Yleistä keskustelua musiikista ›

megatherium: Mistä asioista sitten olemme olleet eri mieltä jos saan luvan kysyä?
 
No vaikka siitä että sinun käsityksesi ovat joskus olleet mielestäni turhan tietokirjamaisia. Toinen on ehkä inhosi Beethovenia kohtaan.
 
Minäkin inhoan "Beethovenia" siinä katsannossa mitä hänestä useimmiten puhutaan eli turha kai jalustalle nostettua hahmoa on enää koettaan nostaa sille samalle jalustalle. Mutta jos kuulen hänen musiikkiaan, en.
 
Aiheellinen voisi olla kysymys, tarvitseeko musiikin olla niin paljon Beethovenin dominoimaa, mutta tuo kysymys olisi ollut ajankohtainen 1800-luvun puolivälissä, nyt on jo vähän myöhä.
 
Beethovenin julkikuvaa leimaa ihastelu eli pelkkä hyminä, hänen persoonallisten piirteidensä taivastelu ja musiikin luonnehdinnan liiallinen tyylihistoriallisuus, joka varsinkaan hänen tapauksessaan ei kerro paljon mistään.

KaRa: Oli musiikki tyhmää tai ei (miten ikinä se määritelläänkin), niin jos se vain puhuttelee tekijäänsä ja se yksinkertaisesti vain on sellaista musiikkia mikä ihmisestä haluaa lähteä ilmoille, niin arvostelu kohdistuu silloin ihmiseen. Tyhmä ihminenkö tekee metallia? ottaen huomioon, kuinka moni ihminen saa kiksejä metallista ja hevistä, niin miksi pitää älyllistää kaikkea? eikö se riitä että joku asia puhuttelee ja kolahtaa.
Musiikkia opiskeltais teknisessä korkeakoulussa jos siinä jotain "järkeä" olisi.
 
Jotain tämäntyylistä huomaan itsekin miettiväni. Plus että onko sen tekijän lisäksi sen metallin kuuntelijakin tyhmä?
 
Itse kuunteljana koen asian niin että monien muiden asioiden lisäksi myös musiikilta ihminen vaan tarvitsee joskus jonkin sortin alkukantaisuutta, primitiivisyyttä. Edes vaihteluksi. Ei kai siihen tarvitse älyllisyyden sen kummemmin liittyä. Jos siltä kantilta lähtee miettimään niin kyllähän joku Wasp nyt hemmetin tyhmää on. En mä sivistyneissä taidemusiikkipiireissä kovaan ääneen mainosta kuuntelevani toisinaan Waspia. Mutta niin vaan se antaa joskus just sellaset kiksit kuin sillä hetkellä tarvitsee. Enkä mä sillä hetkellä jaksa välittää siitä onko se tyhmää vai ei.

velipesonen: No vaikka siitä että sinun käsityksesi ovat joskus olleet mielestäni turhan tietokirjamaisia. Toinen on ehkä inhosi Beethovenia kohtaan.
 
Minäkin inhoan "Beethovenia" siinä katsannossa mitä hänestä useimmiten puhutaan eli turha kai jalustalle nostettua hahmoa on enää koettaan nostaa sille samalle jalustalle. Mutta jos kuulen hänen musiikkiaan, en.
 
Aiheellinen voisi olla kysymys, tarvitseeko musiikin olla niin paljon Beethovenin dominoimaa, mutta tuo kysymys olisi ollut ajankohtainen 1800-luvun puolivälissä, nyt on jo vähän myöhä.
 
Beethovenin julkikuvaa leimaa ihastelu eli pelkkä hyminä, hänen persoonallisten piirteidensä taivastelu ja musiikin luonnehdinnan liiallinen tyylihistoriallisuus, joka varsinkaan hänen tapauksessaan ei kerro paljon mistään.
 
Pahoittelen sekavaa kirjoitustani, mutta tuo äskeinen on kyllä vanhentunutta tietoa. Nykyisin pikemminkin Giuseppe Verdi on suuri inhokkini hänen musiikkinsa kiistämättömästä viihdearvosta huolimatta.
 
Ei minulla enää missään tapauksessa ole mitään antipatioita Beethovenia kohtaan koska olen kokenut hänen musiikistaan mm. keisarikonsertosta aikoinaan suuren katharsiksen, johon liittyi viimeisten kvartettojen kohdalla myös nivustaipeiden valtimoiden kiivas jyskytys kuten Mozart kokemuksessanikin, jollaista kokemusta esim. jostakin Verdistä on turha hakea vaikka juuri näiden säveltäjien rinnastaminen on meneillään olevan keskustelun kannalta asiaankuulumatonta. Beethovenia on verrattu säveltäjänä arkkitehtiin kun Schubert on nähty unissakävelijänä.
 
Mitä oopperaan tulee Beethoven ei lopulta ollut fidelion saamasta menestyksestä huolimatta mikään kovin tunnettu saati tuottelias oopperasäveltäjä mutta saksalaisena oopperasäveltäjänä hänen ainokaisessaan on kuitenkin kvaliteetteja joita minä pidän arvossa kun verdi edustaa vähättelemääni italialaista koulukuntaa niin pinnallista kuin hänen musiikkinsa usein on edelliseen verrattuna.
 
Tätä nykyä kuten joskus aiemmin minulle on tullut tavaksi taittaa peistä pikemminkin juuri saksalaista oopperaa edustavan schubertin ja hänen aarioidensa puolesta vertaamalla niitä Verdiin jonka musiikin näen usein halpahintaisena yleisön suosion kosiskeluna.
 
Olen nimittäin kasannut aikamoisen valikoiman aarioita klassiselle alueelle weber-ketjuun ja minusta on hauskaa ajankulua vertailla schubertin ja verdin rigoletto oopperan aarioita keskenään ja todeta kerta toisensa jälkeen pakahtuvani schubertin kauniimmista, hienostuneemmista ja syvällisemmistä aarioista verdiä enemmän jonka musikki jää minulle usein pinnalliseksi ja persoonattomaksi viihteeksi. Ehkä joku löytäisi syvällisempiäkin verdin aarioita kuin mitä ooppera rigoletto tai la traviata sisältää. Provosoiduin hesarin taannoisesta konserttiarvostelusta jossa schubertin aarioita vähäteltiin vaikka alun perin kritiikkini koskikin weberin euryanthea ja sen suurenmoisuutta oopperana. Myöskään verdin oopperakuorot eivät ole suosikkejani.

Näin se mieli muuttuu!

megatherium: Minä en valitettavasti voi sietää heviä vaan kuuntelen vain klassista taidemusiikkia.
 
Jospa kokeilisit kuunnella 1970-luvun sinfonista rock-musiikkia ja rock-sovituksia tunnetuista klassisen musiikin kappaleista.

Prophet: Jospa kokeilisit kuunnella 1970-luvun sinfonista rock-musiikkia ja rock-sovituksia tunnetuista klassisen musiikin kappaleista.
 
Vaikea kyllä sanoa, kummat noista hirvityksistä ovat loppujen lopuksi kamalempia. Veikkaisin jälkimmäistä.

Juu aika synkeä läppä Prophetilta :D
Tyhmin metallimusa varmaan löytyisi niistä klassisen musan hevisovituksista.
 
Raskasta joulua -konseptikin on tavallaan korniudessaan tyhmä, mutta ne tajuavat sen itsekin ja saavat sillä rahaa, joten ei se ihan tyhmää voi olla :/
 
Ja jos eivät tienaisi mutta silti tekisivät sitä, niin olisiko sekään tyhmää?
 
Ja varmaan kaltaiseni tosikot jotka eivät näe joululaulujen hevisovituksissa mitään järkeä, ovat rajoittuneisuutensa takia sitä kaikkein tyhmintä osastoa.

velipesonen: Näin se mieli muuttuu!
 
En minä kuitenkaan aktiivisesti kuuntele Beethovenia vaikken vieroksukaan hänen musiikkiaan ja tunnustan hänet yhdeksi kaikkein suurimmista. Sibeliuksen ja Verdin musiikkia en kuitenkaan siedä edelleenkään. Kuuntelin pitkään suomalaista musiikkia kunnes jotenkin Schubert alkoi jälleen kiehtoman ja siirryin kuuntelemaan laajasti hänen musiikkiaan pianosonaatteja, tansseja, kamarimusiikkia, liedejä, mieskvartettoja, sinfonioita ja oopperoita myöten.

Prophet: Jospa kokeilisit kuunnella 1970-luvun sinfonista rock-musiikkia ja rock-sovituksia tunnetuista klassisen musiikin kappaleista.
 
Kiitos vinkistä. Täytyy yrittää.

megatherium: Kiitos vinkistä. Täytyy yrittää.
 
Mutta älä kuuntele, Seidat - Farmareissa vaan.

Prophet: Mutta älä kuuntele, Seidat - Farmareissa vaan.
 
Mozartin Turkkilaisen marssin sovitus.

megatherium: En minä kuitenkaan aktiivisesti kuuntele Beethovenia vaikken vieroksukaan hänen musiikkiaan ja tunnustan hänet yhdeksi kaikkein suurimmista. Sibeliuksen ja Verdin musiikkia en kuitenkaan siedä edelleenkään. Kuuntelin pitkään suomalaista musiikkia kunnes jotenkin Schubert alkoi jälleen kiehtoman ja siirryin kuuntelemaan laajasti hänen musiikkiaan pianosonaatteja, tansseja, kamarimusiikkia, liedejä, mieskvartettoja, sinfonioita ja oopperoita myöten.
 
Pitäisikin hakea Kulttuuriministeriön tukea antologialle "Tyhmääkin tyhmempi Sibelius-kultti".
 
Renny Harlin voisi yhdessä Visa Mäkisen kanssa pläjäyttää siitä oikein kolmen tunnin laajakangas-spektaakkelin.

velipesonen: Pitäisikin hakea Kulttuuriministeriön tukea antologialle "Tyhmääkin tyhmempi Sibelius-kultti".
 
Renny Harlin voisi yhdessä Visa Mäkisen kanssa pläjäyttää siitä oikein kolmen tunnin laajakangas-spektaakkelin.
 
Eeei Sibeliusta enää kiitos. En kestä katsoa siitä mitään leffoja kun siitä on tehty jo ihan tarpeeksi kalkkeutuneita monumentteja. Olisi sen sijaan hauska ja kiinnostavaa filmata joku dramatisoitu dokumenttielokuva suomen tuntematon musiikin historia jossa nämä kaikki aiemmin moneen kertaan luettelemani sibeliuksen varjoon jääneet säveltäjät olisivat hyvin edustettuina tuntemattomine sinfonioineen, Fougstedt, Saikkola, Tuukkanen, Linnala, Pesonen, Karjalainen, Leiviskä, Törne, Fordell, jne.jne.

megatherium: Eeei Sibeliusta enää kiitos. En kestä katsoa siitä mitään leffoja kun siitä on tehty jo ihan tarpeeksi kalkkeutuneita monumentteja. Olisi sen sijaan hauska ja kiinnostavaa filmata joku dramatisoitu dokumenttielokuva suomen tuntematon musiikin historia jossa nämä kaikki aiemmin moneen kertaan luettelemani sibeliuksen varjoon jääneet säveltäjät olisivat hyvin edustettuina tuntemattomine sinfonioineen, Fougstedt, Saikkola, Tuukkanen, Linnala, Pesonen, Karjalainen, Leiviskä, Törne, Fordell, jne.jne.
 
Meillähän tähän Sibben kakkosketjuun on yleensä luettu Aarre Merikanto, Klami, Raitio ja Madetoja. Mitä mieltä heistä olet?

velipesonen: Meillähän tähän Sibben kakkosketjuun on yleensä luettu Aarre Merikanto, Klami, Raitio ja Madetoja. Mitä mieltä heistä olet?
 
Eihän heitä voi verratakaan keskenään. Siinä missä Sibelius oli taaksepäinkatsova patavanhoillinen konservatiivi Merikannon, Klamin ja Raition musiikin innovatiivisuus ja edistyksellisyys tekivät heistä suomen musiikin ultramoderneimmat säveltäjät Sulho Rannan varhaistuotannon lisäksi. Lyhyesti sanottuna loistavia modernisteja nämä Aarre Merikanto ja Väinö Raitio jotka ilman muuta katson Sibeliusta originellimmiksi säveltäjäksi jotka hyvin voisivat olla sibeliuksen sijasta suomen musiikin ikoneita ja keulahahmoja ja paavo heininen nimenomaan mielsi Merikannon modernit 1920-luvun teokset suomen musiikin kulmakiveksi sibeliuksen sijasta. Arvostan toki myös Madetojan postromanttisia sinfonioita ja okon fuokoa Sibeliusta enemnmän.

megatherium: Eihän heitä voi verratakaan keskenään. Siinä missä Sibelius oli taaksepäinkatsova patavanhoillinen konservatiivi Merikannon, Klamin ja Raition musiikin innovatiivisuus ja edistyksellisyys tekivät heistä suomen musiikin ultramoderneimmat säveltäjät Sulho Rannan varhaistuotannon lisäksi. Lyhyesti sanottuna loistavia modernisteja nämä Aarre Merikanto ja Väinö Raitio jotka ilman muuta katson Sibeliusta originellimmiksi säveltäjäksi jotka hyvin voisivat olla sibeliuksen sijasta suomen musiikin ikoneita ja keulahahmoja ja paavo heininen nimenomaan mielsi Merikannon modernit 1920-luvun teokset suomen musiikin kulmakiveksi sibeliuksen sijasta. Arvostan toki myös Madetojan postromanttisia sinfonioita ja okon fuokoa Sibeliusta enemnmän.
 
Meinaan että kun Ainolan vanhus vaikeni niin lyhty siirtyi heille noin niin kuin julkisuuden mielestä.

velipesonen: Meinaan että kun Ainolan vanhus vaikeni niin lyhty siirtyi heille noin niin kuin julkisuuden mielestä.
 
En kyllä oikein sitä usko sillä yleisö karsasti aika pitkään merikannon modernistista pyrkimyksiä vaikka hän 30 luvulla leppyikin uusklassikoksi ja hänen juha ooperansa sai kantaesityksensä postuumisti ja raitiokin koki uuden renesanssin tässä vasta jokin aika sitten kun hänen oopperansakin oli vaipuneet unohduksiin eikä hänen rohkeat orkesteriteoksena miellyttäneet aikalaisia jotka nauttivat paljon enemmän esim. Ernst Lingon pianokonsertoista kuten eräs aikalaisarvostelu todistaa.
 
Vaikea sanoa ketkä olisivat olleet siben jälkeen julkisuuden mielestä seuraavat suomen musiikin lyhdynkantajat mutta Merikanto uusklassismillaan on saattanut kuitenkin olla eräs heistä ja esim. erkki aaltosen hiroshima sinfonia v. 1948 saavutti paitsi suomessa niin myös itä blokinmaissa ja japanissa suurta suosiota ja olihan melartinkin nauttinut sibeliuksen aikana suurta suosiota kansan keskuudessa sinfonioillaan vaikka hänen sinfoniansa kait osittain sitten unohdettiinkin pitkäksi aikaa. Pylkkänenkin oli suomessa pohjolan Pucciniksi tituleerattuna sodan jälkeen hyvin suosittu oopperasäveltäjä mm. marella ja tuntemattomalla sotilaalla.
 
Ahti Sonninenhan teki läpimurron Pessi ja Illusia baletillaan ja sävelsi muutaman rohkean orkesteriteoksen 40 luvulla. Sitten tulivat uudet modernistit kuten kokkonen ja bergmann mutta Einar Englund oli myös tunnustettu säveltäjä uusklassikona ja neuvostoperinteestä ammentajana. Saikkola ja humoristi karjalainen etenivät postromantiikasta uusklassiseen tyyliin. Fougstedt ja Ranta jatkoivat myös uraansa siben vaikenemisen jälkeen joista ensin mainitun 2. sinfoniassa kromaattisuus viittaa uusromanttiseen wagneriaanisuuteen ja Ranta sävelsi uusklassiseen tyyliin mm. del arte ja oratorio volgare kuorosinfoniansa ja tuukkanen voittaa karhunpyynnilllään olympiahopeaa lontoossa 1948. Sibelius sanoi seuraavansa suurella mielenkiinnolla nuoren säveltäjäpolven edesottamuksia. Kontrapunkti kiehtoi niin pesosta kuin leiviskääkin mikä ilmenee mm. edellisen sinfonioiden fuugatekstuurissa vai kuinka on?

Kyllä kontrapunkti kiehtoi O. Pesosta. Ehkä hän jotenkin psykologisesti halusi legitimoida ideoitaan sillä että ne olivat kontrapuntuaalisesti käsiteltävissä, mikä minun mielestäni on vähän kaksipiippuinen juttu jo ihan teknisessä katsannossa, ja ainahan voi kysyä, mikä velvollisuus kenenkään ajatuksilla on olla "päteviä" missään katsannossa; kysymyshän on taiteesta.
 
Mutta tämä on kaikki minun arvauksiani.
 
Minulla on käsitys että suuri yleisö ymmärsi 30-luvun tullen että Sibeliuksen aika aktiivisena säveltäjänä on ohitse ja alettiin katsella uusia tekijöitä, siinähän nyt oli kuitenkin kansallisella puolella välissä jo mm. siirrytty valtiolliseen itsenäisyyteen ja vaistottiin tai ymmärrettiin että se "käyttötarkoitus" joka uusilla isommilla nimillä alalla olisi, olisi eri kuin Sibbellä oli ollut.
 
Eli julkisuus rakastaa nostaa ja pudottaa ihmisiä, myös säveltäjiä, ja julkisuus tarvitsee keppihevosia, kuten todellisia tai kuvitteellisia kansallisia tai muita "metaprojekteja".

velipesonen: Kyllä kontrapunkti kiehtoi O. Pesosta. Ehkä hän jotenkin psykologisesti halusi legitimoida ideoitaan sillä että ne olivat kontrapuntuaalisesti käsiteltävissä, mikä minun mielestäni on vähän kaksipiippuinen juttu jo ihan teknisessä katsannossa, ja ainahan voi kysyä, mikä velvollisuus kenenkään ajatuksilla on olla "päteviä" missään katsannossa; kysymyshän on taiteesta.
 
Mutta tämä on kaikki minun arvauksiani.
 
Minulla on käsitys että suuri yleisö ymmärsi 30-luvun tullen että Sibeliuksen aika aktiivisena säveltäjänä on ohitse ja alettiin katsella uusia tekijöitä, siinähän nyt oli kuitenkin kansallisella puolella välissä jo mm. siirrytty valtiolliseen itsenäisyyteen ja vaistottiin tai ymmärrettiin että se "käyttötarkoitus" joka uusilla isommilla nimillä alalla olisi, olisi eri kuin Sibbellä oli ollut.
 
Eli julkisuus rakastaa nostaa ja pudottaa ihmisiä, myös säveltäjiä, ja julkisuus tarvitsee keppihevosia, kuten todellisia tai kuvitteellisia kansallisia tai muita "metaprojekteja".
 
Suomen musiikin toisena johtotähtenä tunnettu Melartinhan sävelsi vielä aktiivisesti 30 luvun alkupuolella mm. klassisen satubaletin sinisen helmen ja radiomusiikkia kuten divertimenton ja kuumeisesti myöskin7., 8. ja 9. sinfoniaansa jotka jäivät kesken. Klamista saattoi tulla jonkinlainen sibeliuksen manttelinperijä kun esim. sulho ranta vajosi musiikkimaailman virkamieheksi. Saanko kysyä oletko todella myös Beatles fani ja miten popmusiikin kuuntelu sopii yhteen esim. Beethovenin kuuntelun kanssa?

Saiskos kysyä parivaljakolta tähän väliin miten tuo klasariväittelynne liittyy ko. otsikkoon?