Yleistä keskustelua musiikista ›

velipesonen: Juju onkin siinä että se mitä he myyvät ei täytä musiikin tunnusmerkkejä. Siksi "there's nothing to sell".
 
Jaa Pesosella on näin jyrkkä kanta :)
Koskas viimeksi mahtoi olla jokin teos joka täytti sekä musiikin että myyvyyden tunnusmerkit?

Mahdollisesti täälläkin keskusteltu siitä melkoisesti, mikä on musiikkia ja mikä ei. Ehkä olenkin sitten oikein "ûbermoderni", mutta kyllä se konejaska, mitä ilmainen Spotifyni mulle aika-ajoin koettaa tyrkyttää kuulostaa kuitenki musiikilta. Minä en vanhan liiton miehenä niitä kappaleita toisistaan erota, mutta kyllä ne minusta kuulostaa ihan siltä, että jonkun insinäöörin mielestä ne "myy". Toistaiseksi niissä kaiketi kuitenkin vielä elävät ihmiset laulavat.

Musiikki on nykyisellään alisteinen muille viestinnän formaateille. Rammsteinkin tekee minielokuvia musiikilleen, niitä on tullu varmaan ainakin 3 viimeisen vuoden sisällä. Se musiikki minielokuvissa on sinänsä sitä samaa Rammsteinia mitä se on ollu 2000-luvun alusta alkaen. Tuli tuosta viimeisimmästä Adieu -videosta mieleen.
Käsittääkseni muutenkin kiinnostus soundtrackeja kohtaan on suurempaa mitä se oli aikoinaan, vaikka toki sitä aina on ollut. Kirjastoluokituksessa 78.355.
On siihen myös varmasti kaupallinen syy miksi isot yhtiöt ostaa vanhojen pierujen back-katalogeja. Niistä tienaa enemmän kuin uudesta musasta.
Oon tässä aika lailla Pesosen kanssa samoilla linjoilla. Onko kehitys hyvä vai huono, sitä en osaa sanoa, mutta aika ilmeinen se kuitenkin on.
Mielenkiintoinen musa on pikkumerkeillä.

Taustalla tässä on populaarimusiikin "megatrendejä", jollainen 1930- ja 40-luvuilla painotti sovittajan osuutta musiikin kokonaisuudessa, ja esityksessä tietynlaista säihkettä, glamouria. Paras oli viihdeorkesterin tai -yhtyeen johtaja jolla oli hienoimmat parrasvaloissa jytkyvät sovitukset ja näyttävimmät solistit.
 
Sitten sodan jälkeen tuli laulu ja laulun arvostus, joka on myös laulelman arvostamista. Euroviisuissakin sääntöjen mukaan etsitään parasta laulua, ei esiintyjää tai sovitusta. Amerikasta lähti folkliike käyntiin samaan aikaan, 40-luvun lopulla. Elviksen esitykset ennen vuotta 1959 olivat koruttomia, mutta vetoavia; lauluja.
 
Lennon ja McCartney halusivat olla ennen kaikkea laulunkirjoittajia, aikana joka arvosti sellaisia. He sitten päätyivät olemaan paljon muutakin, mutta Beatlesin hitsausjäljet näkyvät paljastaen laulunkirjoittajakaksikon eroavuuden muista asianosaisista. Ja se syy jonka perusteella heitä alettiin laajemmin arvostaa olivat juuri laulut: "He ajattelevat melodiaa ja sointuja samaan aikaan" kirjoitti William Mann.
 
2000-luvulle tultaessa ja merkillisellä tavalla viimeistään New Yorkin WTC-iskujen jälkeen tarjonta muuttui pinnallisuudeksi jossa musiikki on enää osa jotain laajempaa kaupallista kokonaisuutta: se mitä myytiin olivat elämäntaparatkaisut joihin jonkinlainen auditiivinen matto oli sitten suunniteltu. Tuo on nykyisin "musiikkia" ja sillä ei edes myynnillisesti ole itsenäistä asemaa, eli pyritään myymään elämäntapoja ja brändikokonaisuuksia.
 
Tuo on aavemaisen hyvin synkronissa laulun aikakauden nuorison alakulttuurien kanssa: teddyjen, modien ja skinheadien kuviot olivat juuri tuota, elämäntavalle uskollisuutta mihin liittyvät tietyt kulutuskohteet myös musiikissa. Tarpeetonta kai sanoa että heidän musiikkinsa oli parempaa. Omalaatuinen yhteensattuma on että Lontoon ensimmäiset teddyt noteerattiin vuonna 1949, hyvin samaan aikaan kuin folkliike alkoi Amerikassa.

Gary Enfield: Musiikki on nykyisellään alisteinen muille viestinnän formaateille. Rammsteinkin tekee minielokuvia musiikilleen, niitä on tullu varmaan ainakin 3 viimeisen vuoden sisällä. Se musiikki minielokuvissa on sinänsä sitä samaa Rammsteinia mitä se on ollu 2000-luvun alusta alkaen. Tuli tuosta viimeisimmästä Adieu -videosta mieleen.
Käsittääkseni muutenkin kiinnostus soundtrackeja kohtaan on suurempaa mitä se oli aikoinaan, vaikka toki sitä aina on ollut. Kirjastoluokituksessa 78.355.
On siihen myös varmasti kaupallinen syy miksi isot yhtiöt ostaa vanhojen pierujen back-katalogeja. Niistä tienaa enemmän kuin uudesta musasta.
Oon tässä aika lailla Pesosen kanssa samoilla linjoilla. Onko kehitys hyvä vai huono, sitä en osaa sanoa, mutta aika ilmeinen se kuitenkin on.
Mielenkiintoinen musa on pikkumerkeillä.
 
Kaltaiseni "rockmusafanaatiikon" kannalta kehitys on mielestäni erittäin huono. Tuntuu vähän surulliselta, että populaarimusiikki ei nykymuodossaan enää ole nuorison hyvänä peilinä erityisesti tunnemaailman kasvussa aikuiseksi. Mutta tokihan voi olla, että kun kaikki ikäiseni musafanit ovat siirtyneet tuonpuoleiseen, kukaan ei enää kaipaa populaarimusaa siinä muodossa, kun se kukoisti erityisesti 50-70 -luvuilla.
 
Tokihan mainitsemani musanjakso on tällä hetkellä juurikin lukuisina uusintajulkaisuna voimissaan ja jopa osaa nuorisostakin se edelleen puhuttelee.

Mortte: Kaltaiseni "rockmusafanaatiikon" kannalta kehitys on mielestäni erittäin huono. Tuntuu vähän surulliselta, että populaarimusiikki ei nykymuodossaan enää ole nuorison hyvänä peilinä erityisesti tunnemaailman kasvussa aikuiseksi. Mutta tokihan voi olla, että kun kaikki ikäiseni musafanit ovat siirtyneet tuonpuoleiseen, kukaan ei enää kaipaa populaarimusaa siinä muodossa, kun se kukoisti erityisesti 50-70 -luvuilla.
 
Tokihan mainitsemani musanjakso on tällä hetkellä juurikin lukuisina uusintajulkaisuna voimissaan ja jopa osaa nuorisostakin se edelleen puhuttelee.
 
Niinku Pesonen tuossa yllä mainitsee nuo megatrendit, niin on vaikeaa arvioida mihin tämä johtaa, mitä tulee seuraavaksi ja mikä musiikin funktio siinä on. Globaalia alakulttuuristumista toki on, mutta sekin on kai aika pirstaleista. Musiikki taitaa saada siinäkin enemmän aktiivisuuden tukijan roolin. Se ei ole keskiössä, koska video ja muut kommunikaatiomuodot ovat kanavana kun diggarit on eri puolilta maailmaa. En tiedä, joten olen taipuvainen vaan tarkkailemaan. Tuskin musiikin tekeminen itsessään häviää, mutta miten se pääsee esiin on sitten oma juttunsa.
 
E: ja miten sen löytää ja kuinka pienillä resursseilla sitä tuotetaan.

Kyllähän edelleen esim. Gettomasa tekee hyvin hilloa omaehtoisesti tekemällään musiikilla. Huhut musiikkibisneksen kuolemasta ovat liioiteltuja.

Gary Enfield: Tuskin musiikin tekeminen itsessään häviää, mutta miten se pääsee esiin on sitten oma juttunsa.
 
E: ja miten sen löytää ja kuinka pienillä resursseilla sitä tuotetaan.
 
Tää on mun mielestä aikalailla se keskeinen ongelma nykymeiningissä. Kun ennen isoissakin levy-yhtiössä oli musafaneja, se varmasti, että mielenkiintoista musiikkia levisi ympäri maailmaa ja se sai näkyvyyttä. Nyt sellainen helposti jää melko pienien piirien jutuksi. Tokihan vastaavaa on olluki ennenki vaihtoehtokuvioissa, mutta tuntuu, että nykyisten tuhansien pirstaleisten genrejen musamaailmassa todella vaikeata löytyy mielenkiintoisia juttuja. Eikä ne tunnu enää ainakaan nuorisoa samalla lailla ees kiinnostavan kuin aiemmin.

Bullitt: Kyllähän edelleen esim. Gettomasa tekee hyvin hilloa omaehtoisesti tekemällään musiikilla. Huhut musiikkibisneksen kuolemasta ovat liioiteltuja.
 
Suoraan sanoen epäilen että Gettomasa on valtiollinen projekti eli siinä on suoraa ja epäsuoraa veronmaksajien osuutta aika paljon.

velipesonen: Suoraan sanoen epäilen että Gettomasa on valtiollinen projekti eli siinä on suoraa ja epäsuoraa veronmaksajien osuutta aika paljon.
 
Noh ja nyt sitten taas :D
 
Mulle satasella samaa mitä sinä vedät!

velipesonen: Suoraan sanoen epäilen että Gettomasa on valtiollinen projekti eli siinä on suoraa ja epäsuoraa veronmaksajien osuutta aika paljon.
 
Kuka tää tämmönen Gettomasa on ja mistä hänet pitäis tuntea?

Edelleen selvää asiaa, plussaa satelee VP:lle täältä.

velipesonen: Taustalla tässä on populaarimusiikin "megatrendejä".
 
Komp.
 
Lisään soppaan vielä, että musiikin emotionaalisen vaikuttavuuden / "liikuttavuuden" alasajo käy käsikynkkää musiikin muun dehumanisoinnin ja itseisarvon poistamisen kanssa. Akkarit, modulaatiot ja yli viiden pennin lyriikat pois, autotune tilalle, jne.

Eihän mikään estä tekemästä poppia perinteisellä (Beatles) tavalla ja ilman autotunea. Mutta jos kaikki jaetaan ilmaiseksi suoratoistopalveluiden kautta niin ei musan tason nosto auta bisnesmielessä vaikka sitä joku haluaisi kuunnellakin.
 
Osaako joku avata Gettomasan ansaintalogiikkaa, en täysin ymmärrä sitä. Onko hän niin ahkera esiintyjä, että hilloa pursuu sisään ovista ja ikkunoista? Ja jos on, niin millä systeemillä taloudellisesti kannattava keikkailu onnistuu nykyaikana?

Jucciz: Kuka tää tämmönen Gettomasa on ja mistä hänet pitäis tuntea?
 
Mulle oli nimi tuttu ja oli tietty käsitys hänestä. Kurkkasin nyt kuitenkin yhtä biisiä tuubista ja ihan sitä samaa nykysoopaahan hän on kuin esim. Pyhimys yms, kuten siis etukäteen ajattelinkin. Mutta toki saa tykätä, ei hänestä tykkääminen minulta ole pois. Mutta eipä hän mielestäni erityisen omaehtoiselta saatikka omaleimaiselta vaikuttanut, en ihmettele, jos tolla hyvin tähän aikaan istuvalla meiningillä irtoaa rahaakin. Minua suoraan sanoen ei yhtään kiinnosta, miten, mutta käsittääkseni keekit ja JVG:t kans tienaa. Ja ei lienee se Pyhimyskään köyhä jätkä.
 
Täytyy vielä tähän keskusteluun sanoa, että mulle henk. koht on ihan sama, vaikka kukaan ei enää ikinä julkaisisi mitään minun mielestä mielenkiintoista. Mää oon löytäny niin paljo vanhaa hienoa musiikkia, ettei mulla nytkään ole aikaa kuunnella sitä niin paljon kun haluaisin. Ei siis enää ole mitään suurempaa tarvetta löytää mitään uutta, mutta toki aina mielenkiinnolla kuuntelen, kun joskus harvoin löydän. Lähinnä olen surullinen siitä, ettei nykynuoriso voi elää vastaavaa aikaa, mitä itse elin. Mutta ehkä se ei sureta nykynuorisoa. Lienee siis kaikki nämä vaan vanhan pierun jorinoita.

Kefiiri:niin millä systeemillä taloudellisesti kannattava keikkailu onnistuu nykyaikana?
 
USB tikku
 
ei virhettä

Mortte: Täytyy vielä tähän keskusteluun sanoa, että mulle henk. koht on ihan sama, vaikka kukaan ei enää ikinä julkaisisi mitään minun mielestä mielenkiintoista. Mää oon löytäny niin paljo vanhaa hienoa musiikkia, ettei mulla nytkään ole aikaa kuunnella sitä niin paljon kun haluaisin. Ei siis enää ole mitään suurempaa tarvetta löytää mitään uutta, mutta toki aina mielenkiinnolla kuuntelen, kun joskus harvoin löydän. Lähinnä olen surullinen siitä, ettei nykynuoriso voi elää vastaavaa aikaa, mitä itse elin. Mutta ehkä se ei sureta nykynuorisoa. Lienee siis kaikki nämä vaan vanhan pierun jorinoita.
 
Sama juttu ollut jo 80-luvulta asti. Mutta se harmittaa, että näkemisen arvoiset livebändit alkaa olla harvassa.

Jucciz: Kuka tää tämmönen Gettomasa on ja mistä hänet pitäis tuntea?
 
Hesarissa oli artikkeli tuosta tietämättömyyshommasta. Ja Gettomasasta.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009201202.html

phiit: USB tikku
 
ei virhettä
 
Tämmöistä epäilinkin :)
Ei kai Gettomasan yleisö osaa muuta kaivatakaan. Eikä vissiin pidäkään kaivata: ratkaisu on tätä päivää.

Gettomasa edustaa genreä, jossa musiikki ny useimmiten on muutenkin alisteinen, riittää että on joku groove joka tukee sitä lyriikkaa, joka on homman pointti. Vaikka olihan se varmaan hienompaa kun oli vielä joku skrätsäämässä.