Yleistä keskustelua musiikista ›

hibernance: entäs kari peitsamo? silläkin alkaa uraa olla ja kauhea läjä biisejä muttei juuri menestystä musan puolella, ja vielä vähemmän politiikassa
 
"Suuri yleisöhän" tietää Peitsamosta, että se on se huivipäinen tyyppi, jonka biisi oli Kauppaopiston naiset. Laajasta tuotannosta kuitenkin löytyy vaikka millaisia helmiä, etenkin alkupäästä. Vaan eipä näytä tahti hidastuvan :)

kemppma: Taitavat Pekka Pohjola ja Jukka Tolonenkin mennä tähän kategoriaan. Kaikkien ylistämiä, mutta onko kaupallista menestystä tullut ylistysten myötä? En tiedä, mutta eppäilen.
 
Komppaan ja syytän samalla myös itseäni. Ostin Pohjolan levyjä isommman nipun vasta, kun kuulin miehen menneen manan majoille :(

Gamma Ray ja Helloween tuli näin äkkiseltään mieleen. Menestystähän noilla on mut ei mitään stadion rupeamia.

Mielestäni täällä tuntuu olevan monilla menestymiselle vähän liian tiukat kriteerit. On mainittu Uriah Heepiä ja Helloweeniä. Myönnän että kuuntelen liikaa hevirokkia, mutta eivät nuo minusta ole ollenkaan yhtyeitä jotka eivät olisi menestyneet. Okei, tuskin noiden soittajat ovat multimiljonäärejä, mutta aivan liian moni ihminen tuntee nuo bändit että niitä voisi määritellä menestymättömiksi.
 
Mutta pystyisikö joku kertomaan jotakin sellaisesta kotimaisesta yhtyeestä nimeltä Cobra? Yhtyeestä oli joskus aikoinaan juttukin Soundissa, missä säälivään sävyyn kerrottiin "pitkän linjan puurtajista jotka jaksavat tahkota vuodesta toiseen vaikka menestystä ei tipu" tms. En muista koskaan kuulleeni säveltäkään Cobran musiikkia, vaikka hevirokkia kuuntelenkin.
 
Että tässä panokseni tähän ketjuun, ja tosiaan lisäinformaatiota Cobrasta kaivattaisiin. Ovatko vieläkin kasassa?

joo kyl tää vähän tällanen 'oma lempibändis, joka ei ole beatles eikä elvis' -ketju taitaa taas olla.

hibernance: joo kyl tää vähän tällanen 'oma lempibändis, joka ei ole beatles eikä elvis' -ketju taitaa taas olla.
 
Munkii mielestä ehkä... Noo. Megadeth. Jep. Jääny Metallican varjoon. Aina.
 
(HYMIÖ!)

Frank Marino & Mahogany Rush, 70-luvun alusta lähtien jaksanut vääntää eikä suosio ole oikeastaan koskaan ollut kovin kummoinen.

Borlag: Frank Marino & Mahogany Rush, 70-luvun alusta lähtien jaksanut vääntää eikä suosio ole oikeastaan koskaan ollut kovin kummoinen.
 
Joo. Ei se Juggernaut tainnu myydä ko ainoastaan muutamia miljoonia.

rintapek: Joo. Ei se Juggernaut tainnu myydä ko ainoastaan muutamia miljoonia.
 
Hah, jaas tuo tuhannella niin pääset lähemmäksi totuutta.

hibernance: joo kyl tää vähän tällanen 'oma lempibändis, joka ei ole beatles eikä elvis' -ketju taitaa taas olla.
 
kyllä.
 
simply red ei menestyneiden joukossa oli eräänlainen käsittämätön huipennus.
 
tai oikeastaan aallonpohja.
 
ramones on toinen, ainakin mun mielestä. eikö se nyt kuitenkin ollut se bändi, jonka tultua kaupunkiin pennut alkoivat perustaa bändejä. kiertueet kattoivat ainakin vanhan mantereen jenkkilän lisäksi. ja bändiä kuunnellaan edelleen. ja maailmasta tuskin musiikin harrastajaa löytyy, joka ei tunnista bändin nimeä ja tiedä edes yhtä biisiä. ja sitten niillä on biisejä, jonka soimaan lähtiessä tunnistavat lähes kaikki, vaikkeivät ramonesia tiedäkään... no, ei se varmaan sitten ole sitä menestystä.

Borlag: Hah, jaas tuo tuhannella niin pääset lähemmäksi totuutta.
 
Mjaa, voipi olla, en käy väittelemään. Mut viimeistään ton levyn jälkeen Frankin ei o tarttenu tupakkirahojaan sossusta hakea. Mut siin mielessä olet oikeassa, et pitkään tuo on tahkonnu olematta varsinaisesti megatähti.
 
Toi Peitsamo minust silti sopii kategoriaan paremmin. Jokseenkin jokainen nimen tunnistaa, tuotantoa on paljon ja pitkältä ajalta, mut taitaapi silti olla niin, et ei pysty itteään musalla elättämään. Suamen mittakaavassa toi onkin harvinaista herkkua. Bädding ny oli varsinainen ikoni, mut minust hää oli siviiliammatiltaan ny ainakin postimies.
 
Sit noist suhdeluvuista sevverran, et vissiin parikytä vuatta sitten oli Hesarissa? artikkeli siitä, et kenen Suamalaisen levyjä on myyty eniten. Oikea vastaus oli yks tuntematon jannu, joka tahkos runpuja tuntemattomassa ameriikkalaisbändissä, josta kukaan ei o koskaan kuullu, eikä levyt edes ameriikoissa noussu millekään listalle. (En miehen tai bändinsä nimeä muista) Levyjensä yhteenlaskettu myyntimäärä oli kumminkin semmoinen, et se pesi ja linkosi siihen malliin, et Hurriganesin vastaava kutistui vallan nappikaupaksi.
 
En tiä onko tilanne tosta muuksi muuttunu.

Valokaari: ...ja tosiaan lisäinformaatiota Cobrasta kaivattaisiin. Ovatko vieläkin kasassa?
 
Sen verran osaan sanoa, että kasassa ovat ja keikkailevat. Siihenpä minun tietoisuus oikeastaan rajoittuukin.

rintapek: Sit noist suhdeluvuista sevverran, et vissiin parikytä vuatta sitten oli Hesarissa? artikkeli siitä, et kenen Suamalaisen levyjä on myyty eniten. Oikea vastaus oli yks tuntematon jannu, joka tahkos runpuja tuntemattomassa ameriikkalaisbändissä, josta kukaan ei o koskaan kuullu, eikä levyt edes ameriikoissa noussu millekään listalle. (En miehen tai bändinsä nimeä muista)
 
Tuohon aikaan... olisikohan David Uosikkinen ja Hooters?
Kyllä kohtuullisen tunnettu bändi, ja "One Way Home" on hieno levy edelleenkin.
(Tosin Uosikkinen on vain suomalaista sukujuurta, ei suomalainen.) Nyttemmin bändi lienee hajonnut, mutta Rob Hyman ja Eric Bazilian pärjäilevät mainiosti lauluntekijöinä. Ja mikäs on pärjäillessä, kun tilillä on esmes "Time After Time" ja "One of Us"...

jPekka: Tuohon aikaan... olisikohan David Uosikkinen ja Hooters?...
 
Valitan. En tiä. Mulla ei o asiasta kummempaa mielipuolikuvaa. Mä ny rehellisesti sanottuna en tosta artikkelista muuta muista ko sen, et lopputulos yllätti ällikällä.
 
Tiätty lehtiartikkeleita lukiessa saapi olla rilleissä oikeanväriset suadattimet päällä, mut se ei kuulu tähän ketjuun.

mut taitaapi silti olla niin, et ei pysty itteään musalla elättämään..
 
eihän pysty bruce dickinsonkaan ainakaan omien sanojensa mukaan

rintapek: Mjaa, voipi olla, en käy väittelemään. Mut viimeistään ton levyn jälkeen Frankin ei o tarttenu tupakkirahojaan sossusta hakea. Mut siin mielessä olet oikeassa, et pitkään tuo on tahkonnu olematta varsinaisesti megatähti.
 
Miten sen nyt ottaa... Power Of Rock 'N' Roll levyn jälkeen CBS potki Marinon bändeineen pihalle kannattamattomana artistina. Marino meni ja teki Juggernaut levyn, 2 vuotta myöhemmin bändi hajosi kokonaan. Tuon jälkeen Marino kasasi pikkuhiljaa uuden bändin ja teki Full Circlen pienelle levy-yhtiölle ja sitä samaa rataa jatkuu edelleen.
 
Marino ei omien puheiden mukaan ole saanut koskaan rahoja noista levyistä, isoja ainakaan.

sub zero: eihän pysty bruce dickinsonkaan
 
Kuka toi on?

Ei kyllä se on meitin bändi Soulstab: www.myspace.com/soulstab
 
Tänä vuonna tulee kymmenen vuotta täyteen bändin ensiaskeleista ja viime vuonna tuli eka levy. Ois enemmänkin voinu myydä.

Kotomaisista voisin mainita Mannerheimin.

rintapek: Mjaa, voipi olla, en käy väittelemään. Mut viimeistään ton levyn jälkeen Frankin ei o tarttenu tupakkirahojaan sossusta hakea. Mut siin mielessä olet oikeassa, et pitkään tuo on tahkonnu olematta varsinaisesti megatähti.
 
Toi Peitsamo minust silti sopii kategoriaan paremmin. Jokseenkin jokainen nimen tunnistaa, tuotantoa on paljon ja pitkältä ajalta, mut taitaapi silti olla niin, et ei pysty itteään musalla elättämään. Suamen mittakaavassa toi onkin harvinaista herkkua. Bädding ny oli varsinainen ikoni, mut minust hää oli siviiliammatiltaan ny ainakin postimies.
 
Just oli juttu Peitsamosta, ööh, Aamulehdessä muistaakseni. Oli käyny Briteissä keikalla. Kyllä se kuulema tekee about sata keikkaa vuodessa nykyään, mutta oli tuossa joitain vuosia sitten vielä päiväduunissa haudankaivajana :) Mut joo, kyllä sitä soisi ihmisten tietävän Peitsamolta muutakin kuin Kauppaopiston naiset.