Yleistä keskustelua musiikista ›

Kolmisointu sinänsä taas perustuu yläsävelsarjaan, joka ei ole ihmisen kehittämä asia vaan fysikaalinen ilmiö. Sikäli se ei ole minusta keinotekoinen.
 
kyllähän sä löydät kaikki 12 säveltä yläsävelsarjasta myös..

Tästä pitäisi varmaan siirtyä keskustelemaan klassiselle puolelle omaan ketjuunsa.
 
Mitä turhia...
 
Kyllä minusta se, että musiikin pohjana käytetään matemaattista kaavaa, on aika keinotekoista. En tarkoita, etteikö se voisi parhaimmillaan kuulostaa hyvältäkin; ovathan Schönberg, Berg ja Webern sekä mahdollisesti jotkut muutkin tehneet hienoakin musiikkia tällä systeemillä, mutta valitettavan moni erehtyy luulemaan että riittää kunhan latoo rivejä putkeen, a vot, siinä on sävellys. Kyllä musiikin pitää muutakin sisältää.
 
Tähän korjaus, että Schönberg, Berg ja Webern eivät säveltäneet sarjallista musiikkia. Sarjallisen musiikin tunnetuin kolmikko lienee Pierre Boulez, Karlheinz Stockhausen ja Luigi Nono.
 
Aivan yhtä keinotekoista on, että V:n asteen jälkeen tulee I tai VI. Ensin Schönberg tajusi, että sävellysten pohjana voi käyttää 12 sävelen asteikkoa. Hän kehitti tätä 12 sävelellä säveltämistä ja "keksi" dodekafoniaksi kutsutun sävellystyylin. (Schönberghän ei itse koskaan puhunut dodekafoniasta tai 12-säveljärjestelmästä, vaan 12 sävelellä säveltämisestä.) Sarjallisuus laajensi rivitekniikan käyttöä myös muihin musiikin komponentteihin (sävelen kesto, nyanssi, artikulaatio...).
 
Miksi tällainen säveltäjän itsensä luoma systeemi olisi yhtään sen keinotekoisempi kuin säveltäjän valitsema sävellaji? Säveltäjä itse päättää mitä muotoja hän riveistä käyttää. Hän päättää myös tempon (ja sen mahdolliset vaihtelut), oktaavialan ja ehkäpä tärkeimmän, eli tauot. Sarjat eivät määrää taukojen paikkoja tai kestoja. Oikeastaan kaikki on siis säveltäjän päätettävissä.
 
Tapani Länsiötä lainatakseni: "Ainoa sarjallisen musiikin rikos oli se, että se romutti romanttisen säveltäjäkäsityksen." Sarjallinen musiikki paljasti sen tosiasian, että säveltäjät kautta aikojen ovat pohtineet, tehneet tosissaan töitä löytääkseen sopivan "ratkaisun" teoksiisnsa. Yksikään säveltäjä ei oikeasti vain kävellyt metsässä ja sen jälkeen säveltänyt siellä nähneestään linnusta.
 
Kolmisointu sinänsä taas perustuu yläsävelsarjaan, joka ei ole ihmisen kehittämä asia vaan fysikaalinen ilmiö. Sikäli se ei ole minusta keinotekoinen.
 
Kuten etnopoju tuossa jo ehti todeta, kaikki 12 säveltä löytyy yläsävelsarjasta. Ei ole mitään järkevää selitystä sille, miksi kaikkien 12 sävelen tasapuolinen käyttö olisi jotenkin keinotekoisempaa, kuin vain 7 sävelen käyttö.

Alkaa mennä niin vakavaksi että soitanpa tähän väliin pierusoundeilla porilaisten marssin.
 
*soittaa pierusoundeilla porilaisten marssin*
 
Noniin, tässä keskustelussa taas pohjimmiltaan päästään kinaamaan sieltä omasta kapoisesta maailmankäsityksestä nähtyä totuutta versus muiden kapoisesta maailmankäsityksestä nähty totuus. Näinkin objektiivisen asioiden kanssa tappelu on hedelmällistä kuin 120-vuotias mummo.
 
Absoluuttisen totuuden löytäminen vaatinee useiden vuosien tieteellisen tutkimuksen, jossa määritellään ensin kriteerit joilla musiikkia arvioidaan hyvinkin pikkutarkalla tasolla. Sitten kun ollaan saatu tarpeeksi suureksi katsottu otanto kaikesta maailmassa musiikiksi määriteltävästä, voidaan tuloksia verrata ja saadaan kohtuullisen totuudenmukainen vastaus.
 
Mutta ehkä helpompaa mennä kuten arvoisa Bonham, tuo topikin aloittaja asian ajatteli: kerro OMA käsityksesi musiikillisista ääriäpäistä ja anna myös muiden tehdä sama.
 
Halleluja.

Mutta ehkä helpompaa mennä kuten arvoisa Bonham, tuo topikin aloittaja asian ajatteli: kerro OMA käsityksesi musiikillisista ääriäpäistä ja anna myös muiden tehdä sama.
 
Halleluja.
 
Eekäkö kinastelu on paljon hauskempaa.

Eekäkö kinastelu on paljon hauskempaa.
 
Äh, annettais ees kunnon aseet keskusteluvälineiks, niinko pesäpallomaila ja Fiskarssin kirves.

Tähän korjaus, että Schönberg, Berg ja Webern eivät säveltäneet sarjallista musiikkia. Sarjallisen musiikin tunnetuin kolmikko lienee Pierre Boulez, Karlheinz Stockhausen ja Luigi Nono.
 
mä en tiennyt, että luigi nono on niinkään tunnettu sarjallisen musan säveltäjä? nono muuten rokkaa ihan kympillä...
 
siis, okei kyllä ymmärrän sen, että kolmisointua voi pitää eräänlaisena yläsävelsarjan selkärankana, koska yläsävelsarjan ensimmäisiä intervallejahan ovat oktaavi, kvintti ja suuri terssi ja yleensäkin, jos kuuntelee koko yläsävelsarjaa sieltä ainakin minun mielestäni hahmottuu selvästi "dominanttiseptimimäinen" sointukenttä
 
...ja tämä on muuten mielenkiintoista, kun sitten ajattelee bluesia. musta tuntuu, että ehkä ihan alunperin bluesin I-IV-V ei ollut niinkään välttämättä sointuasteita, vaan pikemminkin yläsävelsarjan "sointutasoja" (siis jos mennään afrikkalaisen heimomusiikin puolelle), joka on sitten sotkeutunut länsimaiseen tasavireisyyteen ja soinnutukseen. tästä on tietääkseni olemassa monia teorioita.
 
joo, tulipa taas jauhettua.

Noniin, tässä keskustelussa taas pohjimmiltaan päästään kinaamaan sieltä omasta kapoisesta maailmankäsityksestä nähtyä totuutta versus muiden kapoisesta maailmankäsityksestä nähty totuus. Näinkin objektiivisen asioiden kanssa tappelu on hedelmällistä kuin 120-vuotias mummo.
 
Oikeassa olet. Minua alkaa vain aina ärsyttää se, että omia mielipiteitä esitetään jonain universaaleina totuuksina. Tällä tavalla saadaan aikaan se, että ihmiset, jotka eivät ole aikaisemmin tutustuneet esim. sarjalliseen musiikkiin, eivät siihen varmasti tutustukaan, koska "se on vaan jotain älymusiikkia, matemaattisia kaavoja".

mä en tiennyt, että luigi nono on niinkään tunnettu sarjallisen musan säveltäjä? nono muuten rokkaa ihan kympillä...
 
Nono rokkaa ja ahdistaa. Nono oli siellä Darmstadtissa Stockhausenin ja Boulezin kanssa kokeilemassa juttuja. Täytyy myöntää, ettei Nono ehkä profiloidu niinkään sarjallisena säveltäjänä, koska hänen sävellyksissään tämä poliittinen puoli niin vahva.

Nono rokkaa ja ahdistaa. Nono oli siellä Darmstadtissa Stockhausenin ja Boulezin kanssa kokeilemassa juttuja. Täytyy myöntää, ettei Nono ehkä profiloidu niinkään sarjallisena säveltäjänä, koska hänen sävellyksissään tämä poliittinen puoli niin vahva.
 
joo, me katottiin videolta sen jotain juttuja...mm. prometheus- oopperan harjotuksia sun muuta ja sit nono vähän kertoili omasta filosofiastaan ja musiikkinäkemyksestään. ei mun mielestä ihan mene darmstadtilaisuuden kanssa kyllä yksiin, tosin en nyt ole vielä ihan hirveesti perehtynytkään asiaan.
 
täytyy sanoa, et mä oon tykännu nonosta paljon enemmän ku esim. stockhausenista ja boulezista, vaikkakin molempien miesten tuotantoon täysin perehtyminen veisi todennäköisesti 10 elinikää...

Tällä tavalla saadaan aikaan se, että ihmiset, jotka eivät ole aikaisemmin tutustuneet esim. sarjalliseen musiikkiin, eivät siihen varmasti tutustukaan, koska "se on vaan jotain älymusiikkia, matemaattisia kaavoja".
 
Itsehän sä sellaista jauhat, aivan niinkuin sun pitäisi jotenkin "nostaa" noita juttuja sillä, että kyl ne on kanssa niingo luonnollisia. Vähän niinkuin joku tossa selitti roots -palstalla, että suomalainen kansanmusa on suomalaista "bluesia". Aivan niinkuin se kansanmusa siitä tulisi fiinimmäksi, jos sen sanotaan olevan jotain muuta. Sehän on hienoa sinällään.
 
Muoviahan muovikin on, mutta esmes muovipusseissa huomattavasti kätevämpi materiaali kuin vaikka juutti. Tai ei se muotinäytös siitä tanssiksi muutu, että siinä selitetään olevan "koreografia". Päinvastoin, ihmiset tekevät vain itsensä naurettavaksi sillä, etteivät ne usko omaan juttuunsa sitä vertaa, että luottaisivat sen pärjäävän omillaan.
 
Eihän maalaustaiteessakaan kukaan selitä, että konstruktivismi on itse asiassa hottentottien perinteinen tapa maalata tai ainakin yhtä luonnollista. Se on konstruktivismia ja siinä tutkimuksessa, mitä ne maalarit tekevät, on sen arvo, mikä ei ole ihan vähäinen.

selitä sormunen mitä on "luonnollinen", koska mä en todellakaan tajua.
 
luuletko sä todellakin, että bluesia voi soittaa tosta vaan? sun pitää harjotella niitä lickejä sun muuta vuosikausia. onko se sitten "luonnollista"? onko luonnollista se, että sä pystyt muka menemään ja alat vaan soittaa? ehkä aika moni pystyykin siihen, et ne löytää jotain blues säveliä jos vaan vähänkin pysyy plektra kädessa.
 
samalla tavalla mä voisin kuitenkin väittää, et "hei, mä osaan soittaa atonaalista musiikkia" soittamalla 12 satunnaista säveltä tai riviä kitaralla. onko se sitten luonnollista?
 
jengi osaa soittaa sitä bluesia, koska ne on ehdollistunut siihen aivan pienestä pitäen muodossa tai toisessa. atonaalista musiikkia taas ei.
 
mä en muutenkaan ymmärrä noita sun argumentteja, joten voit varmaan täsmentää...?

mä en muutenkaan ymmärrä noita sun argumentteja, joten voit varmaan täsmentää...?
 
Täsmentää mitä?

Itsehän sä sellaista jauhat, aivan niinkuin sun pitäisi jotenkin "nostaa" noita juttuja sillä, että kyl ne on kanssa niingo luonnollisia. Vähän niinkuin joku tossa selitti roots -palstalla, että suomalainen kansanmusa on suomalaista "bluesia". Aivan niinkuin se kansanmusa siitä tulisi fiinimmäksi, jos sen sanotaan olevan jotain muuta. Sehän on hienoa sinällään.
 
Sinäkin siis oletat, että ne eivät ole luonnollisia? Että tonaalisuus on joku luonnotila ja atonaalisuus jotain luonnotonta ja epämuodostunutta? Vai? Tämän käsityksen ainakin kirjoituksestasi saa.
 
Olenko minä selittänyt, että sarjallisuus on bluesia? En. Sarjallisuus on erittäin kompleksista musiikkia, joka ei varmasti aukea kenellekään ensimmäisellä kuuntelukerralla. Olen itse tutustunut sarjallisuuteen jo aika paljon ja nyt vasta asiat alkavat selvitä minulle.
 
Muoviahan muovikin on, mutta esmes muovipusseissa huomattavasti kätevämpi materiaali kuin vaikka juutti. Tai ei se muotinäytös siitä tanssiksi muutu, että siinä selitetään olevan "koreografia". Päinvastoin, ihmiset tekevät vain itsensä naurettavaksi sillä, etteivät ne usko omaan juttuunsa sitä vertaa, että luottaisivat sen pärjäävän omillaan.
 
Kuvittele tilanne: Henkilö X on puuseppä. Hän on koko ikänsä tehnyt tuoleja koivusta ja tammesta. Hän sanoo sinulle, että kirsikkapuusta tehdyt tuolit ovat rumia ja epäkäytännöllisiä, eivät meinaa pysyä koossa ja ovat hankalia puhdistaa. Ostaisitko kirsikkapuisen tuolin? Luultavasti et, koska "asiantuntija" on sanonut, ettei kannata. Et vain sattunut tietämään, että X ei tiedä kirsikkapuun ominaisuuksista yhtään mitään.
 
Sama tilanne sarjallisuuden kanssa. Monilla ihmisillä on siitä hyvinkin jyrkkiä mielipiteitä, vaikka he eivät tiedä aiheesta juuri mitään. Silti he esittävät mielipiteitään totuuksina, ikään kuin tuntisivat asian perin pohjin.
 
Eihän maalaustaiteessakaan kukaan selitä, että konstruktivismi on itse asiassa hottentottien perinteinen tapa maalata tai ainakin yhtä luonnollista. Se on konstruktivismia ja siinä tutkimuksessa, mitä ne maalarit tekevät, on sen arvo, mikä ei ole ihan vähäinen.
 
Jaha. Sarjallisuus on sarjallisuutta, sitä en kiistä.

Täsmentää mitä?
 
Niin varmaan voikin. Kaippa se ydin on kumminkin siinä, että, no olkoon nyt vaikka atonaalinenkin, mutta yhtä hyvin se voi olla olomuodoltaan mitä tahansa, on synnytettyä kun taas esmes blues on syntynyttä. Ei nyt tietenkään mistään jumalan armosta, mutta rajat ovat kuitenkin olemassa.
 
Samankaltainen vertaus voisi olla ooppera, tuo kuollut taidemuoto, mikä pysyy hengissä ainoastaan aktiivisilla toimenpiteillä. Kyllä se tekee siitä eliitin taidetta siitä huolimatta, vaikka sitä vedettäisiin täysille areenoille poppikulttuurin keinoin, niinkuin tehdäänkin.
 
en ymmärrä vertausta. siis blues on "luonnollista" ja sarjallinen musiikki ei ole luonnollista samalla tavalla kuin ooppera-traditio ei ole luonnollista verrattuna mihin? mitä on luonnollinen ja epäluonnollinen? millä lailla ooppera on eliitin taidetta? siis, että yhteiskunta pumppaa oopperaan rahaa, jotta pieni joukko ihmisiä pääsisi sitä kuuntelemaan? (=eliitti)
 
Kyyyllähän Enokin on selkeesti eliittiä, koska hän päätti lähteä linjoille, mitä hänen mielestään ei olla kokeiltu. Hän on taiteilija. Se on ihan sama, onko niillä linjoilla omakotitalot rakennettu, hyvä kamaahan se on, ja "jokaiselle" ymmärrettävää, mutta lähtökohta on kumminkin, ettei jokajannun tarvitsekaan olla tästä perillä. Tai sitten norjalainen kirkonpolttohevi, harvoillehan sekin on tarkoitettu ja ne harvat lienevät sen genren eliittiä.
 
brian enostako nyt puhutaan? minkä takia hän on elitisti? ja sitten tämä loppu menee ihan sekavaksi. siis, sä pidät brian enosta ja se on sun mielestä taiteilija ja mitä sitten?
 
Ja jotta ei juututa bluesiin, niin pannaan son, bhangra ja tsukaberi samaan sakkiin. Tosin en tietenkään tiedä, onko bhangra esmes vain brittisiirtolaisten musaa ja kuunnellaanko sonia enää Kuubassa, vai onko se vain leffojen kautta tullut pinttymä meille pohjoismaisille henkilöille. Mutta siis periaatteessa.
 
mitä tekemistä tällä on minkään kanssa? periaatteessa mitä?

mä laitan nyt tähän vielä sanakirja määritelmän sanasta eliitti. tämä on englanniks, joten jos et osaa tarpeeksi hyvin, niin paska nakki:
 
Main Entry: elit·ism
Pronunciation: A-'lE-"ti-z&m, i-, E-
Function: noun
1 : leadership or rule by an elite
2 : the selectivity of the elite; especially : SNOBBERY 1
3 : consciousness of being or belonging to an elite
- elit·ist /-'lE-tist/ noun or adjective
 
meidän pitää nyt ihan ensiksi selvittää mitä kukin tarkoittaa sanalla eliitti. muuten tämä keskustelu on TÄYSIN turhaa. koittakaa nyt tajuta se.

...tämä keskustelu on TÄYSIN turhaa.
 
Jep.

Main Entry: elit·ism
Pronunciation: A-'lE-"ti-z&m, i-, E-
Function: noun
1 : leadership or rule by an elite
2 : the selectivity of the elite; especially : SNOBBERY 1
3 : consciousness of being or belonging to an elite
- elit·ist /-'lE-tist/ noun or adjective
 
meidän pitää nyt ihan ensiksi selvittää mitä kukin tarkoittaa sanalla eliitti.
 
Noni, täälki havahdutaan asialinjoille. Tosta vielä pidempää selityst kiinnostuneille: http://en.wikipedia.org/wiki/Elite
 
Eli jos ei enää väärinkäytettäis sitä sanaa.

Ääh. Tästä pitäisi tosiaankin aloittaa oma ketju klassisella puolella, menee jo sekaisin kenen viestiin oli tarkoitus vastata.
 
Minua alkaa vain aina ärsyttää se, että omia mielipiteitä esitetään jonain universaaleina totuuksina. Tällä tavalla saadaan aikaan se, että ihmiset, jotka eivät ole aikaisemmin tutustuneet esim. sarjalliseen musiikkiin, eivät siihen varmasti tutustukaan, koska "se on vaan jotain älymusiikkia, matemaattisia kaavoja".
 
Näinkö olen tehnyt..? Kirjoitin kylläkin, että "Kyllä minusta se, että musiikin pohjana käytetään matemaattista kaavaa, on aika keinotekoista." Huomasitko sanan "minusta"? Sitäpaitsi tuskin kannattaa olla huolissaan muista ihmisistä, eiköhän jokainen ole tarpeeksi kypsä kyetäkseen itse päättämään mistä musiikista tykkää vaikka minä sanoisin mitä.
 
Tähän korjaus, että Schönberg, Berg ja Webern eivät säveltäneet sarjallista musiikkia. Sarjallisen musiikin tunnetuin kolmikko lienee Pierre Boulez, Karlheinz Stockhausen ja Luigi Nono.
 
Joo sori, sotkin termit.
 
Aivan yhtä keinotekoista on, että V:n asteen jälkeen tulee I tai VI. Ensin Schönberg tajusi, että sävellysten pohjana voi käyttää 12 sävelen asteikkoa. Hän kehitti tätä 12 sävelellä säveltämistä ja "keksi" dodekafoniaksi kutsutun sävellystyylin. (Schönberghän ei itse koskaan puhunut dodekafoniasta tai 12-säveljärjestelmästä, vaan 12 sävelellä säveltämisestä.) Sarjallisuus laajensi rivitekniikan käyttöä myös muihin musiikin komponentteihin (sävelen kesto, nyanssi, artikulaatio...).
 
Miksi tällainen säveltäjän itsensä luoma systeemi olisi yhtään sen keinotekoisempi kuin säveltäjän valitsema sävellaji? Säveltäjä itse päättää mitä muotoja hän riveistä käyttää. Hän päättää myös tempon (ja sen mahdolliset vaihtelut), oktaavialan ja ehkäpä tärkeimmän, eli tauot. Sarjat eivät määrää taukojen paikkoja tai kestoja. Oikeastaan kaikki on siis säveltäjän päätettävissä.
 
Tämä lienee aika pitkälle mielipideasiakin. Minusta sarjallinen tekniikka kuitenkin on keinotekoisempi, koska rivi määrää tietyn verran säveltäjää sävellyksen synnyssä. Totta kai kaikkea ihmisen kehittämää voidaan sanoa keinotekoiseksi jos halutaan, mutta se, että säveltäjä käyttää jotain sävellajia tai tahtilajia, ei tarkoita etteikö hän voisi kirjoittaa haluamiaan säveliä, rytmejä ym. haluamassaan järjestyksessä ilman niistä määräävää kaavaa. OK, tonaalisuuskin sinänsä voidaan ajatella kaavaksi; ollaan jossain määrin sidoksissa seitsensäveljärjestelmään. Mutta minusta se antaa säveltäjälle silti suuremmat vapaudet ja mahdollisuudet kuin sarjallisuus. Mutta kuten sanoin, tästä huolimatta olen sitä mieltä, että sarjallisuuden mestarit ovat säveltäneet hienoa musiikkia.
 
Kuten etnopoju tuossa jo ehti todeta, kaikki 12 säveltä löytyy yläsävelsarjasta.
 
Tuo on kyllä aika tulkinnanvaraista sikäli, että yläsävelsarjasta löytyvät sävelet eivät ole samoja kuin nykyisessä tasavireisessä järjestelmässä, jonka aikana dodekafoniakin on luotu, ja joka sekin on ihmisen keksimä keinotekoinen järjestelmä. Yläsävelsarjan sävelet pohjautuvat luonnonvireiseen asteikkoon, jossa puolisävelaskeleet eivät ole yhtä suuria. Tasavireisyys taas pakottaa puolisävelaskeleet yhtä suuriksi, mikä esim. pianolla johtaa epäpuhtaisiin intervalleihin, koska sointujen sävelten yläsävelet eivät kohtaa, mikä aiheuttaa epäpuhtautena aistittavan huojunnan. Sikäli ei voi sanoa, että dodekafonian perustana olisi yläsävelsarja. Totta kai tonaalinen musiikkikin on tasavireisenä "epäpuhdasta", mutta yläsävelsarjassa muodostuva kolmisointu soi luonnostaan puhtaasti.
 
Ei ole mitään järkevää selitystä sille, miksi kaikkien 12 sävelen tasapuolinen käyttö olisi jotenkin keinotekoisempaa, kuin vain 7 sävelen käyttö.
 
No joo, mulla oli ehkä enemmänkin mielessä se sarjallisuus kuin dodekafonia. Kyllähän tuo pitää paikkansa.

Tämä lienee aika pitkälle mielipideasiakin. Minusta sarjallinen tekniikka kuitenkin on keinotekoisempi, koska rivi määrää tietyn verran säveltäjää sävellyksen synnyssä. Totta kai kaikkea ihmisen kehittämää voidaan sanoa keinotekoiseksi jos halutaan, mutta se, että säveltäjä käyttää jotain sävellajia tai tahtilajia, ei tarkoita etteikö hän voisi kirjoittaa haluamiaan säveliä, rytmejä ym. haluamassaan järjestyksessä ilman niistä määräävää kaavaa. OK, tonaalisuuskin sinänsä voidaan ajatella kaavaksi; ollaan jossain määrin sidoksissa seitsensäveljärjestelmään. Mutta minusta se antaa säveltäjälle silti suuremmat vapaudet ja mahdollisuudet kuin sarjallisuus. Mutta kuten sanoin, tästä huolimatta olen sitä mieltä, että sarjallisuuden mestarit ovat säveltäneet hienoa musiikkia.
 
ja kuitenkin säveltäjä itse päättää vapaasti tuon rivin täsmälleen samalla lailla kuin tonaalisuudessakin.
 
minusta sinä itse kumosit oman argumenttisi tossa mitä sanot lopuksi tonaalisuudesta.
 
Tuo on kyllä aika tulkinnanvaraista sikäli, että yläsävelsarjasta löytyvät sävelet eivät ole samoja kuin nykyisessä tasavireisessä järjestelmässä, jonka aikana dodekafoniakin on luotu, ja joka sekin on ihmisen keksimä keinotekoinen järjestelmä. Yläsävelsarjan sävelet pohjautuvat luonnonvireiseen asteikkoon, jossa puolisävelaskeleet eivät ole yhtä suuria. Tasavireisyys taas pakottaa puolisävelaskeleet yhtä suuriksi, mikä esim. pianolla johtaa epäpuhtaisiin intervalleihin, koska sointujen sävelten yläsävelet eivät kohtaa, mikä aiheuttaa epäpuhtautena aistittavan huojunnan. Sikäli ei voi sanoa, että dodekafonian perustana olisi yläsävelsarja. Totta kai tonaalinen musiikkikin on tasavireisenä "epäpuhdasta", mutta yläsävelsarjassa muodostuva kolmisointu soi luonnostaan puhtaasti.
 
tarkoitatko tossa viimeisessä lauseessa, että tasavireinen kolmisointu olisi puhdas? ei muuten ole...
 
en oikein ymmärrä mikä mistään musiikista tekee vähemmän "luonnollista" kuin jostain toisesta. kaikki musiikki toimii luonnonlakien ehdoilla = luonnollista

Pikku G - Metallica
 
Tuo vertailu kertoo ikäsi samantien.

Ja sen kuinka tehokkaasti media luo näitä stereotypioita teineille.