Yleistä keskustelua musiikista ›

Regalis Apertura: Saiskos kysyä parivaljakolta tähän väliin miten tuo klasariväittelynne liittyy ko. otsikkoon?
 
Off-topic on paras topic.
Mutta tosissaan, asiasta keskustellessa monasti olennaista on kiertää asiaa vähän sivuilta... saa perspektiiviä.

megatherium: Olisi sen sijaan hauska ja kiinnostavaa filmata joku dramatisoitu dokumenttielokuva suomen tuntematon musiikin historia jossa nämä kaikki aiemmin moneen kertaan luettelemani sibeliuksen varjoon jääneet säveltäjät olisivat hyvin edustettuina tuntemattomine sinfonioineen, Fougstedt, Saikkola, Tuukkanen, Linnala, Pesonen, Karjalainen, Leiviskä, Törne, Fordell, jne.jne.
 
Ihan outoja nimiä, mutta tuosta listasta ainakin Lauri Saikkolan musiikki vaikuttaa tutustumisen arvoiselta:
 
https://www.youtube.com/watch?v=YBt8pis8Vcs

KaRa: Off-topic on paras topic.
Mutta tosissaan, asiasta keskustellessa monasti olennaista on kiertää asiaa vähän sivuilta saa pers...pektiiviä.
 
Laitettu pisteet oikeampaan kohtaan hilpeämmän lopputuloksen toivossa

Lunnu: ...
 
Laitettu pisteet oikeampaan kohtaan hilpeämmän lopputuloksen toivossa
 
Toivossa on hyvä hilpeillä.

megatherium: Saanko kysyä oletko todella myös Beatles fani ja miten popmusiikin kuuntelu sopii yhteen esim. Beethovenin kuuntelun kanssa?
 
Lyhyesti: olen jazzmuusikko ja intohimoinen beatlemaanikko koska Beatles pelasti minut introspektiolta eli liialliselta sisäänpäin katsomiselta. Klassisessa musiikissa on paljon kuunneltavaa, sehän on valtavan suuri määrä erilaista musiikkia. Mut siis mun aivot on jazz-aivot. Ugh.

Prophet: Ihan outoja nimiä, mutta tuosta listasta ainakin Lauri Saikkolan musiikki vaikuttaa tutustumisen arvoiselta:
 
https://www.youtube.com/watch?v=YBt8pis8Vcs
 
Lauri Saikkola sävelsi 10 keskeisimpään tuotantoonsa kuuluvaa sinfoniaa ja 12 sinfoniettaa sekä 3 palkittua oopperaa ja sinfonisia runoja joista ainuttakaan ei ole levytetty. Ylen kantanauhalla on vain sinfonia no 5 lisänimeltään Sävelteos. Avantin taannoisessa sota aiheisessa konsertissa kuultiin sinfoninen kuva Karjala palaa. Kaikissa Saikkolan sinfonioissa on sotamuistoja erityisesti sinfoniassa no 2 lisänimeltään Traaginen joka on onmistettu kaatuneiden aseveljien muistolle. listasta puuttuu mm. Tauno Pylkkänen ja Erkki aaltonen jonka hiroshima sinfoniasta tuli aikanaan varsin suosittu ja sitä esitettiin itä blokkia ja japania myöten. Myös muut mainituista säveltäjistä ovat sangen merkittäviä kuten tuukkanen jonka sävelruno Karhunpyynti voitti aikanaan hopeaa lontoon olympialaisten taidekilpailussa.
Minullekin nimet olivat outoja ennen kuin tutustuin Erkki Salmenhaaran kirjoittamaan Suomen musiikin historiaan ja kansallisromanttinen valtavirta teokseen.
 

Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin teorian lehtori, säveltäjä Erkki Raiski tutustui Keskisuomalaisen pyynnöstä Tuukkasen Karhunpyynti teoksen partituuriin.
Mikä oli ensivaikutelma?

Katsoin alun ja ajattelin, että vedetäänpä kovaa. Käänsin toisen, kolmannen, neljännen sivun ja aina vain vedetään kovaa. Mieskuoro mukaan lukien tässä mennään pitkään ihan täysillä, välissä on muutamia suvantokohtia, mutta vasta lopussa rauhoitutaan auvoisuuteen, Raiski kuvailee.
Karhunpyynti edustaa hyvin perinteistä 1900-luvun alun romanttista, kansallisromanttistakin tyyliä. Partituurin viimeisen sivun merkinnän mukaan Karhunpyynti valmistui Helsingissä v. 1947

Minulla tulee mieleen, että ehkä tämä on jo syntyessään ollut hieman vanhanaikainen sävellys. Se olisi voinut olla 20-40 vuotta aiemmin tehty. Silloin se olisi iskenyt ehkä vielä enemmän.
 
Raiskin mukaan Karhunpyynti on ehkä hieman yliteatraalinen. Suomen musiikin historia -teoksessa siteerataan ruotsalaista musiikin historioitsijaa Bo Wallneria: kyseessä on aina monotonisuuteen asti vitalistinen, miesyhteiskunnan musiikki.
Taitavaa työtä teos toki on.

Tässä on asiantuntijan ote, teos on hienosti orkestroitu. Varmasti niin värikkäästi ja monipuolisesti kuin tämäntyyppisen voi tehdä että harmi, jos tämä jää kokonaan unholaan. Teos tuo voimallisissa jännitteissään mieleen myös Wagnerin, ja olisi varmasti erittäin vaikuttava hyvin esitettynä, Raiski sanoo.
 
Karhunpyyntiä ei tekijänoikeuksia valvovan Teoston mukaan ole esitetty julkisesti ainakaan vuoden 1985 jälkeen. Sitä kauemmas ei ulotu Teoston tilastointi.
Teoksesta on vain yksi levytys, Finlandia-orkesterin vuonna 1956 tekemä ja Fennica-sarjassa julkaistu.
 
Kalervo Tuukkanen oli itse käynnistämässä Fennica-sarjaa toimiessaan Suomen Säveltäjien sihteerinä. Hän oli myös mukana tekemässä aloitetta Suomen Säveltäjät ry:n perustamisesta vuonna 1945.
 
V. 1948 lontoon olympialaisten taidekilpailussa kultaa voitti tämä puolalaissäveltäjä Turskin 2. sinfonia kun hopealle tulleen suomen Kalervo Tuukkasen Karhunpyynti teosta ei häpeäksemme ole saatavilla äänitteenä koska siitä on olemassa vain yksi 50 luvulla julkaistu levytys jota ei ole saatavilla cd muodossa eikä ladattuna tubeenkaan vaikka sitä on joskus soitettu ylen kanavilla. https://youtu.be/EIuPRDp6Bpc

velipesonen: Lyhyesti: olen jazzmuusikko ja intohimoinen beatlemaanikko koska Beatles pelasti minut introspektiolta eli liialliselta sisäänpäin katsomiselta. Klassisessa musiikissa on paljon kuunneltavaa, sehän on valtavan suuri määrä erilaista musiikkia. Mut siis mun aivot on jazz-aivot. Ugh.
 
Itsehän en voi oikein sietää mitään muuta musiikkia kuin klassista ja sitäkin rajallisesti kuten on tullut jo todettua. Sibelius eikä verdi ole minuun makuuni Rossinista nyt puhumattakaan. Pidätkö jazz musiikista enemmän kuin klassisesta tai Beethovenista?

En tajuu megatheriumin juttuja. Miten voi olla niin kiintynyt vain klassiseen musiikkiin?

RockMan2000: En tajuu megatheriumin juttuja. Miten voi olla niin kiintynyt vain klassiseen musiikkiin?
 
Klassisen musiikin tarjoamien suurten emotionaalisten kokemusten vuoksi joita pop musiikista en voi kokea. Klassisen musiikin mittaamattoman emotionaalisen syvyysperspektiivin voi vain tuntea ja kokea sielunsa syvimmässä sopukassa tiedoitsevan tultua tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi ja tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta joka täyttyy suurimmillle säveltäjille kuten Mozartille ominaisesta ainutlaatuisesta puhtaan mielteen alueelle heijastuneesta valon ja rakkauden atmosfääristä kirkkauteen kohotetussa sieluntilassa ottaessaan koko ihmisen olemuksen kokonaan valtoihinsa jonka katharttisen kokemuksen vain Beethovenin ja Mozartin paras musiikki voi antaa välittäessään assosiaatioita joihinkin menneisiin koettuihin järkytyksiin jotka Mozart on sublimoituaan objektivoituna tunteena valanut teoksiinsa mutta mitä suurinta kontemplaatiota se tosin edellyttää kuulijaltaan soivan materian transformoituessa valohehkuiseksi pätsinkaltaiseksi emotionaaliseksi kokemukseksi.

megatherium: Pidätkö jazz musiikista enemmän kuin klassisesta tai Beethovenista?
 
Kyllä joo oikeastaan, tosin siinähän on kysymys aivan erilaisesta musiikista. Eihän nämä asiat oikeasti ole yhteismitallisia vaikka paremmuusjärjestykseen laittaminen onkin ihan kiinnostavaa toisinaan.

velipesonen: Kyllä joo oikeastaan, tosin siinähän on kysymys aivan erilaisesta musiikista. Eihän nämä asiat oikeasti ole yhteismitallisia vaikka paremmuusjärjestykseen laittaminen onkin ihan kiinnostavaa toisinaan.
 
Minulla se on aivan päinvastoin. Klassinen musiikki on ainoa genree josta olen saanut suuria emotionaalisia kokemuksia enkä siksi pidä oikeastaan mistään muusta musiikillisesta tyylilajista josta puuttuu se emotionaalinen syvyys vaikka olen joskus nuoruudessani kuunnellut suomalaista iskelmä musiikkia. Eikö sinulle Beethoven ole ns. kolahtanut?

megatherium: Klassisen musiikin tarjoamien suurten emotionaalisten kokemusten vuoksi joita pop musiikista en voi kokea. Klassisen musiikin mittaamattoman emotionaalisen syvyysperspektiivin voi vain tuntea ja kokea sielunsa syvimmässä sopukassa tiedoitsevan tultua tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi ja tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta joka täyttyy suurimmillle säveltäjille kuten Mozartille ominaisesta ainutlaatuisesta puhtaan mielteen alueelle heijastuneesta valon ja rakkauden atmosfääristä kirkkauteen kohotetussa sieluntilassa ottaessaan koko ihmisen olemuksen kokonaan valtoihinsa jonka katharttisen kokemuksen vain Beethovenin ja Mozartin paras musiikki voi antaa välittäessään assosiaatioita joihinkin menneisiin koettuihin järkytyksiin jotka Mozart on sublimoituaan objektivoituna tunteena valanut teoksiinsa mutta mitä suurinta kontemplaatiota se tosin edellyttää kuulijaltaan soivan materian transformoituessa valohehkuiseksi pätsinkaltaiseksi emotionaaliseksi kokemukseksi.
 
Oletko lintsannut peruskoulusta vaiko käynyt apukoulun?

RockMan2000: Oletko lintsannut peruskoulusta vaiko käynyt apukoulun?
 
Olen käynyt peruskoulun, lukion ja valmistunut ylioppilaaksi sekä suorittanut teoreettisen filosofian pääsykokeen kiitettävästi yliopistossa mutta vastaukseni perustuu Arthur Schopenhauerin korkealentoisiin saksalaisvaikutteisiin filosofisiin kirjoituksiin musiikin metafysiikasta.

megatherium: Eikö sinulle Beethoven ole ns. kolahtanut?
 
En minä nyt jaksa tätä lypsämistä, pahoittelen.

RockMan2000: En tajuu megatheriumin juttuja. Miten voi olla niin kiintynyt vain klassiseen musiikkiin?
 
Varmaan siksi, kun muu musa on niin käppästä.

Funkånaut: Varmaan siksi, kun muu musa on niin käppästä.
 
Muu musa on todellakin niin käppästä ja siksi kuuntelen vain klassista.

RockMan2000: Oletko lintsannut peruskoulusta vaiko käynyt apukoulun?
 
No kävitpä itse kumman hyvänsä, niin ei tainnut ihan putkeen mennä.
 
TJEU "Rock on ainoa musiikki maailmassa"

Kyllä rokki on poikaa ;)

Kefiiri: Kyllä rokki on poikaa ;)
 
Ommeinaa. https://www.youtube.com/watch?v=RMPeNqsl4pI

Kefiiri: Kyllä rokki on poikaa ;)
 
Ja röllit ;D