 jPekka
18.03.2004 09:44:47 | |
|---|
Vanha Hidashanska on sitten levyttänyt albumillisen esikuvaansa. Olen tässä muutaman kerran ehtinyt kuunnella levyn ennakkoversiota ja täytyypä sanoa, että kuulostaa todella komealta!
Ei mitään surkeita kitarasoolo-orgioita, vaan hyviä lauluja hyvän bändin kanssa esitettynä. Asennetta.
Levy ilmestyy virallisesti 30. maaliskuuta. Suosittelen! "Minne tahansa menetkin, siellähän olet." |
 weelie
18.03.2004 10:02:54 | |
|---|
Ja Clapton myy kuuluisat kitaransa ja vielä järkkää megalomaanisen blueskeikan (Texasissa kesällä). Ronnie Earl: 'Music is not a sport, there's no competition' |
 Mase
18.03.2004 13:14:09 | |
|---|
www.12bar.de sanoo, että "virallinen" ilmestymispäivä 23. tätä kuuta... Ja ihan hyvältähän tuo levy vaikutti, joten joutuu varmaankin hommaamaan sen levyhyllyyn ;) |
weelie
18.03.2004 14:02:44 | |
|---|
Digitaalisessa muodossa virallinen ilmestymispäivä on 23.3. virallisten sivujen mukaan, mutta CD:nä vasta 30. No yleensähän niitä saa jo ennen julkaisupäivää.
Soittaako Cläpä akustisesti vai stratolla? (nimim. "unplugged on parempi kuin in the cradle") Ronnie Earl: 'Music is not a sport, there's no competition' |
Mase
18.03.2004 14:23:14 | |
|---|
|
 KHTT
18.03.2004 14:37:58 | |
|---|
|
jPekka
18.03.2004 21:22:19 | |
|---|
Soittaako Cläpä akustisesti vai stratolla? (nimim. "unplugged on parempi kuin in the cradle")
Sähkistä tuossa enimmäkseen on. En mallista enkä merkistä tiedä, mutta soundipolitiikka mukavan perinteikästä. "Minne tahansa menetkin, siellähän olet." |
 bender
18.03.2004 22:14:04 | |
|---|
ois saanunna olla täysin akustinen there can be such music as would kill a man instantaneously |
Shaft
18.03.2004 22:22:53 | |
|---|
ois saanunna olla täysin akustinen
Omasta mielestäni näin on hyvä, jos tyylillä kerran on tehty. Täysakustinen olisi voinut ehkä mennä liian orjalliseksi Johnsonin jäljittelemiseksi.. |
 Ossi
18.03.2004 23:56:07 | |
|---|
...mutta soundipolitiikka mukavan perinteikästä.
Heh.. noiden näytteiden perusteella huvittaa hieman, ilman sarvia ja hampaita, tuo autenttisuuden hakeminen noilla "pirtinperä-soundeilla". Passaa kyllä hienosti mun korvaan, noihin on tottunut jo 60-luvulla, ei siinä mitään, mutta tuli heti mieleen kuinka mm. joihinkin elokuviin on ympätty uskottavuus- ja nostalgiahakuisesti mustavalkoisia pätkiä.
Hyvältä kuulostaa, mutta nuo biisit toimis kyllä ihan yhtälailla nykyisilläkin soundeilla.
-Tämä oli siis vain havainto ja toteamus- "..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?" |
bender
19.03.2004 17:03:14 | |
|---|
Omasta mielestäni näin on hyvä, jos tyylillä kerran on tehty. Täysakustinen olisi voinut ehkä mennä liian orjalliseksi Johnsonin jäljittelemiseksi..
niinpä there can be such music as would kill a man instantaneously |
Isäntä
19.03.2004 18:06:16 | |
|---|
Ei kuullostanut kummoiselta nuo piisit. Miksi aina Rooperttia, v*tuttaa koko Robert Johnson tributointi. Tuliko niitä nyt pari tribuuttia ja sen yhen tärisevän äijän tribuutti tuossa muutama vuosi sitten ja nyt clapton ja kaikki versiot on joko puhdasta kopiointia ja paskaa sellaista tai jotain muuta paskaa. Tekisivät vaikka Lightnin' Hopkins tribuutin, ehkä sitten tulisi jotain muuta kuin nuita "kuluneita" piisejä jotka "kaikki" ovat kuulleet kymmeninä versioina. Onko tämä äänitys Les Miserablesin brittiversiosta vai ei? -Patrick Bateman- |
waynet
23.03.2004 13:15:55 | |
|---|
... jotain muuta kuin nuita "kuluneita" piisejä jotka "kaikki" ovat kuulleet kymmeninä versioina.
Jep! Kunnon biisit kannattaa tehdä vaikka useammin, mutta skeida joutaa tunkiolle. Soita Eerikki vaan bluesia, niin alkaa iho tummua! |
bender
23.03.2004 15:07:23 | |
|---|
noh noh eipäs nyt aleta there can be such music as would kill a man instantaneously |
 Mika Antero
23.09.2006 09:07:13 | |
|---|
Jaahas, retkahdin sitten minäkin viimein tähän Kläppärin Johnson -levyyn. Ne hurjat, jotka ottavat kaiken Claptoniin liittyvän mahdollisen kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena voinevat lopettaa lukemisen tähän. Teitä on varoitettu...
Ei sillä, että tässä levyssä nyt suuremmalti kritisoitavaa olisi, aivan hemmetin mukavaa kuunneltavaa. Tietenkin Robert Johnsonin versiointi on vähän kulunut juttu, mutta se Claptonille suotakoon, koska kyseessä on hänelle se kaikkein tärkein artisti. Enimmäkseen levy on hyvässä mielessä easy-listening -kamaa, rentouttavaa, maittavaa ja näköjään hyvin kulutusta kestävää, sen verran usein se on soittimessani jo pyörinyt. Ja tämä on suuri kehu, koska vaikka Claptonista enimmäkseen pidänkin niin mielestäni maailmassa on paljon hänen touhujaan mielenkiintoisempaakin bluesia. Mutta just nyt tällä hetkellä tämä levy on Dylanin tuoreimman ohella mielikuuntelemistani.
Erityisen onnistuneita vetoja ovat esim. Traveling riverside blues, joka on todella syvää kamaa ja Last fair deal gone down, joka on taas Claptonin rentoutta ja menevyyttä parhaimmillaan. Sen sijaan esim. Me and the devil blues on "pilattu" liiallisella letkeydellä, koska Johnsonin alkuperäinen versio on niin huumaavaan hysteerinen. Red hot poikkeaa liikaa levyn muusta annista, mutta niinhän se tekee alkuperäisenäkin, eli kyse ei ole Johnsonin huipputuotteesta.
Claptonin hienon kitaroinnin lisäksi pitää ehdottomasti mainita (lähes?) joka biisillä soiva Jerry Portnoyn huuliharppu, joka on oleellinen osa levyn tunnelmaa, samoin Billy Prestonin koskettimet.
Hemmetin hyvä levy, vaikka aihe on kulunut ja vaikka tämä ei sellaisia suuria tunteita minussa herätäkään kuin monet vähän raa'emmat bluesit. Mutta mainio levy koko perheen kuunneltavaksi ja diggailtavaksi. |
mcmies
23.09.2006 15:05:02 | |
|---|
Mun mielestä Hot Tamales on yksi levyn parhaista vetäisyistä. Vaikka joukosta poikkeaakin. |
 vantage
26.09.2006 03:19:19 | |
|---|
Erittäin mukavaa kuunneltavaa mielestäni.
Ihan tuolta they´re red hotin menevyydestä kind hearted women bluesiin hitaaseen meininkiin.
Koko levy soljuu ohi huomaamattaan, mutta silleen hyvällä tavalla... Lähdetäänkö meille kuuntelemaan Peter Toshia? |
 Manicci
26.09.2006 16:46:34 | |
|---|
ois saanunna olla täysin akustinen
Kannattaa ostaa myöskin Sessions with Robert J tuplalevy, dvd ja cd.
Jotenkin tuntuis olevan tuossa noi (samat) biisit tietyllä tavalla "rohkeemmin" vedetty, ja DVD:n loppupuolella on mahtavia akustisia vetoja ensin Clapton ja Bramhall, sitten Clapton yksin.
Paljon parempi paketti mielestäni kun tuo Me And mr Johnson- levy. How blue can you get? |
Mika Antero
26.09.2006 17:46:22 | |
|---|
Kannattaa ostaa myöskin Sessions with Robert J tuplalevy, dvd ja cd.
Sisältääkö se dvd saman dokumentin mikä tuli telkkaristakin taannoin? Ei sillä että ostamassa olisin, mutta jostain syystä tämä varsinainen levy vakuutti minut ihan toisella tavalla kuin dokumentti. Mutta onhan tätä levyä tullut pyöritetyksi useasti, dokumentin katsoin vain hätäisesti toisella silmällä. |
 Shuffle and Boogie
26.09.2006 20:34:40 | |
|---|
Kannattaa ostaa myöskin Sessions with Robert J tuplalevy, dvd ja cd.
Jotenkin tuntuis olevan tuossa noi (samat) biisit tietyllä tavalla "rohkeemmin" vedetty, ja DVD:n loppupuolella on mahtavia akustisia vetoja ensin Clapton ja Bramhall, sitten Clapton yksin.
Paljon parempi paketti mielestäni kun tuo Me And mr Johnson- levy.
on joo hyvii vetoja ekilt Jesus Just Left Chicago |
