Yleistä keskustelua musiikista ›

Tuossa media/laajakaista/yms.... verossa on mielestäni aika paljon enenmmän ongelmia, kuin hyötyjä. Jonkun valtion viraston pitäisi päättää, paljonko mistäkin biisistä maksetaan ja mikä on hyvää musiikkia. Muutoin niillä omilla paskoilla synapimputuksilla tosiaan ansaitsee periaatteessa saman, kuin sinfonialla, jota on sävelletty vuosia.
 
Sinua ei jäykkis ole täällä suoraan tyrmätty, vaikka niin väitätkin. Kaikkia ehdotuksiasi on oikeasti mietitty, luultavasti jopa teostossa. Niissä vain todella on enemmän uusia ongelmia, kuin uusia vastauksia.
 
Ihmettelen myös väitettäsi, että Suomessa pitäisi kuulua teostoon ollakseen oikeutettu saamaan TO-korvausta. Jos ei kuulu teostoon, ei teosto kerää niitä sinulle. Voit silti kerätä ne itse ja sopia radiosoitoista suoraan radiokanavien kanssa.
Muusikot vain jostain syystä lähes yksimielisesti valitsevat teoston.
Sinäkin voit varmaankin perustaa tekijänoikeusjärjestön valvomaan omia etujasi, jos teosto häiritsee.
 
Miljonääri sinusta todellakin tulee, ja pitääkin tulla, siinä tapauksessa että a) potissa on ylipäätään miljoona b) sinun pimputustasi ladataan miljoonan edestä. Verovirkailijalle näyttää nyt olevan epäselvää, että käyttäjän (koneen) tunnistaminen on verkkopohjaisten palvelujen perustoimintaa, eikä ole ameriikantemppu estää se, että sun huiputustakniikka toimisi.
 
Samasta internet-liittymästä ladatut velotettaisiin vain kerran? Vaikkapa meiltä koulusta? Ja toisaalta kaikki ne 2000 konetta siellä firmassa myös velotettaisiin vain kerran?
 
Toisaalta mä olen vähän miettinyt, kuka maksaa näissä TO-veromalleissa tuottajien ja äänittäjien ja miksaajien ja masteroijien palkat ja järjestää levy-yhtiölle voitot. Sun mallisi saattaisi mahdollistaa artisitin toimeentulon, muttakun siellä biisin tuotannossa ja rahotuksessa on vähän muitakin aika tarpeellisia tahjoja.
Yksittäisen tuotoksen tuotot laskisivat hurjasti = Levy-yhtiöillä ei ole enää varaa sijoittaa uusiin artisteihin.

On kyllä sekavaa vääntöä. Aiemmin sinun mielestä oli epäkohtana se, että joudut maksamaan cd-levystä hyvitysmaksua tallentaessassi levylle omia valokuviasi. Mutta ilmeisesti tuo maksu on ihan jees, jos siitä menee siivu mikseri.nettiläisille?
 
Sekavaa on, varsinkin jos ei oivalla että viimeiset sivut on tarkasteltu hyvitysmaksu-nimistä kipupistettä kahdesta eri näkökulmasta, musiikkia jne. harrastamattoman kuluttajan kannalta ja toistaalta musiikkia tekevän musiikintekijän näkökulmasta.
 
Tässä ketjussa on ainakin kaksi henkilöä jotka pysyvät aiheessa, mutta vaihtavat varsin sulavasti näkökulmaa. Toinen on äänessä juuri nyt ja toinen pakeni vuorille Kiven meuhkaamisen jälkeen.
 
Jos vähän kärjistän, niin henkilökohtaisesti minulle laajakaistahyvitysmaksu olisi täysin tarpeeton menoerä. En harrasta nk. warettelua, enkä juuri saa tekijänoikeusmaksujakaan ja sen puolesta voisin aivan hyvin nousta jopa barrikadeille vastustamaan sitä. Kaltaiseni kuluttajan kannalta mediavero olisi ehkä oikeudenmukaisempi.
 
Ja määritelläänkö tuo saatavan rahasumman suuruutena prosenttina koko potista vai erillisenä senttimääränä? Koska jos prosentteina, niin silloin se, että joku kuuntelee jonkun kappaleen on samantien kaikkien muiden poteista pois.
 
Niin sen pitääkin olla. Avain samoin kun se poissa sinun levymyynnistä jos ostankin sun levylle tarkoitetulla rahalla teräsbetonia.
 
Samasta internet-liittymästä ladatut velotettaisiin vain kerran? Vaikkapa meiltä koulusta? Ja toisaalta kaikki ne 2000 konetta siellä firmassa myös velotettaisiin vain kerran?
 
Veloitettaisiin? Siis tämänkertainen ajatushan oli, että latauksista syntyy osuudet joilla hyvä jaetaan.
 
Mutta kyllä, kertarekisteröinti per ip tms. Useimmiten julkiset laitokset, koulut, suuremmat yritykset jne. näkyvät julkisessa verkossa yhdestä ip'stä eli niiden mahdollisesti aiheuttama virhe on mitätön varsinkin jos ajatellaan, kuten luonnolista on, että tämä maksu perittäisiin vain yksityisliittymistä.
 
Ihmettelen myös väitettäsi, että Suomessa pitäisi kuulua teostoon ollakseen oikeutettu saamaan TO-korvausta.
 
Saahan sitä ihmetellä. Ihmettele esimerkiksi aikasi kuluksi mitä virtoja otetaan huomioon kun jyvitetään hyvitysmaksuja tekijöille. Vai joko se menee ihan arpapelillä?
 
Sinua ei jäykkis ole täällä suoraan tyrmätty, vaikka niin väitätkin. Kaikkia ehdotuksiasi on oikeasti mietitty, luultavasti jopa teostossa. Niissä vain todella on enemmän uusia ongelmia, kuin uusia vastauksia.
 
Tämäpä oli mukava kuulla. Kivikin kertoi tuossa taannoin, että hänellä on tapana lähetellä näitä tekstejä aina eduskuntaa myöden. Ehkä tämä paasaaminen ei sentään ihan hukkaankaan mene.
 
Kertoisitko joutessasi, että mitä ongelmia raati on huomannut vaikkapa tässä laajakaistamallissa. Viittasit kyllä tuossa levy-yhtiöiden ongelmiin, mutta en mielelläni lähtisi vääntelemään sitä juuri nyt kun puhutaan tekijöiden oikeuksista.

Ihmettelen myös väitettäsi, että Suomessa pitäisi kuulua teostoon ollakseen oikeutettu saamaan TO-korvausta. Jos ei kuulu teostoon, ei teosto kerää niitä sinulle. Voit silti kerätä ne itse ja sopia radiosoitoista suoraan radiokanavien kanssa.
 
Itseasiassa homma ei mene ihan näin, vaan radiokanavilla on juuri tuon sopimuslisenssipykälän johdosta oikeus soittaa myös ei-Teoston-alaista musiikkia, josta ne maksavat tariffien mukaiset korvaukset Teostolle. Teosto tilittää korvaukset eteenpäin myös Teostoon kuulumattomille tekijöille, edellyttäen että nämä osaavat niiden perään kysellä. Korvauksia voi hakea takautuvasti kolmen vuoden ajan, mutta täytyy muistaa, että tällaisella hallinnoinnilla on kulunsa, joten ihan pienten roposten perään ei kannata kysellä. Eikä jonkun kellaribändin varmaan myöskään hyvitysmaksujen perään.
 
Alla vielä lainaus lakitekstistä. Kuten huomaatte siinä puhutaan "lukuisia tekijöitä edustavasta järjestöstä". Mikään laki ei siis todellakaan edellytä järjestöön kuulumista, vaikka jäykkis mitä inttäisi, mutta käytännössä Teosto on yleensä Suomessa ammattilaisen valinta.
 
Sopimuslisenssi
26 _ (14.10.2005/821)
Sopimuslisenssiä koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan, kun teoksen käyttämisestä on sovittu käyttäjän ja opetusministeriön hyväksymän, lukuisia tietyn alan Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä edustavan järjestön välillä. Sopimuslisenssin nojalla luvan saanut voi luvan mukaisin ehdoin käyttää sellaistakin saman alan teosta, jonka tekijää järjestö ei edusta.

Itseasiassa homma ei mene ihan näin, vaan radiokanavilla on juuri tuon sopimuslisenssipykälän johdosta oikeus soittaa myös ei-Teoston-alaista musiikkia, josta ne maksavat tariffien mukaiset korvaukset Teostolle. Teosto tilittää korvaukset eteenpäin myös Teostoon kuulumattomille tekijöille, edellyttäen että nämä osaavat niiden perään kysellä.
 
Voi voi Thomy kun tämä keskustelu menee nyt kyllä niin hurjaa vauhtia, että aina ei ehdi hankkiutua aaltopituudelle. Nyt tässä on puhuttu vasta pari päivää hyvitysmakusta ja silloin pitää viitata vallan eri pykälään.
 
Kas näin:
 
2 a LUKU (8.6.1984/442)
Hyvitys teoksen kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön (14.10.2005/821)
 
26 b _
 
Maksu suoritetaan lukuisia Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä edustavalle järjestölle, jonka opetusministeriö on hakemuksesta hyväksynyt tehtävään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi. Tehtävään voidaan hyväksyä kerrallaan vain yksi järjestö.
 
"Tehtävään voidaan hyväksyä kerrallaan vain yksi järjestö", siinä on se ongelma - tai oikeamminkin siinä, että tämä meidän perinteisesti tehtävään valtuutettu järjestö ei ole ajan hermolla ja vaarantaa nyt kyllä koko sydeemin.

"Tehtävään voidaan hyväksyä kerrallaan vain yksi järjestö", siinä on se ongelma - tai oikeamminkin siinä, että tämä meidän perinteisesti tehtävään valtuutettu järjestö ei ole ajan hermolla ja vaarantaa nyt kyllä koko sydeemin.
 
Se "ongelma" vaan valitettavasti on lähinnä sun korviesi välissä...sori !
 
No joo, eiköhän tää trollijahti rupee munkin osaltani riittämään, eihän nää ns. "keskustelut" tämän oraakkelin kanssa tästä muuksi muutu... adjö !

Onpas täällä taas väännöt.
 
Tuo Jäykkiksen ehdottama latausmääriin perustuva hyvitysmaksun jakaminen pitää sisällään kyllä paljon ongelmakohtia:
 
- Kuka hallinnoisi virallista tietokantaa, johon latausmäärät arkistoitaisiin? Kuinka tähän arkistoon saataisiin satojen eri alustojen lataukset tilastoitua? Mikä tärkeintä, kuinka suuri osuus hyvitysmaksun tulosta menisi näihin hallinnollisiin kuluihin?
- Entä kuinka ulkomailla sijaitsevat palvelut vaikuttaisivat tähän kuvaan (esim. nykyään lähes jokaisella bändillä on MySpace-sivut, joista tulee merkittävä määrä latauksia.)
- Kuten aikaisemmin on jo otettu esille, latausmääriä on todella helppo manipuloida. Ennen esim. Mikserin listoille pääsii kärkeen viemällä kursorin biisin latausnapin päälle ja pisti enterin pohjaan. Hetkessä oli sitten satoja latauksia biisillä. Enää tuollainen ei onneksi onnistu. Järjestelmät, joissa on mahdollisuus vilpille, saavat sitä vilppiä varmasti osakseen.
 
Tekijänoikeusjärjestelmään liittyy paljon epäkohtia ja varmasti sitä hallinoiva koneisto voisi olla hieman kevyempi. Selkeä tarve niille kuitenkin on ja asiakkaat ovat ainakin suurelta osin tyytyväisiä, kun kilpailevaa järjestelmää ei ole tullut markkinoille. Ehkä voisit Jäykkis perustaa sellaisen, kun niin kovasti osoitat täällä pettymystä TO-järjestöihin.

Vaan mitäpä jos ei jäädäkkään näpräämään hallinollisesti ja markkinat määräävät tylysti suunnan?
 
"Nokia lanseeraa Comes with Music -ohjelman
Nokia esitteli Amsterdamissa myös Comes with Music -ohjelman, jossa kuluttaja saa yhteensopivan Nokian laitteen hankkiessaan rajoittamattoman oikeuden vuoden ajaksi yhteensä miljooniin musiikkikappaleisiin suurelta joukolta artisteja. Kun vuoden määräaika on umpeutunut, kuluttaja voi pitää kaiken lataamansa musiikin myös tilauksen päätyttyä."
 
http://www.nokia.fi/A4351021?newsid=1172943
 
Mikäs olis sopuhinta miljoonista zipaleista kerralla...laillisesti vielä...?

- Kuten aikaisemmin on jo otettu esille, latausmääriä on todella helppo manipuloida. Ennen esim. Mikserin listoille pääsii kärkeen viemällä kursorin biisin latausnapin päälle ja pisti enterin pohjaan. Hetkessä oli sitten satoja latauksia biisillä. Enää tuollainen ei onneksi onnistu. Järjestelmät, joissa on mahdollisuus vilpille, saavat sitä vilppiä varmasti osakseen.
 
Ja edelleen tämä: miten se muka jaetaan?
 
Malli A:
Jos joka latauksesta annetaan senttimäärä x, niin helposti ihmiset voivat manipuloida itsestään miljonäärejä. Kun ei se hakkerointi oikeasti ole niin vaikeaa, tai ainakaan oikeiden ihmisten löytäminen ole vaikeaa jos on tiedossa helppoa rahaa helposti. Ainahan voi laittaa sen systeeminsä jonnekin Hollannin maaperälle Piratebayn tyyliin ja sanoa että "nyäh nyäh, ei TÄN maan lainsäädännön mukaan tää oo rikos".
 
Malli B:
Jos on könttäsumma x, josta annetaan prosenttiosuuksia latausten mukaan, niin mikä on sopiva könttäsumma ja mistä se otetaan? Pitäisikö valtion ykskaks päästä niihin rahasummiin mitä kaupallinen viihde käsittelee. "Noo, tosta kato lätkästään tommonen parikyt miljaardia jaettavaksi". Eli tuskinpa. Jaettava määrä olisi rutkasti pienempi. Ja joka kerta kun joku kuuntelee mun biisin, se olisi kaikilta muilta pois.
 
Mallia: 10 miljoonaa euroa könttä
10 miljoonaa latausta (todella pieni määrä, oikeasti, muistakaa että jos niitä voi "vastikkeetta" ladata niin porukkahan lataa)
euro per lataus
 
Nyt jos uuden vuoden myötä uudet biisit saisivat vaikka 3 miljoonaa latausta, niin se meinaisi että:
 
10 miljoonaa euroa könttä
13 miljoonaa latausta
0,77 euroa
 
Ensimmäisessä tilanteessa 300 latauksen jälkeen bändillä on 300 euroa handussa. Sillähän melkein maksaa Hoasin yksiön.
 
Toisessa tilanteessa rahaa jää 231 euroa. Ja mitä enemmän porukka lataa, sitä vähemmän ne yksittäiset lataukset enää merkitsevät. Ja kun nyt puhutaan vielä ihan säälittävän pienistä latausmääristä.
 
---
 
En tiedä, mut jos mun pitäisi maksaa veroa siitä, että saan ladata musiikkia, niin silloin se ainakin mun oikeuskäsityksen mukaan oikeuttaisi mut lataamaan aivan helevetinmoisesti tavaraa. Joten mallin A mukaan tarvittaisiin eksponentiaalisesti kasvava määrä rahaa ja mallin B mukaan verosta ei loppujen lopuksi olisi konkreettista hyötyä kenellekään.
 
Ihmettelen nyt vieläkin miksi on niin vaikeaa maksaa haluamastaan tuotteesta hinta, joka kattaa tekijälle myös valmistuskulut ja mahdollistaa uuden tuotteen täyspäiväisen tekemisen.

Vaan mitäpä jos ei jäädäkkään näpräämään hallinollisesti ja markkinat määräävät tylysti suunnan?
 
"Nokia lanseeraa Comes with Music -ohjelman
Nokia esitteli Amsterdamissa myös Comes with Music -ohjelman, jossa kuluttaja saa yhteensopivan Nokian laitteen hankkiessaan rajoittamattoman oikeuden vuoden ajaksi yhteensä miljooniin musiikkikappaleisiin suurelta joukolta artisteja. Kun vuoden määräaika on umpeutunut, kuluttaja voi pitää kaiken lataamansa musiikin myös tilauksen päätyttyä."
 
http://www.nokia.fi/A4351021?newsid=1172943
 
Mikäs olis sopuhinta miljoonista zipaleista kerralla...laillisesti vielä...?
 
Näköjään Universal Musicin artistikantaan ovat sopineet diilin. Nokian suhtautuminen tekijänoikeuksiin nyt tiedetään yleisesti, mutta kai Nokia sitten maksaa rojaltit käyttäjiensä puolesta. Tai sitten Universal korvaa suojateillee. En nimittäin usko että levy-yhtiökään voi tuosta noin tarjota musiikkia vastikkeetta sopimuksessa. Tai vaikka voisikin, niin tuskin siitä lehdistötiedotteessa toitotettaisiin.

En tiedä, mut jos mun pitäisi maksaa veroa siitä, että saan ladata musiikkia, niin silloin se ainakin mun oikeuskäsityksen mukaan oikeuttaisi mut lataamaan aivan helevetinmoisesti tavaraa. Joten mallin A mukaan tarvittaisiin eksponentiaalisesti kasvava määrä rahaa ja mallin B mukaan verosta ei loppujen lopuksi olisi konkreettista hyötyä kenellekään.
 
Jos mediaveroon mentäisiin, siihen mentäisiin siksi että waretusta ei saada pysymään kurissa ja laillisten äänitteiden kauppa oikeasti romahtaa. Silloin tuo malli B takaa kuitenkin tekijöille tulot. (EDIT: Ja pottihan olisi se mitä verolla on kerätty).
 
Loppujen lopuksi ei ole niin ongelmallista, lataavatko ihmiset enemmän kuin ehtivät kuuntelemaan, jos he käyttävät musiikin kuunteluun edelleen vähintään saman verran kuin nyt. Hillitön latailu saattaa toki vääristää korvausten jakoperusteita, jos ihmiset latailevat sokkona mitä sattuu. Toisaalta hillitön latailu saattaisi ennenpitkää lopahtaa kun ihmiset tajuaisivat että se on turhaa, musiikki pysyy muutenkin saatavilla.
 
Mediavero ei ole ainoa malli jossa kiinteällä maksulla saisi kuunnella miten paljon haluaa. Eiköhän tuollaisia ole tälläkin alalla jo nähty, ei vain näin kattavia. (EDIT: esim. MSN MUSIC n. 8 euron kuukausimaksulla saa kuunnella niin paljon kuin haluaa. Itselle ei voi ladata. Veromallissa striimauksen ja latauksen ero katoaa, kun kuluttaja joka tapauksessa joutuu maksamaan jatkuvasti.)
 
Jos mediaveron em. tilanteessa mentäisiin, moni täällä esitetyistä ongelmista saataisiin kyllä ratkaistua. Henkilöllisyyden luotettava tunnistaminen netissä on alue joka varmasti on kehityksen alla. Hankalimpana näen asian kansainvälisen puolen; malliin on koko lailla vaikea siirtyä paikallisesti. Tuntuu aika ongelmalliselta jos vero kattaisi vain kotimaisten teosten latailun, ulkomaisesta pitäisi maksaa.
 
Tämä on osaltani teoreettista pohdiskelua. En ole mediaveroajatuksen ystävä ainakaan tällä hetkellä. Mieluummin maksan siitä musiikista mitä haluan kuunnella.
 
EDIT: P.S. Jos tällaiseen malliin mentäisiin, niin arvelenpa että valtio delegoisi hommat Teoston pyöritettäväksi ihan samoin kuin tuon hyvitysmaksun nykyään.

Näköjään Universal Musicin artistikantaan ovat sopineet diilin. Nokian suhtautuminen tekijänoikeuksiin nyt tiedetään yleisesti, mutta kai Nokia sitten maksaa rojaltit käyttäjiensä puolesta. Tai sitten Universal korvaa suojateillee. En nimittäin usko että levy-yhtiökään voi tuosta noin tarjota musiikkia vastikkeetta sopimuksessa. Tai vaikka voisikin, niin tuskin siitä lehdistötiedotteessa toitotettaisiin.
 
Aamulehti tänään:
 
"Palvelun hinta ujutetaan osin puhelimen hintaan ja käyttö on ilmaista. Arvion mukaan latauspalvelun käyttäjäkohtainen arvo on lähes 100 euroa.
 
........
 
Nokian etu on siinä että voi myydä musiikkipuhelimia jopa 100 - 150 miljoonaa vuodessa.
 
...........
 
E: Universal Musicilla on hallussaan neljännes musiikkimarkkinoista. nokia neuvottelee myös muiden jättiläisten kanssa. Kellä on varaa toteutuessaan jäädä tuosta pois, tavalla tai toisella?
 
"Nokian iskun kohteena ovat Apple ja I-Phone. Edessä on taistelu digi-musiikin jakelun herruudesta."

Tämä on osaltani teoreettista pohdiskelua. En ole mediaveroajatuksen ystävä ainakaan tällä hetkellä. Mieluummin maksan siitä musiikista mitä haluan kuunnella.
 
Uskon, että mediaveron pakkomaksu olisi ihmisille paljon suurempi ongelma, kuin nykyinen hyvitysmaksu. Arvatkaapa tulisiko sitten valitusta.

Kaikkiin malleihin sisältyy koko joukko avoimia kysymyksiä, niin myös nykyiseen (esimerkiksi waretus).
 
On kysymyksiä joihin ei voi jättää vastaamatta. Jos / kun vastaaminen, tai edes kysymyksen käsittely, on liian hankalaa, niin sitten vastauksen antaa evoluutio. Pelkään jälkimmäistä. Se voi kuitenkin olla ainoa tapa löytää edes jokunlainen vastaus kaikkein kipeimpiin kysymyksiin.
 
On myös kysymyksiä joihin olisi erittäin hyvä saada vastaus joka tapauksessa, mutta joiden paino riippuu keskeisimpien kysymysten vastauksista (esim. suosion mittaaminen).
 
Lisäksi on kysymyksiä joihin ei tarvitsekaan vastata. Tapaukset EMI ja Warner ovat niitä. Yritystoimintaan kuuluu riski ja sen ajoittainen kongretisoituminen. Niin on käynyt nyt viihdeteollisuudelle, eikä valtioiden kuulukaan kantaa huolta siitä.
 
Minusta tuntuu, että ensimmäisen prioriteetin kysymys on se jonka aina aika ajoin retorisena kysymyksenä tipautan tässäkin keskustelussa ja johon luultavasti viimeiseksi, jos koskaan, saadaan vastaus: Minkälainen on se tekijänoikeus jonka valtion pitää lakiensa ja asetustensa kautta tekijälle taata?
 
Onko se oikeus jonka valtion pitää taata osalle tekijöistä ja jonka turvin murto osa kaikista tekijöistä pystyy hetken jopa elämään, vai koskeeko se solidaarisesti kaikkia virtuaaliyhteiskunnan (musiikinkin) tekijöitä, jolloin sen avulla ei varmastikaan suurta särvintä heru.
 
Älä siis kysy tekijänokeus vai ei, vaan kysy minkälainen tekijänoikeus. Kun tähän kysymykseen saadaan vastaus, niin meillä on selvillä suunta mihin pitäisi pyrkiä.
 
Klezbergin esille nostama kansainvälinen aspekti voi olla hyvä huomioida, mutta voi myöskin olla, että meidän tekoset tässä suhteessa ovat hyvinkin pian pelkästään kansallisia ratkaisuja.
 
Uskon, että me nähdään nopealla temmolla tilanne jossa, jos meillä ylipäätään on kotimaisia teostoja, niin he edustavat vain kotimaista perua olevaa materiaalia. Ennen pitkää kansainväliset mediajätit huomaavat, että kansallisten, sinällään mitään tuottamattomien haarakonttoreiden ylläpitäminen on tehotonta ja kallista ja päätyvät edustamaan itse omaa materiaaliaan.
 
Nokian tapaus on alkusoittoa tälle.
 
Nokian tapaus on muutenkin päänavaus jota onkin jo odotettu. Pidemmän päälle on mm. aika kestämätön ajatus, että alusta (iPod) maksaa pari kolme sataa ja sisältö 50 000 euroa. Nokian hintataso asettaa digi-musiikin hinnalle uuden kehyksen joka lyönee lyö ällikällä allofämpärinkin.
 
Nyt menee ihan nuoleskeluksi, mutta Klezberg tavoitti mediamallin ydinajatuksen: Kun kaikki maksaa joka tapauksessa, niin kuluttajalla ei ole kannustinta vääristää mittausta. Myöskin materiaalin lataaminen vain lataamisen vuoksi on täysin turhaa, koska se on joka tapauksessa aina saatavilla ja alasladattuna aiheuttaa kuluttajalle vain kustannuksia.
 
Ainoa jonka voisi ajatella haluavan vääristää mittausta on tekijä itse. Muutaman henkilön olisi kuitenkin aika hankala saada aikaan virhettä joka olisi esimerkiksi muutaman miljardin alaslatauksesta muuta kun marginaalinen, jos sitäkään.

Uskon, että mediaveron pakkomaksu olisi ihmisille paljon suurempi ongelma, kuin nykyinen hyvitysmaksu. Arvatkaapa tulisiko sitten valitusta.
 
Eipä ihmiset valita kirkollisverostakaan kun ei se erikseen prosenttina näy. Itsekin maksoin sitä muutaman vuoden turhaan kun en tiennyt asiasta. Kusettajat perkele. Onneksi kirkosta eroaminen on helppoa nykyään.

Onko se oikeus jonka valtion pitää taata osalle tekijöistä ja jonka turvin murto osa kaikista tekijöistä pystyy hetken jopa elämään, vai koskeeko se solidaarisesti kaikkia virtuaaliyhteiskunnan (musiikinkin) tekijöitä, jolloin sen avulla ei varmastikaan suurta särvintä heru.
 
Olisikohan tässä näiden ketjujen sisältämän kiistan ydin. Jäykkikselle tekijänoikeus tuntuu olevan ensisijaisesti tekijälle kuuluva oikeus tuloon. Ikäänkuin pelkkä tekeminen oikeuttaisi tuloon. Useimmat muut täällä, itseni mukaanlukien, varmaan ymmärtävät tekijänoikeudella oikeutta teokseen, mikä on välttämätön mutta ei riittävä ehto tulon saamiseksi teoksesta.

Olisikohan tässä näiden ketjujen sisältämän kiistan ydin. Jäykkikselle tekijänoikeus tuntuu olevan ensisijaisesti tekijälle kuuluva oikeus tuloon. Ikäänkuin pelkkä tekeminen oikeuttaisi tuloon. Useimmat muut täällä, itseni mukaanlukien, varmaan ymmärtävät tekijänoikeudella oikeutta teokseen, mikä on välttämätön mutta ei riittävä ehto tulon saamiseksi teoksesta.
 
Väärin. Pelkkä tekeminen ei oikeuta tuloon, tekeminen ja kulutus eli suosio oikeuttaa tuloon.
 
Mutta tarkenna tätä ...varmaan ymmärtävät tekijänoikeudella oikeutta teokseen....

Olisko tekijänoikeus - eli tämä on minun luomani asia.
Että tämä säilyy muodossa tai toisessa.
Ettei kuka tahansa "Madonna" voi ottaa aloittelevien tekijöiden parhaat ja tehdä niistä kivoja, kaupallisestikin menestyviä videoita, tvs.

Olisko tekijänoikeus - eli tämä on minun luomani asia.
Että tämä säilyy muodossa tai toisessa.
Ettei kuka tahansa "Madonna" voi ottaa aloittelevien tekijöiden parhaat ja tehdä niistä kivoja, kaupallisestikin menestyviä videoita, tvs.
 
Tämä on niinku pääpointti. Tulot on kivoja siinä sivussa, jotta voi myös jatkossa tehdä teoksia.

Väärin. Pelkkä tekeminen ei oikeuta tuloon, tekeminen ja kulutus eli suosio oikeuttaa tuloon.
 
Sitten ollaan samaa mieltä. Hyvä.
 
Mutta tarkenna tätä .
 
Ehken ole oikea henkilö määrittelemään tekijänoikeutta. Täällä lienee paljon väkeä jotka tekevät sen paremmin. Uskoisin että se koetaan aika pitkälle omaisuuden kaltaiseksi.
 
Tästä voidaan sitten siirtyä siihen mitä vaikutuksia mediaveromallilla olisi omaisuuden kaltaiseen tekijänoikeuteen. Omaisuutta ei ole pakko myydä, eikä tekijän tarvitse antaa teostaan ollenkaan jakeluun. Voi sitten kysyä pitääkö tekijän voida määritellä ehtoja jakelulle. Kuulostaa oikeudenmukaiselta, mutta kuinka paljon sitä tehdään tekijän halusta?
 
Omaisuuden myyjä voi asettaa sille haluamansa hinnan, mediaveromallissa aineistosta saa tuloja kysynnän mukaan. Ero ei kuitenkaan ole aivan ratkaiseva, olettaen että mediaverolla koottaisiin samaa luokkaa oleva summa mikä aikaisemmin äänitekaupalla kerättiin. En tiedä moniko tekijä oikeasti nykyäänkään vaikuttaa levyjensä hinnoitteluun tai pystyisi hyötymään siitä jos voisi. Mutta mediateollisuuden mahdollisuudet pelata hinnoittelulla häviäisivät.
 
Voi myös olla, että mediaveromallissa jakeluun päästettyä tuotetta ei voisi vetää takaisin. Toki tuo mahdollisuus voitaisiin tarjota, mutta se aiheuttaisi sitten hillitöntä hamstrauslataamista. En tiedä kuinka oleellinen tuo on. Nykyisessäkin tekijänoikeuslaissa tekijä luopuu oikeudestaan hallita teoskappaleen kohtaloa kun se on ensimmäisen kerran myyty EU:n sisällä (noista kahdesta viimeisestä sanasta voisin urputtaa lisää mutta jääköön tällä kertaa).
 
Tämä siis edelleen spekulointia. Yritän hahmottaa asiaa, en puolustella sitä.
 
EDIT: Olin ymmärtänyt että mediaveromalli sallisi ainoastaan teoskappaleiden kopioinnin omaan käyttöön sellaisenaan, eli että teoksen lainaaminen toisen osaksi ei muuttuisi mitenkään. Jos muuttuisi, niin se onkin sitten isompi kysymysmerkki.

Omaisuuden myyjä voi asettaa sille haluamansa hinnan, mediaveromallissa aineistosta saa tuloja kysynnän mukaan. Ero ei kuitenkaan ole aivan ratkaiseva, olettaen että mediaverolla koottaisiin samaa luokkaa oleva summa mikä aikaisemmin äänitekaupalla kerättiin.
 
Omaisuuden myyjä voi asettaa hinnan, mutta saako se pyytämänsä, onkin toinen kysymys.
 
Mediaverolla, sen paremmin kun laajakaistaverollakaan, ei varmastikaan kateta murroksen mediakentälle aiheuttamia tappioita, eikä ole tarkoituskaan, vaan tarkoitus on tarjota kaikille tekijöille kannustin ja palkka tekemästään työstä - jonka määrä, so. hinta, määräytyy markkinoilla.
 
Vaikuttaa että me saatetaan olla monissa kysymyksissä aika pitkälti samaa mieltä, mutta ydinkysymyksessä meillä on ilmeinen ero.
 
En pysty ajattelemaan asiaa tuolla tavalla omistamisen (omistusoikeuden) kautta syystä, että näen että kyse on palveluista.
 
Koko tekijänoikeuslaki rakentuu fyysisen maailman fyysisille kappaleille (teoskappaleet) kun käsite teoskappale on vieras nykyisessä digi-ympäristössä. Vaikka väännän ja käännän miten päin tahansa, niin teoskappale-lähtöinen ajattelu johtaa aina umpikujaan ja tämän päivän toimitaympäristölle teennäisiin tilanteisiin.
 
Nythän lakia yritettiin päivittää ja sen jälkeen sitä onkin sitten miehissä päivitelty. Syykin on ilmeinen, eli uudistuksen päämäärä oli reaalielämälle täysin vieras. Lainsäädäntötyö ei ole helppoa puuhaa, eikä varsinkaan näin nopeatempoisessa muutoksessa.
 
EDIT: Olin ymmärtänyt että mediaveromalli sallisi ainoastaan teoskappaleiden kopioinnin omaan käyttöön sellaisenaan, eli että teoksen lainaaminen toisen osaksi ei muuttuisi mitenkään. Jos muuttuisi, niin se onkin sitten isompi kysymysmerkki.
 
Niin, yltiöpäisimmät reformistit, joihin en kylläkään itse lukeudu, tuntuvat kyllä ajattelevan että kaikki perusarvotkin pitää pistää päreiksi. En kuitenkaan osaa ottaa näitä heittoja ihan tosissaan. Kannustin on säilytettävä - ihan niin kun tekijänoikeusfilosofiakin jo velvoittaa.
 
Esimerkiksi plagiointikieltoon ja moraalisiin oikeuksiin ei mielestäni ole syytä puuttua - vaikka tässäkin saattaaa kyllä reaalimaailman kylmät faktat pakottaa muuhunkin, silloin lähinnä ensimmäisen osalta.
 
Niin, siis se mistä minä tässä aina puhun, koskee yksityiskäyttöä ja siitä tavalla taikka toisella maksettavaa korvausta. Kaupallinen käyttö saisi olla asia erikseen.