Yleistä keskustelua musiikista ›

Pop Corn: Voi voi sentään taas. En minä ole mistään hyvästä tai huonosta mielikuvituksesta puhunut. Olen vain pyytänyt sinua kertomaan mistä sinä tiedät että toisella on vahvempi mielikuvitus kuin toisella, kuten väitit.
 
Tässäkö et puhu hyvästä ja huonosta mielikuvituksesta:
 
Pop Corn: Ja kuka määrittelee onko se ulostuleva "uloste", jos on ulos tullakseen, hyvän vai huonon, heikon vai vahvan, mielikuvituksen tuote?
 
Toinen piirtää paremmin kuin toinen. Toisella on vahvempi mielikuvitus. Ei tämä ole erikoinen asia ymmärtää.
 
Pop Corn: Nykyään voi kukin keskittyä kuuntelemaan vaan vaikka sitä rap musikkia, ja yhtenäismedioiden puutteen vuoksi altistuminen eri tyyleille on vähäisempää.
 
Pop Corn: Kuka v**tu on sanonut nykyään kuunnellaan vain räppiä?
 
Yritän vain puhua samaa kieltä kuin sinä. Puhuin rapista samassa merkityksessä kuin sinä.
 
Pop Corn: Nämä sun jutut leviävät kuin pullataikina muuttuen ja muuntuen matkan varrella, koska et pysty myöntämään omaa paskapuhettasi paskapuheeksi. Se sun alkuperäinen väitteesi:
 
"Ei se ole sattumaa että nykynuoret kuuntelee valtavasti enemmän erilaista ja eri aikakausien musaa verrattuna aikaisempaan saapumiserään. "
 
On täyttä skeidaa, enkä mä jaksa lähteä näihin sun alati muuttuviin kissa-hiiri leikkeihin enää mukaan.
 
Itseasiassa yritin vain puoltaa sinua, ettet hermostuisi, mutta näköjään hermostut silti :D "vaan" en tarkoittanut kirjaimellisesti. Halusin puoltaa sinua, jonka mielestä nykyään ei kuunnella niin paljon erilaista musiikkia kuin ennen?
Nykyään kuunnellaan valtavasti enemmän erilaista ja erityisesti eri aikakausien musaa verrattuna menneisyyteen. Miksi tuo nyt on niin hankalaa.

KaRa: Tässäkö et puhu hyvästä ja huonosta mielikuvituksesta:
 
Kui helvatassa sä voit noin selvän lauseen tuolleen ymmärtää?
 
Tuossahan nimenomaan sanoin ettei hyvää ja huonoa mielikuvitusta voi toinen määrittää.
 
Toinen piirtää paremmin kuin toinen. Toisella on vahvempi mielikuvitus. Ei tämä ole erikoinen asia ymmärtää.
 
Ja Vi**t ole.
 
Koita nyt ymmärtää että mielikuvitus ja konkretia ovat eri asioita.
 
Yritän vain puhua samaa kieltä kuin sinä. Puhuin rapista samassa merkityksessä kuin sinä.
 
En minä ole puhunut räpistä missään arvomääräisessä merkityksessä tässä ketjussa. Ainoastaan olen todennut että räp on hyvin suosittua musiikka nykyisen nuorison keskuudessa.
 
Itseasiassa yritin vain puoltaa sinua, ettet hermostuisi, mutta näköjään hermostut silti :D "vaan" en tarkoittanut kirjaimellisesti. Halusin puoltaa sinua, jonka mielestä nykyään ei kuunnella niin paljon erilaista musiikkia kuin ennen?
Nykyään kuunnellaan valtavasti enemmän erilaista ja erityisesti eri aikakausien musaa verrattuna menneisyyteen. Miksi tuo nyt on niin hankalaa.
 
Vaan ei nykynuoriso - kuten väitit.
 
Älä ny enää vaivaa tätä yli äyräiden paisuvaa pullataikinaasi.

Pop Corn: Kui helvatassa sä voit noin selvän lauseen tuolleen ymmärtää?
 
Tuossahan nimenomaan sanoin ettei hyvää ja huonoa mielikuvitusta voi toinen määrittää.
 
Niin juuri sanoitkin, eli puhuit hyvästä ja huonosta mielikuvituksesta ikäänkuin minä olisin ikinä puhunut sellaisesta. Sä olet ainoa kuka siitä puhuu.
 

 
Pop Corn: Ja Vi**t ole.
 
Koita nyt ymmärtää että mielikuvitus ja konkretia ovat eri asioita.
 
Ymmärrän. Konkretia tulee harjaantumisen myötä, mutta mekaniikka ei auta ilman vahvaa mielikuvitusta ja inspiroituneisuutta.
 

 
Pop Corn: En minä ole puhunut räpistä missään arvomääräisessä merkityksessä tässä ketjussa. Ainoastaan olen todennut että räp on hyvin suosittua musiikka nykyisen nuorison keskuudessa.

 
En tiedä mitä tarkoitat arvomääräisellä merkityksellä. Eikä liene väliäkään.
 

 
Pop Corn: Vaan ei nykynuoriso - kuten väitit.
 
No me ollaan eri mieltä. Oliko muuta?
 
Pop Corn: Älä ny enää vaivaa tätä yli äyräiden paisuvaa pullataikinaasi.
 
Älä sinä ponnista niin kauheesti, ei sieltä tule tyttöä eikä poikaa... (peräpukamia korkeintaan).

Pop Corn:
Filosofia on humpuukitiedettä, jolla ei ole mitään konkreettista maailmaa parantavaa meille tarjota, toki aina silloin tällöin, hieman viihteellistä arvoa, kuten esim. klassisella ja rap musiikilla.
 
Höpöti. Filosofia best ^__^

KaRa: Niin juuri sanoitkin, eli puhuit hyvästä ja huonosta mielikuvituksesta ikäänkuin minä olisin ikinä puhunut sellaisesta. Sä olet ainoa kuka siitä puhuu.
 
Ja pullataikina sen kun paisuu ja paisuu. Näin sanoit:
 
"Ei voida sanoa toisen ihmisen mielikuvituksen olevan parempaa kuin toisen, mutta voidaan sanoa että toisen mielikuvitus on vahvempaa kuin toisen. Niillä on vissi ero."
 
Millä perusteella sä arvotat toisen mielikuvitusta? Mä en sitä tee.
 
Joo, adjektiivit sulla vaihtuvat välillä heikko-vahva, huono-hyvä, mutta kerro nyt kuinka sä sen teet, millä mandaatilla sä pääset toisen ihmisen mielikuvitukseen sisään?
 
Ymmärrän. Konkretia tulee harjaantumisen myötä, mutta mekaniikka ei auta ilman vahvaa mielikuvitusta ja inspiroituneisuutta.
 
No ei.
 
Vaan mielikuvitus ei vaadi inkarnaatiota.
 
Älä paisuta pullataikinaa.
 
En tiedä mitä tarkoitat arvomääräisellä merkityksellä. Eikä liene väliäkään.
 
Faktat ovat sellaisia, ne vain ovat, huolimatta niihin mahdollisesti liitetyistä merkityksistä ja arvoista.
 
"Ulkon sataa" on arvostuksista vapaa lause. "Potuttaa kun ulkona sataa" ei ole.
 
No me ollaan eri mieltä. Oliko muuta?
 
Ei ole kyse mielipideasiasta.
 
Älä sinä ponnista niin kauheesti, ei sieltä tule tyttöä eikä poikaa... (peräpukamia korkeintaan).
 
Luuletko että keskustelisin kanssasi jos en jollakin pervolla tapaa nauttisi siitä?

Epämuusikko: Höpöti. Filosofia best ^__^
 
Rienaamisesta seuraa 7 vuoden epäonni tekniikan kanssa.

Pop Corn: Ja pullataikina sen kun paisuu ja paisuu. Näin sanoit:
 
"Ei voida sanoa toisen ihmisen mielikuvituksen olevan parempaa kuin toisen, mutta voidaan sanoa että toisen mielikuvitus on vahvempaa kuin toisen. Niillä on vissi ero."
 
Millä perusteella sä arvotat toisen mielikuvitusta? Mä en sitä tee.
 
Googlaa "strong imagination".
 
Pop Corn: Joo, adjektiivit sulla vaihtuvat välillä heikko-vahva, huono-hyvä, mutta kerro nyt kuinka sä sen teet, millä mandaatilla sä pääset toisen ihmisen mielikuvitukseen sisään?
 
Juuri edellisessä itsekin lainasit tekstiäni missä selvästi erottelen ne toisistaan. Huono-hyvä on siksi huono tapa kuvata mielikuvitusta, koska mielikuvitus on itseilmaisun lähde. Se on meitä itseämme... kukapa tuomitsisi taiteen-nimissä ihmistä sen perusteella mikä sitä puhuttelee ja mistä se on vaikuttunut. Eikö?
Joten kun puhutaan vahvasta mielikuvituksesta niin puhutaan, että mitä ikinä se kuvitus päässä onkaan, se on vahvaa... saturoitunutta, voimakasta.
Mitä saturoituneempaa se on, sitä enemmän tuntee painetta tuoda se myös esille tavalla tai toisella.
"If they took away my paints Id use pastels. If they took away my pastels Id use crayons. If they took away my crayons Id use pencils. If they stripped me naked and threw me in prison Id spit on my finger and paint on the walls." - Pablo Picasso
 

 
Pop Corn: No ei.
 
Vaan mielikuvitus ei vaadi inkarnaatiota.
 
Älä paisuta pullataikinaa.

 
Tämä on viimeinen. Jos ajattelet lukemasi olevan pullataikinaa, koet sen niin, joten en tuhlaa aikaani sen kummemmin sitten.
 
Kun puhuin aiemmin siitä, että luovan ihmisen eräs määritelmä on, että tämä tietää paikkansa universumissa. Eli luova ihminen ymmärtää suhteensa maailmaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että ymmärtää että oma elämä on lyhyt. Ajan kokeminen on vain prosessointia vaikka itse prosessi on jo olemassa ajattomana essenssinä.
Mielikuvitus on maailman kaunein asia, koska se on ainoa todellinen asia. Se mistä kaikki ideat kumpuaa, ei ole sun päästä, vaan jostain kauempaa jonne meillä ei ole suoraa yhteyttä. Tästä syystä musiikki ja muut taiteilut koskettavat... koskettaa riippuen siitä kuinka voimakas tuo työ on, eli kuinka voimakas se mielikuvitus on mistä se on lähtenyt... kuinka selkeästi on saatu esille se maailma, jonne meillä ei ole suoraa yhteyttä.
Joten sikäli veikeä viittaus tuohon inkarnaatioon.
Pullataikinoistas en tiedä.
 
Pop Corn:
Faktat ovat sellaisia, ne vain ovat, huolimatta niihin mahdollisesti liitetyistä merkityksistä ja arvoista.
 
"Ulkon sataa" on arvostuksista vapaa lause. "Potuttaa kun ulkona sataa" ei ole.

 
Mielipiteet ovat mielipiteitä, mutta nyt ei puhuta siitä.
Ei ihminen tiedä mitä artistien päässä liikkuu kun ne tekevät töitään. Ei se tarkoita sitä etteikö toisilla olisi vahvempi mielikuvitus. Kysy masentuneelta ihmiseltä mitä sen päässä liikkuu.. ei taida olla kovin inspiroitunut.

KaRa: Googlaa "strong imagination".
 
Juuri edellisessä itsekin lainasit tekstiäni missä selvästi erottelen ne toisistaan. Huono-hyvä on siksi huono tapa kuvata mielikuvitusta, koska mielikuvitus on itseilmaisun lähde. Se on meitä itseämme... kukapa tuomitsisi taiteen-nimissä ihmistä sen perusteella mikä sitä puhuttelee ja mistä se on vaikuttunut. Eikö?
Joten kun puhutaan vahvasta mielikuvituksesta niin puhutaan, että mitä ikinä se kuvitus päässä onkaan, se on vahvaa... saturoitunutta, voimakasta.
Mitä saturoituneempaa se on, sitä enemmän tuntee painetta tuoda se myös esille tavalla tai toisella.
"If they took away my paints Id use pastels. If they took away my pastels Id use crayons. If they took away my crayons Id use pencils. If they stripped me naked and threw me in prison Id spit on my finger and paint on the walls." - Pablo Picasso
 
Tämä on viimeinen. Jos ajattelet lukemasi olevan pullataikinaa, koet sen niin, joten en tuhlaa aikaani sen kummemmin sitten.
 
Kun puhuin aiemmin siitä, että luovan ihmisen eräs määritelmä on, että tämä tietää paikkansa universumissa. Eli luova ihminen ymmärtää suhteensa maailmaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että ymmärtää että oma elämä on lyhyt. Ajan kokeminen on vain prosessointia vaikka itse prosessi on jo olemassa ajattomana essenssinä.
Mielikuvitus on maailman kaunein asia, koska se on ainoa todellinen asia. Se mistä kaikki ideat kumpuaa, ei ole sun päästä, vaan jostain kauempaa jonne meillä ei ole suoraa yhteyttä. Tästä syystä musiikki ja muut taiteilut koskettavat... koskettaa riippuen siitä kuinka voimakas tuo työ on, eli kuinka voimakas se mielikuvitus on mistä se on lähtenyt... kuinka selkeästi on saatu esille se maailma, jonne meillä ei ole suoraa yhteyttä.
Joten sikäli veikeä viittaus tuohon inkarnaatioon.
Pullataikinoistas en tiedä.
 
Mielipiteet ovat mielipiteitä, mutta nyt ei puhuta siitä.
Ei ihminen tiedä mitä artistien päässä liikkuu kun ne tekevät töitään. Ei se tarkoita sitä etteikö toisilla olisi vahvempi mielikuvitus.
 

 
Wow, this Dough aint gonna fit in my Oven, lemme tell ya that much. :D
 

 
Kysy masentuneelta ihmiseltä mitä sen päässä liikkuu.. ei taida olla kovin inspiroitunut.
 
Toki olen itsekin masennuksen läpi käynyt. Ja ongelma oli nimenomaan siinä että päässä liikkui asiat valonnopeudella. Mikäli olisin kaikki mielikuvitukseni liikkeet paperille kirjoittanut, ihmiset olisivat kyselleet jotta who the f*ck is J. R. R. Tolkien?
 
Mut joo, eiköhän tää nyt ollut tällä erää taas tässä. :-)

Pop Corn: Mut joo, eiköhän tää nyt ollut tällä erää taas tässä. :-)
 
To be continued.

KaRa: To be continued.
 
En pidättäisi hengitystä, mutta musta on kuitenkin kivaa lopettaa aina korkeaan nuottiin.

Pop Corn: Rienaamisesta seuraa 7 vuoden epäonni tekniikan kanssa.
 
Moni fysiikan laki on syntynyt pohdiskelemalla ilmiötä filosofisesti ennen ensimmäisenkään uuden kaavojen kirjoittamista.

Pop Corn: Tätä mä vähän pelkäsinkin.
 
Neron tuotteista nauttiessamme sukellamme ulos puutteen ahtaasta ilmapiiristä.

Tieteellisen hypoteesin olemassaolon oikeutus on sen mahdollisessa totuudessa ja täytyy olla jotakin jolla hypoteesien pätevyyttä voidaan tutkia kuten loogisen empirismin formuloima riittämättömäksi osoittautuneen verifioitavuuspostulaatin saama väljempi muoto koeteltavuuden periaate, jonka mukaan lause on mielikäs jos sillä on verifioituvia, so. todeksi tai epätodeksi osoitettavia seuraamuksia, kun sen sijaan kaikkein predeterminoiduimmassa ja tieteellistetyimmässäkin sävellysteoriassa ja -tekniikassa, sarjallisuus, joka yrittää olla loogista ja toitottaa logiikkaansa olemassaolonsa oikeutuksen orgaanisella todisteella, luovan päätöksenteon hallitsevana elementtinä on sen taiteellisen todistusvoima kuitenkin vain lopulta taiteilijan luovan mielikuvituksen määrässä ja siinä objektivoidussa ja sublimoidussa tunteessa, jota tämä on kyennyt siihen valamaan, joka on jossain määrin kätketty, alitajuinen ja toteennäyttämätön, eikä esteettistä laatua olvien kysymysten totuudesta voidakaan näin ollen puhua samassa mielessä kuin teorian niiden osien jotka suoranaisemmin liittyvät välittömiin aistikokemuksiin, jota ovat loogisen empirismin ainoat tosiasiat vieroksuen periaatteita joissa niihin vedotaan vain epäsuorasti, vaikkakin olennaisilta osiltaan luonnontiteellisen tiedon teoriana se ei voinut olla ottamatta huomioon sen ulkopuolelle jääneitä tieteellisen teorianmuodostuksen tärkeitä osia, että spekulatiivinen aines trieteellisissä teorioissa teoriaa koossa pitävänä ytimenä heijastellen käsitystämme teorianmodostuksesta, joka on välittömistä aistikokemuksista riippumaton tai vain erittäin pitkien kiertoteiden kautta niihin palautuva aines on tieteellisissä teorioissa hyuomattavasti suurempi kuin loogisen empirismi edustajat alkujaan ajattelivat. Voimme kyllä edelleenkin lähtien eräistä yleisistä käsityksistä tehdä kysymyksiä kokemukselle ja kokemus vastaa välittömien aistihavaintojen kielellä niin tai ei mutta nämä vastaukset eivät rakenna teoriaa vaan voivat vain puhua en puolesta tai sitä vastaan. Lähteenä mm. Eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomus

Eihän elämysperäinen havaitseminen olekaan mitattavissa tai havaittavissa. Se on vastaanottajan asia. Eikä kanta suhteessa johonkin taideteokseen tarvitse olla lukkoonlyöty tai myönteinen, sillä kuunteluolosuhteet,-intensiteetti,-motiivit, kuuntelijan älykkyys, tietokyky, havaintokyky, miellekyky ja henkinen kypsyys sekä musiikilinen vastaanottavaisuus muuttuvat ja vaihtelevat alituisesti ajan myötä eikä kuuntelijan viretila ole aina ideaalinen, vaikkei tämä aikakaan ole mitään absoluuttisesti objektiivisesti olemassaolevaa vaan havaintokykymme tapa kuten tajunta välittömästi annettu ja aistimin havaitsevalla on objekteja.



Kun tieteen pääasiallinen tehtävä on tutkia ja selittää haettuja ja harvinaisia ilmiöitä lähtien niiden syistä ja johtaa syiden vaikutus luonnonlaeista, pyrkii olioiden metafyysistä olemusta ja tahdon, so. sydämen liikkeitä representoidessaan, heijastellessaan, ilmaistessaan ja ilmentäessään, kaunotaide, kuten musiikki ja muut ihnimillisen hengen aikaansaamat teoreettiset saavutukset millä alalla hyvänsä, erityistieteitä lukuunottamatta, ilmiön ulkopuolelle ilmentyvään, jona tunnemme tahdon, eli olioin sinänsä, joka on absoluuttisesti selittämätön, luonnovastainen, yksityisten toimintojen vapaus, radikaalina eroavaisuutena ilmiön ja olion sinänsä välillä, sisäisestä välttämättömyydestä ja tahdon palveluksesta läpikotaisin erottautuneen olioiden objektiivisesta käsityskyvystä luovan älyllisen voimansa ja energiansa itsetiedottomasti ammentavan taiteellisen luomistyön alkaessa siitä pisteestä, johon tieteellinen tutkimustyö päättyy viimeksi mainitun astumatta askeltakaan metafysiikkaan, josta yksin kumpuaa taiteiden syvin ja sisin olemus ja merkitys kiihdyttäessään älyn mukaisesti tahdonliikkeiden vastineita puhtaan mielteen alueelle heijastuneina, josta tahto on pois pelistä tiedoitsevan ollessa ideoiden käsittämisen edellytyksenä kauttaaltaan tiedoitsemisen puhdas subjekti fysikaalisen järjestyksen pohjalla olevan olioin sinänsä järjestyksen tajuamiseksi, joka muodostaa aitojen teosten todellisen ja selittämättömän ytimen.

Kaikki muut ihmistuotteet tarkoittavatkin tieteellisten teorioiden käytännön sovelluksina vain olemassaolon helpottamista tai säilyttämistä. Vain taideteokset ovat olemassa tarkoituksetta oman itsensä vuoksi. Sen tähden niitä voikin pitää olemassaolon puhtaana kukkana tai tuloksena, joista sydämemme nauttiessa sukellamme ulos puutteen ahtaasta ilmapiiristä metafyysisten totuuksien raikkaaseen ja mieltä puhdistavaan ilmaan, saadessaan kuulijansa unohtamaan oman tilansa kurjuuden ollessaan tahdon ja sen hädän alainen, joka eksistentiaalifilosofian eksistenssin selvästi tajuttuaan käsittää tieteellisten teorioiden ja matemaattisen näpertelyn kykenemättömyyden ratkaista sielullisia pulmatilanteita tai elämäntuskaa, johon taide on parasta lääkettä.

Loogisen empirismin omaksuman kannan mukaan vain substanssiton muoto esittää tieteellisissä teorioissa sen mitä tiedetään kaiken muun ollessa yhtä tilapäistä kuin muste jolla tieteellinen esitys kirjoitetaan paperille, oliot kun ovat a priori määriteltävissä mikäli ne kuuluvat yksin mielteeseen, pelkkään ilmiöön apriorisissa tieteissä logiikssa, aritmetiikassa, foronomiassa jne. ratkaisut ovat täysin selviä älymme puhtaina muotoina jolla ei ole empiiristä sisällystä, joka on aposteriorinen tahto, olio sinänsä, jossa on matefysiikan tähtäyspiste ja taiteiden syvin ja ainoa merkitys.

Tiede on kylläkin monin tavoin vahvistanut usko luonnonlakien pysyvyyteen eivätkä ne edellytä hypoteettisina mitään olemassaolevaa.

megatherium:
 
...tai vain erittäin pitkien kiertoteiden kautta...
 
Juuri näin.

megatherium: Tieteellisen hypoteesin olemassaolon oikeutus...
 
Lähes 200 sanaa ilman pistettä. Ah tätä ilmaisun selkeyttä...

Pinewood: Lähes 200 sanaa ilman pistettä. Ah tätä ilmaisun selkeyttä...
 
Kaksi vaihtoehtoa. Joko Thomas Bernhard on jälleensyntynyt tai sitten tekoäly on paljon pidemmällä kuin tiedetään, ja kyseessä on botti.

Mozartin musiikki subliimeimmillaan on niin yliaistillista ja tavoittamattoman tuntuista että jos sen sisälle pääsee siihen valettujen objektivoitujen emootioiden ottaessa kuulijan tajunnan ja kehon joka solua myöten kokonaan ja ehdoitta valtaansa niin että tämä tuntee tulleensa vedotuksi tunteisiinsa mitä syvimmällä tavalla tahtomisen ja minuuden kadotessa tajunnasta kun kuulija nostetaan pois tavanomaisesta minästään ei hän lopulta kuule enää laisinkaan musiikkia ja säveliä kuuloaistimuksen ollessa tajunnasta tahtona niinikään pois tungettu vaan on valtaisan tunnehehkun vallassa nivustaipeiden valtimoiden kiivaasti jyskyttävässä hurmiossa hikikarpaloiden valuessa pitkin sängyllä lepäävän kylmän kehon rintamusta.
 
Tämä johtuu siitä että musiikki transformoituu vastaanottajan tajunnassa takaisin siksi psykofyysiseksi tilaksi jonka säveltäjä koki teostaan luodessaan luomisaktin aikana ja joka on vain sävelin sanottava asia. Minusta musiikki joka liikkuu vapaasti affektien koko asteikolla ei voi olla tylsää ilmaistessaan auringon kaltaisella neron älyllä maailman olemuksen.

Haluisin nähdä megan teorioita huume-ketjussa. Mene sinne runoilemaan siitä aiheesta.

KaRa: Haluisin nähdä megan teorioita huume-ketjussa. Mene sinne runoilemaan siitä aiheesta.
 
Ei ole itsellä omakohtaisia kokemuksia huumeista mutta musiikista on.

Eikös tätä Descartes'ia pidetä mieluummin rationalistina kuin idealistina?