| Aihe: Terve esiintymisjännitys vs. halvaannuttava esiintymispelko | 1 |
|---|
|
Positiivinen esiintymisjännitys nostaa henkistä ja fyysistä virettä, sulkee ylimääräiset häiriötekijät mielestä ja auttaa keskittymään haastavaan tilanteeseen. Negatiivinen jännitys taas voi olla pahimmillaan halvaannuttavaa esiintymispelkoa.
Kuinka esiintymisjännityksen voi pitää kurissa niin, että sen pystyy valjastamaan latausta lisääväksi energiaksi?
Samae Koskinen, Arto Tuunela ja Kirsi Ylijoki kertovat tähän vinkkejä Rytmimanuaalin artikkelissa: http://www.rytmimanuaali.fi/miten-e … misjannityksesta-kesytetaan-ystava/
Jokainen keikkaileva muusikko tai muunlaisia esiintymistilanteita kokenut ihminen lähestyy tätä aihetta omalta kantiltaan. Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia, vinkkejä ja ylipäätään ajatuksia aiheesta. |
|
olen fonia soittava harrastelijamuusikko. Keikkailen satunnaisesti. Itselleni toi varmuutta se, että laadin jokaisesta kappaleesta pienen selostuksen ja opettelin sen hyvin. Ongelma ei yleensä ole kappale, toki sekin täytyy osata, vaan mitä tapahtuu kappaleiden välillä. Kuulijoita kiinnostaa milloin kappale on sävelletty, kuka säveltänyt, missä ja miksi. Kun selittää taustat, on ikäänkuin yleisön kanssa samalla puolella perehtymässä kyseiseen kappaleeseen. Ei niin, että nyt esitän teille... vaan nyt yhdessä perehdymme .... Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan. Silloin katsotaan yleisön kanssa samaan suuntaan eikä esittäjä katso yleisöä. Esityksestä tulee yhteinen seikkailu. Omista esityksistäni on (kuulemma) tullut mielenkiintoisia näin. |
|
Osa esiintymisjännityksestä on sitä, ettei ole omaksuttu soitettavaa materiaalia tarpeeksi hyvin. Siitä selviää monipuolisella treenillä. Itse en ole varsinaisesti esiintymisjännittänyt vuosiin, mutta joissain akustiikoissa soittoni sujuu huonommin kuin toisissa. Tästä joskus myöhemmin.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Itse en ole varsinaisesti esiintymisjännittänyt vuosiin.
Minä en vuosikymmeniin. En toki esiinny enää juuri koskaan. |
|
No eipä keikoilla juurikaan enää jännitä. Tietty jossain hää tai synttärivedoissa se eka valssi tai häätanssi mikälie. Siinä kohtaa kun ei sais mokailla. Mut sitte jos esim sukulaisille tai työporukalle pitäs esittää jotain, ni mieluummin ei tai sitten muutaman promillen hutikassa. Jos vierasta yleisöä 5 tai stadionin verran niin no problem.
"Siwa-stemma - yllättävän lähellä" |
|
Epämuusikko: Osa esiintymisjännityksestä on sitä, ettei ole omaksuttu soitettavaa materiaalia tarpeeksi hyvin.
Tämä on oikeastaan ainoa muoto. Oli sitten treenattu huonosti tai pitää vetää primana tai muuten jollain tapaa lentävä lähtö. Varsinainen esiintymisen itsensä jännittäminen katosi aika pitkälti jossain +200 keikan jälkeen.
Funkånaut: Noi naisten halut kuulostaa kyllä melko paljon luodilta mukesin katossa poistutettuja varusmiehiä kutittelemassa eiku mun perseeseen. |
|
Vessajono: Tämä on oikeastaan ainoa muoto. Oli sitten treenattu huonosti tai pitää vetää primana tai muuten jollain tapaa lentävä lähtö. Varsinainen esiintymisen itsensä jännittäminen katosi aika pitkälti jossain +200 keikan jälkeen.
Jännittäminen on yksilöllistä. Toiset pääsevät siitä ajanmittaan (lähes) eroon. Toisaalta tiedän useampia klassisen puolen orkesterimuusikoita joiden ura on jäänyt kesken jännityksen muodostuttua ylivoimaiseksi. Ehkä klassisella puolella virheen pelko on kaikkein suurin. |
 Kefiiri
16.09.2016 09:14:43 (muokattu 16.09.2016 09:19:13) | |
|
Sax-pappa: Toisaalta tiedän useampia klassisen puolen orkesterimuusikoita joiden ura on jäänyt kesken jännityksen muodostuttua ylivoimaiseksi. Ehkä klassisella puolella virheen pelko on kaikkein suurin.
Siellä on varmaan kauheat paineet soittaa virheettömästi. Se on musta jotenkin paradoksi, kun musiikki nyt tavallaan on keksitty mielihyvän tuottamiseksi, niin sitten sen musiikin tuottaminen kuitenkin saattaa viedä hermot.
Yleensä ei muista ollenkaan jännittää, mutta joskus iskee sellainen koko orkan yhteinen kipsi, joka jäyhistää koko setin. Sitten ihmetellään mistä se tuli eikä löydetä vastausta, mutta seuraava osuus sujuu jo letkeämmin.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Hekku56: olen fonia soittava harrastelijamuusikko. Keikkailen satunnaisesti. Itselleni toi varmuutta se, että laadin jokaisesta kappaleesta pienen selostuksen ja opettelin sen hyvin. Ongelma ei yleensä ole kappale, toki sekin täytyy osata, vaan mitä tapahtuu kappaleiden välillä. Kuulijoita kiinnostaa milloin kappale on sävelletty, kuka säveltänyt, missä ja miksi. Kun selittää taustat, on ikäänkuin yleisön kanssa samalla puolella perehtymässä kyseiseen kappaleeseen. Ei niin, että nyt esitän teille... vaan nyt yhdessä perehdymme .... Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan. Silloin katsotaan yleisön kanssa samaan suuntaan eikä esittäjä katso yleisöä. Esityksestä tulee yhteinen seikkailu. Omista esityksistäni on (kuulemma) tullut mielenkiintoisia näin.
Teen tätä samaa trubakeikoilla, tosin aika spontaanisti. Se jotenkin keventää tunnelmaa, kun kertoo mistä joku biisi kertoo, miksi se nyt esitetään ja jotain omakohtaisia viitteitä siihen jne. Ja on aika hauskaa jopa.
"olis niin kova bändi, että vetäis covereinakin vaan omia biisejä" |
|
Pieni jännitys on tuttu ja ihan hyväkin asia. Auttaa jossain määrin keskittymiseen. Toisaalta kaikki mokat lavalla on ehtinyt jo tehdä, joten ylitsepääsemättömäksi jännitys ei enää pääse muodostumaan. |
|
Nosto.
Hyvä kirjoitus.
https://yle.fi/aihe/a/20-10006558
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
|
Mä kävin kaksikymmentä vuotta sitten erilaisia näyttelijäntyön kursseja. Niihin osallistuminen on olennaisesti vähentänyt jännitystä. Ne opettaa - ei viemään jotain tyhmää roolia vaan: itse asiassa juuri välttämään yliyrittämistä ja kummallisten, jännittäväksi tullleessa tilanteessa = "helkkari, mitä mä nyt teen" -roolien etsimistä - ne opettaa olemaan oma itsensä. Se on tärkeintä. Ei kannata esittää mitään muuta kuin sitä itseään joka aikoo nyt soittaa tai laulaa suunnittelemansa jutun jonka osaa ja on harjoitellut. Tietysti koetan harjoitella etukäteen hyvin sen mitä aion esittää. Itse sanon muutaman sanan siitä mitä aion esittää. Se vie jo jännitystä pois. Tuostahan tuo saksofonisti, "56", edellä jo kirjoittikin.
Antti |
|
Sax-pappa: virheen pelko
Toi on oikeastaan vaan yks asia.
Joskus muksuna kun oli kirjoittanut aineen ja opettaja laittoi lukemaan sen aaneen koko luokalle niin ei siin sita jannittanyt, et osaako lukea.
Se oli pikemminkin semmoinen olo kuin olis kayny puskassa pissalla ja opettaja olis sanonu, et tulepas tanne pissimaan sillai, et kaikki nakee.
Onneksi maailmassa on paljon hyviä ja helppoja biisejä.
Ei tarvitse soittaa huonoja eikä vaikeita. |
|
rintapek: Toi on oikeastaan vaan yks asia.
Joskus muksuna kun oli kirjoittanut aineen ja opettaja laittoi lukemaan sen aaneen koko luokalle niin ei siin sita jannittanyt, et osaako lukea.
Se oli pikemminkin semmoinen olo kuin olis kayny puskassa pissalla ja opettaja olis sanonu, et tulepas tanne pissimaan sillai, et kaikki nakee.
Joo, se on just sitä että sut nähdään ja sua katsotaan. Jotkut diggaa siitä enemmän kuin toiset. Jotkut ovat jopa kauhuissaan sellaisen suurennuslasin alla olemisesta.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
Henri Henri Olavi: Joo, se on just sitä että sut nähdään ja sua katsotaan. Jotkut diggaa siitä enemmän kuin toiset. Jotkut ovat jopa kauhuissaan sellaisen suurennuslasin alla olemisesta.
Muistelen kouluajoilta että suurin osa. Ei muksuille ainakaan silloin opetettu missään mitään esilläoloa
Autistinen binääriaivo. |
|
hernan-1: Mä kävin kaksikymmentä vuotta sitten erilaisia näyttelijäntyön kursseja. Niihin osallistuminen on olennaisesti vähentänyt jännitystä. Ne opettaa - ei viemään jotain tyhmää roolia vaan: itse asiassa juuri välttämään yliyrittämistä ja kummallisten, jännittäväksi tullleessa tilanteessa = "helkkari, mitä mä nyt teen" -roolien etsimistä - ne opettaa olemaan oma itsensä. Se on tärkeintä. Ei kannata esittää mitään muuta kuin sitä itseään joka aikoo nyt soittaa tai laulaa suunnittelemansa jutun jonka osaa ja on harjoitellut. Tietysti koetan harjoitella etukäteen hyvin sen mitä aion esittää. Itse sanon muutaman sanan siitä mitä aion esittää. Se vie jo jännitystä pois. Tuostahan tuo saksofonisti, "56", edellä jo kirjoittikin.
Sen vähän mitä oon näytellyt, niin mun mielestä se on kaikista helpointa ja tavallaan myös mukavinta esiintymistä, koska siinä nimenomaan _ei_ tarvitse olla oma itsensä vaan sulla on joku rooli.
Alfons Åberg: "Otin piirroshaasteen vakavasti, koska panoksena kuitenkin sekä Heikki Kinnusen tyttäreen vaikutuksen tekeminen että tulevat ruskean viinan ottamiset." |
 phiit
25.04.2024 14:22:15 (muokattu 25.04.2024 14:22:59) | |
|
Eihän tossa mitään oikotietä ole, toistoa vaan ja auttaa toki jos on ns homma hallussa ja tietää mitä tekee ettei koko aika lavalla mee siihe sormiin tuijotteluun ja miettimiseen. Kannattaa ottaa vaa rennosti |
|
Lennu: Muistelen kouluajoilta että suurin osa. Ei muksuille ainakaan silloin opetettu missään mitään esilläoloa
Meidän piti kasarin alussa pitää koulussa esitelmiä luokan edessä. Se oli vaikeaa. On helpompaa laulaa ihmisten edessä, kuin puhua viisaita pitkään. Rokkibändissä esiintyessä mielestäni vaikuttaa se, missä roolissa esiinnyt. Rumpalin tai laulajan täytyy heittäytyä enemmän kuin komppikitaristin tai basistin.
Shuffle it all by the Izzy Stradlin and the Ju Ju Hounds |
|
Vessajono: Sen vähän mitä oon näytellyt, niin mun mielestä se on kaikista helpointa ja tavallaan myös mukavinta esiintymistä, koska siinä nimenomaan _ei_ tarvitse olla oma itsensä vaan sulla on joku rooli.
Sama. Roolissa on iisi olla vaikka kuka ja kuinka moni katsoisi. Itsenään on kaikista haastavin olla. Pätee elämän joka alueella, ei vain esiintymisessä . Siksihän meillä on kymmeniä eri maskeja päällä lähes päivittäin.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
Henri Henri Olavi: Sama. Roolissa on iisi olla vaikka kuka ja kuinka moni katsoisi. Itsenään on kaikista haastavin olla. Pätee elämän joka alueella, ei vain esiintymisessä . Siksihän meillä on kymmeniä eri maskeja päällä lähes päivittäin.
Näin se on. Kyllä sitä duunissakin jotain esitellessään ottaa sen esittelijän roolin. Oma itse on turhan haavoittuvainen.
Autistinen binääriaivo. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
