maelstorm: Varsinaisesti aiheeseen ei liity, mutta kuka muu on nähnyt dokumenttielokuvan Heckler? Ihan mielenkiintoinen ja tuli tässä tämän päivän naputtelujen lomassa vahvasti mieleeni.
http://www.imdb.com/title/tt0903849/
Punainen lanka tässä oli siis se, että Jamie Kennedy sai elokuvastaan murskakritiikit eikä kestänyt sitä, ja lähti sitten tekemään vastineeksi kriitikoilleen dokumenttielokuvaa.
Dokumenttielokuva paisui yksipuolisen näkökulman rajoittamaksi tutkimukseksi kriitikoista ja ns.hecklereistä(hecklerillä tarkoitetaan henkilöä, joka esim. stand up-esityksen aikana huutaa esiintyjän vitseihin takaisin yleensä alatyylisiä vastineita, tai esimerkiksi elämöi vastaavalla tavalla musiikkiesityksen välispiikkien aikana)
Dokumentissa käydään usean eri luovan haaran artisteja läpi haastatellen, ja heidän kokemuksiaan ja aatteitaan hecklereistä ja kriitikoista läpikäyden.
Lopulta dokumentin esitys on täysin yksipuolinen hyökkäys näitä ihmisiä kohtaan ja jonkinlainen kollektiivinen esitys loukatun taiteilijasielun kriitikko/heckler-ahdingosta. Sellaisenaan varsin mielenkiintoinen kyllä. Hm, mielenkiintoista. Tuon voisi katsoa jossain vaiheessa. Tästä keskustelusta tuli myös mieleen tämä: http://www.youtube.com/watch?v=uz2jbCJXkpA joskin se nyt enemmän koskee enemmän näitä internetin trolleja kuin virallisia kriitikoita. Tosin siinä vaiheessa mikäli kritiikkiä ei voi erottaa nettibäshäyksestä saa kriitikko vilkaista peiliin. "Tajusin, että katsotte minua kuitenkin vaikka tässä nyt rehellisesti sanonkin, että se en ollut minä." -Mia |
Olen maelstormin kanssa kyllä samoilla linjoilla siitä, että tietynlainen provokaatio ja törky kuuluu oleellisena osana siihen rock-journalismiin, jota itse haluan lukea.
Kuivalla analyysilla ja "rivien välistä paistavalla journalistisella asiantuntemuksella" on sitten oma paikkansa jossain aivan muualla. Legendoista, huhuista ja eksentrisistä persoonista rock-journalismi syntyy ja elää, eikä jonkun albumin teoreettisesta sointupohjatutkimuksesta.
Siinä tarvitaan kirjoittajia, joilla on sana hallussa, ja jotka tulevat toimeen näiden hankalienkin persoonien kanssa ja uskaltavat kysyä heiltä rohkeita kysymyksiä.
Kärjistäen, lähetetäänpä joku tällainen tieteellisen osaamisen perinpohjaisesti hallitseva kulttuuritoimittaja tekemään henkilöjuttua jostakin punk-bändistä, joka saattaa ilmestyä haastatteluun vaikkapa, herra paratkoon, kännissä. Siinäpä sitten keskustellaan analyyttisesti niistä musabisneksen mekanismeista ja kvinttisointujen nyansseista.
Pelin henki on kyllä muuten selvä: asiavirheitä ei teksteissä saisi olla ja taustaduuninsa pitäisi jokaisen kirjoittajan tehdä kunnolla. |
Tuomas
Bredius
zekeode