden soinnun biisit on enemmän kuin yhden soinnun biisejä. Vaikkei kokonaisia sointuja vaihdella niin niissä on paljon 'viitteellisiä' sointuvaihdoksia.

Yes yes,oli se tiedossa.

Yes yes,oli se tiedossa.
 
Varmaan joo, muttei ollutkaan tarkoitus erityisesti sinua valistaa.

Okkei.

Mä jännityksellä odotan arvoituksen ratkeamista - mitä on blues?

Sama juttu.

Joku aina mainitsee, ettei bluesia voi soittaa Armanin puku päällä. Korjatkaa nyt jos olen väärässä, mutta eikös blues-soittajat, mustat varsinkin ole olleet jo 30-luvulta lähtien aina tyylikkäässä kuosissa vaikka huonoissa oloissa asuivatkin.
 
Anteeksi, tämä ulkomusiikilllinen kirjoitus.

Joku aina mainitsee, ettei bluesia voi soittaa Armanin puku päällä. Korjatkaa nyt jos olen väärässä, mutta eikös blues-soittajat, mustat varsinkin ole olleet jo 30-luvulta lähtien aina tyylikkäässä kuosissa vaikka huonoissa oloissa asuivatkin.

Kyllä mä oon joskus Bossin puku päällä soittanut bluesia, ihan hyvin meni. Armanilta mulla löytyy vain aftershave, pitää vielä pukua testata ;).
 
Anteeksi, tämä ulkomusiikilllinen kirjoitus.
 
Päinvastoin, nyt ruvetaan olemaan aika lähellä sitä asian ydintä. Ja oikeassa muuten olet noista blues-miesten tyylikkyydestä, aina oli puvut päällä ja siisti olemus. Tästähän on ollut paljon asiaa noissa bluesmiesten biografioissa (muddy, piippari, jne.)

Aihe on ikuinen ja siitä riittää aina vaan puhetta näköjään,milloin joku on bluesmies ja taas sitten jonkun mielestä ei,niin että kertokaa vaan.Yksi määritelmä:rockmiehet pyrkii hameen alle,bluesmiehet on siellä jo käyneet.
 
Napsahti +

Ainakin blues on tunteita herättävää musiikkia. Se on m-netissäkin nähty useaan otteeseen; harvat taitavat olla ne kerrat kun bluesin määrittelyssä ei ole päädytty riitelyyn ja jankuttamiseen tai vähintäänkin luetun tahalliseen väärinymmärtämiseen. M-net on sinänsä huono esimerkki, koska kaikki keskustelut päätyvät täällä ajan myötä riitelyyn, jankuttamiseen ja tahalliseen luetun väärinymmärtämiseen. Ei tämä keskustelu tosin vielä, mutta eiköhän tämä viesti jo tilanteen muuta… Pahoitteluni muuten ketjun aloittajalle, kun niin tylysti aiheeseen suhtauduin. Mielenkiintoinen keskusteluhan tämä on ollut.
 
Minua siis kuitenkin vähän pelotti kun näin tämän keskustelun otsikon, muutenkin on hermo kireällä esim. taannoisen Nightwish –väännön takia. Tämmöiset aiheet kun yleensä alkavat ja päättyvät pyhään kolminaisuuteen Eric Clapton, Gary Moore ja Stevie Ray Vaughan. Mukaan ympätään vähän rampoja ja sokeita hampaattomia neekereitä sekä pari Sepulturan ”roots, bloody roots” –huudahdusta. Ja sitten taas riidellään.
 
Ei m-net ole ainoa paikka jossa käydään asian tiimoilta kovastikin verenpaineita nostattavia keskusteluja. Eivätköhän Charley Patton, Willie Brown ja Son Housekin tapelleet verissä päin moonshinen virratessa siitä mitä se blues oikein on ja kuka sitä loppujen lopuksi saa esittää. Voidaanko siis päätellä, että kaikessa yksinkertaisuudessaan blues on sellainen asia, josta syntyy riitaa. Kysykää vaikka Sonny Boy ykköseltä tai Little Walterilta tai Robert Johnsonilta tai jne.
 
Asiaan: Tässä keskustelussa on toistaiseksi tullut esille ainakin seuraavat näkökulmat:
 
-blues on tunnetta, eli fiilistä
-blues on tiukan teoreettisesti määriteltyä afroamerikkalaista musiikkia
-blues on Gary Moore
-blues on pelkkää musiikkia siinä missä mikä tahansa muukin musiikki
-blues on niin laaja käsite, ettei sitä pysty käsittämään
-blues on ehdotonta
-blues on minimalistista fiilistelyä
-blues on Armanin pukuja tai sitten ei
 
Voi siellä olla vielä jotain muutakin ja luultavasti vielä vääristelinkin jonkun sanomisia. Lisäilkää määritelmiä tarpeen mukaan.
 
Minun mielestäni blues on kaikkea tuota. Tosin toivon, että kuvasanakirjaan ei laiteta hakusanan ”blues” kohdalle Gary Mooren arpista pärstää, vaan mieluummin vaikka joku komea bluesmama sieltä vaudeville –osastolta; miellyttäisi silmää enemmän. (Minulla on muuten kaksi Mooren levyä hyllyssäni, ettäs tiedätte, ja Thin Lizzyä tietenkin.) Olen niin noviisi tämän blues –asian kohdalla, että kovinkaan jyrkkää omaa mielipidettä minulla ei asiasta ole, siksi olenkin mielelläni lainannut itseäni viisaimpien sanoja. Mutta jotain ”omaa” voisin vielä tuohon yllä olevaan listaan lisätä:
 
-blues on myyttejä ja legendoja
-blues on kansanperinnettä
-blues on historiaa
-blues on tietoisesti vääristeltyä ja romantisoitua historiaa
-blues on terveydelle vaarallista
-blues on mystistä
-blues on markkinoitu kuluttajille terveydelle vaarallisena ja mystisenä
-blues on niin kokonaisvaltainen kokemus, että jokainen tajuaa sen tavallaan
 
Itselleni hyvin tärkeitä ominaisuuksia bluesissa ovat nuo legendat ja historia. Musiikkina blues avautuu itselleni aina vain paremmin mitä enemmän luen sen juurista ja kehittymisestä. En siis pysty suhtautumaan bluesiin pelkkänä musiikkina, vaikka välillä tietenkin kuuntelen sitä pelkkänä musiikkina ja joskus jopa pelkkänä teknisenä suorituksena. Totta kai bluesia voi soittaa kuka tahansa ja varmasti vielä hyvinkin; jollain tavallahan jokainen bluesin kuuntelija tai soittaja on tehnyt itselleen selväksi miksi moista musiikkia kuuntelee/soittaa. Toonika-subdominantti-dominantti –ajattelutapa on varmasti hyvinkin palkitsevaa jollekin, jollekin toiselle taas on tärkeää se, että siellä teiden risteyskohdassa on käyty tekemässä sopimuksia. Mielelläni minäkin luen akateemis-teoreettista selvitystä aiheesta, vaikken siitä mitään ymmärräkään. Onhan se vallan mahtavaa, jos joku selvittää nuottiesimerkein mistä aineksista vaikka Son Housen karu kitaratyöskentely koostuu. Ja aivan yhtä mielellään imen itseeni kaiken sen fiiliksen minkä noista legendoista irti saan.

Sinänsä tämä on ihan turha sepustus, koska kaiken tämän voi tiivistää siihen yhteen lauseeseen, jolla bluesia niin usein kuvaillaan ja jonka kirjoitin oikein englannin kielellä jo ensimmäiseen viestiini. Se on oma vakaa mielipiteeni asiasta, vaikka senkin taisin lukea Paul Oliverin kirjasta...
 
Tämänkin ajan olisin voinut reenata sitä avointa G-virettä.

Tämänkin ajan olisin voinut reenata sitä avointa G-virettä.
 
Jep, ja tästä kommentista tuli plussapisteet kotiin. jos kaikki oisais soittaa bluesia, niin ei tarttis täällä kysellä liikoja ;). Treenaamaan siis. Ja soittakaa joku myös bassoa ja rumpuja, jooko? :)

Hieno kirjoitus Kenkkuselta.Aplodeja huikea määrä.Ja sitten nykyisen tasa-arvon aikana mahtaako Etta James olla bluesia tai esim.Wynona Carr.Ei kai ne ainakaan kulje Armanin puvuissa?Onko blues lyhennelmä sanoista blue devils,joita varmaan jokaisen bluesia soittaneen pahempina aamuina saattaa esiintyä?Pekka Järvinen muuten käytti Armanin pukuja-kun siihen aiheeseen päästiin-ei ollut vai oli bluesmies.Voiko suomalainen ylipäätään olla bluesmies.Pekka-vainaa joskus sanoi minulle että olet syntynyt väärään maahan jammailtuamme bluesia.Että tälläinen tapaus tälläkertaa.

Pekka-vainaa joskus sanoi minulle että olet syntynyt väärään maahan jammailtuamme bluesia.Että tälläinen tapaus tälläkertaa.
 
Niin ne neekeritkin (hyi, mitä kieltä!) mietti, että ne on syntyneet väärään maahan. Kuka siis on väärässä tai oikeassa?