Yleistä keskustelua musiikista ›

First of all, Tarja Turunen ei mun mielestä ole mikään erityisen nätti.
 
What's your point, eihän rockenrollissa pidäkään olla "erityisen nätti"? Persoonallisuus on se mikä ratkaisee, jos siis ulkonäöstä ruvetaan puhumaan. Vaikka sillä on kyllä aika tosi vähän tekemistä uskottavuuden kanssa.
 
PS. On Tarja ihan nätti.

Valitettavasti vaikka taistelen hetkittäin omassa elämässäni kauneusihanteita vastaan, niin siihen samaan paskaan sorrun kuitenkin kun kaikki muutkin ulkonäöstään epävarmat ihmiset(naiset). Tuntuu että jos olisi nyt sen 10-15 kiloa laihempi ja lihaksikkaampi kuin mitä nyt on niin lavalla oleminen olisi helpompaa, olisi itsevarmempi ja kehtaisi ehkä jopa katsoa yleisöä päin... Aika surullista, mutta totta. Kyllä mielestäni ulkonäkö on merkittävä osa asiaa sekä miehillä että naisilla. En tarkoita nyt että naismuusikoiden pitäisi näyttää Jessica Simpsonilta tms. mutta ei nyt ihan Justiinaltakaan. Toisaalta itseni lopullisesti pussiin puhuakseni, ei se mistään kiloista loppupeleissä riipu. Enemmänkin siitä että oli sitten minkä näköinen tahansa, niin on täysillä sitä mitä on ja varma itsestään, se mitä itse en todellakaan koe olevani, kun pitäisi olla ne Madonna lihakset ja muutenkin jonkun triatlonistin vartalo... ää...

Oletteko muuten nähneet siitä kuvan ilman meikkiä?
 
Tarkoitatko ilman "bändimeikkiä" vai tavallista arkimeikkiä? Kyllä se ainakin koulussa oli oikein nätti tavallisessa meikissä. Kuinka montaa naista nyt ylipäätäänkään pääsee näkemään missään ilman minkäänlaista meikkiä?

Tarkoitatko ilman "bändimeikkiä" vai tavallista arkimeikkiä? Kyllä se ainakin koulussa oli oikein nätti tavallisessa meikissä. Kuinka montaa naista nyt ylipäätäänkään pääsee näkemään missään ilman minkäänlaista meikkiä?
 
En ole aivan varma, mutta ainakin ilman "bändimeikkiä". Oli aivan eri näköinen. Vaan mikäpä minä olen ketään arvostelemaan, eikä toisaalta TT:n meikkaus niin hirvittävästi kyllä kiinnosta. Tuli vaan mieleen.
 
Kyllä mut ainakin on mahdollista nähdä ihan ilman meikkiä.

kaikki muutkin ulkonäöstään epävarmat ihmiset(naiset). Tuntuu että jos olisi nyt sen 10-15 kiloa
Rock on! Asenne on se, mikä merkitsee!

Niin se vaan on että ulkonäöllä on paljon tekemistä levymyynnin kanssa. Artistia pitäisi aina kuunnella ensin, ennen kuin näkee musikin kasvot. Parempi tapa löytää hyvää musiikkia. Mutta todellisuudessa ulkonäkö on yksi suuri tekijä joka myy, joten se ei ole yhden tekevää miltä näyttää.

Loppujen lopuksi sellaisia ihmisiä jotka ovat kauniita ilman sisällä palavaa tulta ja vimmaa, on aika vähän, eivätkä ne yleensä ole edes kovin mielenkiintoisia.
 
Hienosti kiteytetty.

Huomattavasti mielenkiintoisempaa olisi keskustella naisrokkareiden uskottomuudesta.

Sleater Kinney on meikästä ainakin uskottavampi kuin moni miesbändi.

En ole aivan varma, mutta ainakin ilman "bändimeikkiä". Oli aivan eri näköinen.
 
Totta kai on erinäköinen, ei kai bändimeikin ole tarkoituskaan olla kovin arkinen. Mutta musta se on paljon nätimpi "arkimeikissä".
 
Kyllä mut ainakin on mahdollista nähdä ihan ilman meikkiä.
 
Pointsit siitä sulle. Tunnen naisia, jotka eivät voi viedä roskapussia ulos ilman meikkiä.

Mutta miten se sitten on naisrokkareiden osalta. Pitääkö meidän olla kauniita ja rohkeita ja vielä vetää perkeleen hyvin. Vai saadaanko uskottavuutta pelkällä osaamisella, vaikka muutama hassu liikakilo onkin painamassa ja ulkonäkö ei ihan vastaa Tarja Turusta. ?
 
Mä ainaki kiinnitän huomiota siihen onko olemus luonnollinen. Teennäisyys paistaa helposti läpi.
 
Aitous ja luonnollisuus ja se "oma" juttu ja tyyli, ne on tärkeimpiä minusta.
 
Ei ole pahitteeksi olla kaunis, mutta ei se oo pakollista, ja kauneus ei välttämättä edes toisaalta sovi naisrokkarille.
 
Emmä tiiä, hankala kysymys, ollaan kukin mitä ollaan:)

Totta kai on erinäköinen, ei kai bändimeikin ole tarkoituskaan olla kovin arkinen. Mutta musta se on paljon nätimpi "arkimeikissä".
 
Tarkoitin, että musta se oli nätimpi bändimeikissä :) No joo mutta eiköhän tämä asia ole ihan plusmiinusnolla ja ihan se ja sama.
 
Pointsit siitä sulle. Tunnen naisia, jotka eivät voi viedä roskapussia ulos ilman meikkiä.
 
Minä olen vain laiska.

Asenne ja energia ratkasee, nääs. Mutta kiroilu, syljeskely, viinanjuonti, kilo pakkelia naamassa ja kolme niittivyötä ja viisi kettinkiä lanteella roikkumassa ei oo asennetta eikä energiaa. Sen paremmin naisilla kuin meillä miehenpuolillakaan.
Nonih, siinähän se tulikin. Näyttää enemmänkin epäkypsältä tai wannabelta tollanen ylipukeutuminen. Asennetta on se että uskaltaa olla sitä mitä on ja se itsevarmuus tulee siitä että omien asioiden eteen on tehty työtä. Ei ne niittivyöt ja kajali tee kenestäkään rocktähteä, toisilla rocktähdillä vain on tapana pukeutua niihin..

What's your point, eihän rockenrollissa pidäkään olla "erityisen nätti"? Persoonallisuus on se mikä ratkaisee, jos siis ulkonäöstä ruvetaan puhumaan. Vaikka sillä on kyllä aika tosi vähän tekemistä uskottavuuden kanssa.
 
PS. On Tarja ihan nätti.
 
Mun pointti oli vastata siihen tartteeko näyttää Tarja Turuselta, niin kuin varmaan lainaamastani tekstistä ilmenee.
 
Vastaus on, ettei tarvi, eikä keltään muultakaan. Sekin pitäisi tulla esiin mun tekstistäni. Ainakin niin mä ajattelin sitä kirjoittaessani.

Lisäisin tähän vielä että tietyt naisrokkarit _vain hahmoina_ saavat arvostukseni.
Rivoja puhuva ja äijämäinen naisrokkari on kohdatessa nolo ja ärsyttävä, eikä sellaisen lähettyvillä kauaa viihdy.

Rivoja puhuva ja äijämäinen naisrokkari on kohdatessa nolo ja ärsyttävä, eikä sellaisen lähettyvillä kauaa viihdy.
 
Rivoja puhuvat ja "äijämäiset" miesrokkarit vasta rasittavia onkin. Yhtä lailla kuin ne androgyynit meikkihomot.

Ai mie luulin että täällä puhutaan naisrokkareiden uskottomuudesta, ois paljon kiintoisampi aihe. Ei siis mitn, jatkakaa...

Äijämäiset äijät ja meikkihomot.
Äijämäiset muijat ja kiltit tytöt.
 
Kaikki kaksi em. yhtälöä ovat rasittavia.
Kannattaa siis olla äijämäinen kiltti tyttö tai äijämäinen meikkihomo.

äijämäinen kiltti tyttö
 
My kinda gal!

Joo... No itse olen törmännyt tällaiseen ilmiöön keikoilla, äänityksissä yms. muissa muusikkopiireissä, että naisia tai naisrokkareita ei oteta vakavasti.
 
Siis esimerkiksi miksaajissa on uskomattomia ääliöitä. Kyllä se alkaa vituttamaan kun on neljä äijää bändissä ja minä ja sitten sounchekissä ei oikein kukaan huomioi tai antaa sellasia katseita, että "toi on varmaan jonkun tyttöystävä tai bändäri.
 
Yritä siinä nyt sitten jotain.
 
Tää nyt ei ole mitään feministipuhetta, älkää käsittäkö väärin, mutta kyllä sellanen aliarvioiminen ja ignooraaminen alkaa hieman vituttamaan. Ja siinä ehkä tulee sellanen fiilis, että "vittu mä näytän viel tolle paskiaiselle että mistä mut on tehty"
 
Mut sen ei pitäs mennä niin että joutuu rääkkäämään itsensä hengiltä että ihmiset luopuisi ennakkoluuloistaan ja oikeasti alkaisi arvostamaan sua laulajana ja muusikkona. Ja että sut otettaisiin vakavasti. Että sullekin kerrotaan asioista ja tunnet olevasi tasavertainen muiden bändin jäsenien kanssa.
 
Kauhea vuodatus, mutta tällaiseen mä olen toisinaan törmäillyt.
 
Hehe, (tää on kyl hauska juttu) eräällä keikalla, kun kävin hakemassa ilmasen bissen keikan jälkeen tiskiltä ja baarimikko kysy et "ooksä joku bändäri tai jotain?" Just oltiin oma setti vedetty... :D