Yleistä keskustelua musiikista ›

Anonymous-jazz: Luovuus ja teknisten termien koulutus on kaksi aivan eri asiaa.
 
Ei estä opettelemasta molempia.

Täällä on monikin lausahtanut, että luovuutta ei voi opettaa; että sitä joko on tai ei ole eikä se ainakaan kouluun menemällä kasva. Muttei se nyt ihan näinkään mustavalkoisesti ole. Se on totta, että toisilla on potentiaalia luovaan toimintaan omasta takaa enemmän kuin toisilla, mutta kaikki eivät ilman pientä apua löydä välttämättä sitä omaa hedelmällisintä luovuuden muotoaan. Monenkin kohdalla se luovuus puhkeaa kukkaan vasta kun joku kokeneempi on osannut sanoa oikeita asioita ja avata mielen ovia oikeaan suuntaan ja saanut näin aikaan positiivisen ahaa-elämyksen. Se voi tapahtua esim. mielikuvien avulla, perehdyttämällä opiskelijaa syvällisemmin kulttuuriin ja musiikkiin ylipäätään tai mitä tahansa kenenkin kohdalla. Eikä se ole yhtään vähempiarvoista kuin se että joku kotona ihan itsekseen hiffailee hienoja juttuja.

sellisti: Täällä on monikin lausahtanut, että luovuutta ei voi opettaa; että sitä joko on tai ei ole eikä se ainakaan kouluun menemällä kasva. Muttei se nyt ihan näinkään mustavalkoisesti ole. ... Eikä se ole yhtään vähempiarvoista kuin se että joku kotona ihan itsekseen hiffailee hienoja juttuja.
 
Maailma ei ole mustavalkoinen, vaan siel on kaikki värit ja harmaan sävyt mukana.
 
Luovuus vaan on semmoinen asia, et semmoista varsinaisesti ei voi opettaa, oppia sitä kyl voi.
 
Mut jos sitä on, ni yhtä hankala on kuvitella, et sitä voisi koulutuksella kitkeä pois. Edesmennyt setäni tapasi sanoa, et liika opiskelu tappaa terveen maalaisjärjen ja se täytyy sanoa, et siinä hän oli ihan oikeassa. Liian moni kattoo päivän säätilan netistä, eikä ikkunasta.

En ole juurikaan opiskellut teoriaa enkä väitä osaavan soittaa mitään kovin omaperäistä.
 
Oma vähäinen lusikkani silti soppaan:
 
Teoria ei kerro miten pitää soittaa, se kertoo miten on tapana soittaa.
 
Mielestäni tämä lause kiteyttää aika lailla oleellisen. Parempaan en pysty.

Jos soittaa nuotteja vaikka kitaralla sen mukaan, mikä kuulostaa hyvältä, soitto on parempaa kuin opistomuusikolla, mutta tommoiseen tarvitaan sitä lahjakkuutta hieman enemmän.

Suihkubad: Jos soittaa nuotteja vaikka kitaralla sen mukaan, mikä kuulostaa hyvältä, soitto on parempaa kuin opistomuusikolla, mutta tommoiseen tarvitaan sitä lahjakkuutta hieman enemmän.
 
En tiedä tarkoititko tätä, mutta tuosta lauseesta huokuu läpi sellainen ajatus, että opistoissa opiskelleet muusikot vetää vaan niin kuin jossain kirjassa sanotaan, eikä käytä korviaan ja vedä sitä mikä kuulostaa hyvälle.

Suihkubad: Jos soittaa rumpuja sen mukaan, mikä kuulostaa hyvältä, tulee pakostakin ennemmin tai myöhemmin "keksineeksi" normibiitin. Kirjasta kattomalla tai runputunneilla sen toki vois hoksata aiemminkin. soitto on parempaa kuin opistomuusikolla, mutta tommoiseen tarvitaan sitä lahjakkuutta hieman enemmän.
Aina vaan, jos se lahjakkuus on niin huonoa laatua, et se mystisesti oppiessa katoaa, ni kuipal sitä on alunperin?

Suihkubad: Jos soittaa nuotteja vaikka kitaralla sen mukaan, mikä kuulostaa hyvältä, soitto on parempaa kuin opistomuusikolla, mutta tommoiseen tarvitaan sitä lahjakkuutta hieman enemmän.
 
Et voi olla vittu tosissasi? Taidat olla trolli tai ainakin vähintään aivovammainen puberteettiamis. En voi muuta kuin nauraa sun läpälle.

jonir: Teoria ei kerro miten pitää soittaa, se kertoo miten on tapana soittaa.
 
Vähän outo lausahdus. En oikein tiedä mitä tarkoitat teorialla tässä yhteydessä, joten en taida ymmärtää sinua.

BassoSisko: Vähän outo lausahdus. En oikein tiedä mitä tarkoitat teorialla tässä yhteydessä, joten en taida ymmärtää sinua.
 
Mä luulen että sillä tarkoitetaan sitä, että eihän teoria ole missään tyhjiössä tai kammiossa miettimällä tuotettua tauhkaa. Se on lukemattomien soittajasukupolvien yrityksen ja erehdyksen tuloksena käytännössä testattua metodia.

jonir: En ole juurikaan opiskellut teoriaa enkä väitä osaavan soittaa mitään kovin omaperäistä.
 
Oma vähäinen lusikkani silti soppaan:
 
Teoria ei kerro miten pitää soittaa, se kertoo miten on tapana soittaa.
 
Mielestäni tämä lause kiteyttää aika lailla oleellisen. Parempaan en pysty.
 
Mitähän sä nyt sillä teorialla oikein tarkoitat..? Ei soittamaan opetella musiikinteoriaa opiskelemalla. Soittamaan opetellaan harjoittelemalla sitä soittamista ihan helvetisti, eikä siinä ole suurta merkitystä sillä miten paljon musiikinteoriaa tuntee. Sen sijaan aika paljonkin voi olla merkitystä hyvällä opettajalla. Ellei sulla sitten ole joku sellainen ajatus että kaikki mitä soitonopettaja soittotunnilla suustaan päästää on jotain mystistä "teoriaa", joka on sitten jotenkin ristiriidassa sen soittamaan oppimisen tai oppilaan luontaisen luovuuden kanssa. Musiikinopiskelu ei tosiaankaan ole pelkkää musiikinteorian opiskelua.
 
Suihkubad: Jos soittaa nuotteja vaikka kitaralla sen mukaan, mikä kuulostaa hyvältä, soitto on parempaa kuin opistomuusikolla, mutta tommoiseen tarvitaan sitä lahjakkuutta hieman enemmän.
 
Ehkä parasta mutua tässä ketjussa. Siellä opistossahan tosiaan opetellaan soittamaan niitä nuotteja nimenomaan niin, että ei kuulosta hyvältä.

Tuskin tappaa luovuutta mutta huono/itselle sopimaton koulutus saattaa tappaa motivaation. Varmaan osalla täälläkin kirjoittavalla käsitys "virallisesta" musiikinopetuksesta perustuu lähinnä peruskoulun opetukseen? Näin ainakin itselläni perustui vuosikymmenet, kärsin suoranaista musiikinopettajafobiaa peruskoulun kauhukokemusten jälkeen.
 
En tosin tiedä millaista tämän päivän musiikinopetus on, tilanne lienee ainakin joiltain osin parantunut 80-luvun alkuvuosista, mutta minulle sattui aikoinaan vanhempi, totaalisesti työhönsä leipiintynyt, puolihullu ja oppilaita syvästi vihaava opettaja joka teki musiikintunneista vastenmielistä pakkopullaa, herkälle lapselle jopa traumaattisen ja pelottavan kokemuksen tympääntyneellä käninällään, vittuilullaan ja haukkumisellaan sekä satunnaisilla raivokohtauksillaan. Vuosikausia esimerkiksi solmisaatio tai vaikkapa nokkahuilun ääni herätti ainoastaan negatiivisia ajatuksia ja suoranaista inhoa.
 
Eli ehkä monen negatiivinen suhtautuminen teorian opiskeluun juontaa huonoista kokemuksista peruskoulun tasapäistävästä, kaavoihin kangistavasta ja "pakkosyöttömäisestä" opetuksesta?

Murgo: Tuskin tappaa luovuutta mutta huono/itselle sopimaton koulutus saattaa tappaa motivaation. Varmaan osalla täälläkin kirjoittavalla käsitys "virallisesta" musiikinopetuksesta perustuu lähinnä peruskoulun opetukseen? Näin ainakin itselläni perustui vuosikymmenet, kärsin suoranaista musiikinopettajafobiaa peruskoulun kauhukokemusten jälkeen.
 
Minulla se taas perustuu tiukkaan ja hyvin auktoritääriseen viulunopettajaan, peruskoulussa osui kohdalle mukavat maikat. Että miten kullakin.

sellisti: Mitähän sä nyt sillä teorialla oikein tarkoitat..? Ei soittamaan opetella musiikinteoriaa opiskelemalla. Soittamaan opetellaan harjoittelemalla sitä soittamista ihan helvetisti, eikä siinä ole suurta merkitystä sillä miten paljon musiikinteoriaa tuntee.
 
Ainut mitä tähän lisäisin on että teorian tuntemus vain nopeuttaa sitä oppimista, ei se muuta tee.

Teijo K.: Mä luulen että sillä tarkoitetaan sitä, että eihän teoria ole missään tyhjiössä tai kammiossa miettimällä tuotettua tauhkaa. Se on lukemattomien soittajasukupolvien yrityksen ja erehdyksen tuloksena käytännössä testattua metodia.
 
Näin mäkin tämän ymmärsin. Jos opettelet soittoa vain "itseäsi varten", tavallaan omassa tyhjiössäsi, muista muusikoista irrallaan, ei ei teoreettisesta osaamisesta ole välttämättä hyötyä.
 
"teoria on joukko toisiinsa sidoksissa olevia
käsitteitä, määritelmiä ja ehdotuksia, jotka
tarjoavat systemaattisen näkökulman johonkin
ilmiöön määrittelemällä siihen vaikuttavien
tekijöiden keskinäiset suhteet tavoitteenaan
ilmiön selittäminen (Kerlinger 1979)"
 
Jos siis omia musiikillisia näkemyksiä ei ole tarkoitus jakaa muiden kanssa tai ottaa muilta oppia, pärjää ihan hyvin ilman teoreettista osaamistakin. Harva kuitenkaan haluaa ihan pelkästään omaehtoisesti ja itsekseen musiikkiaan harrastaa, joten jonkinlainen teoriatietämys on asioista keskusteltaessa tarpeen. Tälläkin sivustolla on usein nähty keskusteluja etenkin eri soitinten ja laitteiden soundimaailmasta: Koska keskustelijoilla ei ole yhteistä, sovittua käsitystä (ts. teoriaa) esim siitä, mikä on "pikkuroso" tai jou muu soundin määritelmä, näistä määritelmistä syntyy tappelua. Kun käytetään tiettyjä yhteisesti hyväksyttyjä käsitteitä, on keskustelu helpompaa...
 
Vähän meni jo kauas alkuperäisestä aiheesta, joten palataanpa: Ei koulutus tapa luovuutta. Koulutus antaa päinvastoin paremmat aseet oman luovuuden jäsentämiseen ja ymmärtämiseen. Vaarana koulutuksessa tosin on se, että siitä tulee liikaa "itsensä näköistä": Aina puhutaan siitä, miten peruskoulu pakottaa tiettyyn muottiin, mikäli oppilaalla ei ole rohkeutta/resursseja tätä muottia vastustaa ja "olla erilainen". Sama kai pätee musiikillisissa oppilaitoksissa. Vai? On helpompi seurata muita kuin luoda omaa. Jos sitä luovuutta on tarpeeksi, se ei mihinkään muusikosta häviä koulutuksenkaan myötä. Toisaalta taas on huomattava, että kotimuusikko, miten lahjakas hyvänsä, ei koskaan saata musiikkiaan muiden kuultavaksi ja arvioitavaksi(myös teoreettiselta kannalta) ei välttämättä tule koskaan suuren yleisön tietoisuuteen. Tai toki voi hyviä biisejä esim tehdä, mutta aika usein on biisintekijän jollain tavalla selvitettävä muille muusikoille, miten joku juttu soitetaan, tällöin edes joku teoriatuntemus on tarpeen (esim sointumerkinnät tai edes sointujen nimet) pidemmän päälle sellainen " eka etusormi kolmosväliintokaylimmällekielellejapikkusormivitosväliinsilleseuraavalle ja sit siitä siirto sillai, et...jne"- tyylin selvittäimen on raskasta... Mahdollista toki, mutta raskasta.
 
Hirvee määrä kakkaa, mutta vielä loppuun vertaus muihin tieteisiin: En keksi miltään muulta(kaan) tieteenalalta esimerkkiä siitä, että koulutettu olisi jollain tavalla lähtökohtaisesti kykenemätön siihen, mitä kouluttamaton osaa. Opetuksen ja koulutuksen, oli se mikä hyvänsä, tarkoituksena on nimenomaan opettaa opiskelijansa käyttämään mahdollisimman laajasti kaikkia tarjolla olevia välineitä jonkin asian aikaansaamiseksi. Yhtälailla on olemassa luovia ja epäluovia taloustieteiliöitä kuin opistomuusikkojakin.,,
 
Loppupäätelmä: Koulutus ei tapa luovuutta, mutta liika koulutus saattaa taivuttaa opiskelijansa vain seuraamaan orjallisesti esikuviaan, mikäli oma ajattelu ei aina ole etusijalla. Siis: "Ei opiskelua opiskelun, vaan luovuuden esiin tuomista varten".

Mistä se oikein tulee että koulutus muka tappaa luovuuden?
Noh, varmaan muka perseestä niinkuin me ihmisetkin.
 
Luova keksii tehdä asian toisin. Koulutus pakottaa malliin ja tapaan.
Hyvä opettaja opastaa ilman automuotittamista ja jättää enemmän tilaa luovuudelle.
Mut hei, kyllä muusikkouskin on asiaa: Moniko suutari keksii aivan uudentyyppisen kengän (kävelyn), tai taidemaalari uuden maailman ?
Haloo-opetuksena: Täytyykö "kirjailijan" muka tuntea koko kirjallisuus ja sen eri muodot ennenkuin voi/osaa kirjoittaa ?
 
Hinkkaa, hinkkaa, kyllä se kohta sujuu :-)
Hmm.. kuinka nopeasti ihminen laitostuu ja tekeekö se-se-seura kaltaisekseen ?

Edit: oli sen verran sekavaa paskaa kun luki toisen kerran, että yritänpä uudestaan kun olen hiukan vähemmän väsynyt.

Epämuusikko: Ei estä opettelemasta molempia.
 
Eipä niin mutta se tekninen huttu ei aina onnistu ilman kasvukipuja ja näin täällä päässä.

BubbleBob: Moniko suutari keksii aivan uudentyyppisen kengän (kävelyn), tai taidemaalari uuden maailman ?
 
No moniko muusikko sitten keksii oikeasti ihan uuden biisin? Ehkä just joku 1/12341417234:sta.

Sen verran vielä että mä olen "ihan itse" keksinyt ainakin pentatoniset asteikot, bluesasteikon, sointukäännökset yms ihan perusjutut.
 
Jos olisin opiskellut hiukan enemmän, olisi opettaja voinut nuokin minulle opettaa. Nyt keksin pyörän uudestaan oikein kunnolla. Tiedä sitten kumpi on hauskempaa.