Yleistä keskustelua musiikista ›

Niin no tietysti on eri asia yrittää epätoivoisesti opettaa musiikkia jollekin vastaankapinoivalle ja evvk-henkiselle yläasteluokalle kuin saada vaikkapa soittaa huippuammattilaisorkesterissa. Aloja on paljon, ja ainahan sitä voi leipääntyä. Mutta aika paljon se on myös itsestä kiinni. Tunnen paljon heitäkin, joille elämän tarkoitus on saada opettaa musiikkia koulussa tai musiikkiopistossa.
 
Musiikin alalla on valitettavasti myös paljon sellaisia pettyneitä ja katkeroituneita wannabe-staroja, jotka eivät odotuksistaan huolimatta pärjänneetkään muusikoina. Kun nämä eivät pääsekään sinne maailman huipulle, ja he "tyytyvät" johonkin muuhun musiikin ammattiin, esim. juuri opettajuuteen. Suuremman luokan pettymykset näkyvät helposti ulospäin motivaation puutteena ja leipääntymisenä, ja oppilas kyllä huomaa, mikäli opettaja on pettynyt uransa kehityskaareen. Pahimmillaan opettaja saattaa purkaa turhautuneisuuttaan opiskelijaan ja tappaa näin orastavan kiinnostuksen musiikkia kohtaan.
 
Mutta kuten sellisti sanoi, on myös niitä, jotka alun alkaenkin ovat suuntautuneita opettajiksi, ja heistä tulee juuri näiden pienten lasten innoittajia. Erityisesti ammattikorkean muskariopelinjoilla olevien motivaatio syynätään hyvin tarkkaan jo pääsykokeissa, enkä tiedä sellaisia muskariopeja, jotka eivät olisi aidosti kiinnostuneita alastaan. Enemmän tällaista leipääntymistä olen nähnyt nimenomaan soiton-/laulunopettajien parissa.

sitten kun se itse sitä haluaa

Ostin pojalle rummut viime viikolla. Käytetyt, ikää n.1,5 vuotta.Pojalla ikää n.3.5 vuotta.
Oikeat rummut,juniori-setti,ei mitään leluja,lelurummut on menny säpäleiksi aikaa sitten.
Kova on into ja kiinnostus,tykkää paukuttaa niin maan perkeleesti.
Ei mulla mitään suunnitelmia sen varalle ole,soittaa niin kauan kuin huvittaa ja kivalta tuntuu. Jos lopettaa niin sitten lopettaa,myyn rummut pois,aina niistä melkein omansa pois saa kun pitää ne kunnossa.
 
Toki pitää muistaa omaa vastuu,että jos soittohommat jääkin pysyvästi päälle,niin pitää olla valmis investoimaan myöhemmin kenties parempiin,isompiin ja uudempiin soittopeleihin. Mutta sama se on lätkänpeluunkin kanssa,ei ne lapset kovin monta talvea samoilla luistimilla vetele.
 
Mielestäni taloudellinen panostus oli kohtuullinen,miltei pienehkö.Kovin kummoista ravintola-iltaa ei sillä summalla olisi viettänyt.
En ole "hemmottelemassa" poikaa pilalle,rummutteluhommat on kuitenkin jatkuneet jo melko pitkään.On käynyt aikuisten rumpuja treenikämpillä kolistelemassa ja sohvanpäädyt ovat olleet melkoisessa tamppauksessa.
 
Innoissaan on ja sehän se on tässä asiassa tärkeintä?

Entäs TAAATAAAATAAAATAAAATAAATAAAAATA!!!!! ? :)
Mulla poitsu(1v) tulee tolleen pyytämään kitaraa, kun sitä soitan ja jää roikkumaan kieliin sekä rummuttamaan kantta :-)
 
Ymmärrän. Siis että tuohan on aivan selkokielinen toive :). Mutta ota huomioon, että poitsu haluaa - ainakin toistaiseksi - vain kitaran, ei esimerkiksi kitaratunneille.

Ideoita? Kokemuksia?
Ostakaa himaan kitara, kyllä se sitä rupee soittamaan sitten kun kiinnostaa varsinkin jos iskä tai äiskä soittaa myös. Kokemuksia sen mukaan että jokainenhan pakotettiin ala-asteella soittamaan pianoa..paitsi minut. Tällä hetkellä oon kavereistani ainoa jolla on bändi, eli eipä sitä varsinaisesti kannata lähteä tyrkyttämään ;-)

Sanoisin et musisointia kannattaa mainostaa lapselle jo todella varhaisessa vaiheessa ja jos itse tajuu musiikista mitään niin voi soittaa omaa soitintaan lapselle, joka sen perusteella saattaa kiinnostua musiikista. Älä missään nimessä pakota, koska se harrastus ei pitkään pysy. Innosta ja koeta saada lapsesi heti alussa kiinnostumaan. Tulevaisuudessa sitä sitten on onnellinen että aloitti nuorena. Kumpa olisin mäkin tehnyt niin... aloitin 14v. ja se oli liian myöhään...

Sitten kun lasta itseään kiinnostaa ja tekee sen itse selväksi. Ja jos joku soitin kiinnostaa niin edelleen tiedustelua erikseen kiinnostaako jotkut soittotunnit ja säännöllinen harjoittelu vai haluaako lapsi vain soitella huvikseen kotonaan tai kavereiden kans. Minä olisin lyönyt kitaran päreiksi jos minut olis työnnetty jonnekkin tunneille.
 
1,5vuotiasta en stressais millään soittoryhmillä. Voihan sitä kotona paukutella kattiloita jos kiinnostaa.

1,5vuotiasta en stressais millään soittoryhmillä. Voihan sitä kotona paukutella kattiloita jos kiinnostaa.
 
Toisaalta musiikkileikkikoulu saattaisi olla musiikista kiinnostuneelle mutta vielä noin pienelle oikein hyvä paikka saada lisäkosketusta musiikkiin innostavalla tavalla muiden samanikäisten kanssa. Se kehittää paitsi luovuutta myös sosiaalisia taitoja. Otaksuen, että opettaja on hyvä ja innostava. Ainakin meillä valtaosa musiikkiopiston oppilaista on entisiä muskarilaisia, jotka ovat juuri siellä saaneet sen ratkaisevan kipinän ruveta soittamaan jotain.

2-vuotiaana sellotunneille. Tappi alttoviulun kantaan. Niin Arto Noraskin teki. :P
 
Ton tarinan mäkin oon kuullut, mutta se liittyi kyllä johonkuhun muuhun kuin Norakseen. Hän aloitti 5-vuotiaana. Mutta noista korealaisista ja muista kaukoidän ihmeistä kuulee tosiaan juttuja, että parivuotiaana on "piikitetyllä" alttoviululla aloitettu treenaus... enpä tiedä onko se sitten ihanteellista muuten kuin alusta asti ammattiin tähtäävässä mielessä.

Ton tarinan mäkin oon kuullut, mutta se liittyi kyllä johonkuhun muuhun kuin Norakseen. Hän aloitti 5-vuotiaana. Mutta noista korealaisista ja muista kaukoidän ihmeistä kuulee tosiaan juttuja, että parivuotiaana on "piikitetyllä" alttoviululla aloitettu treenaus... enpä tiedä onko se sitten ihanteellista muuten kuin alusta asti ammattiin tähtäävässä mielessä.
 
Mitähän tuo niinkuin tarkoittaa?

Ton tarinan mäkin oon kuullut, mutta se liittyi kyllä johonkuhun muuhun kuin Norakseen. Hän aloitti 5-vuotiaana. Mutta noista korealaisista ja muista kaukoidän ihmeistä kuulee tosiaan juttuja, että parivuotiaana on "piikitetyllä" alttoviululla aloitettu treenaus... enpä tiedä onko se sitten ihanteellista muuten kuin alusta asti ammattiin tähtäävässä mielessä.
 
Voi olla että oli joku muu, mutta suomalainen tapaus se oli. Pistin tuon jutun pilke silmäkulmassa, en todellakaan oikeasti välttämättä suosittele.. :)

Mitähän tuo niinkuin tarkoittaa?
 
Ai piikitetty alttoviulu? No että laitetaan alttoviulun pohjaan tappi pystyyn ja soitetaan sitä niin kuin selloa. Jotkut ovat näin toimineet, jos on ollut niin pieni soittaja ettei ole tarpeeksi pientä selloa löytynyt.

Muistaakseni meillä kävi kotona pianonopettaja, kun pianokin kerran oli. En voi sanoa, etten olisi pitänyt pianon soitosta, mutta puolessatoista vuodessa se vain unohtui nuoren miehen (5-6vuottako?) elämästä (harrastuksen aloitus oli tuossa iässä tuskin oma-aloitteista, vaikka varmasti jo ennen pianotunteja olin pianotuolilla istunut koskettimia hakaten). Uudelleen kipinä soittamista kohtaan syttyi siinä vaiheessa, kun rupesin omatoimisesti kuuntelemaan isän ja äidin vanhoja vinyyleitä ja ajatus rokkibändistä varmaankin jo siinsi silmissäni. Siitä sitten musiikkikouluun rumpuja opetteleen, omasta tahdostani, mutteivat ne perhanat päästäneet. Ei muuta kuin NHL:llään siis, ajattelin. Seuraava soitin oli kitara, jonka taisin aloittaa ekaa luokkaa käydessäni. Sitäkään en kauaa jaksanut, koska ei ollut sähköistä. Sitten taas myöhemmin, varmaankin joskus neljännellä luokalla sain sen sähköisen, niin rokki oli taas kovempi juttu kuin jääkiekko. No, kiekot sikseen ja kitaransoittoon. Sitä samaa vieläkin. Tunneilla kävin siellä täällä, mutta oikeastaan mitään ei niistä jäänyt päähän. Teorian tuntemus on onneton, mutta soittaminen on silti kivaa.
 
Mitäköhän tässä kysyttiin.
 
Niinjoo. Rohkaise lasta harrastukseen silloin kuin hän itse tekee aloitteen sen aloittamisesta. ÄLä pakota minnekään (melkoinen itsestäänselvyys) musiikkikouluihin, jos teoria tms. ei kiinnosta , niin minkäs teet. Kuuntele muksusi kanssa musiikkia ja vaikka soittele mukana, jos hän ei pane pahakseen. Eiköhän se siitä.