Roots ›

En huomannut aihetta tästä naisartistista, tiedä sitten onko tämä roots -osio passeli paikka keskustella tästä artistista.. kuitenkin mielestäni vaikea sijoittaa puhtaasti tuonne rockin puolellekaan joten avataan aihe tänne.
 
Sain käsiini Carole Kingin levyn Tapestry ja pidin kovasti. Hyvin simppeliä ja henkilökohtaista musaa, joka on hyvin rehellisen tuntuista meininkiä. Tuttuja biisejä löytyi, joita en ole osannut sijoittaa hänen tekemikseen - kuten esim. "I Feel the Earth Move". Tämä levy on myynyt kait jenkeissä 11 kertaa platinaa ~ 22 miljoonaa kpl maailmanlaajuisesti! Taitaa olla vieläkin myynnillisestikin kärkipäätä naisartistien joukossa?
 
Onko muita Kingin musaan tutustuneita ja kertokaapa lisää..

En huomannut aihetta tästä naisartistista, tiedä sitten onko tämä roots -osio passeli paikka keskustella tästä artistista.. kuitenkin mielestäni vaikea sijoittaa puhtaasti tuonne rockin puolellekaan joten avataan aihe tänne.
 
Sain käsiini Carole Kingin levyn Tapestry ja pidin kovasti. Hyvin simppeliä ja henkilökohtaista musaa, joka on hyvin rehellisen tuntuista meininkiä. Tuttuja biisejä löytyi, joita en ole osannut sijoittaa hänen tekemikseen - kuten esim. "I Feel the Earth Move". Tämä levy on myynyt kait jenkeissä 11 kertaa platinaa ~ 22 miljoonaa kpl maailmanlaajuisesti! Taitaa olla vieläkin myynnillisestikin kärkipäätä naisartistien joukossa?
 
Onko muita Kingin musaan tutustuneita ja kertokaapa lisää..
 
Tapestry on ehkä maailman paras levy. Loistava kokonaisuus jossa ei ole yhtään heikkoa raitaa. Kinghän nousi maailmanmaineeseen silloisen miehensä Gerry Goffinin kanssa 60-luvulla. Duo Goffin-King on säveltänyt lukuisan määrän hittejä. Mutta joo, tykkään PALJON!

Sielukasta musiikkia, joka ponnistaa pitkälti gospelin/soulin käyttämistä keinoista ja juuri tuossa mainitsemassasi "henkilökohtaisuudessa" löytäisin yhtymäkohtia bluesin tapaan käsitellä asioita. Sävelmissä taas on usein popmaista, tarttuvaa melodisuutta. Tykkään kovasti.
 
Täytyy palata aiheeseen tarkemmin jossain vaiheessa.

Pätevä biisintekijä - näin vanhalle Byrds-fanille mainittavimpana meritteinään ehkä styget "I Wasn't Born To Follow" & "Goin' Back"...tää "Tapestry" on aikaslailla kanonisoitu klassikko, allekirjottaneelle ehkä loppupeleissä kuitenkin himpun liikaa tommosta aikuisen naisen tilitystä (sama juttu Joni Mitchellin "Court and Spark"in kanssa) mutta kyllä tästä nää toriamokset on vielä aika kaukana...

Mukavaa kuulla kommentteja, kun itsellä ei sen kummempaa kosketuspintaa CK:n ole. Mieleeni tuli tuosta bändin soittamisestakin se, että kyllähän sieltä kumpuavat selvästi bluesvaikutteet, ehkä kuitenkin sellaisella urbaanimmalla otteella? Pianosoundi ja Kingin laulu sopivat jotenkin mainiosti yhteen, sointi molemmissa on paljas ja selkeä. Juu, tässä on kieltämättä hieman liiankin auvoisa meininki, mutta välillä toimii sekin erittäin hyvin.
 
Edit: miksiköhän mulla tuli mieleen tv-sarja Hill Street Blues tätä kuunnellessani :) ?

Mieleeni tuli tuosta bändin soittamisestakin se, että kyllähän sieltä kumpuavat selvästi bluesvaikutteet---
 
Itse lähinnä ajattelin tuota Kingin kykyä saada laulunsa kuulostamaan henkilökohtaiselta. Tunne, että tässä joku laulaa omista tuntemuksistaan juuri minulle. Laulutyylissä ja pianossa taas on sitä gospelin tuntua. Ja siinäkin, että lauluissa on yleensä postiivinen, uskoa parempaan huomiseen välittävä tunnelma.
 
Edit: miksiköhän mulla tuli mieleen tv-sarja Hill Street Blues tätä kuunnellessani :) ?
 
En tiedä liittyykö tuohon millään lailla mutta ainakin vanhoilla bluespianisteilla oli kuulemma tapana "viritellä" instrumenttiaan mitä erikoisimmalla tavoilla saadakseen saundiinsa lisää sitä "bluesia". :-)

Carole King kuuluu ehdottomasti suosikkiartistieni joukkoon. Levyhyllystä löytyy "Tapestryn" lisäksi myös "Music", erittäin sympaattinen Carnegie Hall-live ja pari muutakin albumia - unohtamatta tietenkään muiden artistien levyttämiä sävellyksiä.
 
Kingin säveltämistä kappaleista tuossa aikaisemminkin hehkutettu "Goin' Back" on kymmenen suosikkibiisini joukossa. Hieno kappale niin sävellykseltään kuin sanoitukseltaankin, toimii miltei kenen tahansa esittämänä. Muita ikisuosikkejani ovat Gerry Goffinin kanssa tehdyt tunnelmapalat "Up on the Roof" ja "Will You Love Me Tomorrow?".
 
tiedä sitten onko tämä roots -osio passeli paikka keskustella tästä artistista.. kuitenkin mielestäni vaikea sijoittaa puhtaasti tuonne rockin puolellekaan joten avataan aihe tänne.
 
Carole Kingin olen itse mieltänyt singer/songwriter-popiksi, jossa on tosin vaikutteita folkista ja jazzistakin. Kirjastoissa levyt taitavat löytyä poikkeuksetta popin ja folkin luokista. Roots-osastolle tämä keskustelu sopii siis varsin hyvin.

Marlowe: Carole Kingin olen itse mieltänyt singer/songwriter-popiksi, jossa on tosin vaikutteita folkista ja jazzistakin.
 
Noinhan se on, eikä noita folk- ja jazzvaikutteitakaan pidä tosiaan unohtaa. Koitin tuossa yllä hiukan valottaa, miksi Carole omissa korvissani kuulostaa hyvältä singer-songwriter popilta.
---
 
Iki-ihana Dusty Springfieldhän tuon "Goin' Back":in myös levytti. Ensimmäisenäkö - sitä en jaksa selvitellä ja millään tavalla oleellisesta asiasta ei tietenkään ole edes kyse. Hieno kappale joka tapauksessa.
 
"Tapestry":n lisäksi omasta hyllystä löytyvät ainakin kaksiosainen "Ode Collection" (noinkohan se oli?) ja 50-luvun lopun ja 60-l alun soololevyjä valottava Marginal-kooste "Hits & Rarities".
 
Carolehan teki muutaman hitin ("He's A Bad Boy", "It Might As Well Rain Until September") omalla nimellään jo tuolloin (ja levytti useallakin "salanimellä") vaikka keskittyikin pääasiassa hittien sorvaamiseen muille lähinnä yhdessä Gerry Goffinin kanssa.
 
Noista vanhoista jutuista erityisen hauska on Carolen "Oh Neil", joka on "vastauslevy" Neil Sedakan isoon hittiin "Oh Carol":iin.
 
edit: typoja + lisäyksiä

Carole Kingin ja hänen tyttärensä "Where You Lead" duettoa (alkuperäinen versio löytyy "Tapestrylta") voi taas kesällä kuulla terävällä dialogilla kyllästetyn Gilmore Girls- televisiosarjan uusintajaksojen myötä.
 
Iki-ihana Dusty Springfieldhän tuon "Goin' Back":in myös levytti. Ensimmäisenäkö - sitä en jaksa selvitellä ja millään tavalla oleellisesta asiasta ei tietenkään ole edes kyse.
 
Dusty Springfield taisi tosiaankin levyttää kappaleen ensimmäisenä. Dustyn tulkinta on kieltämättä upea. Carole Kinginhan kerrotaan purskahtaneen liikutuksesta itkuun sen ensimmäistä kertaa kuultuaan (tiedä sitten pitääkö tuo paikkaansa, mutta tarina on kuitenkin hyvä).
 
Carolehan teki muutaman hitin ("He's A Bad Boy", "It Might As Well Rain Until September") omalla nimellään...
 
Jep. Tuo jälkimmäisenä mainittu oli iso hitti USA:ssa ja hätyytteli Englannissa sinkkulistan kärkisijoja.
 
Noista vanhoista jutuista erityisen hauska on Carolen "Oh Neil", joka on "vastauslevy" Neil Sedakan isoon hittiin "Oh Carol":iin.
 
"Oh Neil" on tosiaan hauska kuriositeetti. Carolella ja Neil Sedakalla - kohtalaisen hyvä lauluntekijä hänkin, "Breaking Up Is Hard to Do", "Happy Birthday Sweet Sixteen" ja niin edelleen - taisi olla tuolloin jonkinlaista vispilänkauppaa keskenään.

Carolella ja Neil Sedakalla - kohtalaisen hyvä lauluntekijä hänkin, "Breaking Up Is Hard to Do", "Happy Birthday Sweet Sixteen" ja niin edelleen - taisi olla tuolloin jonkinlaista vispilänkauppaa keskenään.
 
Juu, Harry Greenfieldin kanssahan Sedaka noita biisejä yleensä väkersi. Mukavaa teinipoppia.
 
Tietokilpailu-osio:
 
Vaan kuka oli ensimmäinen nainen, joka yksin sävelsi & sanoitti USA:n Billboardin TOP 100 Singles-listan ykköseksi nousseen kappaleen? Vuosi oli 1958.
 
(edit: öh, siis oliko tuo lista Top-100 silloin mutta tajusitte kuitenkin kysymyksen)
 
Ei ollut Carole King, Ellie Greenwich, Cynthia Weil tai Jackie DeShannon.
 
EDIT: Kaksi oikeaa vastausta tähän mennessä. Marlowe ja kenkkunen.

Blue Moon, ihan totta tuo laulun bluessävytteisyys. Ehta singer & songwriterhan King on ilman muuta. Täytynee katsastaa muitakin levyjä.
 
Btw, mikä on vastaus?

Btw, mikä on vastaus?
 
Sharon Sheeley kirjoitti "Poor Little Fool"in, jonka Ricky Nelson nosti jenkkilistan ykköseksi 1958.