Yleistä keskustelua musiikista ›

Mutta toisaalta: Miksi ei yhteiskunta voisi olla sellainen kuin jussivaarala ehdottaa?

ganesha: pitäisköhän ihmisten ulkoilla enemmän, viettää aikaa ystävien kanssa ja lopettaa tällaisen hevonpaskan pohtiminen netissä?
 
Miksi näin?

velipesonen: Mutta toisaalta: Miksi ei yhteiskunta voisi olla sellainen kuin jussivaarala ehdottaa?
 
Siis semmoinen että kun haluaa ostaa kameran, niin yhteiskunta ei anna sitä ostaa ellei suorita yhteiskunnan järjestämää kuvauskurssia?

nirzin: Siis semmoinen että kun haluaa ostaa kameran, niin yhteiskunta ei anna sitä ostaa ellei suorita yhteiskunnan järjestämää kuvauskurssia?
 
Esimerkiksi niin. Tai sitten niin, että teknologiset innovaatiot eivät palvele markkinoilla toimivaa yritystä vaan korkeita kulttuurisia päämääriä, käytännössä vaikkapa siten että olisi olemassa eräänlainen raati joka päättää mitä saa valmistaa ja mitä ei.
 
Samainen raati voisi myös päättää, milloin jokin tekninen väline on "valmis" eli milloin siihen ei enää kaivata parannuksia. Tehtaat sitten valmistaisivat niitä kuka paremmin, kuka huonommin. Kameroista puheen ollen kaikki tiedämme ettei vanhaa Leicaa peittoa mikään.
 
Sähkökitaran saisi omakseen ostamalla sitten kun osoittaa että perus-Hendrixit ja perus-Claptonit osataan silmät ummessa ja vaikka unissaan.

jussivaarala: KULTTUURITEKNOLOGIA ON YMPÄNNYT LAHJAKKUUDEN JA LUOVUUDEN LAITTEIDEN OMINAISUUDEKSI
 
Kaava menee näin:
 
Ihminen näkee esimerkiksi kauniita kuvia - lukee mainoksen hienosta kamerasta jossa on nippu hienoja ominaisuuksia ja kirjainyhdistelmiä josta hän ei ymmärrä höykäsen pöläystä. Kameravalmistaja markkinoi tyyliin "tällä kameralla otat elämäsi kuvat" tms - ja ostaja uskoo - koska jos kamerassa on niin paljon hienouksiakin joista hän ei ymmärrä mitään niin täytyyhän kameranvalmistajan tietää myös että tässä on kamera jolla saan elämäni kuvat. Sellaisia joita hän on nähnyt lehdissä netissä jne.
 
Näin on pikselikilpailun ja ominaisuushienostelun ohella kameranvalmistaja ympännyt ihmisen visuaalisen esteettisen lahjakkuuden ja luovuuden kameran ominaisuudeksi
 
Eikä lainkaan kertonut että ne hienot kuvat joita ihmiset näkee lehdissä ja netissä ovat usein sellaisten ihmisten ottamia jotka tietää miten pitää kuva rajata jne että kuvasta tulee hyvä - siis sen perusasian että se ei ole kamera joka ottaa hyvän kuvan vaan ihminen.
 
Sama meininki on soitinmainonnassakin jne.
 
Mitä tästä seuraa. Tietenkin se että ihmiset ostavat yhä kalliimpia ja hienompia kameroita ostaakseen itselleen yhä paremman esteettisen silmän ja lisää luovuutta. Ja kalliiksi tulee - ja pettymyksiä tulee kun kalliin kamera-arsenaalin ostaja ei saanutkaan hienoja elämänsä kuvia.
 
Tilanne on tietenkin kulttuurin kannalta katastrofi - koska kulttuuriteknologia ymppäämällä lahjakkuuden ja luovuuden kameran ominaisuudeksi aiheuttaa ihmisille pettymyksiä ja luopumista esteettististä ja taiteellisista mielihaluistaan.
 
Toisaalta tilanne aiheuttaa sen että ihmiset eivät edes tiedosta - ja tämä on karmeaa kyllä ihan totta - ettei se olekaan kameran ominaisuus se lahjakkuus ja luovuus - ja että sitä pitäisi sitä esteettistä näkemistä ja kuvan luomista opetella, tutkia kirjoja, ottaa kursseja.
 
Ja tajuta että "se olen minä itse sekä se suurin este että suurin mahdollisuus sille että otan hyviä kuvia tai soitan hyvin jotain instrumenttia" - eikä se ole laitteen ominaisuus.
 
Ja kun ei tajuta niin siitä seuraa se ettei ihmiset hakeudu kursseille - eikä kulttuurin saralla synny sitä työllisyyttä joka voisi.
 
Ja mikä pahinta - ihmiset eivät aivan oikeasti enää edes tiedosta että lahjakkuus ja luovuus on kulttuuriteknologiasta riippumaton ja aivan itsenäinen yksilön asia sekä perimän puolesta että ja varsinkin sen puolesta että sitä pitää ihan itse kehittää.
 
He luulevat - ja maagisesti toivovat - että mitä kalliimman kameran tai soittimen ostan sitä parempia kuvia saan ja sitä paremmin soitan.
 
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
 
Kirjoitat kyllä todella asiaa mutta kuten usein tämmösissä vähän henkisemmissä asioissa ei välttämättä kaikki ihan edes ymmärrä mistä tässä jutussa on pikemminkin kysymys.
 
Oon itse kanssa juuri tuota musiikkiin liittyviä lahjakkuustekijöitä itse tutkinut ja esim. huomannut sen, että joltain levyltä hyvin selvästi kuulee että kuka on arrannut (sov.) tai soittanut kiipparit levyillä.
 
Kenny G:n ehkä monillekin ärsyttävä ja maneerinen saksofonisoundi on tunnistettavissa melkein heti ja sama homma myös tän Kirk Whalumin kohdalla ja siis juttu onkin, että mistä niiden soundin tunnistaa?
 
Ei siitä että ne vetää just sillä tietyn merkkisellä Selmerillä tai Yamahalla josta tekninen ääni kuullostaa siltä kuin se on. Ei todellakaan... Vaan se soundi tulee niistä itsestä eli sielusta ja sitte kun mennään tähän ikuiseen kiistakapula-aiheeseen eli lahjakkuuteen. Kun monissa piireissä väitetään, että tämä lahjakkuus on jokaiselle opeteltavissa oleva tekijä josta voisi ihan musiikkiopistoon pistää kurssit, että saavuta Michael Boltonin mahtava musiikillinen rokkiukko-soundi ja lahjakkuus jne. tietyn opintoviikon mittaisella kurssilla.
 
Mutta ei tommonen ole mahdollista... Sillä on vain yksi Michael Bolton ja hänen oma itsensä eli sielu ja heillä on oma tietoisuus ja sen mukaan niiden lauluääni muodostuu. Mutta tämä ei muodosta mitään poikkeusta edes intrumenttisoittimissa.
 
Se on kyllä totta, että jengi voi kuten aina oppia soittamaan apinoimalla muita ja opettelemalla näin. Missä sitten voidaan lähteä imitoimaan muiden idolien soittoa ja jopa saada se kuullostamaan hyvin samalta ja tässä sitten suurimmaksi tekijäksi muodostuu ns. lahjakkuus jolla pystytään sitten ikään kuin virittäytymällä sille taajuudelle/frekvenssille millä esim. joku Michel Petrucciani soittaa.
 
Mutta kuten alussa sanoin niin tämmönen terminologia on sellasta, että monethan nauraa tällaselle tekstille ääneen koska varsinkin musiikkitiede ei tällasia henkisiä asioita tunntusta vieläkään olemassaolevaksi.
 
Ja tästä populaarimusiikistakin voisin sen verran avautua, että kaikki musiikki on energiaa ja se värähtelee jota voidaan ihan jopa mitata. Niin se mitä tulee tähän maailman suosituimpaan räminärokkiin ja koneella tuotettuun poppiin niin kyllä se kuitenkin on hyvin voimakas massojen manipulointi mikä esim. on RIHANNAN sekä muiden LADY GAGA:n taustalla ja tämän näkee jo siitä, että kyseisten pystöjen videoita katsotaan Youtubesta kymmeniä ja peräti satojamiljoonia kertoja.
 
Toi mekaanisen kone/populaarimusiikin kautta massojen manipulointi toimii siltä tasolta, että se musiikki värähtelee matalammin. Eli siitä puuttuu se sellanen harmoninen rikkaus ja särmäkkyys joka taas nostaisi näiden kipaleiden henkistä frequenssiä.
 
Ja sitten tullaakin tähän, että miksi ton populaarimusan pitää olla semmosta että se myy niin perkeleesti ja värähtelee matalalla taajuuksilla?
 
No tottakai sen takia, että sillä musalla saadaan pidettyä massat edelleen unessa.
 
Justin Bieber taas on varsin tyypillinen teinitytöille luotu tuote jonka brainwash tehokkuus on ihan jotain 110 % luokkaa. Mut enmä edelleenkään väitä, etteikö noissa tuotteissa löytyisi myös sitä lahjakkuuttakin takana. Mutta jos löytyy niin eivät kuitenkaan kuulu siihen ihan lahjakkaimpaan sakkiin. Ne huippulahjakkaat artistit jää melkein aina ilman mitään levytyssopimuksia. Vaikka tosin on siellä poikkeuksia kuten Celine Dion jne.
 
Jos Celinekin rupeis läikyttämään viinan kanssa niin kyllä se senkin enkeliääni jossain vaiheessa kokis aikamoisen kolauksen ja sen jälkeen vaatis jengi konsertissa rahoja takas kuten Whitneyn viimeiset vuodet.
 
Toi just selittää sen, että rosoinen elämärisaiseksi meininki kuuluu myös äänessä sekä soitossa.

Anonymous-jazz:
 
Se on kyllä totta, että jengi voi kuten aina oppia soittamaan apinoimalla muita ja opettelemalla näin. Missä sitten voidaan lähteä imitoimaan muiden idolien soittoa ja jopa saada se kuullostamaan hyvin samalta ja tässä sitten suurimmaksi tekijäksi muodostuu ns. lahjakkuus jolla pystytään sitten ikään kuin virittäytymällä sille taajuudelle/frekvenssille millä esim. joku Michel Petrucciani soittaa.
 
Tuosta en voi olla sanomatta yhtä ainakin minua ärsyttävää asiaa - nimittäin genre-apinointia.
 
Eli sanotaan että joku osaa soittaa bluesia kun osaa soittaa sen kliseitä niin että se kuulostaa bluesilta - mutta jos joku soittaa bluesia jossa ei soita sen klisesitä vaan suorastaan välttelee niitä niin sanotaan ettei tuo ole bluesia.
 
Siis onko joku musiikin genre sama kuin sen kliseet - on - siinä mielessä että massat tunnistaa kliseet ja levyu-yhtiöt tekee kliseelevyjä joilla saavat ihmiset ostamaan noita kliseitä levyinä - ja kaikkialla kuuluu nyök nyök ja joojoo-kuoron laulua. Bisnetsä tyyliin Die Hard 1 - 50, erona vaan että klisekokoelma on ns konsepti jolla myydään.
 
Ja tuolla kaavalla uskon että koko levybisnes kokonaisuutena toimii - jolloin kaikki persoonallinen ja joskus samalla oikeasti uusi taiteellinen jää vege ja syntyy tangokuningasklooneja ja populaarimusiikin genrejä jossa yhden biisin kuultuaan kuulee koko genren.
 
Ja tässä suhteessa kevyt musiikki on peffasta - jazzia myöten jossa kuulee mistä vaan jazzradiosta lähinnä muzakin tapaista jazzakia - jossa myyntiluvut ja helppo tuotettavuus ohjaa bisnestä - eikä se että jossain on jotain uutta joka pukkaa läpi puhkisoitetun genreskeidan - joka on tullut skeidaksi toisaalta massojen konservatiivisuduen ja toisaalta levy-yhtiöiden sillä rahastamisen kautta.
 
Ja älkää tulko sanomaan että joku rock on radikaalia - hahhah - täälläkin konservatiivisimmat asenteet paistaa rockmuusikoita - mutta sielläkin on aatteet vaatteet genrekliseitä myöten - ja vaate on ulkoinen tekijä - ei sisäinen.

Sanon edellä että kevyt musiikki on peffasta - mutta ei kaikki ganreskeidan läpi tunkee ja etenkin on aikoinaan tunkenut mahtavia biisejä läpi jotka on aina iättömän mahtavia kuten vaikkapa Hotel California, tai
 
vaikkapa tämä iki-ihastuttava kappale ja sen loistava esitys säveltäjältään
 
http://www.youtube.com/watch?v=sizoMv4RZ3A
 
Eli ei kaikki ole skeidaa. Mutta onko nykyään suurin osa - ja jos on niin miksi - siitä samasta syystäkö että levyn tarkoitus on myydä mahdollisimman paljon - kuten soittimenkin tarkoitus on myydä mahdollisimman paljon.
 
Ystäväiseni - tässä nykymaailmassa mennään - ja se skeidarakenne pitäisi romuttaa.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
 
Tosielämän Jaakko Parantainen.

jussivaarala:
 
Ystäväiseni - tässä nykymaailmassa mennään - ja se skeidarakenne pitäisi romuttaa.
 
Mitähän tuolla mahdat tarkoittaa?
 
Esim. karamellit eivät ole millään lailla välttämättömiä, saatikka terveellisiä. Näkkileipään ja porkkanaan verrattuna silkkaa paskaa. Siitä huolimatta ihmiset nameja ostaa ja syö.
 
Kyse on valinnasta. Ihan itse saa valita, mitä sieltä kaupasta kotiin kantaa. Ajatusmallissasi joku muu päättää mikä on sitä hyvää ja terveellistä purtavaa.
 
Se, että maailma on fyysisesti hukkumassa roskaan, paskaan ja liian nopean kulutuskierron tavaroihin on ihan toinen asia.

rintapek: Se, että maailma on fyysisesti hukkumassa roskaan, paskaan ja liian nopean kulutuskierron tavaroihin on ihan toinen asia.
 
Eiku se on juuri eräs puoli asiasta

Oiskohan tässä musiikin muzakoitumisessa se perusvirhe että musiikkiteollisuudessa ajatellaankin ihan oikeasti teollisesti - eli että pitää olla volyymia ja että ei saa tulla tuotefloppeja tuotekehityksestä - jolloin se tarkoittaa sitä että kumarretaan massojen kysyntää niin että tuotekehitys lakkaa olemasta tuotekehitys ja sellaisena innovoiva koska sen oikeasti innovoivat tuotteet rikkoisivat suurten massojen konservatiivisen kysynnän ja suuret massat vieroksuisivat uutta tuotetta.
 
Josta seuraa se että se mitä tuotetaan on varman päälle markkinoilla menevää - ja silloin ei tuoteta enää sellaisia kuin mitä entivanhaset kunnon jatkuvasti elossa olevat hitit ovat - vaan tuotetaan taiteilijabrändejä joilla on samat eleet eri versioina luokkaa Die Hard 1-50 että kun osa 1 oli huippusuosittua niin tuotetaan 49 osaa samalla kaavalla lisää.
 
Ja niin ei olekaan enää hittibiisejä ja niiden elinkaaria vaan on artistibrändejä ja niiden elinkaaria. Ja minua vähät ainakaan kiinnosta joku artistibrändi ja artistin tuotanto jos se on samaa kaavaa kaikki - josta ei pomppaa yhtään sellaista esiin joka olisi kivaa ja jota voisin soittaa uudestaan ja uudestaan. Tässä mielessä mahtoikohan populaarimusiikki loppua pääosin Beatlesiin - siihen josta se todenteolla taisi alkaakin.

jussivaarala: Oiskohan tässä musiikin muzakoitumisessa se perusvirhe että musiikkiteollisuudessa ajatellaankin ihan oikeasti teollisesti - eli että pitää olla volyymia ja että ei saa tulla tuotefloppeja tuotekehityksestä - jolloin se tarkoittaa sitä että kumarretaan massojen kysyntää niin että tuotekehitys lakkaa olemasta tuotekehitys ja sellaisena innovoiva koska sen oikeasti innovoivat tuotteet rikkoisivat suurten massojen konservatiivisen kysynnän ja suuret massat vieroksuisivat uutta tuotetta.
 
Josta seuraa se että se mitä tuotetaan on varman päälle markkinoilla menevää - ja silloin ei tuoteta enää sellaisia kuin mitä entivanhaset kunnon jatkuvasti elossa olevat hitit ovat - vaan tuotetaan taiteilijabrändejä joilla on samat eleet eri versioina luokkaa Die Hard 1-50 että kun osa 1 oli huippusuosittua niin tuotetaan 49 osaa samalla kaavalla lisää.
 
Ja niin ei olekaan enää hittibiisejä ja niiden elinkaaria vaan on artistibrändejä ja niiden elinkaaria. Ja minua vähät ainakaan kiinnosta joku artistibrändi ja artistin tuotanto jos se on samaa kaavaa kaikki - josta ei pomppaa yhtään sellaista esiin joka olisi kivaa ja jota voisin soittaa uudestaan ja uudestaan. Tässä mielessä mahtoikohan populaarimusiikki loppua pääosin Beatlesiin - siihen josta se todenteolla taisi alkaakin.
 
Viimeksihän sulle oli sydämmen asia että vain ammattilaiset soittaisivat bändeissä ja tekisivät musiikkia. Eikös tässä oo nyt joku ristiriita? Mistä sitä uutta musiikkia tulee jos vain samat kehäraakit saavat soittaa ja tehdä biisejä?

lavaamo: Viimeksihän sulle oli sydämmen asia että vain ammattilaiset soittaisivat bändeissä ja tekisivät musiikkia. Eikös tässä oo nyt joku ristiriita? Mistä sitä uutta musiikkia tulee jos vain samat kehäraakit saavat soittaa ja tehdä biisejä?
 
Minä halusin turvata aineettomien arvojen ammattilaisten toimeentuloa.
 
Kysytään tuosta asiasta näinpäin - oletetaan että kolme henkilöä käy töissä vaikkapa musiikkikaupan myyjänä tai pankissa toimihenkilönä tai tehtaassa tuotantopäällikkönä ja tienaa harrastuksena tai sivutyönä soittamalla keikkoja.
 
Mahtaisiko musiikkikauppias, pankinjohtaja ja tehtaanjohtaja tykätä kyttyrää kun kyseiset henkilöt sanovat käyvänsä harrastuksena päivätöissään ja olevansa ammattilaisia soittajia.
 
Tämä paljastaa miten olette oppineet kiltisti ajattelemaan niin vinoutuneesti kun asiat on - ja jopa puolustatte sitä. Tällaista on rockhenkinen vallankumouksellisuus ja kapinallisuus - täydellistä lampaiden taluttelua.
 
Te ihan itse uhraatte rakkaan musiikkinne muille alttareille - ja vieläpä puolustatte asiantilaa.

jussivaarala: Minä halusin turvata aineettomien arvojen ammattilaisten toimeentuloa.
 
Kysytään tuosta asiasta näinpäin - oletetaan että kolme henkilöä käy töissä vaikkapa musiikkikaupan myyjänä tai pankissa toimihenkilönä tai tehtaassa tuotantopäällikkönä ja tienaa harrastuksena tai sivutyönä soittamalla keikkoja.
 
Mahtaisiko musiikkikauppias, pankinjohtaja ja tehtaanjohtaja tykätä kyttyrää kun kyseiset henkilöt sanovat käyvänsä harrastuksena päivätöissään ja olevansa ammattilaisia soittajia.
 
Tämä paljastaa miten olette oppineet kiltisti ajattelemaan niin vinoutuneesti kun asiat on - ja jopa puolustatte sitä. Tällaista on rockhenkinen vallankumouksellisuus ja kapinallisuus - täydellistä lampaiden taluttelua.
 
Te ihan itse uhraatte rakkaan musiikkinne muille alttareille - ja vieläpä puolustatte asiantilaa.
 
Kyllä mä väitän että esimerkiski musiikkikaupan omistajalle on aivan saatanan sama mitä myyjä tekee vapaa-ajallaan, kuhan työaikana homma toimii ja tavaraa myydään. Voihan sitä vapaassa maassa kutsua itseään vaikka työttömäksi kuninkaaksi.

Sanotaan tässä varmuudeksi vakuudeksi ettei tule väärinkäsityksiä että minusta on aivan helvetin hienoa kun joku soittaa hyvin - sen ei pitäisi olla minkäänlainen anteeksipyytelyn ja häpeän aihe vaan ilman muuta sekä ylpeyden että muiden jaetun ilon aihe.
 
Mutta sitä että joku osaa soittaa ei yleisesti pidetä juuri minään. Kun se minusta on erittäin hieno ja sydäntälämmittävä asia että joku oppii soittamaan ja tekee sitä sydämensä kyllyydestä ja ilolla muille iloa tuottaen.

lavaamo: Kyllä mä väitän että esimerkiski musiikkikaupan omistajalle on aivan saatanan sama mitä myyjä tekee vapaa-ajallaan, kuhan työaikana homma toimii ja tavaraa myydään. Voihan sitä vapaassa maassa kutsua itseään vaikka työttömäksi kuninkaaksi.
 
Minä nyt kyllä tarkoitin sitä että ei musiikkikauppias tykkää hyvää jos myyjä sanoo että kuule tää myyjän homma on mulle vain harrastus silloin ku ei ole keikkoja.

jussivaarala: Minä nyt kyllä tarkoitin sitä että ei musiikkikauppias tykkää hyvää jos myyjä sanoo että kuule tää myyjän homma on mulle vain harrastus silloin ku ei ole keikkoja.
 
Jos myyjä hoitaa työnsä sovitusti, niin tuskin sille musiikkikauppiaalle on väliä tienaako myyjä myynnistä vai soittamisesta enemmän.

lavaamo: Jos myyjä hoitaa työnsä sovitusti, niin tuskin sille musiikkikauppiaalle on väliä tienaako myyjä myynnistä vai soittamisesta enemmän.
 
Ei vaan kyse oli nyt tästä asennepuolesta - että musiikkikauppias antaa kenkää myyjälle jos huomaa että myyjä pitää myyjän hommaansa pelkkä'nä harrastuksena ja siten toisarvoisena sen asian rinnalla jota hän pitää joka solullaan itselleen rakkaana ammattina eli soittamista.
 
Ja täsät tullaan siihen että aivan tinkimättä ihmiset hyväksyy että musiikki ja soittaminen missä yhteydessä vaan on muita asioita varten - mutta ei niin että se kaikki muu on musiikkia ja soittamista varten.
 
Minusta musiikki on hienoa - ja vielä hienompaa on itse soittaa - ja jopa niin että musiikki ehkä suosituimpana ja kulutetuimpana aineettomana arvona pitää johtaa eli olla se korkein kruunu jota varten monet muut asiat on - eikä niinpäin että musiikki on muita asioita varten ja niille alisteinen.
Kuten sille että tärkeintä on että musiikki tuottaa rahaa - voi hemmetti, mutta sitähän ihmiset mukaanlukien muusikot erittäin yleisesti ajattelee.

jussivaarala: Ei vaan kyse oli nyt tästä asennepuolesta - että musiikkikauppias antaa kenkää myyjälle jos huomaa että myyjä pitää myyjän hommaansa pelkkä'nä harrastuksena ja siten toisarvoisena sen asian rinnalla jota hän pitää joka solullaan itselleen rakkaana ammattina eli soittamista.
 
Ja täsät tullaan siihen että aivan tinkimättä ihmiset hyväksyy että musiikki ja soittaminen missä yhteydessä vaan on muita asioita varten - mutta ei niin että se kaikki muu on musiikkia ja soittamista varten.
 
Minusta musiikki on hienoa - ja vielä hienompaa on itse soittaa - ja jopa niin että musiikki ehkä suosituimpana ja kulutetuimpana aineettomana arvona pitää johtaa eli olla se korkein kruunu jota varten monet muut asiat on - eikä niinpäin että musiikki on muita asioita varten ja niille alisteinen.
Kuten sille että tärkeintä on että musiikki tuottaa rahaa - voi hemmetti, mutta sitähän ihmiset mukaanlukien muusikot erittäin yleisesti ajattelee.
 
Kuule, ei anna. Jos myyjä hoitaa tyonsä kunnolla, sattuu ehkä olemaan vielä liikkeen paras ja tuottavin myyjä. Omistajaa ei kiinnosta paskakaan se soittamisesta tienattava raha. Korkeintaan voi miettiä että mitenkäs pidettäis myyjän motivaatio korkealla, ettei vaan menetettäisi kaupan parasta työmiestä.

lavaamo: Kuule, ei anna. Jos myyjä hoitaa tyonsä kunnolla, sattuu ehkä olemaan vielä liikkeen paras ja tuottavin myyjä. Omistajaa ei kiinnosta paskakaan se soittamisesta tienattava raha. Korkeintaan voi miettiä että mitenkäs pidettäis myyjän motivaatio korkealla, ettei vaan menetettäisi kaupan parasta työmiestä.
 
Juuri tuo joka sinusta on "korkeintaan" onkin sitä pahinta - eli jospa musiikkikauppias, pankinjohtaja ja tehtaanjohtaja esimerkkitapauksessani haluaakin vaimentaa soittelipojan enimmät innot että pysyisi hyvänä työntekijänä. Ja niinhän yleensä tehdään - ettei musiikilla ole muiden aineettomien kulttuuristen arvojen kanssa mitään jakoa kilpailemaan muiden arvojen kanssa siitä kumpi on tärkeämpää.
 
Ja bad luck tilanne maailmassa on kuitenkin niin että materialistinen kasvu on juuri sitä juice laulamaa ihmioskunta tekee itsemurhaa ja aineettomien arvojen suosiminen olisi se pelastus - ja niitä aineettomia arvoja muiden arvojen teknokraatti-ihmiset luokkaa musiikkikauppias, tehtaanjohtaja ja pankinjohtaja haluaa alistaa ja korkeintaan ottaa mahd paljon hyötyä niistä.