Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei, sä et näköjään ollenkaan käsitä missä suunnassa ongelmat on.

 
Mä käsitän,mut mä en tiedä sitä että saatko sä niihin ammattitaitoista apua?

Hmm... onpa tiukasti jakautuneet puolesta ja vastaan mielipiteet täällä. Tuntuu, että monet sellaisetkin henkilöt, jotka ilman mitään tunnontuskia ovat aikoinaan nauhoitelleet levyjä c-kaseteille tuomitsevat mp3-muotoisen levyn kopioinnin täysin.
 
Jottei tulis heti turpaan, niin todettakoon että en todellakaan kannata piratismia (tarkoittaen tällä tekijänoikeuden alaisen materiaalin levitystä tavalla tai toisella ansaitsemistarkoituksessa), ja että ostan cd ja dvd-levyjä tuntuvalla summalla joka palkasta (myös kopiosuojattuja).
 
Kuitenkin, levyjen "warettaminen" on monille vain nykyajan tapa esikuunnella levy ja tehdä vasta sen pohjalta ostopäätös. Enää ei tarvitse polkea 5km sateessa kaverin luo koekuuntelemaan sitä uutta XXX:n levyä, vaan sen voi kätevästi ladata netistä tai verkon yli kaverilta ja kuunnella tyydyttävällä äänenlaadulla kotisohvalla.
 
Ainakin omasta mielestäni tämä on huomattavasti laajentanut levyhyllyni bändivalikoimaa, etenkin näiden "tuntemattomampien" orkesterien suuntaan, eli bändien joilla ei ole varaa upottaa dollareita mainontaan ja joiden levyjä ei välttämättä joka anttilan hyllyltä löydy.
 
Etenkin nykyisillä levyjen hinnoilla ei tee mieli ostaa entuudestaan tuntemattoman artistin levyä ilman koekuuntelua, vain todetakseen että se on paska. En usko että hyllyssä pölyttyvät levyt, joita ei kuunnella, palvelevat kenenkään etua. Ja ennenkuin joka kuittaa, itselläni ei enää ole kiinnostusta mennä musakauppaan ja pyytää levyä soimaan kun se tuntuu monessa paikassa olevan kohtuuttoman vaikeaa sille myyjäpololle ja volumea ei vahingossakaan nosteta kuunteluvoimakkuuksille.
 
Tuntuu, että täällä jyrkästi jaetaan porukka niihin finninaamaisiin teineihin, jotka eivät maksa mistään mitään ja tahtovat kaiken ilmaiseksi, sekä sitten näihin iäkkäämpiin musiikin "tosi" ystäviin, jotka ostavat levynsä kaupasta, eivätkä ole ikuna ladanneet netistä mitään "laitonta".
 
Ehkä olisi kevyen asennemuutoksen paikka, jotta vanhemmat opettaisivat lapsilleen jo ennen teini-ikää, että kaikkea ei aina voi saada heti ja että varastaminen on väärin. Naivia, mutta ainakin itselläni toimii ajatusmalli, jonka mukaan en koe tekeväni suuremmin väärin kun koekuuntelen levyn mp3:na ja jos tuote miellyttää marssin kauppaan tai tilaan levyn netistä. Loppupeleissähän hyvän tuotteen tehnyt artisti jää siinä voitolle.
 
Esimerkillisesti jotkut artistit ovat tehneet levyn lataamisen koekuuntelumielessä turhaksi. Esim. Slayer teki mielestäni kovan peliliikkeen laittaessaan uuden levynsä kokonaisuudessaan MySpaceen kuunneltavaksi levyn julkaisun aikoihin. Taisi olla melkein viikon siellä. Tässä ajassa halukkaat pystyivät kuuntelemaan levyn useampaan otteeseen ja muodostamaan osto/ostamatta jättämis -päätöksensä. Edellämainitunlaista "vastaantulemista" soisi näkevän muillakin artisteilla / levy-yhtiöillä. Ehkä sitä kautta saataisiin piratismi kuriin ja internet valjastettua artistien puolelle eikä niitä vastaan.

Musiikin ostaminen, hankkiminen, tulee olla asiakkaalle kuin iltapäivälehden ostaminen, rahat tiskiin, ja se on kuluttajan kannalta sillä selvä.
 
Ei, ei. Kyllähän kuluttajan pitäisi ensin saada rauhassa tutustua iltapäivälehden koko sisältöön ennen ostopäätöksen tekoa. Ja myöskin tietysti pistää lehden sisältö vapaaseen jakeluun, koska se on osa globaalia kulttuuriamme ja kulttuurihan kuuluu kaikille.

Juuri eilen sain tietää erään erittäin hyvän jazzbändin levystä jota ei ole julkaistu cd:llä.
 
Miten toimisit, jos olisit tr00-fani? Mä ainakin tiedän, miten toimisin.

Ruotsin piraatit jäivät kauas eduskuntapaikasta (Digitoday)
 
Ruotsissa piraattiliput liehuvat jatkossakin edustakuntatalon ulkopuolella.
 
Tukholma - Valta vaihtuu Ruotsissa oikeistopuolueiden muodostaman Allianssin murskavoiton myötä. Piraattipuolueelle sunnuntai ei ollut voiton päivä. Pienpuolueista yksikään ei saa valtiopäiväedustajaa.
 
Piratpartiet on nyt suurin puolue Ruotsin eduskunnan ulkopuolella, ryhmittymä viesti aivan vaalien alla, ja edustajitta puolue myös jäi sunnuntaisissa vaaleissa.
 
Kun kaikki äänet eduskuntavaaleissa oli laskettu, oli selvää, ettei eduskuntaan Ruotsissa nouse edustajaa yhdestäkään niin sanotusta pienpuolueesta. Piraattipuolueen ohella paikatta jäivät siis muun muassa EU-vaaleissa menestynyt Kesäkuun lista (Junilistan), Feministinen aloite (Feministiskt initiativ) ja valtakunnallinen sairaanhoitopuolue.
 
Piraattien osuus pienpuolueiden saamasta äänisaaliista selviää vasta vaalituloksen tarkentuessa, viimeistään keskiviikkona. Yhteensä pienpuolueet ylsivät eduskuntavaaleissa 5,7 prosenttiin annetuista äänistä.
 
Jäseniä piraattipuolueella on sen oman ilmoituksen mukaan jo yli 9200.

Ei, ei. Kyllähän kuluttajan pitäisi ensin saada rauhassa tutustua iltapäivälehden koko sisältöön ennen ostopäätöksen tekoa. Ja myöskin tietysti pistää lehden sisältö vapaaseen jakeluun, koska se on osa globaalia kulttuuriamme ja kulttuurihan kuuluu kaikille.
 
Ei tarvitse... osa siitä sisällöstähän on verkossa luettavissa ihan laillisesti. Toisaalta taas, tuossa iltapäivälehden lukemisessa saattaa vierähtää se samainen tunti mikä menisi levyä kuunnellessa. Tosin sen lehden saa eurolla, cd-levyn 20 eurolla.
 
Toisekseen, tuota uutisointia kun harrastaa niin moni muukin toimija, joten kilpailua on aivan eri tavalla mitä musabisneksessä. Vaikka se väärin onkin, piratismi pitää musabisnestä aisoissa.
 
Tuntuu, että monet sellaisetkin henkilöt, jotka ilman mitään tunnontuskia ovat aikoinaan nauhoitelleet levyjä c-kaseteille tuomitsevat mp3-muotoisen levyn kopioinnin täysin.
 
Niin tai juovat jotain Classic Colaa, istuskellessaan hienot Abidas-verkkarit yllä, paasaten intterwebissä muille moraalista. Nykyinen "lataa mp3" on sama asia kuin aikaisemmin levyjen kopioiminen C-kaseteille tai useamman ihmisen ylläpitämä Tape-trading rinki jossa matsku vaihtoi omistajaa ilman artistin lupaa ja vieläpä järjestäytyneesti.
 
Kuitenkin, levyjen "warettaminen" on monille vain nykyajan tapa esikuunnella levy ja tehdä vasta sen pohjalta ostopäätös. Enää ei tarvitse polkea 5km sateessa kaverin luo koekuuntelemaan sitä uutta XXX:n levyä, vaan sen voi kätevästi ladata netistä tai verkon yli kaverilta ja kuunnella tyydyttävällä äänenlaadulla kotisohvalla.
 
Niin, plus se että netissä tarjonta on huomattavasti laajempi kuin siinä paikallisessa levykaupassa. Maailmassa on kuitenkin paljon sellaista musiikkia jota ei tavan levykaupoista, ei aina edes nettikaupoista saa ostettua. Pitäisi tilata jostain huitsinnevadasta ja silloin ongelmaksi tulee maksaminen, tuotteen hinta, tilaus- ja toimitusaika jne. Liian hankalaa kuluttajille. Jaa mutta, netistähän tuon voi ladata, kuunnella ja laittaa vaikka sitten tilaukseen parin muun levyn kanssa rapakon takaa, kun tietää tasan tarkkaan mitä on tilaamassa.
 
Moni tekee varmasti ostoksia nykyään CDON-tyylisistä nettipuljuista, kun levyt toimitetaan postiluukusta sisään. Levyjen ostamisesta on tehty siten vaivatonta. Ongelmana vain on, ettei nettikaupassa pääse kuuntelemaan tuotetta etukäteen. Thomy varmasti ostaa autonsakin ilman koeajoa, mutta se ei tarkoita sitä että muiden kuluttajien tulisi tehdä niin. Toki ostajalla on oikeus kokeilla tuotetta, se määritellään ihan laissa. Kuluttajansuoja ei vain toimi musabisneksessä. Jos asiakas ei pidäkään tuotteesta, sitä ei saa palauttaa... sitä ei saa vaihtaa toiseen tuotteeseen. Hinta on kuitenkin helvetin kova, ja se mitä sillä saa... ei enää nykyään vastaa kuluttajien tarpeita tai toiveita 100%.
 
Ainakin omasta mielestäni tämä on huomattavasti laajentanut levyhyllyni bändivalikoimaa, etenkin näiden "tuntemattomampien" orkesterien suuntaan, eli bändien joilla ei ole varaa upottaa dollareita mainontaan ja joiden levyjä ei välttämättä joka anttilan hyllyltä löydy.
 
Niin, mutta sun pitää ymmärtää että se latailu tappaa pikkubändit, kun isot eivät saa paskoista levyistään rahaa ja levy-yhtiö ei täten kilisytä kassakonetta. Tätähän täällä tarjotaan. Kylmä totuus on ettei levymyynti ole juurikaan vähentynyt globaalilla tasolla. Pikemminkin niin että kuluttajat vain sijoittavat säästönsä erilaiseen musiikkiin. Kaikki eivät enää osta Britney Spearsia, Eino Gröniä tai Metallicaa. Musiikin tarjonta on laajentunut niin suuresti, että yksi ja sama tuote ei enää kiinnosta koko kohderyhmää. Toki se näkyy silloin Britneyn ja Ebban levyjen myyntilukujen tipahtamisena, mutta samaan aikaan muiden artistien levymyynti on kohonnut. Tappio on kovin suhteellinen asia. Kyllä varmasti tappiota on tullut jos tarkastellaan vain "mainstream artistia", mutta koko kentällä veikkaan tappion olevan kovin pieni jos sitä on lainkaan... eikä siitä käy yksin syyttäminen "piratismia" ja "warettajia".
 
Mielestäni tuo asenne: "Ei meidän tuotteessa ole mitään vikaa..." ei vain toimi bisnesmaailmassa. Oli se tuote sitten palvelu tai jokin konkreettinen, pitää sitä kehittää ja täten taata kohderyhmän tarpeita tyydyttävä lopputulos. Musabisneksen lähtökohta on vain täysin väärä. Siellä katotaan listasta että "edellinen levy myi tän ja tän verran... painetaan niitä sitten miljoona enempi tällä kertaa", sitten levyt lyödään tiskiin ja toivotaan että kuluttajat ostavat niitä. Tuossa mallissa bisnestä ei kiinnosta kuluttajien orientaatio eikä intressit. Siellä ei ole tehty kohderyhmätutkimusta lainkaan, vaan menty pelkän matemaattisen kaavan ja hataran intuition mukaan. Kun ovi lävähtää silmille, alkaa itku ja syyttely. Piratismi sitä, waretus tätä.
 
Toki, ne nyt ovat vain helppo kohde laillisille tahoille, kun voidaan vedota moraaliin ja siihen laittomuuteen, sekä unohtaa se mitä tuli itse töpeksittyä. Moraalisestihan se on varmasti väärin myös ajaa autolla joka saastuttaa ympäristöä, syödä kuolleita eläimiä, kuluttaa paperia ja tukea sademetsien hakkuuta... Täältä tähän. Katsotaanpa jokainen itseämme peiliin ensin. Niin artistit, levylafkojen posse, kuluttajat ja ilkeät piraatit. Eiköhän tässä asiassa "syyllisiä" ole kaikki.
 
Etenkin nykyisillä levyjen hinnoilla ei tee mieli ostaa entuudestaan tuntemattoman artistin levyä ilman koekuuntelua, vain todetakseen että se on paska. En usko että hyllyssä pölyttyvät levyt, joita ei kuunnella, palvelevat kenenkään etua. Ja ennenkuin joka kuittaa, itselläni ei enää ole kiinnostusta mennä musakauppaan ja pyytää levyä soimaan kun se tuntuu monessa paikassa olevan kohtuuttoman vaikeaa sille myyjäpololle ja volumea ei vahingossakaan nosteta kuunteluvoimakkuuksille.
 
Swamp Musicissa Tampereella on sentään yhdet tai kahdet luurit joilla tiskin edustalla saa kuulostella musiikkia. Siihenkin on aina 12 ihmisen jono ja siinä ei tosiaankaan kykene tai aina edes kerkeä keskittymään tuotteeseen siten kuin pitäisi. 20e on kuitenkin iso raha palasta muovia ja "kuunteluoikeudesta", joten on ihan ymmärrettävää että nyky-yhteiskunnassa siihen sijoittamista harkitaan. 2 tuntisen elokuvan katseluoikeudenkin kun saa leffateatterissa 5-10e hintaan ja dvd:llä myöhemmin 3-20e hintaan. Tuohon suhteutettuna CD-levy on KALLIS!
 
Tuntuu, että täällä jyrkästi jaetaan porukka niihin finninaamaisiin teineihin, jotka eivät maksa mistään mitään ja tahtovat kaiken ilmaiseksi, sekä sitten näihin iäkkäämpiin musiikin "tosi" ystäviin, jotka ostavat levynsä kaupasta, eivätkä ole ikuna ladanneet netistä mitään "laitonta".
 
No mutta tuohan on paras tapa pönkittää omaa asiaansa. Yksinkertaistaa asiat mustavalkoisiksi, jota ne eivät koskaan ole olleet. Huvittavaa on myös tuo asenne musiikin "tosiystävillä", jossa ajatellaan että "minä päätän mikä on tuotteen hinta ja tarjonta". Onhan se hauskaa kun kysyntää ei ole, mutta tarjonta oikeutetaan jonkun matemaattisen kaavan mukaan ja siihen suhteutetaan sitten myyntiodotukset. Ei kuluttajia huomioida lainkaan ja sitten taas itketään ja syytellään kun tarjonnalle ei olekaan kysyntää. Musabisnes toimii siis täysin päinvastoin kuin normaali bisnes. Normibisnes = ensin on kysyntää, sitten sitä tyydyttääksen yritys järjestää tarjontaa. Ei niin että ensin lyödään miljoona levyä tiskiin ja toivotaan että kysyntää olisi.
 
Ehkä olisi kevyen asennemuutoksen paikka, jotta vanhemmat opettaisivat lapsilleen jo ennen teini-ikää, että kaikkea ei aina voi saada heti ja että varastaminen on väärin.
 
Tässä on yksi avain ja mielestäni yksi niistä tärkeimmistä asioista joihin määrärahoja tulisi suunnata. Ei Teoston takataskuun tai helvetin kalliisiin lakisählinkeihin ja oikeudenkäynteihin. Sillä niillä ei piratismia ja waretusta saada ikinä loppumaan. Ei edes kunnolla vähenemään.
 
Naivia, mutta ainakin itselläni toimii ajatusmalli, jonka mukaan en koe tekeväni suuremmin väärin kun koekuuntelen levyn mp3:na ja jos tuote miellyttää marssin kauppaan tai tilaan levyn netistä. Loppupeleissähän hyvän tuotteen tehnyt artisti jää siinä voitolle.
 
Minulla oli ennen vuotta 2002 vain n. 200 CD-levyä (tosin, minulla oli kovin marginaalinen musiikkimakukin). Tällä hetkellä CD-levyjä on yli 800kpl (lähemmäs 900), vinyyleitä lähemmäs 1500kpl. Eli melkein 700 CD-levyä ostettu vajaassa 4 vuodessa. Voisi oikeastaan sanoa että 200 levyä vuodessa (en usko että täällä monikaan musiikin "tosiystävä" pystyy sanomaan samaa). Ja voin sanoa että jatkuvasti tulee tilailtua ja osteltua levyjä. Minä en näe piratismia ja warettamista/luukuttamista millään tavalla levybisnekselle uhkana, en ainakaan yhtenä ainoana syynä. Pikemminkin kuluttajille ehtymättömänä lähteenä löytää uutta. On huomattavasti helpompi tsekata torrent-sivustolta uusia julkaisuja, kuin randomilla metsästää niitä jostain myspacesta, joka ei edes ole mikään "musiikkipalvelu". Primäärisesti se on ihmisten omaa tilaa esitellä itseään ja ystävystyä intterwebin välityksellä muihin. Toki se toimii myös bändien kohdalla promootiona, mutta harva sieltä osaa etsiä sokkona mitään. Nimenomaan kun kuluttajat haluavat etsiä uutta, sellaista josta he eivät vielä tiedä. On siis helpompi ladata se torrentti tuntematonta kuin sijoittaa 20e levyyn jota ei välttämättä edes paikallisesta levykaupasta saa.
 
On myös olemassa tahoja, jotka keräilevät musiikkia mp3-formaatissa. Heillä täytyy siis olla uusimmat ripit (joita rip-groupit suoltavat joka ikinen minuutti), heillä pitää olla paljon levyjä koneellaan (vaikka eivät kaikkia kerkeä koskaan kuuntelemaan) jne. Olen törmännyt tuohon lähes 90% tapauksista kun olen rip-groupeja ja tuota sceneä tutkinut viimevuosien ajan. Ensimmäiset kokemukset meikäläisellä ulottuu Amiga500-ajan "purkkeihin" joista latailtiin pelejä ja demoja yms.
 
Ymmärrän kyllä että kaikki eivät näe asiaa samalla tavalla, sillä onhan mukana niitäkin "latailijoita" jotka eivät osta levyä vaikka se olisi hyvä. Tämä on tuon nettilatailun varjopuoli. Siitä vain on tehty kauhea kohu ja kaikki se hyvä on unohdettu. Kyllä jos samanlaisella ränttätäntällä olisi suhtauduttu niihin hyviin puoliin niin...
 
Esimerkillisesti jotkut artistit ovat tehneet levyn lataamisen koekuuntelumielessä turhaksi. Esim. Slayer teki mielestäni kovan peliliikkeen laittaessaan uuden levynsä kokonaisuudessaan MySpaceen kuunneltavaksi levyn julkaisun aikoihin. Taisi olla melkein viikon siellä. Tässä ajassa halukkaat pystyivät kuuntelemaan levyn useampaan otteeseen ja muodostamaan osto/ostamatta jättämis -päätöksensä. Edellämainitunlaista "vastaantulemista" soisi näkevän muillakin artisteilla / levy-yhtiöillä. Ehkä sitä kautta saataisiin piratismi kuriin ja internet valjastettua artistien puolelle eikä niitä vastaan.
 
Niin, valitettavasti artistien ja tekijöiden kannalta nykykulttuuri toimii juuri näin. Heidänkin on tultava vastaan. Enää ei onnistu sama pompottaminen kuin 10-20 vuotta sitten. Samaan aikaan tulisi nuorten vanhempia ja itse nuoria "kouluttaa" irti latailusta. Siis uusi orientoituminen kuluttajille :)
 
Kyllä ratkaisu pulmaan pitää lähteä kummastakin suunnasta, ja sitten lopulta löytyy se yhteinen "kultainen keskitie". Jos ajatellaan koko kuviota keinulautana, niin toisesta päästä poistettu "paino" tiputtaa toisen pään ihan pohjille. Mutta kun kummatkin painot siirretään lähemmäksi keskipistettä... homma pysyy balanssissa ja kaikilla on hyvä mieli. Eli nämä "minä päätän mitä se maksaa ja kuka ostaa"-asenteet eivät todellakaan pelasta musabisnestä, eivätkä ne myöskään poista laitonta latailua. Kun porukalla mennään ja yhdessä tehdään, niin kaikki valmistuu aikanaan. Palaillaan!

Ei tarvitse... osa siitä sisällöstähän on verkossa luettavissa ihan laillisesti. Toisaalta taas, tuossa iltapäivälehden lukemisessa saattaa vierähtää se samainen tunti mikä menisi levyä kuunnellessa. Tosin sen lehden saa eurolla, cd-levyn 20 eurolla.
 
Ja nyt sä sen sanot. Kyllä nyt vituttaa kun ostin viikonloppuna Black Crowesia. Ens kerralla yritän muistaa ja ostan Iltalehden ja nautin siitä varmasti vähintään yhtä paljon ja useasti kuin tuosta levystä.

Musabisneksen vertaaminen roskajournalismiin tai levyjenoston autokauppoihin on mun mielestä tosi kaukaa haettua. Ihan kuriositeettina kaikille levyjen hintoja kritisoiville: Mistä oikein ostatte levynne, jos keskimääräinen hinta on 20e?
 
Nykyään on monia nettikauppoja, erikoisliikkeitä ja markettien alelaareja. Jos vähääkään jaksaa etsiä tai seurata kauppojen alekampanjoita, niin levyn kuin levyn saa itselleen reilusti alle 20 euron, usein reilusti alle 10 euron.
 
Esim. CdOn.com - melkein koko Toton studiotuotanto 6,95, jos tilaa kaksi tai enemmän hinta on 5,95. Ja samanlaisia tarjouksia löytyy vaikka kuinka paljon. Cd-wow.comista saa uutuudet vähän päältä kympin.
 
Ettehän te päivittäistavaroitannekaan osta kalleimmalta mahdolliselta huoltoasemalta! Sitä kutsutaan valveutuneeksi kuluttamiseksi. Ihan niin kuin sitä tietoista valintaakin, että jättääkö kopiosuojattu levy kauppaan vai ei. Nyt jos n. 10e levystä on liikaa, niin ongelma on jossain aivan muualla kuin "isojen pahojen levylafkojen ja markkinakoneistojen kiskurihinnoissa".
 
Edit: Muuten menee niin isoihin mittasuhteisiin keskustelu, etten mä jaksa ruvetaa vääntämään asiasta. On kuitenkin pieniä asioita, joihin voi ihan päivittäisillä valinnoillaan vaikuttaa.

Ei tarvitse... osa siitä sisällöstähän on verkossa luettavissa ihan laillisesti. Toisaalta taas, tuossa iltapäivälehden lukemisessa saattaa vierähtää se samainen tunti mikä menisi levyä kuunnellessa. Tosin sen lehden saa eurolla, cd-levyn 20 eurolla.
 
Puhumattakaan kuvataiteesta, töistä maksetaan usein tuhansia euroja... korkeintaan minuuttihan siinä kestää kun sen on jo nähnyt...

Musabisneksen vertaaminen roskajournalismiin on mun mielestä aika kaukaa haettua. Ihan kuriositeettina kaikille levyjen hintoja kritisoiville: Mistä oikein ostatte levynne, jos keskimääräinen hinta on 20e?
 
No, tilaappa minulle vaikka E.S.G:n "All American Gangsta" alle 20e jostain. Jenkeistä sitä saisi 11 dollarilla, siihen sitten postikulut, tullit ja verot. Ja kyseessä ei ole Esg-niminen jazzpoppoo jonka räpellyksiä löytyy esim. CDON:sta. Kyllä tuolle E.S.G:n levylle tulee aikas pakosta yli 20e hintaa. Muutenkin tuollainen selvästi marginaalisempi materiaali tuppaa maksaa näillä pienemmillä kulutusalueilla enemmän.
 
Nykyään on monia nettikauppoja, erikoisliikkeitä ja markettien alelaareja. Jos vähääkään jaksaa etsiä tai seurata kauppojen alekampanjoita, niin levyn kuin levyn saa itselleen reilusti alle 20 euron, usein reilusti alle 10 euron.
 
Ja kaikkea sitä mitä kuluttajat kuuntelevat ei löydy alelaareista, ei edes kaikkien levykauppojen hyllyistä tai nettipuljujen logistiikkakeskuksista. Pitääkö silloin fanin jäädä ilman suosikkiartistinsa kuuntelua?
 
Esim. CdOn.com - melkein koko Toton studiotuotanto 6,95, jos tilaa kaksi tai enemmän, hinta on 5,95. Ja samanlaisia tarjouksia löytyy vaikka kuinka paljon. CD Wow!.comista saa uutuudet vähän päältä kympin.
 
Eli minun ja muiden on pakko ostaa Totoa vaikka ei pidetä siitä lainkaan? Ihan vain siksi että voidaan täällä huudella että "sain levyni alle 20e hintaan"? Muistithan laskea myös postikulut levy(i)lle? CDON:n sivuilta uutuudet n. 18e ja siihen sitten pari euroa postikuluja = 20e, jopa ylikin. Sieltä on siis pakko tilata vähintään 3-5 levyä jotta se kannattaa... mitäs jos kuluttaja haluaakin vain yhden? Tai oikeastaan vain yhden biisin joltain levyltä?
 
Ei löytynyt CDWOW-sivuilta Alabama Thunderpussya, ei E.S.G:tä, jopa yksi Hellacoptersien levy, ei yhtään Flaming Sideburnsia, jopa yksi Panteran levy, sekin best of-lätty... Tuosta tarjonnastako minun sitten pitäisi nauttia? Olkoonkin hinta 12e/levy, mutta tarjonta on aivan saatanan heikko.
 
Ettehän te päivittäistavaroitannekaan osta kalleimmalta mahdolliselta huoltoasemalta! Sitä kutsutaan valveutuneeksi kuluttamiseksi. Ihan niin kuin sitä tietoista valintaakin, että jättääkö kopiosuojattu levy kauppaan vai ei. Nyt jos n. 10e levystä on liikaa, niin ongelma on jossain aivan muualla kuin "isojen pahojen levylafkojen ja markkinakoneistojen kiskurihinnoissa".
 
Niin, distribuutiossa. Eräässäkin ketjussa taisin mainita että kyseinen välikäsi on aivan turha. Jakelua kun voi hoitaa nykyään esim. tietoverkkojen kautta. Ja uskon kyllä että 10e per uutuus on sopiva hinta CD-levystä, distribuutio vain haukkaa sen toisen puolet. Kenties lafkat voisivat tehdä enemmän rahaa ja artistit/tekijät tienata enemmän jos jakelu hoidettaisiin käyttäen nykytekniikkaa ja kevyempää "veloitusta" siitä.
 
Edit: Muuten menee niin isoihin mittasuhteisiin keskustelu, etten mä jaksa ruvetaa vääntämään asiasta. Nää on kuitenkin asioita, joihin voi ihan päivittäisillä valinnoillaan vaikuttaa.
 
Toki. En minäkään maksa 20e levystä, mutta moni maksaa. Heille kun se Anttilan Top10-osasto tai paikallinen "Keijon Kiekko" on ainoa tunnettu paikka ostaa levyjä. Sitten taas... haluaako joku tilata nettikaupasta sokkona levyjä ja maksaa niistä sen 10-20e? Vai haluaako hän ensin kuunnella sitä?
 
Edit2: Ja toki P2P-verkoissa on hyvääkin. Jos ei olisi, niin helppo ratkaisu koko waretusongelmaan olisi ollut niiden kieltäminen.
 
Eikä sekään olisi poistanut vielä mitään.
 
Mun mielestä on tosi kummalista tuollainen "kaiken pitää olla kuluttajalle helppoa"-asennoituminen hommaan. Ei se levyn teko muusikoille ja kaikille välikäsille prosessissa ole ollut helppoa.
 
Sehän ei taas ole kuluttajien ongelma kuinka vaikeata tai helppoa levyn tekeminen on ollut artistille. Nyky-yhteiskunnassa vain asioita tehdään helpottaakseen niiden kulkua. Esim. TV:ssä on kaukosäädin, autoissa on peruutustutka ja navigointilaite, on pyykinpesukonetta, astianpesukonetta, ovisilmää jne. Kaikkien tehtävänä on helpottaa asioiden hoitoa ja kulkua. Siksi levymarkkinoilla yksi tärkeimmistä aspekteista onkin juuri levyjen helppo saatavuus. Kuluttajat haluavat tehdä asioista itselleen simppeleitä jottei niiden takia tuhraannu kallisarvoista aikaa tässä kiireellisessä yhteiskunnassa.
 
Jos valveutunut kuluttaminen (esim. kauppojen kiertely tarjousten toivossa) tuottaa jollekin liikaa vaivaa, niin mikä sitten on tarpeeksi helppoa?
 
Mielestäni siinä ei ole mitään kohtuutonta, että tekijät itse voisiat määritellä levyn hinnan. Jos kysyntää ei muka olisi, niin miksi levyjä vieläkin myydään?
 
Joo, ei siinä ole kohtuutonta että tarjoaja määrittelee hinnan, mutta jollei tarjonta kohtaa kysyntää sillä hinnalla, niin on suorastaan ammattitaidotonta olla reagoimatta siihen. Hyvin äkkiä sellainen bisnes on konkassa. Hinta pitää suhteuttaa siihen, mikä on kysynnän, siis kuluttajien ja asiakkaiden ostokynnys. Voinhan minäkin määritellä omakustanteelle hinnaksi 5874853 euroa, mutta en minä voi täällä itkeä että "vittu kun kukaan ei osta... kaikki vaan warettaa sen". Kyllä silloin pitää tarjoajankin jo katsella peiliin ja lopettaa sinällään turhat syytökset. Tuntuu vain että sitä syntipukkia haetaan kaikkialta muualta kuin itsestä. En kiellä etteikö laittomat latailut jonkun verran nakerra heidän leipää, mutta ei se ole yksistään syy siihen että menekkiä ei samassa laajuudessa enää ole.
 
Toki kysyntää on, mutta ruikutuksesta päätellen ei samalla volyymillä kuin aikaisemmin. Levyt, nykyisillä sisällöillä ja hinnoilla ei enää kiinnosta kaikkia. Levymyynnissä on siis tyydyttävä tähän mikä on nyt ja lopetettava se ruikuttaminen... tai sitten heidän on uusiuduttava.
 
Verkosta lataaminen todistaa myös sen puolesta, että kysyntää on.
 
Se todistaa myös sen, että kaikki eivät halua maksaa levystä. Sanotaanko näin, että kysyntää musiikille on kyllä, mutta välttämättä CD-levylle ei enää ole samassa määrin kuin 5-10 vuotta sitten.
 
PS. ja onko moraalisesti oikein tukea jotain pohjoismaista CD-ketjua halvan hinnan perässä ja täten tuomita kotikylän levyfirmat konkurssiin, tuhoten kotikylältä työpaikkoja jne.? Kun on kerran väärin ladata netistä, niin on yhtä väärin tilata netistä, eikö?

Ei, ei. Kyllähän kuluttajan pitäisi ensin saada rauhassa tutustua iltapäivälehden koko sisältöön ennen ostopäätöksen tekoa. Ja myöskin tietysti pistää lehden sisältö vapaaseen jakeluun, koska se on osa globaalia kulttuuriamme ja kulttuurihan kuuluu kaikille.
 
Joku satunnainen lukija saattaisi hiukan kummeksua sun kommenttiasi. Näin tuttujen kesken, kun me tiedetään, että levymyynnillä ei ole tavalliselle musiikintekijälle mitään merkitystä, niin ei se haittaa. ;-)
 
Musabisneksen vertaaminen roskajournalismiin tai levyjenoston autokauppoihin on mun mielestä tosi kaukaa haettua.
 
Niin minustakin. Miten onnistuitkin siinä.

Puhumattakaan kuvataiteesta, töistä maksetaan usein tuhansia euroja... korkeintaan minuuttihan siinä kestää kun sen on jo nähnyt...
 
Niin... mutta mikä on niiden menekki? Kuvataiteen teokset ovat UNIIKKEJA. Kyllä varmasti Metallican CD-levykin voisi maksaa 5000e jos se olisi ainut kappale maailmassa.
 
Ymmärrätkö mitä vertasit ja mihin?

No, tilaappa minulle vaikka E.S.G:n "All American Gangsta" alle 20e jostain. Jenkeistä sitä saisi 11 dollarilla, siihen sitten postikulut, tullit ja verot. Ja kyseessä ei ole Esg-niminen jazzpoppoo jonka räpellyksiä löytyy esim. CDON:sta. Kyllä tuolle E.S.G:n levylle tulee aikas pakosta yli 20e hintaa. Muutenkin tuollainen selvästi marginaalisempi materiaali tuppaa maksaa näillä pienemmillä kulutusalueilla enemmän.
 
Ei löytynyt CDWOW-sivuilta Alabama Thunderpussya, ei E.S.G:tä, jopa yksi Hellacoptersien levy, ei yhtään Flaming Sideburnsia, jopa yksi Panteran levy, sekin best of-lätty... Tuosta tarjonnastako minun sitten pitäisi nauttia? Olkoonkin hinta 12e/levy, mutta tarjonta on aivan saatanan heikko.
 
Katsos muuten www.cd-wow.com Sieltä löytyy mm. tuo All American Gangsta n. 19 eurolla postikuluineen, Panteraa on tarjolla useampia, kuten myös Hellacoptersia ja Flaming Sideburnsiltakin löytyy 2 levyä.
 
Ja tosiaan, puhehan oli levyjen keskihinnasta. Eli jos se keskihinta sun levyille on 20 euroa, niin se on todella outoa. Kyllähän sitä toisinaan joutuu levystä maksamaan kolmisenkymmentä euroakin jos on kyseessä harvinaisempi, mutta kyllä mun sitä vastaan löytyy enemmän kuin 10 mid-price levyä alle 10 eurolla.
 
EDIT: ja tuota Alabama Thunderpussya 4 levyä, unohdin äsken katsoa.

No, tilaappa minulle vaikka E.S.G:n "All American Gangsta" alle 20e jostain...
Onko siinä mielestäsi jotain vikaa, jos joudut maksamaan levystä 20e? Hintoja määrää pitkälti kysynnän ja tarjonnan laki. Eikö jo se, että tyypeillä on varaa myydä tuohon hintaan levyjä todista siitä, että kysyntää on? Vai mikä tässä oli edes pointtina? Sekö, että levyn jakelun pitäisi olla tehokkaampaa, jolloin voisit käydä ostamassa sen paikallisesta erikoisliikkeestä 11 eurolla?
 
Pitääkö silloin fanin jäädä ilman suosikkiartistinsa kuuntelua?
Ai jos hänellä ei ole varaa tilata sitä bändiltä itseltään jenkeistä päälle 20 eurolla?
 
Eli minun ja muiden on pakko ostaa Totoa vaikka ei pidetä siitä lainkaan? Ihan vain siksi että voidaan täällä huudella että "sain levyni alle 20e hintaan"?
Sä olet oikeasti tosi fiksu tyyppi, mä en suostu uskomaan että käsitit näinkin simppelin asian niinkuin ala-astelainen. Mä tarkoitin, että sille musalle mille on eniten kysyntää, on eniten tarjontaa. Kun tarjontaa on paljon, syntyy kilpailua, ja kuluttaja saa levynsä halvemmalla. Sä et oikeasti voinut käsittää tuota tekstiä niin, että kaikkien pitäisi muka kuunnella totoa. Marginaalimusalle ei nimensä mukaan ole paljoa kysyntää, jolloin ei ole järkevää luoda paljoa tarjontaa. Kilpailua on vähemmän, ja hinnat korkeammat. Mikä siinä on niin vaikeaa?
 
Muistithan laskea myös postikulut levy(i)lle? CDON:n sivuilta uutuudet n. 18e ja siihen sitten pari euroa postikuluja = 20e, jopa ylikin. Sieltä on siis pakko tilata vähintään 3-5 levyä jotta se kannattaa...
Joo, muutaman euron. jos tilaan niitä 6 eron levyjä parikin kappaletta, jään aika reilusti alle sen 20 euron. Miksi sun pitäisi välttämättä tilata sieltä uutuudet? Mainitsinhan jo paikasta nimeltä cd-wow.com. Käy sieltä sivuilta katsomassa hintoja, ja laita merkille, että postius on ilmaista.
 
mitäs jos kuluttaja haluaakin vain yhden? Tai oikeastaan vain yhden biisin joltain levyltä?
Sitten pitää tilata se yksi levy ja maksaa postikulut. Tai ostaa se yksi biisi iTunesista tai vastaavasta.
 
Ei löytynyt ... mutta tarjonta on aivan saatanan heikko.
Jenkkisivuilta löytyy paljon enemmän kuin Suomen sivuilta. Kotimaisia tuolta on toki turha metsästää.
 
Niin, distribuutiossa...
Tähän mä en halua ottaa kantaa, mulla ei ole niin tarkkaa käsitystä siitä miten homma toimii.
 
Toki. En minäkään maksa 20e levystä, mutta moni maksaa. Heille kun se Anttilan Top10-osasto tai paikallinen "Keijon Kiekko" on ainoa tunnettu paikka ostaa levyjä.
Onko se sitten artistin, levy-yhtiön tai jakelijan vika, jos joku ei tajua muualta kuin Anttilasta levyjään etsiä?
 
Sitten taas... haluaako joku tilata nettikaupasta sokkona levyjä ja maksaa niistä sen 10-20e? Vai haluaako hän ensin kuunnella sitä?
Heps heps. Mä en ottanut kantaa muuhun kuin levyjen hintoihin. Keskimääräinen hintahaitari on nykyään 10 euron molemmin puolin, ei 20 euron. ;-)

Kuluttajat haluavat tehdä asioista itselleen simppeleitä jottei niiden takia tuhraannu kallisarvoista aikaa tässä kiireellisessä yhteiskunnassa.
Joo, mutta jos sä puhut toisiaan vastaan tulemisesta, niin tässä se kainulauta on kallistunut aika paljon kuluttajan puolelle.
 
Joo, ei siinä ole kohtuutonta että tarjoaja määrittelee hinnan, mutta jollei tarjonta kohtaa kysyntää sillä hinnalla, niin on suorastaan ammattitaidotonta olla reagoimatta siihen...
mun mielestä tässä ei ole kyse hinnoista, ne on oikeasti aika halvat jo, vaan juurikin homman helppoudesta.
 
Levyt, nykyisillä sisällöillä ja hinnoilla ei enää kiinnosta kaikkia.
Ai tästä siis kiikastaa. Nyt kun puhuttiin pelkästään levyjen hinnoista. Sanotaan se nyt suoraan, että l ä h e s kaikki musiikki tallenetussa muodossa on jo aikalailla halvempaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Ihan sama se mistä ostaa, iTunesista vai Swampista.
 
Kun on kerran väärin ladata netistä, niin on yhtä väärin tilata netistä, eikö?
Miten ihmessä sä pystyit nämä kaksi asiaa liittämään toisiinsa?

Katsos muuten www.cd-wow.com Sieltä löytyy mm. tuo All American Gangsta n. 19 eurolla postikuluineen, Panteraa on tarjolla useampia, kuten myös Hellacoptersia ja Flaming Sideburnsiltakin löytyy 2 levyä.
 
Katselin tietysti tuolta "Finland" osastolta ja sieltä ei löytynyt yhtään mitään. Mistä johtuu että käyttävät eri tietokantaa eri maille?
 
Ja tosiaan, puhehan oli levyjen keskihinnasta.
 
Oliko? Eikös puhuttu vain levyjen hinnasta yleensä? Toinen puhui 6-7e levyistä, minä 20e levyistä. Lähinnä esimerkkeinä erinäisistä tapauksista, eikä niinkään "keskihinnasta".
 
Eli jos se keskihinta sun levyille on 20 euroa, niin se on todella outoa. Kyllähän sitä toisinaan joutuu levystä maksamaan kolmisenkymmentä euroakin jos on kyseessä harvinaisempi, mutta kyllä mun sitä vastaan löytyy enemmän kuin 10 mid-price levyä alle 10 eurolla.
 
Ja kirjoitin tuossa jo kertaalleen että minä en levyistä 20e/kpl maksa, mutta moni muu maksaa. Ja jos karataan Suomen rajojen ulkopuolelle, niin valtioiden elintaso vaikuttaa myös tuotteiden hintaan kovasti. Tuskin Thaimaassa tai Tansaniassa levyjen keskihinta on lähellekään niin korkea kuin esim. Islannissa tai Norjassa. Tuohon keskihintaan vaikuttaa siis moni tekijä. Samoin vähittäismyyjän tilausmäärä vaikuttaa hintakilpailuun ja tuotteiden keskihintaan. Pienemmät puljut eivät kykene ostamaan sisään samanlaista määrää kuin isot putiikit. Tästä johtuen isommat voivat jyrätä hintakilpailussa. Ja kun pienet on saatu raivattua, voidaan omat tuotteet hinnoitella miten halutaan. Normaalia bisneskäyttäytymistä siis. Samaahan tuo musabisnes kovasti yrittää mutta laittomat latailut ovat pitäneet sitä touhua aisoissa.

Oliko? Eikös puhuttu vain levyjen hinnasta yleensä? Toinen puhui 6-7e levyistä, minä 20e levyistä. Lähinnä esimerkkeinä erinäisistä tapauksista, eikä niinkään "keskihinnasta".
 
kimurantin alkuperäinen kysymys oli:
 
Mistä oikein ostatte levynne, jos keskimääräinen hinta on 20e?

Oliko? Eikös puhuttu vain levyjen hinnasta yleensä? Toinen puhui 6-7e levyistä, minä 20e levyistä. Lähinnä esimerkkeinä erinäisistä tapauksista, eikä niinkään "keskihinnasta".
Eikun kyllä mä ihan keskihinnoista puhuin. Toin vaan ton sun 20 euron vastapainoksi (joka on jo reilusti kalliimmasta päästä) ne ryöstöhalvat levyt, joiden ansiosta levyjen keskihinta sijoittuu juuri sinne kympin tuntumaan.
 
Samaahan tuo musabisnes kovasti yrittää mutta laittomat latailut ovat pitäneet sitä touhua aisoissa.
Hehe, nyt on tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin? :-) Laiton latailu on sun mielestä jonkinlainen järjestäytynyt vastaisku isojen levylafkojen monopoliyrityksille?
 
Edit: Niin joo. Kaksi asiaa jotka näissä keskusteluissa pitäisi kieltää:
 
1) Sarkasmi, joka valitettavan usein käsitetään väärin.
2) Analogiat, jotka lähes joka kerta ontuvat aika pahasti.

Ja nyt sä sen sanot. Kyllä nyt vituttaa kun ostin viikonloppuna Black Crowesia. Ens kerralla yritän muistaa ja ostan Iltalehden ja nautin siitä varmasti vähintään yhtä paljon ja useasti kuin tuosta levystä.
 
Aikomuksesi oli siis ilmeisesti kuunnella samaa CD:tä useita kertoja ? Käsittämätöntä. Sehän on sama kuin lukisi uudelleen kertaalleen luetun iltalehden. Usein nuo lehdet tulee tosin luettua suunnilleen samassa ajassa, kuin mitä yksi biisi kestää. Tästä voimmekin laskea että jos n. 20 € maksavalla CD:llä on 20 biisiä, niin sen arvo on suunnilleen kohdallaan iltalehtiin verrattuna. Jos kappaleita taas on vähemmän, tai ne kestävät alle lehden lukuajan, niin kuluttajaa on huijattu ison, pahan ja tarpeettoman levybisneksen toimesta.

Sitäpaitti kun se levy on kertaalleen kuultu, niin siihen on huono ees berberiään pyyhkiä, haavoja tulee. Kyllä Iltalehti vie ihan 6-0.