Yleistä keskustelua musiikista ›

Ala-aste oli itselläkin se perinteinen "20 kuolaturpaa veivaamassa tylsistyneesti ja huonosti 'Ostakaa makkaraa'", mutta ylä-asteella hieman muuttui tilanne. Kitaraa aloin soittamaan 6. luokan syksyllä, eli osasin jotain seiskalle tullessa. Oli se kyllä, kun likat kehuivat mua tosi hyväksi kun vetelin Nothin Else Mattersin alkunäppäilyä. Kasin bändivalinnainen toi taas helvetisti uusia juttuja, ja keikkakokemustakin on semmoset ~20 "keikkaa"(kaks tai kolme biisiä) jo kertynyt. Ens vuodelle valitsin Yleisen Musiikkitietouden, ja olen kyllä innoissani, kun ope on luvannut, että päästään kaikennäköstä musaa jostain afrojutuista psykerokkiin vetämään.

Soitettiin Dragons bändillä CCR:ää, Beatlesia ja Rautalanka Emma koulun vanhempainillassa joskus 1980...

Meillä istuttiin penkeissä ja laulettiin kirjasta.
 
Sama täällä. Joskus ala-asteen lopulla kuuntelin pikkubroidin(!) teknoändääns-kasettia. Olin "tosi" musikaalinen. Oikeastaan mulla ei ollut mitään muuta sanottavaa musiikista kuin että "se on jees" ennenkuin pyörin yhden kesän frendini kanssa jolla oli aika rockahtava isoveli. Vuosi oli ehkä jotain '94 mä luulen. Tän kaverin broidin cd-levyiltähän sitä tuli sitten kopsattua kasetille musiikkia orkestereilta kuten White Zombie, Faith No More, Ugly Kid Joe, Offpsring ja Sepultura. Sen jälkeen meni about 10 vuotta ennenkuin edes suostuin kuuntelemaan yhtään mitään muuta kuin rokkia. Sinällään aika suppeat kymmenen vuotta näin jälkeenpäin kun miettii.

Ala-asteella pikkupaikkakunnalla musiikki oli sitä että "laulettiin" kirjasta kun opettaja soitti harmoonilla. Sitten neljännen luokan puolivälissä vaihdoin koulua kaupunkiin ja siellähän oli nohevasti soitettu nokkahuilua(!) jo monta vuotta.
No enhän minä osannu siihen mitään puhaltaa. Musan numero ropisi alaspäin niin että kolisi. Onneksi olin juuri alkanu soittaa rumpuja ja kuuntelemaan rokkia, muuten varmaan vieläkin vihaisin musiikkia :)
 
Sitten viidennelle meille vaihtui opettaja joka oli hyvinkin musikaalinen ja luokkaan ilmeistyi rummut bassot ja kitarat. Sitten sitä hakattiin rumpua ja läpyteltiin bassoa ala-aste loppuun. Välitunneilla soitettiin aina metallikaa ja kannareita. Olihan se hauskaa joo.
 
93 pääsin ala-asteelta.

Tuli muuten tällainen kysymys mieleen, että muistaako kukaan oliko teillä tapana laulaessanne koko luokan kanssa vaihtaa originelleja sanoja uusiksi? Yleensä pissa-kakka-linjalta, eli siis 'härskit' sanoitukset oli vuosisadan vitsejä. Muistan vieläkin jotain niistä, esimerkiksi se "If a god was one of us" tuo mieleen aina pari hauskaa muistoa... Aika huomionhakuistahan se oli, mutta mielenkiintoista ois tietää onko muilla samankaltaisia kokemuksia :D
 
Ei nyt koko luokan kanssa, yleensä muutama tyyppi siinä mukana ja laulettiin sitten vähän omaperäisemmillä sanoituksilla, yllättävän hyvin nuo kuitenkin osuivat niihin biiseihin.
 
Ala-asteella (1999-2005) en kovin musikaalinen henkilö ollut, en edes kuunnellut sillon mitään, saati sitten soittanut. Nyt vasta tätä ketjua lukiessa huomasin että meillähän oli yllättävän hyvät mahdollisuudet musiikkiin ala-asteella, välkillä pääsi musaluokkaan soittelemaan mutta eihän sillon räkänokkana siitä tullut mitään. (tuleeko muka nytkään?) Opettaja oli 1-3 lukille joku tylsä pianoo soittava nainen, laulettiin vaan joka ainut tunti niitä lastenlauluja. 4-6. luokille sitten vaihtui sellainen ihan bändissä soittava mies joka koitti kannustaa (varsin hyvällä menestykselläkin) meitä musikaalisiksi. Nokkahuiluista ei pahoja muistoja jäänyt, ällötti vain vähän ne varmaan tuhannen ihmisen käyttämät huilut jotka haisivat sisältä kokikselle. Ja joskus ala-asteen lopuilla (2005) oli sitten joskus tunneilla ihan biisejä niin, että "kuka haluaa soittaa bassoa?" "Kuka haluaa soittaa rumpuja?" Menin miksaajaksi keikalle joka pidettiin koko koululle. Mitään ei tarvinnut muistaa paitsi että älä koske mihinkään paitsi päävolaan, ja siihenkin vain jos rupeaa kiertämään. Hyvin se meni.
 
Ylä-asteen alussa rupesin kuuntelemaan musiikkia (Nightwishiä pääasiassa) joka pikkuhiljaa siirtyi raskaampaan. Seiskan musiikintunnit olivat ihan mukavaa vaihtelua lukuaineille. Soitettiin kitaraakin, jotain perussointuja. Ja kaveri loisti kun mikäkin stara kun soitti smoke on the waterin. Samainen kaveri kysyi minua mukaan musaliikkeeseen katsomaan kitaroiden hintoja, kaverin ala-asteen kitarainnostus alkoi palaamaan. Suostuin mukaan tyyliin "juuh, eipä ole muutakaan tekemistä", ja liikkeessä sitten innostuin itsekin katsomaan hintoja. Parin viikon päästä sitten soitin sen smoke on the waterin kotona uutuuttaan kiiltävällä skeballa.
 
Samaisen kaverin kanssa perustetaan/perustettiin tässä bändi näin lukion alkuun.