Roots ›

The first alt.blues party of Finland. 29.9.2007 Wäiski, Helsinki
www.myspace.com/floatingcockroach
alt.blues.finland@gmail.com

Tuo kyllä kiinnostaisi kovin mutta saa taas nähdä onnistuuko itsesuggestio ja tuleeko täältä neljän oravan pitäjästä hoboiltua sinne asti. Pitäisi varata joku veneenalunen nukkumapaikaksi ja lapsetkin pitäisi pistää poimimaan puuvillaa toiselle plantaasille.

Jep, tuossa on kyllä semmoinen tapaus, että jopa täältä korpien kätköistä tekisi mieli mennä paikalle. Saas nährä ny.
 
Helkkari kun en ole saanut hommatuksi Black River Bluesmanin levyä vielä, vaikka se on ollut ostoslistalla ties kuinka kauan. Bullfrog Brown kiinnostaa jonkinverran myös.

Helkkari kun en ole saanut hommatuksi Black River Bluesmanin levyä vielä, vaikka se on ollut ostoslistalla ties kuinka kauan.
 
Hyvät on molemmat levyt, suosittelen pitääkin kaivaa taas hyllystä...

Tuo kyllä kiinnostaisi kovin mutta saa taas nähdä onnistuuko itsesuggestio ja tuleeko täältä neljän oravan pitäjästä hoboiltua sinne asti. Pitäisi varata joku veneenalunen nukkumapaikaksi ja lapsetkin pitäisi pistää poimimaan puuvillaa toiselle plantaasille.
 
Nykyjäänsä kiihkoisen kvartaaliklobaaliuden suorituspaineissa ynnä ilmastonköyhtymisen alati uhatessa täytynee lapsoset lähettää energiarypsiä poimimaan. Biodieselillä tankatulla Valmetilla on sitten hyvä körötellä sangen mielenkiintosen kuulosta tapahtumaa todistamaan. :)
Ei vaan, hyvältäpä kuulostaa moinen tapahtuma ja joskus kieltämättä ahistaa sellanen "fundamentalisti" meininki ton bluesin kans. Meinaan et soittajat on enömpi huolissaan kaikkien kaavojen ja kliseiden oikeaoppisesta esillepanosta ku meiningistä.Pyydän nöyrimmästi, älkää nylkekö kerettiläisenä, onhan se hyvä että liturgia on kohillaan ja meininki oikeaoppista, se vaan joskus ahistaa.
Boogie Chilleen.
Muotoilempa ( yritän ) selkeemmin.
Joskus, kun muoto on valio ja oikeaoppisuus käsinkosketeltavaa tulee fiilis niinku "leipäpapin saarnaa kuuntelis", vaikka soitto ois periaatteessa ja teoriassa todella hyvää tuntuis se mojon henki olevan hukassa.
Tällanen alt. Blues meininki kiertää sen ulkokohtaisuus karikon luontevasti kun heti tuntuu et siin on enempi artistin "omaa ääntä" kun ei oo ihan perinne kaavan mukaan soitto.
Molempi parempi olla taitaa. Kunnon suo rytinän jälkeen trad osastokin kuulostaa taas ihan hyvältä.
Ai selkeempää vai ? Hah,hah, salli mun epäillä suuresti. Ei tuu meikästä kirjottajaa joka napakasti asian sais kirjallisesti ulosantiin, ei. Ilmanko koulumenestys oli kyseenalasta.
Et boogia vaan silleen.

Lippuja bileisiin on nyt myynnissä allaolevasta osoitteesta vaivaiseen kympin hintaan.
Myös jokunen illallispaketti jäljellä.
 
www.myspace.com/floatingcockroach
alt.blues.finland@gmail.com
 
The first alt.blues party of Finland. 29.9.2007 Wäiski, Helsinki
 
Esiintyjät:
 
Tuomari Nurmio:
Erittäin laajasta repertuaarista löytyy monenlaisia musiikkilajeja. Yhtenä vahvana peruselementtinä on usein blues - Tuomarin persoonallisella tavalla tulkittuna lopputulos on aina jäljittelemätön.
Website: http://www.saunalahti.fi/%7Eleinoju/tuomarinurmio/etusivu.shtml
 
Janko & PK:
22 Pistepirkkojen laulaja-kitaristi PK Keränen ja gambialainen lyömäsoitintaiteilija Janko Manneh kiteyttävät musiikkiinsa koko bluesin historian alkujuurilta Afrikasta Amerikan etelän kautta nykypäivään.
Website: http://www.22-pistepirkko.net

Cosmo Jones Beat Machine:
Mississipin perinteeseen pohjautuvaa rytmistä bailausmusiikkia. Funkista Tom Waitsiin. RL Burnside sanoi:Blues ain´t nothing but dance music.
Website: http://www.cosmojones.cjb.net
 
Bullfrog Brown:
Virolainen, kansainvälistä huomiota ja kiitosta saanut akustinen trio. Vanhakantaiseen Delta-bluesiin yhdistyvät omaperäiset sanoitukset ja vaikutteet nykyajan Fat Possum- liikehdinnästä.
Website: http://www.bullfrogbrown.com
 
Black River Bluesman and the Croaking Lizard:
Sähköistä, hypnoottista ja alkukantaista bluesia. Mississippi Hill Country yhdistyy garageen ja psykobluesiin. Vaikutteita John Lee Hookerista Jim Morrisoniin.
Website: http://www.bluesman.fi
 
L.R.Phoenix:
Englantilainen one-man-band tekee akustista musiikkiaan Jr. Kimboroughin ja Mississippi Fred McDowellin hengessä. Väkevien tunnelmien luoja ja oman tien kulkija..
Website: http://www.myspace.com/lrphoenix
 
Taiteilija Katja Juhola:
Taidenäyttely Wang Dang Doodle on omaperäisellä lähestymistavalla toteutettu kunnianosoitus suuria blueslaulajia kohtaan.
Website: http://www.myspace.com/katja_juhola
 
Tiedustelut:
alt.blues.finland@gmail.com
www.myspace.com/floatingcockroach
www.waiski.com

Tässä artikkeli, joka on julkaistu täällä: www.blues-finland.com
 
Myös valokuvia festareista on kyseisellä sivustolla.
 
Jotain aivan muuta
 
No Sweet Home Chicago! Suomen ensimmäisestä vaihtoehtobluesin tapahtumasta Floating Cockroach Festivalista on jo tovi. Ei ole silti liian myöhäistä palata hetkeksi laivan tapahtumiin.
 
"Ilmapiiri oli hämmästyttävä! Soittaessani tunsin kuin soittaisin kavereilleni - yleisö oli todella vastaanottavainen. Ero esiintyjän ja yleisön välillä suli olemattomiin", kertoo kokemuksestaan L.R. Phoenix. Suomen ensimmäinen alt.blues-festivaali pidettiin Helsingissä Ravintolalaiva Wäiskillä 29. syyskuuta.
 
Englantilaissyntyinen joensuulainen käynnisti tapahtuman "aboriginaalirumpalinsa" Mika Vauhkosen kanssa. He juhlivat myös uuden EP:nsä "The Hypnotic Songs of the Forgotten Death" julkaisua. EP:n nimi on muistutus kaksikon heavy metal -historiasta, mutta Wäiskillä he tarjosivat energisen setin sähköistettyä country bluesia. Porukkaa kerääntyy, tila alkaa lämmetä.
 
Seuraavana vuorossa on Bullfrog Brown. Koska itse vastaan kolmasosasta yhtyeen vahvuutta, jääköön omat mielipiteeni kertomatta. Tullaan sitä vastoin toimeen festivaalijärjestäjä Jukka Juholan ystävällisellä kommentilla: "Näiden herrasmiehien show'ta on hienoa katsella." Yleisöä valuu sisään yhä enemmän, onhan seuraavana luvassa Tuomari Nurmio. Bullfrogin lopettaessa 250 katsojan tilaan on Juholan mukaan ahtautunut esiintyjät mukaan lukien 300 silmäparia.
 
"Onko se... yksin?!", pitkätukkainen rokkari huokailee kunnianarvoisen tuomarin ottaessa lavan. Kyllä hän on, eikä hänellä ole pienintäkään ongelmaa lavan, ilmapiirin ja koko tilan täyttämisessä. Hänen raaka ja koruton sähköbluesinsa on iätöntä. Tuomari Nurmio maustoi settiään rajuilla versioilla muun muassa Hank Williamsin ja The Beatlesin kappaleista, ja olikin varmasti monelle illan ehdoton tähti; taidan olla itsekin samaa mieltä. Paatti höyryää.
 
Rytminvaihdoksen tuovat 22-Pistepirkon PK Keränen ja gambialainen lyömäsoittaja Janko Manneh. He johdattelevat yleisön tuntemaamme bluesia syvempään aarteistoon. Paradoksaalista kyllä, vaikka setti on illan primitiivisin ja afrikkalaisin esitys, on se kaikkein eniten suomalaiselta kuulostava. Kansa arvostaa sitä, ja mesta jatkaa keinumistaan.
 
Keskiyö koittaa. Viimeistään nyt alan olla vakuuttunut, etten ole koskaan aiemmin todistanut tämän kaltaista tapahtumaa. Bändit ovat aikataulussa ja soundit kohdillaan. Yleisö vaikuttaa iloiselta ja aidosti innostuneelta. Eikä kukaan ole kertaakaan huutanut: "Soittakaa Paranoid!" Ja ehkä kaikkein räikeintä on se, että lavalla ei ole juomien, sanomalehtien tai minkään muunkaan mainoslakanoita. Katja Juholan fantastiset blues-maalaukset sen sijaan tarjoavat lavalle täydellisen taustan.
 
On aika taannoin Himalayan Blues Festivalilla esiintyneen Black River Bluesman & The Croaking Lizardin. Se on viimeisin Jukka Juholan alt.blues-kvarteteista. Yhtyeen osuus on kenties illan raskain. Yleisön reaktiota kuvaa parhaiten se, että vasta nyt aikataulu pettää - encoret viivästyttävät Cosmo Jonesin osuuden alkamista.
 
Bluesmanin setin loppua kohden yleisömassat vähenevät jonkin verran. Jotkut ovat bailanneet jo iltakahdeksasta asti ja heidän polttoaineensa yksikertaisesti loppuu. Toiset kiirehtivät viimeisille busseille. Paljon on festivaaliakin vielä jäljellä, ja Wäiski on vauhdissa vielä Cosmo Jones Beat Machinen ottaessa lavan aamuyön hetkinä. Kyseessä on iso ja äänekäs bändi. Sointi noituu yleisön sekoituksellaan itämaisista melodioista, atonaalisista sarjakuva-soundtracksoundeista ja, kyllä, bluesista.
 
"Mielestäni kokonaisuuden rakentaminen onnistui erinomaisesti; jokainen setti sopi hyvin ajankohtaansa; kahta samantyyppistä esitystä iltaan ei mahtunut. Yleisö tuntui diggaavan jokaisesta esiintyjästä todella varauksetta", Jukka Juhola sanoo muutamaa päivää tapahtuman jälkeen. "Suurin ero tavalliseen festariin taisi olla, että illan aikana ei kuultu yhtään Sweet Home Chicagoa tai muutakaan blues-klassikkoa - siis tunnistettavalla tyylillä soitettuna - eikä yhtään vinkukitarasooloa!"
 
Totisesti, aikana jolloin Blues In London kauppaa t-paitoja hellyttävän lukihäiriöisellä sloganilla "Clapton Is Dog", Suomi on pelissä mukana. Voittoa tavoittelematon yhdistys Alt.Blues Finland ry suunnittelee vastaavaa tapahtumaa ensi vuodeksi. Sitä odotellessa järjestetään helmikuuksi 2008 Suomen-kiertue italialaiselle aktille Papa Leg Acoustic Duolle ja Stefania Calandralle. Juholan mukaan ohjelmaan saattaa sisältyä Floating Cockroach -klubi-ilta 3 - 4 bändin voimin. Jos se ei toteudu, niin alt.blues-laiva ainakin seilaa jälleen ensi syyskuussa.
 
ANDRES ROOTS

Lasten laulua mukaillen, oi, jospa oisin voinut olla mukana.
Hienoa työtä herrat! Lisää vastaavia tapahtumia kiitos.
Ja Tampereelle kanssa!