Roots ›

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn..oletko puristi, onko roots-musa ainota oikeeta musaa. Uppoaako esim hip-hop tai vaikkapa kasaripop?
 
Jos olet puristi oletko ylpeä siitä?
 
Itse olin joskus (tai yritin olla)
Kaikiruokaisuus vei voiton.

En oo puristi. Mun mielestä purismi musan suhteen on turhaa, koska menettää paljon hyvää musaa jos ei suostu kuuntelemaan kuin tietyn tyylistä musiikkia

Kaikki HYVÄ musa uppoaa mutta roots-osastolta (ja jazzista) sitä löytyy selvästi eniten. En ole puristi mutta valintoja kuuntelun suhteen on pakko tehdä musiikin äärettömän suuresta tarjonnasta johtuen. Itselleni päätyy toisinaan kuunteluun hyvinkin erilaista kamaa ja jopa ylikaupallista siirappia joista huomaan jollakin tapaa pitäväni mutta esim. levyjen ostokynnys pysyy näissä tapauksissa äärimmäisen korkealla. Ajattomuus on mulle se juttu oli musa sitten mitä hyvänsä.

No tuossahan se tuli tiivistettyä hienosti. Joskus nuorena olin hyvinkin ehdoton ja rajoittunut musan suhteen, vanhemmiten löytää koko ajan uusia juttuja niin rootsin kuin muunkin tavaran suunnalta kun vain antaa ennakkoluulojen pysyä sivussa ja kuulostelee mitä on tarjolla.

Hyvä musiikki on hyvää musiikkia, melkein joka genrestä löytyy jotain hyvääkin. Tottakai joissain genreissä alkaa itse musiikin merkitys olla jo aika nimellinen, esim. gangsta-rap ja musateevee-pop alkaa olla jo aika etäällä itse musiikista. Oikeastaan kaikki musiikki jonka esittämiseen ei tarvita stylistiä tai kultaketjuja ja Ferrareja on OK..

En ole kaikkiruokainen, ikävä kyllä. Mutta kyllä esim osa hiphopista menee, ja joku kasarihuttukin. Mutta on paljon musiikkia joka ei vaan uppoa, esim monensorttinen moderni jatsi tai kai maar suurin osa listamusiikista. Eikä omia vanhoja lempparilevyjäkään oikein jaksa aina soitella...
 
Jotenkin esim tuollainen musiikkikultturien sulauma eniten innostaa nyt. Esim ostin juuri Roots of Chica levyn. Se on vähän niinkuin perulaista rautalankaa. Ja epiothiques kokoelman ostin myös, erittäin mielenkiintoista, vaikken koko levyä ole putkeen vielä kuunnellutkaan.
 
Eli jotenkin ilmeisesti aina kyllästyn kaikkeen, ja etsin uutta. Ja vanhoja menee divariin 100 vuodessa.

Olen kyllä. Kuuntelen vain hyvää musiikkia.

Mulla ei divariin mee koskaan mitn, mutta se on totta että nuita vanhoja lempilevyjä ei kyllä enää jaksa kuin harvoin heittää soittimeen. Mut just siinä pahimmassa SRV-diggailuvaiheessa ei ois kyllä kuvitellutkaan diggailevansa listapoppia.
 
Nykyään menee kaikenlainen. Tietenkään siinä ei ehdi syventyä johonkin tiettyyn juttuun samalla tavoin kuin eräät ovat.
 
Tunnen ihmisiä jotka tietävät jostain tietystä roots-musan ala-allegoriasta ihan helvetisti, joskus ei voi kuin ihailla ja ihmetela omistautumisen määrää.

Tuntuu vanhemmiten menevän enemmän ja enemmäne siihen että tietyllä tavalla maku laajenee mutta sitten taas ne huonolta kuulostavat jutut saa lähes pahoinvointikohtauksen ja tulee suhtauduttua liian tunteella.
 
Eilen tuli viimeksi RadioMegalle annettua palautetta että "Ei....Dio,Alice Cooper,Mötley Crue etc ei ole tehneet Rock klassikoita" Radio nääs mainostaa soittavansa Rock Klassikoita. Töissä kuulin eilen kahden tunnin sisään kolme biisiä Diolta.

Eilen tuli viimeksi RadioMegalle annettua palautetta että "Ei....Dio,Alice Cooper,Mötley Crue etc ei ole tehneet Rock klassikoita" Radio nääs mainostaa soittavansa Rock Klassikoita. Töissä kuulin eilen kahden tunnin sisään kolme biisiä Diolta.
 
Mitäs ne semmoset on kuin Holy Diver, School's Out ja Kickstart My Heart?

Niin, mistä kiistellä jos ei makuasioista! Itsekin Alice Cooperista noin vuodelta 1973 pidän, ja toisaalta Last in Line vinyyli mulla on yhä jossain... naarmuisena, kovasti naarmuisena. :) Mötley crue, no joo, kivat kuteet, sano.
 
Mutta radiostahan ei tule ku soittolistapaskaa (... "soitetaan mitä halutaan"?! HÄ?!) Paitsi tietysti on olemassa Radio Helsinki ja Little Steven's underground garage. :D

Tunnen ihmisiä jotka tietävät jostain tietystä roots-musan ala-allegoriasta ihan helvetisti, joskus ei voi kuin ihailla ja ihmetela omistautumisen määrää.
 
Niin, jos omistautuu jollekin piedmont-alueen bluesille niin se on aika freaking cool
 
Itse olen kaukana puristista, tosin listamusaa ja semmosta hyljeksin. Lisäksi olen genrejerajojen suhteen monia muita tarkempi. Joskus 16-vuotiaana kuuntelin lähinnä bluesia kai, kun olin tutustumassa siihen. Mut nykyään tuntuis ahdistavalta sekä kuuntelijana että muusikkona keskittyä vain siihen.

esim. gangsta-rap ja musateevee-pop alkaa olla jo aika etäällä itse musiikista. Oikeastaan kaikki musiikki jonka esittämiseen ei tarvita stylistiä tai kultaketjuja ja Ferrareja on OK..
 
Oikeastaan (lähestulkoon) kaikki musiikki jonka esittämiseen ei tarvita koneita vaan ihan oikeita eläviä muusikoita on mulle OK..
Eli vastaus otsikon kysymykseen; Joo,taidan olla puristi..ja aikas h*lvetin ylpeä siitä. :-D

Mutta radiostahan ei tule ku soittolistapaskaa (... "soitetaan mitä halutaan"?! HÄ?!) Paitsi tietysti on olemassa Radio Helsinki ja Little Steven's underground garage. :D
 
Tuota normi soittolistapaskaa en voi sietää. Olenkohan sittenkin puristi ;)
 
Radio Helsinki on ehdottomasti miellekkäin kotimainen ratiokanava ja etenkin aamupäivisin ovat biisivalinnat (levyn pyörittäjästä riippuen) yleensä vallan mainioita. Roots painotteistahan tuo usein on ja suoranaisia ylläreitäkin välillä kuulee. Monien kanavien paskanpakkosyöttö jossa jotain hittikipaletta soitetaan kerta toisensa jälkeen on kuvottavaa. Poikkeuksena tietysti Ari Peltosen Radio Helsingissä juontama Paskalista.

Mitäs ne semmoset on kuin Holy Diver, School's Out ja Kickstart My Heart?
 
Musiikkiesityksiä elikkäs Zipaleita,mutta että Rockklassikoita....hardly.

Musiikkiesityksiä elikkäs Zipaleita,mutta että Rockklassikoita....hardly.
 
No onhan Schools Out klassikko ja samoin Billion Dollar Babies.....ja mukaan laittaisin vielä No More Mr.Nice Guyn.....

...ja mukaan laittaisin vielä No More Mr.Nice Guyn.....
 
Nimenomaan, parasta Alicea mun mielestä.
 
Kojolan Uugen Planetaario, Radio Helsingissä on hieno ohjelma.

Saattoi joskus olla puristisia piirteitä, mutta järki vei onneksi voiton. Blues ja roots on tosi nastaa musaa, mutta pakko olla avarakatseisempi, koska inspiraatio voi tulla millaisesta musasta vaan jos on tullakseen. Loppujen lopuksi musiikki on tärkeintä, eivät genret.

Olenko puristi kun kuuntelen Bluesministeriä Areenasta paitoja silitellessä sunnuntaiaamuisin?
 
Siinä mielessä ehkä puristi (puhtauden tavoittelija) että oli genre mikä hyvänsä niin haluaisin keskittyä musiikkiin eli soivaan ääneen (ja kamoihin totta kai joilla sitä tehdään) ennemmin kuin niihin käsistä karanneisiin kulttuurisiin lieveilmiöihin joita musiikkiin liittyy ja liitetään.
 
Se se on nykyään rokkii että nuorekkuutta hakevan tv-juontajankin hiukset on aseteltu ennen lähetystä tarkkaan kapinaan, hius kerrallaan.
 
No joo, ostin minäkin kyllä Fogerty-paidan mutta sehän on ihan eri juttu ... :-)

Musiikkiesityksiä elikkäs Zipaleita,mutta että Rockklassikoita....hardly.
 
Kiva että olet väärässä. Ja tiedät sen. Näistä on kiva turhan päiten väitellä, nääs. Kai sulle maar joku rock around the clock on sitten sellaine oikea rockklassikko, on siinä ainakin se hieno kitarasoolo? :D