Roots ›

tämä kuuluisi varmasti tuonne kitarakamat puolelle mutta laitetaan nyt tänne. Eli olen soitellu slideä tuolla akustisella ja se alkaa jo hieman sujuakin, mutta kun tuosta yamahasta ei lähde sitä oikeata soundia. Tarvitsisin tietenkin resonaattorin. Elikkä olisiko suosituksia?
 
näitä olen jo hieman miettinyt
 
http://www.epiphone.com/default.asp?ProductID=104&CollectionID=11
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_fender_fr50sb_prodinfo.html
 
sopisivat mukavasti budjettiin.

Mää ostin heräteostoksena eilen tuon Fenkun mutten osaa siitä vielä mitään sen kummempaa sanoa, eikä oo edes kokemuksia muista resonaattoreista. Mitään varsinaista vikaa en kuitenkaan siinä ole havainnut.
 
Missäs lehdessä oli just arvostelut edullisista resonaattoreista?

Missäs lehdessä oli just arvostelut edullisista resonaattoreista?
 
toi ois kyllä kiva tietää

toi ois kyllä kiva tietää
 
Näköjään Riffissä.

Onko tuo resonaattori samako se National Steel kitara?

täytyypä tehdä huomenna retki lähimmälle lehtipisteelle

Onko tuo resonaattori samako se National Steel kitara?
 
Eikös National oo teräskoppainen resonaattorikitara?

Eikös natikka oo teräskoppainen ja dobro puukoppainen resonaattorikitara?
 
Vissiin kait. Minä en ole tutustunut nuihin kitaroihin. Soittelen halvalla sähkiksellä bluussia minkä jaksan.

Taiskin olla niin, että sekä National että Dobro - tuotenimellä tehtiin sekä metalli- että puurunkoisia resonaattorikitaroita.
 
Paras, kun ei kirjoittaisi asioista joista ei tiedä mitään, sorry. :-)

taitaapa nuo molemmat firmat valmistaa puukoppaisia ja metallikoppaisia.

Taiskin olla niin, että sekä National että Dobro - tuotenimellä tehtiin sekä metalli- että puurunkoisia resonaattorikitaroita.
 
Paras, kun ei kirjoittaisi asioista joista ei tiedä mitään, sorry. :-)
 
Ok. Ei hätää. En miekään tiiä.

Tässä olis kyllä hyvä aihe puitavaksi. On meinaan sen verran korkea tuo resonaattorikuume, että alkaa kohta valkuaiset hyytyä.
 
Lupasivat Tammerpianoon tilata sen teräskoppaisen Fenderin. Olen venannut sitä kuin kuuta nousevaa. Mun mielestä siinä puukoppaisessa on jotenkin tukkoinen soundi. Mun ajatusmaailmaan sen puukoppaisen Deanin räime sopii paremmin. Tosin on se tuplahintainenkin. Tuo Riffin artikkeli oli vaan taas sen verran laitoja pitkin kirjoitettu, että jotensakin siitä ei jäänyt juuri mitään käteen.
 
Käytetty natikka taitais olla kovin vaihtari.

Itse ostin 4-5 vuotta sitten Johnsonin metallikoppaisen resonaattorikitaran. Soundi on ihan jees. Soittaminen on luonnollisesti aika raskasta (fyysisesti) ja varsinkin nauhasta 12 ylöspäin on aika vaikeaa.

Itse ostin 4-5 vuotta sitten Johnsonin metallikoppaisen resonaattorikitaran. Soundi on ihan jees. Soittaminen on luonnollisesti aika raskasta (fyysisesti) ja varsinkin nauhasta 12 ylöspäin on aika vaikeaa.
 
Mun Regalissa onkin soololovi... olen siihen ollut muutenkin tyytyväinen. Soi hyvin ja pitää vireensä.
 
Mitä putkiin tulee, niin tykästyin puoliheräteostoksena hankkimaani keraamiseen Mudslide-merkkiseen kapineeseen. Soundi vähän tummempi kuin lasilla.

Mulla on se fenkun puukoppainen...ihan OK, vaikka onkin hieman "sekasikiö". Mikittämättä jäi kyllä auttamattomasti teräskoppaisen Harley Bentonin jalkoihin (tuo HB-reso ei muuten ole lainkaan paskempi vaihtoehto).
Kokeilkaapa sitten myös messinkistä slidea...se on kyllä painava, mutta soundi toimii...

Tämäkin kuuluisi tuonne soitinrakennuspalstalle- ja kohtaan hullut kokeilut. Mutta kerronpa kuitenkin kun toi itelle niin paljon iloa.
 
Köyhänmiehen kotidobro:
Välineet: vanha landola, pyöreä messinkinen keksipurkki (halkaisija n. 20 cm., kuviosaha, uusi talla ja kielenpidin.
 
Sahasin kuviosahalla kanteen keksipurkin kokoisen reiän --> keksipurkki reikään väärinpäin (eli purkin pohja ylöspäin) --> talla keskelle purkin kantta ja kielet kiinni peräkappaleeseen (eli taittuu kopasta sivulle/takaseinämään. Kielet ovat tosi ylhäällä ja sormisoitto ei onnistu, mutta slidellä voi tykittää rouheesti.
 
Saundi on metallinen, ehkä vähän banjomainen ja aika hyvin keksipurkki resonoi. Volumeakin lähtee.. tosin selvästi vähemmän norm. akustiiseen kitaraan verrattuna. Esim. jamittelussa ja kotinauhoittelussa toimii ihan ok.
 
Ei tällä kannata kilpailla oikeiden resonaattoreiden kanssa, mutta kannustan kokeilemaan.

Painostin henkilökunnan tilaamaan Tammerpianoon sen Fenderin teräskoppaisen, ja nysse oli tullut. Kerrankin jää kepissä kilohinta pieneksi. Painaa sen verran. SOundi oli kyllä minun mieleeni. Sieltä sai aika kivasti dynamiikkaa pihalle sen mukaan, että miten paukutti. Ja siihen päälle se on vielä siisti kuin sika pienenä. Ostakee pois, niin ei kiusaa mua kieltenhakureissuilla.
 
Laullunkin pitäisi saada vielä resokenno, että oikein vois naukua ja röhistä joenpenkalla...

Tämäkin kuuluisi tuonne soitinrakennuspalstalle- ja kohtaan hullut kokeilut. Mutta kerronpa kuitenkin kun toi itelle niin paljon iloa.
 
Köyhänmiehen kotidobro:
Välineet: vanha landola, pyöreä messinkinen keksipurkki (halkaisija n. 20 cm., kuviosaha, uusi talla ja kielenpidin.
 
Sahasin kuviosahalla kanteen keksipurkin kokoisen reiän --> keksipurkki reikään väärinpäin (eli purkin pohja ylöspäin) --> talla keskelle purkin kantta ja kielet kiinni peräkappaleeseen (eli taittuu kopasta sivulle/takaseinämään. Kielet ovat tosi ylhäällä ja sormisoitto ei onnistu, mutta slidellä voi tykittää rouheesti.
 
Saundi on metallinen, ehkä vähän banjomainen ja aika hyvin keksipurkki resonoi. Volumeakin lähtee.. tosin selvästi vähemmän norm. akustiiseen kitaraan verrattuna. Esim. jamittelussa ja kotinauhoittelussa toimii ihan ok.
 
Ei tällä kannata kilpailla oikeiden resonaattoreiden kanssa, mutta kannustan kokeilemaan.
 
oliskos tosta vempeleestä mahdollista saada ääninäytteitä

oliskos tosta vempeleestä mahdollista saada ääninäytteitä
 
Mielelläänhän minä, mut ku ei oo kotisivua/tietoo. Oon kyllä nauhottanut cubaselle pätkiä, mut mitenkohan sitä sais tänne kuunneltavaks. Vaatii opiskelua. Ei oo tää atk-tietous noin pitkälle valistunu.

Tuosta Fenkusta sanovat yleensä että on kovin ohuen ohuen kuuloinen. Tiedä häntä. Mutta eipä sitä kai juur muutakaan tunnu olevan tarjolla.
 
Kokeilin Deanin (kaulahumbuckerilla varustettua) resonaattoria taannoin DLX:ssä (Malmi, H:ki). Hauska peli, vaikken slidea sillä kokeillutkaan. Mutta kun kokeilin vieressä olevia Tayloreita (ei reso:ja luonnollisesti), niin Deno unohtui kyllä kovin äkkiä. Ja akustiskuumekin katosi. En meinaan halua pistää 2000€:a kitaraan, mutta halvat kuullostaa ihan ritsoilta.