Yleistä keskustelua musiikista ›

LL: Hendrixillä ja Morrisonilla 99.99% musajutusta on ollut perus ähkintään oman juttunsa eteen. Välillä on juotu kuppi kahvia, syöty voileipä, käyty paskalla ja taas palattu työstämään. Sitten on tullut muutama hetki, jotka ovat jääneet historiaan.

Taivahan tosi varmaan. Voisi arvella, että sitä tarkkuuttua ja yhteispeliä, mitä keikan läpivieminen kitaristilta vaatii, ei sitä hirveässä pöllyssä tehdä. Morrisonin estradijutut ovat oma lukunsa.

baron: Joskus nuoruudessa tuli tehtyä keikkoja kännissä ja ne tuntui helvetin hyviltä mutta sitten joku typerä keksi äänittää niitä ja sitten ne jälkikäteen kuunneltuina kuulosti ihan peeltä.
Mutta sitten mä keksin että niitä pitää kuunnellakin kännissä!
 
Eli tyhmää kuvitella että kännissä muka soittaisi hyvin!
 
Hyvin pieni määrä alkoholia saattaa toimia apuna kun veri lähtee kiertämään ja sormet vetristyy. Alkoholihan on urheilussakin määritelty dopingiksi koska siitä on oikeasti etua monessa lajissa. Mutta tää ei tietenkään liity tohon känniasiaan. Kännissä ei pelaa ainakaan motoriikka, fiilishommat sit on taas tapauskohtasia. Myöskin se kaljan tahi kahden etu on niin olematon, ettei sen takia maksa vaivaa (pun intented) juoda.
 
Mutta siis kirjoitukseesi liittyen, uskon että tuossa on se oleellinen hauskasti kiteytettynä. Tuotokset monesti kuulostaa hyvältä siinä tajunnantilassa, jossa ne on tehnyt. Kannattaa myös olla tietoinen siitä, että usein tajunnantilan muutos tuntuu heräämiseltä todellisuuteen, eli kun päihtyneenä on sellanen fiilis, että nyt tietää millasta musiikin tulee olla, niin se ei tietenkään ole sen absoluuttisempi totuus kuin selväpäinenkään kokemus, joka sekin on vain yksi versio itsestä. Varsinkin psykedeeleissä tää tuntuis olevan vahva ilmiö (voi toki olla myös tottumiskysymys, suht vähäiset on mun kokemukset).
 
Meikä tekee kyllä paljonkin biisejä päissäni, mutta tunnustan, että se on hyvin pitkälti tekosyy juoda. Pakko välillä muistuttaa itseään siitä, että ihminen on mestari rationalisoimaan päihteiden käyttöä. Vähän sellasta tulella leikkimistähän tuo on.
 
Ja terveempiäkin konsteja on muuttaa aivojen kemiaa tilapäisesti. Kuuntelee työn alla olevan jutun tunnin urheilemisen jälkeen, niin takuulla kuulostaa erilaiselta. Ja soittaakin eri tavalla. Tätä harrastan alati.

Katselin eilen The Doors Live at PBS Critique 1969 "show:n.
 
Himassa Doorsia katsellessa ja kuunnellessa päädyin ajatukseen, että tuo kaikki ei ole voinut syntyä ilman helvetimoista työmäärää. Vaikka Jimbo on turvoksissa kuin muumi, hänen laulu on tarkkaan funtsittua ja entäpä lyriikat, huh.
 
Lopuksi menin kellariin aika pihalla soittelemaan uusia biisin raakileita: ihan täyttä paskaa.
Energiat olivat jääneet aiemmin illalla "pajari"-jameihin. Siellä hommat tuntuivat sujuvan =)
 
Jos jotenkin kiteyttäisin, niin energinen on hyvä luova tila. Viina ja huumeet antavat joskus energiaa. Kyllä mun viisari osoittaa selvään päin.

Musaa tuntuu syntyvän parhaiten, kun on tietty keskittyminen ja flow päällä. Semmonen mielentila, ettei päässä liiku mitään muuta kuin se mitä on juuri tekemässä. Voi olla, että joillekin joilla pyörii päässä paljon asioita, ovat päihteet keino päästä siihen tilaan ja keskittymiseen.
Siinä tietysti tulee sitten miinuspuolet mukaan, kun ehdollistaa itsensä siihen että ainoa tapa päästä musantekofiilikseen on vetää kalloa sekaisin.
Toisinaan päihteily voipi toimia apuvälineenä, mutta kyllä hommien on hyvä olla hallussa ihan selvänä.

KTR: Musaa tuntuu syntyvän parhaiten, kun on tietty keskittyminen ja flow päällä. Semmonen mielentila, ettei päässä liiku mitään muuta kuin se mitä on juuri tekemässä. Voi olla, että joillekin joilla pyörii päässä paljon asioita, ovat päihteet keino päästä siihen tilaan ja keskittymiseen.
Siinä tietysti tulee sitten miinuspuolet mukaan, kun ehdollistaa itsensä siihen että ainoa tapa päästä musantekofiilikseen on vetää kalloa sekaisin.
Toisinaan päihteily voipi toimia apuvälineenä, mutta kyllä hommien on hyvä olla hallussa ihan selvänä.
 
Tämä. Hyvä kirjoitus.

hallu: Mitä on "pajarit"?
 
Ganjah, baby.

Pieni känni auttaa usein sanoituksia tehdessä. Kyse on varmaankin siitä ettei tuubassa mieti liikaa mitä sanoo/kirjoittaa. Monille alkoholi toimii myös ramppikuumelääkkeenä lavalle noustessa mutta se nyt ei olekaan pidemmän päälle kovin fiksu tapa.

KTR: Musaa tuntuu syntyvän parhaiten, kun on tietty keskittyminen ja flow päällä. Semmonen mielentila, ettei päässä liiku mitään muuta kuin se mitä on juuri tekemässä. Voi olla, että joillekin joilla pyörii päässä paljon asioita, ovat päihteet keino päästä siihen tilaan ja keskittymiseen.
Siinä tietysti tulee sitten miinuspuolet mukaan, kun ehdollistaa itsensä siihen että ainoa tapa päästä musantekofiilikseen on vetää kalloa sekaisin.
Toisinaan päihteily voipi toimia apuvälineenä, mutta kyllä hommien on hyvä olla hallussa ihan selvänä.
 
Voi myös olla, että luovat ihmiset ovat usein aikamoisia herkkiksiä ja jollain tapaa alttiimpia päihteille. Kotonaan töitä tekevä tekstinikkari kaiken lisäksi pystyy juomaan työnsäkin äärellä, joten työ tavallaan mahdollistaa ryyppäämisen.

Biiseistä mitä oon ollu tekemässä niin osa on keksitty kännissä ja osa ei. Jälkimmäisenä mainittuja vissiin enemmän.
 
Tai monien kipaleiden kanssa ollut niin että dokaillessa keksinyt et tässä olis nyt tämän tyyppinen juttu mitä pitäis tehdä ja sitten darrassa tahikka selvinpäin ollessa sitten kirjoittelee speksien pohjalta sanoitukset talteen ja miettii että jos vaikka tolleen huutais sihen mikkiin ja voiskohan se musapuoli mennä vaikka jotenkin niinku tälleen.
 
No tuo Tattarisuo Horror 1929 on semmoinen et tuli siinä kaljaa kitatessa ahaa-elämys et sanat menee näin ja musat menee noin. Sitte Tuskan 2010 aikana yks ilta kun olin jatkoklubilla dokaamassa niin kävi soimaan päässä jokin juttu ja 4 vuotta myöhemmin sitten ruvennut arpomaan et meniköhän se juttu tälleen vai tolleen vai mitenkä.
 
Nyt ei oo hiluja tokaamiseen ihan niin paljon kuin ennen niin pitäis keksiä että mitenköhän sitä taas silleen niinku selvinpäin saisi jotain juttuja aikaiseksi.

Tuon Tuskassa 2010 keksityn jutskan kanssa alan olla sitä mieltä että vois kokeilla josko 4 päivän ryöppääminen kaksin käsin auttaisi muistamaan miten sen piti mennä. Viimeistään liskodisko-vaiheessa luulisi palautuvan hehe...

Mitä olen elämänkertoja lukenut, niin moni rokkistara juo tai käyttää huumeita pääsääntöisesti kestääkseen kiertue-elämän paineet. Moni luova ihminen on myös herkkä ja saattaa juoda sen takia. Eli juominen tulee vasta suosion myötä, ei toisinpäin. Alkoholistit ovat sitten asia erikseen, ne juo aina.

Harvemmin kai klassikkoja syntyy kuitenkaan niin, että selvinpäin ei osaa mitään ja sitten viiden tuopin jälkeen osaa oikeasti soittaa ja laulaa kuin virtuoosi ja piisien tekokin sujuu kuin Bob Dylanilta ikään.
 
Eli humala ei tee lauluntekijästä lahjakasta tai korvaa raakaa työtä. Juicenkin tapauksessa hän oli alunperin jo lahjakas ja oli jo ennen ekaa bändiäänkin kirjoittanut ainaki sata lauluntekstiä ja hallitsi tekniikan jne. Viidestoista yö on voitu kirjoittaa kännissä, koska siinä vaiheessa Juicella oli jo kova rutiini piisien teossa. Mutta eikös se ole kirjoitettu kahden viikon putken jälkeen, eli krapulassa?
 
Ite en oo alkoholin tai huumeiden apua tarvinnut piisinteossa. Siinä on aina se vaara, että se "otanpa pari kaljaa kun pitää tehdä piisi" kääntyykin " olenpa tekevinäni piisin niin saan juoda"-tekosyyksi. Sitäpaitsi esim. tekstien tekeminen suomeksi on sen verran vaikeaa puuhaa, että ei sitä humalassa tehdä.
 
Itsekritiikkiä ja estoja alkoholi poistaa, mutta senkin voi opetella tekemään selvinpäin. Tekee pokkana vaan niin kuraa kuin pystyy. Usein siellä seassa on ihan hyviäkin juttuja.

Moni tässä keskustelussa tuntuu olettavan, että luovuuden ja päihteiden yhteys pitäisi ilmetä siten, että luovuus lisääntyy nimenomaan päihtyneenä. Mutta kaipa se päihteen aivojen toimintaa muuttava vaikutus voisi olla pidempikestoisempikin kuin se päihtyneisyyden tila.

JyrinäKatti:
Harvemmin kai klassikkoja syntyy kuitenkaan niin, että selvinpäin ei osaa mitään ja sitten viiden tuopin jälkeen osaa oikeasti soittaa ja laulaa kuin virtuoosi ja piisien tekokin sujuu kuin Bob Dylanilta ikään.
 
Eli humala ei tee lauluntekijästä lahjakasta tai korvaa raakaa työtä.
 
Ite en oo alkoholin tai huumeiden apua tarvinnut piisinteossa. Siinä on aina se vaara, että se "otanpa pari kaljaa kun pitää tehdä piisi" kääntyykin " olenpa tekevinäni piisin niin saan juoda"-tekosyyksi. Sitäpaitsi esim. tekstien tekeminen suomeksi on sen verran vaikeaa puuhaa, että ei sitä humalassa tehdä.
 
Plussaa. Pohja ja perusasiat täytyy olla kunnossa ennen efektien lisäämistä.

Jos ihmisellä ei ole luovuutta ja tietämystä selvinpäin, niin ei se tuoppi/leikkikään siinä liikoja auta. Mutta jos on luovuuteen taipumusta ja ymmärtää musasta jotakin, niin eri aineet voivat vapauttaa ajattelua tietyllä tavalla ja johtaa hyvään lopputulokseen. Luovuus ei synny kuitenkaan päihteen takia, vaan päihde pikemminkin vapauttaa luovuuden kahleistaan. Onhan iso osa jengistä vapautuneempaa parin tuopin jälkeen kuin ilman.
 
Itselläni soitto ainakin rentoutuu ja tulee positiivisella tavalla vapautuneempi olo tekemiseen parin oluen jälkeen. Jälkeen päinkin tarkasteltuna ollut positiivisen puolella vaikutukset. Miettii vaikka jengiä.
 
Sit tietty jos ottaa kahden sijaan kakstoista tuoppia, niin lopputulos on katastrofi. Silloin on tankattu yli.
 
E: Tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat selvinpäin avoimia ja niin edelleen, mutta vaikenevat pienemmänkin alkoholimäärän myötä. Että ei sekään ole kaikkiin toimiva systeemi, vaikka moniin kylläkin.

Itsellä tulee usein sellainen kummallinen hetki että selvin päin ja kolmen kaljan jälkeen olen sosiaalinen. 4:n ja 7:n kaljan välissä sulkeudun kun ikään kuin häpeän sitä että alan tulemaan humalaan. 8:n kaljan kohdalla mä oon jo sen verran hyvässä vaudissa että häpeäminen unohtuu ja olen sietämättömän sosiaalinen.
 
Luovuuden kanssa ei alkoholilla ole omalla kohdalla tekemistä muuta kuin sen että luova pystyy olemaan ainoastaan herkässä tilassa ja hillitön dokaaminen aiheuttaa hillittömän krapulan joka on herkkä tila. Mutta mulla herkkän tilan saavuttaminen onnistuu ihan vain silläkin että makailee hetken yksinään ja funtsii syntyjä syviä.

Yhden viinilasillisen jälkeen menee kitara telineeseen ja luomistyö loppuu siihen. Punaviinin napostelu vie voiton. Eli ei auta ainakaan meikäläistä.

Näyttäkää mulle se tyyppi, joka sevoittaa pään ihan vaan koska luova työ sitä vaatii. Totuus lienee lähempänä tätä
http://youtube.com/watch?v=I7Mhfeh9orY

Sattui netistä silmään hauska sitaatti säveltäjä Einar Englundilta, joka muisteli käyntiään Sibeliuksen luona nuorena miehenä. Sibbekin välillä tunnetusti kallisteli kuppia mielellään...
 
"--- Hyvin ystävällisesti hän sanoi, että 'nooh, Englundko se siinä'. Menimme perimmäiseen huoneeseen, ja hän tarjosi sikarin. Siitä alkoi puolitoista tuntia kestänyt keskustelu. Minä kysyin kaikenlaisia idioottimaisia kysymyksiä, jotka häntä kovasti hymyilyttivät. Kuten, että pitääkö säveltäjän juoda paljon, että auttaako se. Hän vastasi, että ei hän humalassa ole säveltänyt. Tsaarin aikaan hän ystävineen tosin pui nyrkkiä taskussa ja nosteli maljoja tulevalle vapaudelle Kämpissä. Että se oli hänen mukaansa kapinaa."

sellisti: Sattui netistä silmään hauska sitaatti säveltäjä Einar Englundilta, joka muisteli käyntiään Sibeliuksen luona nuorena miehenä. Sibbekin välillä tunnetusti kallisteli kuppia mielellään...
 
"--- Hyvin ystävällisesti hän sanoi, että 'nooh, Englundko se siinä'. Menimme perimmäiseen huoneeseen, ja hän tarjosi sikarin. Siitä alkoi puolitoista tuntia kestänyt keskustelu. Minä kysyin kaikenlaisia idioottimaisia kysymyksiä, jotka häntä kovasti hymyilyttivät. Kuten, että pitääkö säveltäjän juoda paljon, että auttaako se. Hän vastasi, että ei hän humalassa ole säveltänyt. Tsaarin aikaan hän ystävineen tosin pui nyrkkiä taskussa ja nosteli maljoja tulevalle vapaudelle Kämpissä. Että se oli hänen mukaansa kapinaa."
 
Sibeliushan tykkäsi viskistä ja joskus meni suorastaan juopotteluksi Helsingin Kämpissä. Sellaisen kuvan saa, kun lukee sibelius.fi -sivustoa, joka on kuin elämänkerta, jossa myös viitataan useasti Sibeliuksen omiin kirjeisiin. Mutta niin kuin tuossa lainauksessa tulee esille ei Sibelius säveltänyt juodessaan sen enempää. Enemmänkin viskilasi oli vakauttamassa vanhenevan miehen essentiaalista vapisevaa kättä, jotta nuotittaminen onnistui.
 
Itse kyllä jätän riffittelyt suosiolla selville päiville. Tulisi kyllä niin väsynyttä ettei mitään rajaa. Jamittelu yms. ihan mukavaa juodessa, mutta muutoin ei kiitos.

Voihan se olla niinkin että etyyli ja muut aineet toimii vaan katalysaattorina ja et ne ei niinku auta jos ei ole niitä "lähtöaineita" mitä katalysoida lopputuotteiksi.
 
Silleen toisaalta taas tuon yhden jutskan kanssa on silleen että ei oikein jaksa muistaa että miten sen yhden jutun taas tarkalleen ottaen pitikään mennä...jotenkin tolleen kyllä mut ei ihan menny nappiin kummiskaan... ja kävi mielessä sellainen teoria että jos toisintaa mahd tarkasti olosuhteet missä kuuli päänsä sisältä jänniä ääniä niin ehkä ne äänetkin sitte palautuis siks aikaa et saa ne talteen.
 
Ehkä pikkuisen riskialtis projekti et saa nähdä ton kanssa.