Yleistä keskustelua musiikista ›

Raha ja sen kotiuttaminen...no siitä on kai turha puhua tässä threadissa! :)
 
Niin onkin. Kun se nyt kumminkin otettiin puheeksi ja höpötellään vielä kaiken maailman huonekalumessuista, niin hyvähän se on sanoa, että asiat ovat monipolvisia. Että ei pidä tuijottaa omaan napaansa.

Mä oon ikäni myyny ja kouluni siihen käyny. ...
Tuotteella sinänsä ei oo mitään merkitystä.
 
No sepä hyvä, että sulla on asiat hallussa!

No sepä hyvä, että sulla on asiat hallussa!
 
En mä oikeesti mistään mitään tiedä. Kunhan räksytän ja provosoin. Ja täs konees sais olla sellainen promillemittari joka estää kirjoittelun määrätyssä mielentilassa. Sorry.
 
Ei toki savua ilman tulta. Olis kiva tietää vähän taustoista ja tekijöistä. Miksi suomalaiset pääsee maailmanmarkkinoille vain Ruotsin kautta. Eikö täällä panosteta, osata jne vai mistä on kyse?

Mun mielestä tää on ihan v.tun hyvä juttu et suomipoika pärjää oli laji sitte mikä tahansa, kyllä sen verran pitää aina kotijoukkueen puolella olla.
 
Myönnän toki että jos oon keikkamatkalla Vaasasta Tampereelle ja radiosta tulee rasmusta niin kiinnihän se menee, tai enhän mä radiota edes kuuntele ku sieltä ei paljo bluesii tai jazzii tuu.
 
Mutta taas toisaalta jos oon vaikkapa jossain päin eurooppaa reissussa ja baarissa soi rasmus, Bomfunkit, HIM, tai darude niin kyllä mä siinä kohtaa rupeen paukuttaan henkseleitä ja kysyn kaikilta et tiesikkö muuten että tää on suomalainen bändi.
 
Suomipoijjat muuten lyttää tänään trekronorin 100-0 ja viimesen maalin tekee Jussi Markkanen, kysykää vaikka keneltä tahansa joka puhuu sujuvaa suomenkieltä tai Vaasan alueen rannikkoruotsia.

Miksi suomalaiset pääsee maailmanmarkkinoille vain Ruotsin kautta. Eikö täällä panosteta, osata jne vai mistä on kyse?
 
Pitää lähtee treeneihin, mutta ihan alustavasti voisi muutaman teesin:
(1) historia. -30-luvulta lähtien (siis siitä lähtien, kun Ruotsi alkoi rakentaa kansankotia) siellä on ollut elävä kansainvälinen kosketus. Mustat jazzjäbät rundasivat ja olivat kuin kotonansa Ruotsissa ja Ranskassa. Radio taltioi niiden keikat ja julkaisi levyinä. On ollut luontevaa suuntautua ulkomaille. Suomi löi -30-luvulla rajat kiinni länteen, suuntautui Saksaan ja joutui käymään sodan.
(2) siirtolaisuus. Ruotsissa kuningatarkin on siirtolainen eikä Silvia Suomessa olisi saanut edes oleskelulupaa. Siirtolaisista jenkitkin koostuu, ainoa ero on se, että Ruotsissa on myös oma kantakulttuuri, johon vaikutteet sulautuivat ja jonka takia syntyi "oma soundi". Tääkin on sitä luontevaa kansainvälistymistä.
(3) kansankotimeininki, jossa yhteiskunta takasi mahdollisuudet harrastaa ja esittää. Ruotsissa on perinteisesti luontevaa se, että kun jotain halutaan, niin sille annetaan tukea kunnolla. Näin teeveesarjoille, leffalle, bändikouluille jne, vieläkin.
 
Se kansankotimeininki heijastuu myös ihan normaalissa kapitalismissakin. Miettikää vaikka Ikeaa. Siinähän perusidea on, että on tuote, jota tavallinen ihminen tarvitsee ja se myydään.
 
Tässä tämmöstä.

perusidea on, että on tuote, jota tavallinen ihminen tarvitsee ja se myydään.
 
Niin. Myös Rasmusta voidaan ajatella tuotteena jota ihminen tarvitsee ja se myydään. Kyllähän suomalainen asenne näkyy tässäkin juttusarjassa aika selkeästi. Rasmus on lytätty aika monen suulla.
 
Tulee tunne että vallitsee uskon puute ja luovuttamisen meininki. Ja suhtaudutaan katkerasti niihin jotka tästä huolimatta raivaavat tiensä maailmalle. Joutuvat sen sitten vaan tekemään Ruotsin kautta. Masentaa tälläinen.
 
Laita Sormunen lisää kunhan ehdit.

Pitää lähtee treeneihin, mutta ihan alustavasti voisi muutaman teesin:
(1) historia. -30-luvulta lähtien (siis siitä lähtien, kun Ruotsi alkoi rakentaa kansankotia) siellä on ollut elävä kansainvälinen kosketus. Mustat jazzjäbät rundasivat ja olivat kuin kotonansa Ruotsissa ja Ranskassa. Radio taltioi niiden keikat ja julkaisi levyinä. On ollut luontevaa suuntautua ulkomaille. Suomi löi -30-luvulla rajat kiinni länteen, suuntautui Saksaan ja joutui käymään sodan.
(2) siirtolaisuus. Ruotsissa kuningatarkin on siirtolainen eikä Silvia Suomessa olisi saanut edes oleskelulupaa. Siirtolaisista jenkitkin koostuu, ainoa ero on se, että Ruotsissa on myös oma kantakulttuuri, johon vaikutteet sulautuivat ja jonka takia syntyi "oma soundi". Tääkin on sitä luontevaa kansainvälistymistä.
(3) kansankotimeininki, jossa yhteiskunta takasi mahdollisuudet harrastaa ja esittää. Ruotsissa on perinteisesti luontevaa se, että kun jotain halutaan, niin sille annetaan tukea kunnolla. Näin teeveesarjoille, leffalle, bändikouluille jne, vieläkin.
 
Jep. Paljonhan tässä on kyse yksinkertaisesti siitä, että Ruotsi on Suomeen verrattuna kulttuuriltaan lähempänä länttä kuin itää. Ruotsalainen kulttuuri on enemmän ulospäin suuntautunutta hilipatipippaa-meininkiä kuin sulkeutunutta slaavilaista jurotusta.
 
Ruotsissa ABBAn menestys 70-luvulla havahdutti ihmiset siihen, että viihdeteollisuus voi olla myös kansantaloudellisesti merkittävää bisnestä, kun yksi hassu pop-yhtye tahkosi vientituloja siinä missä ruotsalaisen teollisuuden perinteinen ylpeydenaihe, Volvon autotehdas.
 
Meillä todellista kaupallista vientimenestystä on tullut vasta 90-luvun lopulla. 80-luvulla oli yksi lupaava kulttibändi (Hanoi Rocks), 90-luvun lopulla pari tähdenlentoa (Darude ja Bomfunk MC's) ja sitten yksi saksalaisella kielialueella kunnolla breikannut bändi (HIM), joka on nyt levittäytymässä muillekin markkinoille. Ja nyt siis Rasmus. Ei ihme, että vientikoneisto ja kontaktiverkosto alkaa vasta pikku hiljaa rakentua.
 
Suomessa kotimaisella ja nimen omaan suomenkielisellä musiikilla on perinteisesti ollut korkea osuus levymyynnistä. Levy-yhtiöt eivät vielä 90-luvun alussa uskaltaneet edes sainata englanninkielisiä bändejä. Peer Güntin 80-luvun menestyskauden jälkeen kului melkein vuosikymmen ennen kuin suomalainen englanninkielinen bändi myi kultaa. Suomalainen musiikkibisnes oli äärimmäisen sisäsiittoista: suomalaiset tekivät suomenkielistä musiikkia, jota myytiin vain Suomessa. Muu musiikki tuotiin ulkomailta.
 
Juttelimme juuri eilen Rasmuksen ex-managerin Teja Kotilaisen kanssa, joka on hiljattain perustanut oman tuotantoyhtiön. Sanoin hänelle, että musiikkibisnes on täällä vielä lapsenkengissä Ruotsiin verrattuna. Teja korjasi, että pikemminkin vauvan villasukissa. Levy-yhtiöt melkeinpä närkästyvät siitä, kun niille menee esittelemään valmista tuotetta. Täällä ei ole totuttu siihen, että levy-yhtiö myy levyjä, kustannusyhtiö myy biisejä, ohjelmatoimisto myy keikkoja ja manageri pitää koko paketin kasassa.
 
Miten homma sitten Ruotsissa ja muissa kehittyneemmän musiikkibisneksen maissa toimii? No, bändillä on takanaan manageri jo ennen ensimmäisiä keikkoja. Manageri etsii mahdollisesti bändille sopivan tuotantoyhtiön, joka alkaa tehdä bändistä valmista pakettia, jota voi kaupata levy-yhtiöille ja keikkamyyjille. Järjestetään showcase-keikkoja ja niin edelleen. Varhaisessa vaiheessa mukaan tulee myös kustannusyhtiö, jonka tehtävänä on myydä bändin biisejä eteenpäin. Kaikki tahot hoitavat oman tonttinsa ja mikä tärkeintä, kilpailuttavat muita toimijoita.
 
Suomessa jopa kustannustoiminta on aivan uusi ilmiö. Kustannusoikeudet annettiin automaattisesti levy-yhtiöille vielä pitkälle 90-lukuun. Sitten ihmetellään, miksei täältä tule Max Martinin tapaisia biisintekijöitä, kun kustannusyhtiökulttuuria ei ole olemassakaan.
 
Myös musiikillinen tuotantokulttuuri on Ruotsissa aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Kun Suomessa tehtiin 70-luvun lopulla menestyslevyjä Pekka Nurmikallion Microvox-studiossa, jossa vedettiin kerrostalon kellarissa pää kumarassa parille raidalle tuhnuisia pingpong-äänityksiä, Tukholmassa oli jo ABBAn perustama Polar-studio, joka kelpasi niin Led Zeppelinille kuin Rollareille (ja joka ilmeisesti, nyyh, suljetaan piakkoin). Olihan täälläkin tosin Finnvox. Ja onneksi nykyisin jo pari muutakin kansainvälisen tason pajaa.
 
Se vaikutelma, jonka olen itse saanut jutellessani ruotsalaisten muusikoiden, tuottajien, levy-yhtiöihmisten ym. kanssa, antaa ymmärtää että Ruotsista puuttuu juuri se suomalainen peruskateus, josta Jamikin puhui. Siellä pop-vienti on ymmärretty osana kansallista identiteettiä: kaikki osaavat olla ylpeitä toisten menestyksestä ja tajuavat sen, että jokainen kruunu on kotiinpäin.
 
Tässä tuli nyt vain pari kiireistä ja jäsentelemätöntä hajahuomiota. Toivottavasti mukaan ei lipsahtanut liikaa ajatus- ja asiavirheitä.
 
Haluan vielä lopuksi sanoa sen, että jonkun Suomi-Ruotsi-maaotteluasetelman vääntäminen on yhtä typerää kuin toisten suomalaisbändien kadehtiminen.
 
S.A.R.S. -bändit (Scandinavian Action Rock Scene) ovat hyvä esimerkki siitä, miten hyvä yhteishenki vie kaikkia eteenpäin. Samanhenkiset bändit, kuten Hellacopters, Flaming Sideburns, Thee Ultra Bimboos, Backyard Babies, Soundtrack Of Our Lives, Gluecifer, Turbonegro, Nomads jne. ovat veljiä ja siskoja keskenään: komppaavat toisiaan haastatteluissa, vierailevat toistensa levyillä ja keikoilla jne. sen sijaan, että jokainen pitäisi mustasukkaisesti kiinni omasta reviiristään. Siitä voisi ottaa mallia muissakin genreissä.

S.A.R.S. -bändit (Scandinavian Action Rock Scene) ovat hyvä esimerkki siitä, miten hyvä yhteishenki vie kaikkia eteenpäin. Samanhenkiset bändit, kuten Hellacopters, Flaming Sideburns, Thee Ultra Bimboos, Backyard Babies, Soundtrack Of Our Lives, Gluecifer, Turbonegro, Nomads jne. ovat veljiä ja siskoja keskenään: komppaavat toisiaan haastatteluissa, vierailevat toistensa levyillä ja keikoilla jne. sen sijaan, että jokainen pitäisi mustasukkaisesti kiinni omasta reviiristään. Siitä voisi ottaa mallia muissakin genreissä.
 
Tuon kun kaikki musiikkia tekevät suomipoijjaat ja -tytöt sisäistäisivät, olisi Suomen maalla kivampaa ja musiikin jopa hauskaa.
 
Kotomaassa on sen verran pienet piirit, että toisten nokkiminen ei johda mihinkään, korkeintaan syö energiaa kaikilta kateellisilta osapuolilta. Kyräilymentaliteetti syö luovaa ajattelua ikävällä tavalla ja kontaktien luomisen kautta syntyvä yhteispoweri ja eteenpäin vievä avarakatseisuus jää loistamaan poissaolollaan.
 
Ryhdistäytykäämme, felou muusikot.
 
(Tämä oli erään yhtä sun toista asennoitumista nähneen harrastelijamuusikon mielipide, ei siis mikään yleistys kaikkia muusikoita kohtaan)

Hyvin menee kyllä the rasmuksen pojilla: http://www.iltasanomat.fi/viihde/viihdeuutiset.asp

Vaikka täällä suurin osa iloitseekin Rasmuksen menestyksestä ja kyllä ne ovat sen ansainneetkin, ei siinä mittään, niin silti mua hieman ihmetyttää että oliko tuo äkillinen tyylinvaihdos sen arvoista. Kun kuuntelee esim. HIMin musiikkia, huomaa että siinä ei isompia muutoksia ole ollut(toisin kuin Rasmuksella) ja silti HIMin levyt pärjäävät listoilla hyvin, ja itse yhtye menestyy maailmalla paremmin kuin The Rasmus. Syy? HIM on paljon uskottavamman näköinen ja oloinen bändi kuin The Rasmus, joka on nykyisellään niin tekaistu ja muovinen kuin vain voi olla. Tästä syystä The Rasmus ei koskaan tule pärjäämään USA:n markkinoilla, koska jenkit eivät arvosta tuotteistettua poprock-bändiä. Tietysti HIM soittaa erilaista musiikkia, mutta silti. Veikkaisin että kymmenen vuoden päästä ihmiset muistavat HIMin mutta kukaan ei muista yhtyettä nimeltä The Rasmus. Sen sijaan ihmiset muistavat Rasmuksen ilman The-etuliitettä. Se bändi oli uskottava.

Tästä syystä The Rasmus ei koskaan tule pärjäämään USA:n markkinoilla, koska jenkit eivät arvosta tuotteistettua poprock-bändiä.
 
Mielestäni jenkeissä juuri tommonen parhaiten menee. Tosin rasmuksen kohdalla jenkkien markkinat on niin kilpailtuja tuolla saralla. Jenkeissähän käsittääkseni massa juuri ostaa noita good charlotteja, linkin parkkeja sun muita stailattuja bändejä...
 
EDIT: Dannyllä on kyllä pointtinsa tuon HIM uskottavuuden suhteen. Onhan muuten Lauri stailattu aika lähelle Villeä...

Kyllä mielummin toivon, että suomalaisbändi on kaupallinen ja takoo rahaa helvetisti, kun että Amerikkalais/Englantilais/jne -bändi on kaupallinen ja takoo rahaa.

Minulle ei sinänsä The Rasmuksen kaltaisen überpaskan bändin menestys merkkaa, mutta hyvä juttuhan se kuitenkin heille on. Olisin kuitenkin suonut menestystä enemmän joillekkin muille bändeille. Mutta ehkä tästä avautuu muillekin suomalaisille bändeille ovia euroopan markkinoille.

Minulle ei sinänsä The Rasmuksen kaltaisen überpaskan bändin menestys merkkaa, mutta hyvä juttuhan se kuitenkin heille on. Olisin kuitenkin suonut menestystä enemmän joillekkin muille bändeille. Mutta ehkä tästä avautuu muillekin suomalaisille bändeille ovia euroopan markkinoille.
 
No eipä Rasmus nyt mikään hirveän huono bändi kuitenkaan ole.
Ainoo huono puoli siinä on se, että Eero soittaa siinä. Vois vaihtaa sen johonkin toiseen tyyppiin.

No eipä Rasmus nyt mikään hirveän huono bändi kuitenkaan ole.
Ainoo huono puoli siinä on se, että Eero soittaa siinä. Vois vaihtaa sen johonkin toiseen tyyppiin.
 
Niiden funkkaavampi matsku joskus 90-luvun lopulla oli parempaa. Muistanko väärin vai oliko niillä ihan puhallinsoittimiakin ja sen sellaista joskus silloin.

Olisin kuitenkin suonut menestystä enemmän joillekkin muille bändeille. Mutta ehkä tästä avautuu muillekin suomalaisille bändeille ovia euroopan markkinoille.
 
Kuten mille? Se on totinen tosi ettei tässä maassa ole ollut/ole juuri vientikelpoisia yhtyeitä. Broadcastilla olisi ehkä näin jälkeenpäin ajateltuna ollut tsäänssiä, ainakaan tekijöistä ei pitäisi olla kiinni. Olen liian nuori muistamaan mikä siinä meni pieleen.
 
Niiden funkkaavampi matsku joskus 90-luvun lopulla oli parempaa. Muistanko väärin vai oliko niillä ihan puhallinsoittimiakin ja sen sellaista joskus silloin.
 
Ei puhaltimet tee paskasta konvehtia. Se mikkihiirifunkki meni suomessakin läpi kuriositeettina vain siksi, että rippikouluikäiset yleensä soittavat heviä. Olihan tuo hieanoa kun oli puhaltimet ja kaikki. Oooo.

Ei toki savua ilman tulta. Olis kiva tietää vähän taustoista ja tekijöistä. Miksi suomalaiset pääsee maailmanmarkkinoille vain Ruotsin kautta. Eikö täällä panosteta, osata jne vai mistä on kyse?
 
niin, kertokaapa se.

Kotomaassa on sen verran pienet piirit, että toisten nokkiminen ei johda mihinkään, korkeintaan syö energiaa kaikilta kateellisilta osapuolilta. Kyräilymentaliteetti syö luovaa ajattelua ikävällä tavalla ja kontaktien luomisen kautta syntyvä yhteispoweri ja eteenpäin vievä avarakatseisuus jää loistamaan poissaolollaan.
 
Ryhdistäytykäämme, felou muusikot.
 
näin nimenomaan pitäisi.

Ei puhaltimet tee paskasta konvehtia. Se mikkihiirifunkki meni suomessakin läpi kuriositeettina vain siksi, että rippikouluikäiset yleensä soittavat heviä. Olihan tuo hieanoa kun oli puhaltimet ja kaikki. Oooo.
 
En minä niitä nyt hyväksi missään vaiheessa väittanytkään. Paskoja ne olivat jo silloin, mutta nyt ne on vielä paskempia. Paskaakin on erilaista.

niin, kertokaapa se.
 
Ei jaksa uudestaan vaivautua. Skrollaa puoli metriä ylöspäin, siellä on jotain höpinää.