Yleistä keskustelua musiikista ›

Janus: Tuon anekdootin jäljet voi sitä paitsi suoraan vetää suht tuoreeseen Vexi Salmen 70-vuotisjuhlahaastatteluun: Salmi näki tuon skenen 80-luvulla tekijän roolissaan todella läheltä, ja samasta asiasta olen puhunut myös erään kys. aikakauden todella aktiivisen levytuottajan/sovittajan/muusikon kanssa. Myönnän mielelläni, että olen väärässä tai ymmärtänyt alkuperäisen tekstin pointin väärin, jos joku osoittaa, että noin ei ole tapahtunut - mutta ei tässä kohtaa oikein riitä vakuuttamaan.
 
Kai sinä, Janus, fiksuna miehenä tiedät, että tuo on aika helvetin paskaa argumentointia. En nyt enempää ota kantaa tuohon, "jos et pysty todistamaan vääräksi, se tarkoittaa, että olen oikeassa lällällää" -argumenttiin, vaan tuohon ehkäpä vakavammin esitettyyn, eli varsinaiseen aineistoosi. Sinulla on esittää väitteesi tueksi kaksi _anekdoottia_: Vexi Salmen haastattelu ja oma keskustelusi aikakauden aktiivituottajan kanssa. Kysehän ei oikeastaan tässä vaiheessa ole siitä, että oletko _sinä_ ymmärtänyt oikein tahi vääin. Kyse on siitä, voidaanko noita lähteitä käyttää luotettavana tietona Suomen kotitalouksien keskimääräisestä ostokäyttäytymisestä. Mitä tietoa heillä on siitä? Ovatko _he_ ymmärtäneet tietonsa oikein? Mitä tietoa heillä ylipäänsä on? Anekdootithan eivät nyt muutenkaan kelpaa aineistoksi tällaiseen määriä käsittelevään kysymykseen (kuinka _paljon_ samoja levyjä on myyty samoihin kotitalouksiin): täytyisi olla oikeaa, lukumääriä käsittelevää aineistoa.
 
Kyllä minä olen valmis hyväksymään sen, että "samoja levyjä" on myyty kotitalouksiin, mutta et sinä, Janus, ole sen tueksi mitään esittänyt tai todistanut yhtikäs mitään. Kaikki päättelysi nojaa tässä vaiheessa siihen, että "kai se ny on nii ku se o nii" eli sellaiseen yleiseen järkeilyyn. Kuinka paljon tätä on sitten tapahtunut? Mitenkä paljon tämä ilmiö on vaikuttanut levymyyntiin? Mitä levyjä tämä ilmiö koski? Miten tämä tapahtui ajallisesti (esitit, että suht nopeasti julkaisun jälkeen)? Mitkä ryhmät ostivat eniten "samoja levyjä"? Nämä ovat kaikki ihan mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta ei niihin saada vastauksia vain väittämällä jotain todella painokkaasti: pitäisi olla sitä kunnollista määriä koskevaa aineistoa - ei anekdootteja ja "kyllähän se näin on jos ette voi vääräksi todistaa" -inttämistä.

PsychedelicWarlord: Tuohon en kyllä laajassa mittakaavassa usko.Aika harva -todella harva- osti noin monta kopiota.Kyllä se äänitemyynnin räjähdysmäinen kasvu 70-luvulla johtui nimenomaan c-kasetin tulosta.Toki myös vinyylisoittimet yleistyivät.Mutta c-kasetti oli se "massojen formaatti".
 
Olin kovimmassa levynostoiässäni 80-luvulla, enkä koskaan ostanut kahta kopiota samasta levystä. Enkä tuntenut ketään joka olisi ostanut.
 
2000-luvulla olen kyllä ostanut jotkut vinyylinä tai kasettina omistamani levyt uudestaan CD-versiona (mutta remasterin takia en ole ostanut toista CD-versiota) ja nykyään kuuntelen niitä kolmannessa formaatissa Spotifysta.

StJerky: Olin kovimmassa levynostoiässäni 80-luvulla, enkä koskaan ostanut kahta kopiota samasta levystä. Enkä tuntenut ketään joka olisi ostanut.
 
2000-luvulla olen kyllä ostanut jotkut vinyylinä tai kasettina omistamani levyt uudestaan CD-versiona (mutta remasterin takia en ole ostanut toista CD-versiota) ja nykyään kuuntelen niitä kolmannessa formaatissa Spotifysta.
 
Voin sanoa ihan samaa. Enkä tosiaankaan tiedä/tunne ketään joka olisi kasetteja ja vinyylejä ostanut useampaa kappaletta,jos ei sitten lasketa jotain erikoispainoksia. Siis levyjä jos on erilaiset kannet ja/tai lisää biisejä.
Voin olla toki väärässä kun en kaikki Suomalaisia tunne ,en nyt enkä silloin 70-luvullakaan kun olin ihan pieni. Epäilen kuitenkin ettei näitä tapauksia joissa sama kasetti/levy on ostettu kotiin ,autoon, työpaikalle, mökille ja varmuuden vuoksi vielä muuten varalle ole kovinkaan paljoa.
 
Kyllä aika huteralla pohjalla on jos äänitteiden myynnin laskun syyksi selitetään sitä ,että aikaisemmin olisi ihan oikeasti ostettu useampia kappaleita sitä samaa levyä. Silloin on ihmisiäkin ollut Suomessa paljon vähemmän kuin nykyään. 80-luvulta Suomessa on tähän päivään väkiluku kasvanut kahdella miljoonalla ja 70 luvulla oli ihmisiä vieläkin vähemmän.
 
Tässähän sanotaan näin, että väestönmäärä lisääntyy->äänitteiden myynti laskee.
Samaa voisi sanoa ,että netissä ilmaisesti kasvavan musiikin saanti helpottuu->äänitteiden myynti laskee.
Kun molemmat väittämät pitävät paikkansa niin jos todella sitä tarjotaan syyksi ,että ennen ovat ihmiset ostaneet niitä samoja levyjä ja kasetteja useita niin netin tarjontako ei sitten siihen ostamiseen ole ilmeisesti vaikuttanut. Tunnen paljon sellaisia ihmisiä jotka lataavat netistä elokuvia ja musiikkia ,mutta en tosiaankaan tunne tai tiedä yhtään sellaista joka ostaisi samaa tuotetta useampia. En nyt enkä ole koskaan tuntenut tai edes kuullut että joku olisi niin tehnyt.

LamaAjanElvis: edit: En minä saa näköjään tähän aikaan ajatuksiani kasaan asiasta. Liian monta edittiä alkoi jo olla. Tämä se viimeinen.
 
Otanto vain parista tiukimmasta teesista mitä mielen syövereistä lähtee ja esittele ne lyhyesti.
 
We need it, We need it!!

Uusi tutkimus on sitä mieltä, ettei se piratismi niin vaarallista olekaan
 
The London School of Economics and Political Science has released a new policy brief urging the UK Government to look beyond the lobbying efforts of the entertainment industry when it comes to future copyright policy. According to the report there is ample evidence that file-sharing is helping, rather than hurting the creative industries. The scholars call on the Government to look at more objective data when deciding on future copyright enforcement policies.
 
http://torrentfreak.com/piracy-isnt … -the-entertainment-industry-121003/

sub zero: Uusi tutkimus on sitä mieltä, ettei se piratismi niin vaarallista olekaan
 
Ei se olekaan vaarallista. Vanhat jäärät eivät vaan tajua.

Wradlin: Ei se olekaan vaarallista. Vanhat jäärät eivät vaan tajua.
 
En usko että kyse on edes tajuamisesta. Kyseessä on ihan vaan paska asenne ja epäsivistyneisyys.
 
"Despite the Motion Picture Association of America's claim that online piracy is devastating the movie industry, Hollywood achieved record-breaking global box office revenues of $35 billion US in 2012, a 6 percent increase over 2011," -Reuters

mpekkanen: Tässä jutussa on varsin hupaisaa kun tätä aloitetta puolustetaan sillä, että opetustoiminta kärsii kun ei voi ladata ilmaiseksi opetuskäyttöön materiaalia. Siis saavathan opettajatkin palkkaa ja pitäisikö vaikka kotitaloustuntien ruoka-aineet saada ilmaiseksi kaupasta ,että oppilaat oppisivat tekemään makkarakeiton?
 
Jos tämä opetuskäyttöön tuleva materiaalin osuus on niin suuri ettei sitä ole koululla vara jostain syystä hoitaa niin olisiko silloin kenties parempi palkata sellainen opettaja joka osaa oman työnsä. Ei se satunnainen Youtuben tai jonkun vastaavan materiaalinen käyttö ja siitä maksaminen voi olla koululle kauhean suuri juttu.
 
Itse kun kävin 80-luvulla koulun niin opetustoiminnasta selvittiin kokonaan ilman televisiota. Vai kuuluuko nykyään elokuvien ja musiikin katselu ja kuuntelu johonkin opetukseen?
 
Olen toiminut tähän mennessä viisitoista vuotta kokopäivätoimisena opettajana ja kyllä otan lakin päästä ja kuuntelen nöyränä ylläolevan kaltaista viisautta. 30 vuotta sitten onnistuneesti läpäisty peruskoulu toki pätevöittää arvioimaan syväluotaavasti nykypäivän koululaitoksen pedagogisia käytänteitä, opetusmenetelmiä ja opettajien pätevyyttä suhteessa edellisiiin. Jos joku asia toimi 80-luvulla hienosti, toimii se luonnollisesti nytkin. Se vain on niin yksinkertaista. Yhteiskunta ja sen jäsenethän muodostavat sellaisen stabiilin järjestelmän, joka vain ei muutu vuosikymmenten vieriessä. On samalla selviö, että opetustoimen budjetti ja yksittäisen oppilaitoksen talous on helppo ottaa omien koulukokemusten pohjalta haltuun. Voin ihan vilpittömästi todeta kadehtivani tällaista joka-alojen asiantuntijuutta, eräänlaista nykypäivän renessanssi-ihmisyyttä siis.
 
Lopuksi todettakoon, että A) En ole enkä aio moista aloitetta koskaan allekirjoittaa, kaikkea ei vain pidä saada aina ilmaiseksi ja B) Kyllä, Valtakunnallinen Opetussuunnitelma (opettajia velvoittava asiakirja) pitää sisällään elokuvat ja musiikin kouluopetuksessa.
 
Taitaa se maailma sitten kuitenkin vuosien saatossa vähän kerrassaan muuttua:)

Antsa Lipsanen:
 
Taitaa se maailma sitten kuitenkin vuosien saatossa vähän kerrassaan muuttua:)
 
Kyllähän maailma on muuttunut 30 vuodessa monellakin lailla. Se mitä tässä kuitenkin tarkoitin ja luulisin, että myös ollaan samaa mieltä tästä asiasta. Siis se että kyllä koululla pitäisi olla vara maksaa käyttämästään opetusmateriaalista elokuvien ja musiikintekijöille kuuluvat korvaukset. Eiväthän ne nyt niin suuria kuitenkaan ole jos niitä kuluja suhteutetaan koko muuhun koulujärjestelmästä koituviin kuluihin. Väittäisin, että tämä on lähinnä asenne ja järjestely kysymys. Koulun tulisi myös näyttää mallia siitä minkälainen toiminta on lailista ja mikä taas ei.
Tiettyjä juttuja on tosiaankin ihan hyvä myös kuuluakkin opetukseen, niin elokuvien kuin musiikinkin osalta, ja siinä ollaan varmasti tultu eteenpäin ajoista jolloin pärjättiin kokonaan opetuksesta ilman telkkaria ja Youtubea.

mpekkanen: Kyllähän maailma on muuttunut 30 vuodessa monellakin lailla. Se mitä tässä kuitenkin tarkoitin ja luulisin, että myös ollaan samaa mieltä tästä asiasta. Siis se että kyllä koululla pitäisi olla vara maksaa käyttämästään opetusmateriaalista elokuvien ja musiikintekijöille kuuluvat korvaukset. Eiväthän ne nyt niin suuria kuitenkaan ole jos niitä kuluja suhteutetaan koko muuhun koulujärjestelmästä koituviin kuluihin. Väittäisin, että tämä on lähinnä asenne ja järjestely kysymys. Koulun tulisi myös näyttää mallia siitä minkälainen toiminta on lailista ja mikä taas ei.
Tiettyjä juttuja on tosiaankin ihan hyvä myös kuuluakkin opetukseen, niin elokuvien kuin musiikinkin osalta, ja siinä ollaan varmasti tultu eteenpäin ajoista jolloin pärjättiin kokonaan opetuksesta ilman telkkaria ja Youtubea.
 
Toki samaa mieltä olemme, joskus on vain vastustamaton halu vähän kärjistää:) Myönnän sen olevan vähän lapsellista... Mutta itse asiasta vielä, olen omassa oppilaitoksessani pitänyt ääntä tekijänoikeusasioista pidemmän aikaa niin, että kollegat jo vähän luimistelevat. Mielestäni on kuitenkin todella tärkeää opettaa lapsille ja kollegoille, että kaikki Googlesta löydetyt kuvat, Juutuupin videot jne. eivät ole vapaasti käytettävissä, muokattavissa tai jaettavissa eteenpäin. TV-tallenteet (sarjat, elokuvat, mainokset) eivät myöskään ole noin vaan automaattisesti näytettävissä ja käytettävissä eikä Spotify ole automaattisesti kouludiskojen tai -juhlien jukeboxi. Emme myöskään kopioi kokonaisia työkirjoja kaikille oppilaille:)
 
Opetusta olisi aina mukava elävöittää ja havainnollistaa esimerkein, katsellen ja kuunnellen, mutta aina tämä ei ole mahdollista. Ne rahavarat, joiden käytöstä koulu itse päättää ovat hyvin vaatimattomia ja niistä ei näihin lisensseihin apuja heru.
Omilla rahoillaan opettajat eivät valitettavasti opimateriaaleja tule hankkimaan jatkossakaan, joten katsellaan ja kuunnellaan opetuskäytössä sitä, mikä on ilmaistava luvallista.

Antsa Lipsanen: TV-tallenteet (sarjat, elokuvat, mainokset) eivät myöskään ole noin vaan automaattisesti näytettävissä ja käytettävissä
 
Yle Areena tekee tähän ainakin yhden poikkeuksen, siellä oleva materiaali on lisensoitu julkista esitystä varten opetuskäytössä.
 
eikä Spotify ole automaattisesti kouludiskojen tai -juhlien jukeboxi.
 
Oikein.
 
Emme myöskään kopioi kokonaisia työkirjoja kaikille oppilaille:)
 
Tämähän kuuluu järjestää niin, että työkirja jätetään kopiohuoneeseen "Älä vie työkirjaa tästä huoneesta pois!"-tarralla varustettuna. Tämän jälkeen oppilaat voivat itse linjata, tarvitsevatko kopioita ja minkä verran, ja ottaa kopionsa itse: tämä on nimittäin nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaan käsittääkseni täysin laillista (laillinen lähde, yksityinen käyttö, kopioiden levitystä ei tapahdu, tms.).
 
Yo. tietenkin koskee lähinnä aikuisopiskelijoita tms.
 
Opetusta olisi aina mukava elävöittää ja havainnollistaa esimerkein, katsellen ja kuunnellen, mutta aina tämä ei ole mahdollista.
 
Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse syöttää valmiiksi pureskeltuna: mielestäni (reilun 20v kokemuksella koulu- ja opetusmaailmasta "karttakepin molemmin puolin") nykysysteemissä on jotain vialla, kun korkeakoulutason opiskelussakin videoita yms. tuputetaan luennoilla lyhytjänteisimpien opiskelijoiden ehdoilla, tarkkaan jäsennellyn asiantuntevan tiedon jakamisen kustannuksella.

Nonniin, aloitteen käsittely on päässyt käyntiin, ja nyt ollaan jo saatu esille hieman huvittavia piirteitä aiheesta. Avauspuheenvuoro oli lähes suoraa lainausta lobbausjärjestön tiedotteesta, mikä kuvastaa hyvin nykyajan tekijänoikeusjärjestöjen asemaa politikoinnissa.
 
Tässä kun pikkuhiljaa olen perjantai-illan kunniaksi hyvin ansaittuja oluita nauttimassa, olen miettinyt sitä, että mikä on se peruste, millä TAITEILIJA saa elantonsa? Miten pitäisi määritellä taiteellisen tuotoksen "arvo"?

mpekkanen: Voin sanoa ihan samaa. Enkä tosiaankaan tiedä/tunne ketään joka olisi kasetteja ja vinyylejä ostanut useampaa kappaletta,jos ei sitten lasketa jotain erikoispainoksia. Siis levyjä jos on erilaiset kannet ja/tai lisää biisejä.
Voin olla toki väärässä kun en kaikki Suomalaisia tunne ,en nyt enkä silloin 70-luvullakaan kun olin ihan pieni. Epäilen kuitenkin ettei näitä tapauksia joissa sama kasetti/levy on ostettu kotiin ,autoon, työpaikalle, mökille ja varmuuden vuoksi vielä muuten varalle ole kovinkaan paljoa.
 
Kyllä aika huteralla pohjalla on jos äänitteiden myynnin laskun syyksi selitetään sitä ,että aikaisemmin olisi ihan oikeasti ostettu useampia kappaleita sitä samaa levyä. ....

 
tuonpa vielä minäkin tähän minäkin omaan havaintooni perustuvaa empiiristä evidenssiä...
 
Muistan hyvin, miten 70-luvulla äänentoistolaitteet kotitalouksissa lisääntyivtä. Olihan jo 60 -luvullakin "kaikissa kansankerroksissa" jonkin verran levareita ja alkeellisia kelanauhureita, mutta vain varakkaimmissa (johtavassa asemassa olevat ja muut "ylemmät"..) perheissä sterolaitteita levysoittimineen tai kunnon kelanauhureilla ja niissäkin vain tosi musiikinharrastajien perheissa. Vähempivaraisilla musiikkidiggareilla oli tyypillisesti putkiradioon kytetty levari tai jokin omat kaiuttimet käsittävät levarisoitin. "Taskunauhureiden" keloille tallennettuna puolestaan taisi olla radiosta äänitetty äPula-ahoa ja kankkulankaivoa siinä kuin musiikkiakin...
 
70-luvulla alkoivat stereolaitteet (viritinvahvistin, levari) yleistymään (ylemmän)keskiluokkaisissa perheissä. C-kasetin tulo yleisesti markkinoille tapahtui 70-luvun alkupuolella. Tuolloin yleistyivät stereolaiteyhdistelmät (viritinvahvistin, levari, c-kasettisoitin) ja äänitemyynti kaikkiaan sitä myötä lisääntyi reippaasti. Yhdistelmälaitteidenkin hinnat olivat edelleen suhteellisen korkeita, mutta yleistyivät kuitenkin osin statusvälineinä (pitäähän meilläkin olohuoneessa olla kun naapurin Mäkisilläkin on) eikä levyjä välttämättä kovin montaa vuodessa ostettu.
 
Varsinainen c-kasettibuumi tuli kannettavien radio-kasettinauhureiden ja autoradio-kasettisoititmien myötä. Toistolaitteiden hinta putosi - duunarin kahden kuukauden palkan sijaan soittolaitteen - joskin kälyisemmät - sai parin viikon palkalla. Radiokasettisoittimien myyntibuumi lisäsi jo pelkän laitekannan mahdollistamana myös äänitekaupan aivan uudelle tasolle.
 
Karkeasti ottaen 70-luvulla johtavan ja keskiluokan aikuisväestö osti tyypilisesti joitain kansainvälisiä viihdehittiesittäjien tai valikoidusti kotimaisia esittäjiä LP-muodossa ja heidän lukiolaispoikansa ja tyttärrensä pop-rock-levyt LP-muodossa. Duunarit ja amislapsensa puolestaan ostivat "juntti" musansa ("humpat" ja muut suomi- ja etenkin käännössiskelmät) c-kasetteina. Paremmin ansaitsevan ammattiväestön perheidenkin pariin stereolaitteistot alkoivat jossain määrin ilmestyä 70-luvulla, mutta silloin kyseessä usein oli musiikkia aktiivisesti hartastavan nuoren kesätyötienesteillä tehdyistä hankinnoista.
 
Samojen äänitteiden ostamista useaan kertaan 70-luvulla tai 80-luvun alussa minulla ei ole havaintoja. Lp-levyt saatettiin kopioida autokäyttöön ja mökillä kannettavassa kuunneltavaksi. Varsinainen ostettujen äänitteiden kopiointi kait oli huiopussaan joskus 80-luvulla kun stereopakettien olennaisena osana oli tuplanopduedella kopioiva tupladekki.
 
Sinällään en epäile ollenkaan, etteikö jossain Munkkiniemen, Westendin, Laajasalon yms. johtajaperheissä ole voitukin ostaa samat äänitteet useampaan kertaan, mutta niin yleistä se ei ole ollut, että olisi vaikuttanut äänitemyynnin kokonaiskuvaan.

Kertokaa mulle parilla lausella mitä tolla ajetaan takaa? Olenko ymmärtänyt väärin mutta en kyllä tajua miten toi artistien asemaa parantaa.
 
haluisin kyllä että olis teostovapaata musaa olemassa.
 
oltiin kerran vanhan bändin kanssa parilla radioasemalla haastattelussa. Kukaan bändistä ei ollu teoston jäsen. Ni voi herrajestas mikä paperisota että saivat pari meidän biisiä soitettua. Okei jos ne jotain hittei olis ollu ni olishan niistä kiva rahaa saada mutta kuitenkin :D myöhemmin olen liittynyt teostoon mutta eipä ole mitään bändiä enää(toistaiseksi) että voisi radiossa eea soida.

reaper666: Kertokaa mulle parilla lausella mitä tolla ajetaan takaa? Olenko ymmärtänyt väärin mutta en kyllä tajua miten toi artistien asemaa parantaa.
 
Ei yhtään mitenkään. Adressissa jolla noi 50000+ nimeä kerättiin on mainittu kaunis ajatus, että se myös parantaisi sisällöntuottajien asemaa. Aloitteessa esitetyt muutokset ovat täysin ristiriidassa ko. väitteen kanssa.

Plus aika kreisiä että tollanen aloite saa 50 000 nimeä tosta vaan ja oikeesti ihmisiä koskevat aloitteet ei saa läheskään tollasta määrää.
onko se levyjen laillinen downloadaus sitte niin tärkeää..??

https://www.effi.org/julkaisut/tied … eet/lehdistotiedote-2014-02-17.html
 
Olisikohan tällaisilla asioilla vaikutusta siihen, miksi kyseinen aloite sai niin paljon suosiota? Eli nythän ei ole välttämättä kysymys pelkästään aloitteen sisällöstä, vaan myös siitä, että asioista oikeasti keskusteltaisiin, eikä korruptoitunutKORJAAN hyvävelilobbauspiiri sopisi keskenään toistensa selkään taputellen asioita, joissa soisi myös kuluttajan mielipiteet otettavan huomioon.

Minun tietääkseni musiikkiteollisuus toimii Suomessa juurikin niin että veronmaksajat maksavat levyn tuotannon(tekemisen), ja artistien elämäntyylin. Eli eikö veronmaksajilla tuotettu musiikki kuuluisi jo Suomen kansalle, koska se on jo maksettu ja ostettu, halusipa kansa sitä tai ei??
 
Miksi jo maksettu tuote pitäisi ostaa uudestaan??

Hanatarashi: Minun tietääkseni musiikkiteollisuus toimii Suomessa juurikin niin että veronmaksajat maksavat levyn tuotannon(tekemisen), ja artistien elämäntyylin.
 
Eivät tietääkseni maksa.

Hanatarashi: Minun tietääkseni musiikkiteollisuus toimii Suomessa juurikin niin että veronmaksajat maksavat levyn tuotannon(tekemisen), ja artistien elämäntyylin. Eli eikö veronmaksajilla tuotettu musiikki kuuluisi jo Suomen kansalle, koska se on jo maksettu ja ostettu, halusipa kansa sitä tai ei??
 
Miksi jo maksettu tuote pitäisi ostaa uudestaan??
 
Sun tietämys on kyllä aika kaukana todellisuudesta :D narkkien ja muiden päihdeongelmaisten (toki tuonne muutama muusikko/taiteilija mahtuu mukaan) elämäntyyli kyllä kustannetaan veronmaksajien kukkarosta.