Yleistä keskustelua musiikista ›

Musiikin hyödyistä aivoille kerrotaan monessa paikassa mutta jotta hyötyä saadaan pitääkö musiikin olla
A) sellaista josta tykkää
B) ennestään tuttua vai täysin uutta
Entäs jos musiikki on kuuntelijan mielestä täysin vastenmielistä sontaa?

Jester44: Musiikin hyödyistä aivoille kerrotaan monessa paikassa mutta jotta hyötyä saadaan pitääkö musiikin olla
A) sellaista josta tykkää
B) ennestään tuttua vai täysin uutta
Entäs jos musiikki on kuuntelijan mielestä täysin vastenmielistä sontaa?
 
Luultavasti sen on oltava sellaista musiikkia josta itsekin suunnattomasti nauttii ja saa parhaimmillaan aikaan myös suuria emotionaalisia kokemuksia. Voi se olla täysin uuttakin musiikkia mikäli se vain tuottaa kuulijalleen nautintoa ja mielihyvää ettei ole täysin yhdentekevää sontaa sillä muuten siitä tuskin on mitään konkreettista hyötyä.
 
Schopenhauer on tosin kirjoittanut että nerouden tuotteet eivät ole miksikään hyödyksi, hyödyttömyyden kuuluessa niihin niiden aateliskirjana ja ne ovat olemassa vain oman itsensä vuoksi olemisen puhtaana kukkana ja tuloksena jos nyt ajattelemme nerokkaita sävelteoksia.

Juu tuo "konkreettisen hyödyn" käsite on taiteessa vähän ongelmallinen. En ole ihan varma siitäkään mitä hyoty edes tarkoittaa. Onko se haitan vastakohta? Taitaa haitallisuuskin olla vähän kiinni siitä mistä kulmasta asioita milloinkin tarkastellaan.
 
Esimerkiksi kapakoissa soivan kovaäänisen musiikin hyödyllisyys omalle terveydelleni konkretisoituu siten, että jätän ravintolareissun mieluummin kokonaan väliin kuin lähden kuuntelemaan moista viheliäistä jumputusta. En tosin edes tiedä vieläkö tuollaista keskustelua haittaavaa melua ravintoloissa suositaan?

Hyöty koskee eniten instrumentin soittajaa.
Soittaessa tapahtuu eniten aivojen alueiden yhteistyötä.
Soittaja kokee enemmän sosiaalista hyötyä, yli terveyshyötyjen,
varsinkin jos tykkää esiintyä pyydettäessä.
 
Onnellisimmissa ja tuottavimmissa elämänvaiheissa musiikin
aktiivinen harjoittelu on ollut aina läsnä.
 
(Terveyshyötyjä tulee itselle muualtakin; absolutisti, ei karkkia, ei sokerijuomia,
ei leivonnaisia, ei jäätelöitä. En edes joudu käyttämään itsekuria, kun en vain tykkää roskaruoista.
"Herkuttelu" minulle tarkoittaa pensasmustikoita, miniluumutomaatteja, marjoja, kirjolohta.
Pescataristin ruokavalio.)

Sama kuin partiossa ja joukkueurheilussa, teinit oppi juomaan ja nuuskaamaan.

Jester44: Musiikin hyödyistä aivoille kerrotaan monessa paikassa mutta jotta hyötyä saadaan pitääkö musiikin olla
A) sellaista josta tykkää
B) ennestään tuttua vai täysin uutta
 
Pitäis määritellä se hyöty vähän tarkemmin, mutta onhan tätä tutkittu ja ainakin siitä on näyttöä että musiikin ja nimenomaan itselle mieleisen musiikin kuunteleminen vaikuttaa kipukynnykseen ja kivun tuntemiseen: https://academic.oup.com/jmt/articl … bstract/43/4/295/925640?login=false
 
Entäs jos musiikki on kuuntelijan mielestä täysin vastenmielistä sontaa?
 
Sitten sitä todennäköisesti vituttaa. Tätäkin on tutkittu: https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0305735620988596

Kyllähän katharsiksen kokeminen musiikista antaa uutta energiaa ja voimaa.

Tässä Anita Collins(?) kertoo musiikin kuuntelun ja eritoten sen tekemisen positiivisista vaikutuksista pieniin harmaisiin aivosoluihin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=R0JKCYZ8hng
 
Eli ei mikään ihme, että Mnetin foorumin keskusteluiden taso on säilynyt viksuna vuodesta toiseen.
Ja ajatelkaa millaisia einareita esimerkiksi Andy McCoy, Lars Ulrich tai Fieldy olisivatkaan ilman musiikin jalostavaa vaikutusta. Pelottavaa.

Äänen määrä kannattaa huomioida ihan fyysisenä suureena: tyypillinen kipukynnys on 120 dB(A) ja jatkuva 85 dB(A) ylittävä meteli tai ääni ylipäätään rasittaa isoissa määrissä, siis yli 8 tuntia päivässä.
 
Beethevonen ja Evelyn Glennie lienevät tunnetuimpia huonokorvaisia musiikin ystäviä. (Toisenlaisia huonokorvaisia mutta sen sijaan huonoa oloa tuottavia "artisteja" olen tosin huomannut karaokessa mutta se siitä.)

Olen ollut taipuvainen ajattelemaan asiaa niin, että koska täällä elellään oletettavasti vain kerran, niin on järkevää elää siten, ettei ihan joka aamu vituta. Musiikki on siinä hyödyllistä.

Hieman omakohtaista kokemusta aiheesta!
 
Eli toimin tässä itse koekaniinina kyseisennasian suhteen;
Alkutiedot ovat nämä: olen treenannut eri kamppailulajeja noin kaksikymmentä vuotta ja aäsaanut siinä matkalla oman osuuteni päähän kohdistuneista osumista sekä aivotärähdyksistä. Minut on lyöty lattiaan, kuristettu tajuttomaksi, olen ollut tajunnan rajamailla yms kaikkea sitä mitä esimerkiksi vapaaottelusparriin ja - kiusaamiseen kuuluu.
 
Oma puheeni oli ennen välillä aika katkonaista sönköttämistä (sellaista juopuneen puhetta), muistini ei oikein riittänyt (saatoin unohdella asioita jotka sanottiin hetki sitten) ja päättelykykyni oli muutenkin hidasta ja en myöskään nähnyt ennen unia. Lisäksi olin koko ajan sellaisella v-mäisellä tuulella.
 
Nyt kun olen lopettanut päähänlyömisen ja alkanut soittamaan sekä opettelemaan biisejä, olen aika huoleton, vapautunut, iloinen, näen unia ja kaiken kukkuraksi tekstin tuottaminen niin verbaalisessa kuin kirjallisessa muodossa sujuu ja muistan asioita paremmin. Olen muutenkin paljon "skarpinpi" verrattuna kamppailuaikoihini.
 
Joten kyllä, lienen aito esimerkki siitä että musiikki toimii.

Kickstarterille plussaa ja tsemppiä!