Yleistä keskustelua musiikista ›

Yritän vielä kerran. Kuluttajalla on nykyään oikeus ja mahdollisuus tutustua tuotteisiin ennen hankintaa. Koska veromallissakin kuluttaja rahoittaa tuotantoa, on kuluttajalla oikeus odottaa että vastaava mahdollisuus säilyy jatkossakin, ettei ole pakotettu hankkimaan sitä sikaa säkissä.
 
Hyvin muotoiltu, mutta miten niin "nykyään"...? Ainahan esim. levyjä on saanut kaupassa kuunnella etukäteen. Ja mä ounastelen ymmärtäväni mitä tuolla veromallilla haetaan, vaikken sitä O'Haren hommaa tunnekaan. Mutta ihan näin fiilispohjalta voin sanoa, että se kuulostaa niin pirun kalliilta, että ei vaan oikein usko riitä sen hyvyyteen...

Hyvin muotoiltu, mutta miten niin "nykyään"...? Ainahan esim. levyjä on saanut kaupassa kuunnella etukäteen.
 
Tarkoitin toki 'nykyään' verrattuna siihen hypoteettiseen tulevaisuuteen jossa musiikki ladataan netistä ja ensi latauksesta rävähtää täysi korvaus tekijälle, kuten jäykkis tuntuu ajattelevan.

Tarkoitin toki 'nykyään' verrattuna siihen hypoteettiseen tulevaisuuteen jossa musiikki ladataan netistä ja ensi latauksesta rävähtää täysi korvaus tekijälle, kuten jäykkis tuntuu ajattelevan.
 
Ok, kiitos selvennyksestä.
 
Heroinille voisin vielä lisätä tähän:
 
Ihan näin aihetta vähemmän seuranneelle Jäykkiksen jutut on paljon miellyttävämpiä lukea, kun niissä on johdonmukaista järkeilyä ja terävää argumentointia.
 
Jos sä olisit vähän pitempään seurannut näitä kirjoitteluja, niin ehkäpä tiedostaisit tuon jäykkiksen kuvion paremmin. Oli se mielestäsi sitten kuinka "johdonmukaista järkeilyä", tai "terävää argumentointia", niin sellaiset mukaan heitetyt termit kuin "tekijänoikeusmafia", "korporaatti", "sisäpiiri" - niissä yhteyksissä kuin jäykkis niitä käyttää - edustavat ainakin mulle suomalaisena ammattimuusikkona silkkaa vittuilua, ja osittain siksi niihin myös tietyntyylisesti välillä vastailen. Nuo termit myös kertovat omaa kieltään jäykkiksen taustasta ja mahdollisista motiiveista kirjoitella tänne muusikoiden nettiin, mutta eipä siitä sen enempää tällä kertaa (toivottavasti).

Yritän vielä kerran. Kuluttajalla on nykyään oikeus ja mahdollisuus tutustua tuotteisiin ennen hankintaa. Koska veromallissakin kuluttaja rahoittaa tuotantoa, on kuluttajalla oikeus odottaa että vastaava mahdollisuus säilyy jatkossakin, ettei ole pakotettu hankkimaan sitä sikaa säkissä.
 
Hohoo, piti oikein tarkistaa että mistä ihmeestä me lähdettiin ajautumaan tähän mittarikeskusteluun. Siihen kun en ollut ajatellut ittelleni ihan tämmöstä roolia. Äkkiseltään vilkaisten näyttäisi että lähdettiin hakoteille jossain tämän viestin hujakoilla: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=160084&o=24
 
Juu, mietit näköjään sittenkin enemmän veromallia kuin tätä otsikon aihetta. Kokeillaan sitten sitä, vaikka, kuten sanottu, sen realisoitumiseen edes keskustelun tasolle menee vielä muutama kuunkierto ja ainakin omat ajatuksetkin on ihan spontaaneja.
 
Ajatellaan että meillä on veromalli jolla kerätään kaikki se raha jonka suomalaisen yhteiskunnan on pakko tarjota musiikintuotuotantoon. Kun näin, niin jotta tulo pystytään jakamaan edes suurin piirtein kohdalleen, niin meillä täytyy olla jokin mittari jossain.
 
Voisi ajatella että meillä olisi esimerkiksi jossain Jukka Liedeksen hallinnoima serveriparkki ja kirjaaminen tapahtuu siellä. Voisi myöskin ajatella että verkon solmupisteissä suoritetaan jonkinlainen tiedoston hash-koodiin perustuva identifiointi ja käytön kirjaus. Ensimmäisen mallin ongelma olisi se, että kaiken materiaalin tulisi kiertää joka käyttökerralla Liedeksen konttorin kautta - käytännössä niin ei voine olla - eli jälkimmäisen voisi ajatella olevan järkevämpi. Voisi olettaa että se olisi myös selkeesti halvempi.
 
On totta että nämä mallit mittaavat vain tiedostojen siirtoja, pitäen sisällään myös evaluointilataukset.
 
Tämä näyttäisi olevan ongelma.
 
Miten suuri ongelma se olisi riippuisi tietenkin siitä mitä aijotaan mitata. Jos tahdotaan mitata tiedostojen siirtomäärien suhteellisia osuuksia, niin väittäisin että mittaus on riittävän tarkka. Jos kuitenkin halutaankin mitata ihmisten mieltymyskokemuksen määrää, niin ei maksa vaivaa.
 
Minkä tähden sitten olisin taipuvainen ajattelemaan että siirtomäärät kuvaisivat riittävän suurella tarkkuudella myöskin hyvänolontunteen määrää?
 
Siitä syystä, että tässä mallissa ei olla enää niukkuuden ja kauhun kulttuurissa vaan tilanteessa jossa informaatiota, musiikki mukaan lukien, on yllin kyllin joka puolella, kuin vettä. Väitän että kukaan ei siinä tilanteessa enää, poikkeuksia lukuunottamatta tietenkin, istu vain lataamassa ja täyttämässä kovalevyään vaan joudutaan hakemaan "suosituksia" yhteisöiltä, soittolistoilta jne. jne.
 
Ollaan siis tilanteessa jossa tuottajatahojen (musiikintekijät, levy-lafkat, korporaatit jne.) etu on tunkea kuluttajien soittimeen mahdollisimman paljon omaa musiikkiansa.
 
Väitän spontaanisti näin: siirtojen määrä kuvaa aivan riittävän suurella tarkkuudella myös sitä jatkuvaa käyttöä joka on sun hyväksynnän edellytys.
 
Miksi sitten tein eron tarkkuusvaatimuksessa silloin kun mitataan vain mikserin kulutusta ja toisaalta em. veromalli?
 
Siksi, että jos halutaan hyvittää myös mikseri-artisteja, niin samaan aikaanhan meillä on jo olemassa olevat vanhat mittarit kaupallisille tekijöille ja mikserin mittausten perusteella jyvitettäisiin vain sitä osuutta jota se edustaa levyjen kokonaiskulutuksesta.
 
Kuten tässä on monella suulla todettu, niin euromäärällisesti se olisi lillukanvarsi mutta voisi olla tärkeä sellainen. Se veisi pohjaa esimerkiksi suunnitelmilta perustaa Vapaiden muusikoiden liitto jonka tarkoitus voisi olla viedä eteenpän vielä kaupallisesti järjestäytymättömien muusikoiden asioita.

Siis mähän koitin sanoa, että mun mielestä mahdollinen laajakaistavero nimenomaan johtaisi nykyisenkaltaisiin, hyvitysmaksuun verrattavissa oleviin järjestelyihin. Ei sekään mitään oikeasti muuttaisi, vaan edelleenhän sitä makseltaisiin optioista, ei pelkästään todellisesta käytöstä. Tätä mä tarkoitin muistellessani sun rutinoita hyvitysmaksusta ja digikuvien tallennuksesta.
 
Olet oikeassa, siitähän juuri oli kysymys ja oikein muistelet. Olen protestoinut hyvitysmaksua juuri siksi, että joudun maksamaan sitä vaikka en käytäkään jne. Vaikka olenkin olenkin periaatteen mies, niin aina tilanteen mukaan kuitenkin.
 
Jos meille tulisi vastaava liittymähyvitysmaksu, niin hyöty (minun mielestä!) olisi suurempi kuin haitta. Koska jotta sillä olisi jotain merkitystä, niin sen olisi oltava pakollinen, ts. sen olisi oltava euromäärältään pieni. Jos sillä poistetaan 200 000:lta suomalaiselta tulevaisuuden lupaukselta vaara joutua Kotilaisen mielivallan uhriksi, niin se olisi vaivan arvoinen.

vaara joutua Kotilaisen mielivallan uhriksi
 
Edelliseen kirjoitukseeni jäykkiksen tyylistä viitaten...

Se veisi pohjaa esimerkiksi suunnitelmilta perustaa Vapaiden muusikoiden liitto jonka tarkoitus voisi olla viedä eteenpän vielä kaupallisesti järjestäytymättömien muusikoiden asioita.
 
Auts, huomasin tämän vasta... nyt mennään kyllä taas niin vahvasti huumorin puolelle, hehe... Kertokaa mulle heti kun "Vapaiden muusikoiden liitto" perustetaan, mä liityn varmaan kyllä messiin. Kuulunhan toki nykyäänkin Freelance-muusikot ry:hyn, mutta mehän ollaan niin huikean "kaupallisesti" järjestäytyneitä, ihan työehtosopimukset ja kaikki ! Olisinpa vapaa...

Miten suuri ongelma se olisi riippuisi tietenkin siitä mitä aijotaan mitata. Jos tahdotaan mitata tiedostojen siirtomäärien suhteellisia osuuksia, niin väittäisin että mittaus on riittävän tarkka. Jos kuitenkin halutaankin mitata ihmisten mieltymyskokemuksen määrää, niin ei maksa vaivaa.
 
Tiedostonsiirrosta tai latauksesta ei synny kuluttajalle mitään arvoa. Arvo syntyy siitä että ladattu tuotos on kuluttajalle käyttökelpoinen, minä puhun arvosta, sinä ehkä puhuisit mieltymyksistä.
 
No, ei me tästä tosiaan päästä mihinkään. EDIT: Sinun ihanteesi tuntuu olevan että saa ostaa soittolistoja joiden perusteella ladata musiikkia. Minun, että musiikista voi kuunnella näytteitä ja niiden perusteella hankkia vain sellaista josta pitää.

Edelliseen kirjoitukseeni jäykkiksen tyylistä viitaten...
 
Eikä ku se johtuu siitä, että aina kun lausuu taikasanan "Kotilaisen mielivalta", niin tekijänoikeustynnörissä syntyy kähinää ja oksanreijässä vilahtaa silmä. Metelistä päätellen silmän omistaja ei pidä näkemästään ja äkkiä se siitä häviääkin. Eräänlaista siedätyshoitoa siis.
 
Mutta vakavasti puhuen "Kotilaisen mielivallalle" on syynsä joita taidettiin juuri hiukan sivutakin.
 
Probleemihan on, että tynnörissä istujat eivät näe sen ulkopuolelle tuota onnetonta reikää enempää. He näyttävät allekirjoittavan kaikki Kotilasen järjettömyydet alkaen kopiosuojauksista, nettivalvonnasta ja päätyen herra ties mihin rootkittien avulla tapahtuvaan mielihyvän mittaukseen. He mestaroivat toisten mielipiteitä ja ovat äänessä silloin kun pitäisi kuunnella. Mitä vastenmielisempi asia, sen suurempi metakka.
 
"Kotilaisen mielivallalle" ei ole vaihtoehtoja, taikka itse en ainakaan tiedä. Käytti sitä taikka ei, niin väärässä olet. Aivan kuin maailma olisi mustavalkoinen. Joko tunnustat uskomme ja istut kiltisti tynnörissä taikka sitten olet meitä vastaan ja olet vihollinen. Vaihtoehtoja ei ole.
 
Ps. Klezbergille: Mitä eroa sinun arvolla ja minun mieltymyksellä?

Ps. Klezbergille: Mitä eroa sinun arvolla ja minun mieltymyksellä?
 
Kokeile huviksesi vaihtaa seuraavassa lauseessa (minun edellisestä kirjoituksestani) sana 'arvo' sanaksi 'mieltymys':
 
"Tiedostonsiirrosta tai latauksesta ei synny kuluttajalle mitään arvoa. Arvo syntyy siitä että ladattu tuotos on kuluttajalle käyttökelpoinen."
 
rootkittien avulla tapahtuvaan mielihyvän mittaukseen.
 
Jaa tästä se kenkä puristaa. No, vaihtoehto kuuntelumäärän mittaamiselle olisi että kappaleen kuuntelua striimaamalla ei lasketa tai se lasketaan vähempiarvoiseksi kuin downloadaus. Sitten pitäisi vielä erikseen estää tekijän toimesta tapahtuva massalatailu.

Taiteilijalla oli oppivaiheessa mielessä ehkä kunnianhimo, mutta kyllä varmasti jälkeenpäin se kääntyi aina siihen leipään. Minusta siinä vaiheessa on jo niin väärillä raiteilla, että kannattaisi se leipä hommata muuta kautta ja jatkaa mukavaa harrastusta. Näin maalaisjuntteillen.
 
Anteeksi nyt kun lainaan vanhaa tekstiä (Heroin), irrotan sen asiayhteydestä ja mahdollisesti vielä ymmärränkin väärin, mutta onko tuon tarkoituksena sanoa, että taiteen tekeminen ammatikseen on väärin ja jotenkin halveksittavaa..? Mä kun ajattelisin niin, että jos me halutaan että meillä on laadukasta taidetta niin meillä on pakko olla tahoja jotka voivat keskittyä sen taiteen tekemiseen niin täysipäiväisesti että siihen ei enää pikku harrastelu leipätyön sivussa riitä. En ymmärrä miksi se olisi väärillä raiteilla olemista.
 
Ellei tässä sitten tarkoitettu enemmänkin jotain viihdemaailman ilmiötä, mutta kun "taiteilija"-sanaa käytettiin.
 
Ei mulla tässä muuta.

Anteeksi nyt kun lainaan vanhaa tekstiä (Heroin), irrotan sen asiayhteydestä ja mahdollisesti vielä ymmärränkin väärin, mutta onko tuon tarkoituksena sanoa, että taiteen tekeminen ammatikseen on väärin ja jotenkin halveksittavaa..? Mä kun ajattelisin niin, että jos me halutaan että meillä on laadukasta taidetta niin meillä on pakko olla tahoja jotka voivat keskittyä sen taiteen tekemiseen niin täysipäiväisesti että siihen ei enää pikku harrastelu leipätyön sivussa riitä. En ymmärrä miksi se olisi väärillä raiteilla olemista.
 
Ellei tässä sitten tarkoitettu enemmänkin jotain viihdemaailman ilmiötä, mutta kun "taiteilija"-sanaa käytettiin.
 
Ei mulla tässä muuta.
 
Mä oon tota samaa tässä miettiny, mutten viitsinyt ääneen sanoa. Onneks täällä on muitakin.

Anteeksi nyt kun lainaan vanhaa tekstiä (Heroin), irrotan sen asiayhteydestä ja mahdollisesti vielä ymmärränkin väärin, mutta onko tuon tarkoituksena sanoa, että taiteen tekeminen ammatikseen on väärin ja jotenkin halveksittavaa..?
 
Muistelisin kyllä että ymmärsin Heroinin kommentin juuri niin, että hän oli sitä mieltä että jos taiteillaan ammatiksi, niin se pilaa todellisen taiteilun. Useinhan nämä tämän suuntaiset kommentit menee luokkaan "ei voi tehdä ja soittaa bluesia olematta musta ja elämättä 10 vuotta kurjuudessa", ts. että ne ei ole tarkoitettu otettavaksi ihan kirjaimellisesti.
 
Mutta toisekseen, niin samaa teemaahan käytetään jatkuvasti tälläkin saitilla. Jos jotain palikkaa liikauttaa, niin ammattimainen tekeminen loppuu siihen paikkaan. Myös, muistelisin, että herra Alaspää on allekirjoittanut saman sisältöisiä kannanottoja silloin tällöin. Suhteellisen äskettäin esimerkiski lausunnon jossa väitettiin että jos jotain tehdään, niin se on "ohimolaukaus" ammattimaiselle tekemiselle. Muistelisin, että kyse oli silloin surullisen kuuluisasta rinnakkaisjakelusta ja uhasta, että viihdeteollisuus ei saisikaan veloittaa joka kanavaa erikseen. Nyt ei saa ja jännityksellä tässä odotellaan milloin ammattimainen tekeminen loppuu.
 
Henk.koht. olen sitä mieltä, ettei ammattimaisessa taiteilussa sinällään ole mitään pahaa. Olkaa niin hyvät, kunhan teette sen ihmisiksi.

Jaa tästä se kenkä puristaa. No, vaihtoehto kuuntelumäärän mittaamiselle olisi että kappaleen kuuntelua striimaamalla ei lasketa tai se lasketaan vähempiarvoiseksi kuin downloadaus. Sitten pitäisi vielä erikseen estää tekijän toimesta tapahtuva massalatailu.
 
Tästä, mutta ei vain tästä.
 
Ainakin mulle jäi rootkit-jupakasta käsitys, että ihmiset eivät nimenomaan pitäneet siitä että isoveli mittaa heidän soittokertojaan. Itse en nyt panisi sille nyt niin suurta painoa jos se tehdään avoimin kortein ja käyttäjän suostumuksella.
 
Minun nähdäkseni ongelma on enemmäkin se, että tällainen mittaus olisi liian tarkka.
 
Jos kuuntelen 9 kertaa putkeen Pink Floydin Animalsin, niin kaipa se sitten minun mielestäni on sen arvoinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jos kuuntelen suurin piirtein samassa ajassa esimerkiksi Wigwamin Nuclear Nightclubin vain kerran että se olisi 9 kertaa huonompi ja ansaitsisi tulla tuetuksi vain sen suhteellisen osuuden verran.
 
Jo pelkästään tuotannon monimuotoisuuden tähden mittaukseen pitää sisältyä tiettyä epävarmuuselementtiä.

Henk.koht. olen sitä mieltä, ettei ammattimaisessa taiteilussa sinällään ole mitään pahaa. Olkaa niin hyvät, kunhan teette sen ihmisiksi.
 
Älä puhu sontaa jäykkis, sä olet aiemmin hyvin selkeästi ilmaissut mielipiteesi monin tavoin (mm. se käpyjen keräily). Sitäpaitsi toi "kunhan teette sen ihmisiksi" jotenkin niin hienosti kiteyttää sun ajatusmaailmasi tasapäisyyden. Kato "tosi taidetta" ei tehdä "ihmisiksi". Pitää polttaa kynttilää molemmista päistä ja itkeskellä sinne punaviinilasiin. Vasta sitten voi nauraa matkalla pankkiin, niitä lihavia ja kuluttajan kukkarosta viekkaasti varastettuja tekijänoikeuskorvauksia nostamaan.
 
Mutta toisekseen, niin samaa teemaahan käytetään jatkuvasti tälläkin saitilla. Jos jotain palikkaa liikauttaa, niin ammattimainen tekeminen loppuu siihen paikkaan.
 
Ei se ihan noinkaan ole. Nää sun "palikoiden liikautukset" vaan niin selkeesti viestittää sun kantojasi asioihin (joita sä koitat tuossa ylemmässä lainauksessa kiillotella). Kyllähän se jäykkis on jo ajat sitten käynyt selväksi kenen joukoissa sä lobbaat...
 
Sä et muuten vielä ole kertonut millä perusteella mikserinettiä voidaan mielestäsi pitää kilpailijana kaupalliselle musiikkiteollisuudelle.

Ainakin mulle jäi rootkit-jupakasta käsitys, että ihmiset eivät nimenomaan pitäneet siitä että isoveli mittaa heidän soittokertojaan. Itse en nyt panisi sille nyt niin suurta painoa jos se tehdään avoimin kortein ja käyttäjän suostumuksella.
 
Aika moni tekee tuota nyt vapaasta tahdostaan last.fm:llä.
 
Minun nähdäkseni ongelma on enemmäkin se, että tällainen mittaus olisi tarkka.
 
Jos kuuntelen 9 kertaa putkeen Pink Floydin Animalsin, niin kaipa se sitten minun mielestäni on sen arvoinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jos kuuntelen suurin piirtein samassa ajassa esimerkiksi Wigwamin Nuclear Nightclubin vain kerran että se olisi 9 kertaa huonompi ja ansaitsisi tulla tuetuksi vain sen suhteellisen osuuden verran.
 
Jo pelkästään tuotannon monimuotoisuuden tähden mittaukseen pitää sisältyä tiettyä epävarmuuselementtiä.
 
Tässä on kyllä perää, vaikka sana "epävarmuuselementti" kyllä herättää vastustusmielialaa. Mutta kyllähän levyjäkin hankitaan muistakin syistä kuin jatkuvaan kuunteluun. Kuuntelukerrat eivät ole kiistaton arvon mittari, jonkinlainen "hankintapäätös" riittäisi ilmaisemaan että kuluttaja on teoksen hyväksynyt. Tämä tarvitaan ihan sen varmistamiseksi että rahoilla tuettu tuotanto oikeasti kelpaa kuluttajille.

Jos meille tulisi vastaava liittymähyvitysmaksu, niin hyöty (minun mielestä!) olisi suurempi kuin haitta. Koska jotta sillä olisi jotain merkitystä, niin sen olisi oltava pakollinen, ts. sen olisi oltava euromäärältään pieni. Jos sillä poistetaan 200 000:lta suomalaiselta tulevaisuuden lupaukselta vaara joutua Kotilaisen mielivallan uhriksi, niin se olisi vaivan arvoinen.
 
Totta kai se on hyöty, jos saa laillisesti ladata niin paljon kuin huvittaa vaikkapa 20 eurolla kuussa, sen sijaan, että käyttää levyostoksiin esimerkiksi satasen kuussa, kuten ehkä keskimäärin musiikinharrastaja tekee. Mutta tietenkin on aivan toinen kysymys onko Jäykkis musiikinharrastaja ja onko se onneton pikkuraha, jonka hän silloin tällöin joutuu hyvitysmaksua maksamaan syy tähän jatkuvaan tietämättömämpien sumutukseen.

Jos kuuntelen 9 kertaa putkeen Pink Floydin Animalsin, niin kaipa se sitten minun mielestäni on sen arvoinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jos kuuntelen suurin piirtein samassa ajassa esimerkiksi Wigwamin Nuclear Nightclubin vain kerran että se olisi 9 kertaa huonompi ja ansaitsisi tulla tuetuksi vain sen suhteellisen osuuden verran.
 
Kumpi noista sulle henkilökohtaisesti kolisee kovemmin? Ja kuinka korkealle arvostat kyseiset teokset bändien historiassa? Molemmat muuten aivan helvetin kovia levyjä.

Sä et muuten vielä ole kertonut millä perusteella mikserinettiä voidaan mielestäsi pitää kilpailijana kaupalliselle musiikkiteollisuudelle.
 
Minkä tähden pitäisi? En tietääkseni missään vaiheesa ole sanonut että mikserinet pitäisi nähdä kilpailijana kaupalliselle musabisnekselle. Työtapaturmia tietenkin tulee, mutta tuo ei ole ollenkaan jutun pihvi.
 
Olen nyt tässäkin ketjussa lähes miljardiin kertaan selvittänyt mistä on kysymys. En sitten tiedä onko Klezberg tällä saitilla poikkeuksellisen älykäs, varmasti näin onkin, mutta ainakaan ei hänelle näytä tuottavan minkäänlaisia ongelmia avata minun, sinällään varmaan aika sekavia, tekstejä. Hän tuntuu istuvan tukevasti tekijänoikeustynnörin reunalla ja näkee ongelmitta molemmat puolet.
 
Perimmältään kysymys on eräänlaisesta vapaustaistelusta jossa päämäränä on vapauttaa taiteen tekeminen ja taata samalla kaikille tekijöille tasa-arvoiset mahdollisuudet saada minimitason "palkka". Sinun päämääräsi on säilyttää taiteentekeminen ja siitä saatava korvaus pienen sisäpiirin monopolina.
 
Minä puhun asiasta joka on ratifioitu Bernin sopimuksessa ja aukikirjoitettu omassa TO laissamme. Sinä puhut jostain muusta, en tiedä missä se on kirjattu taikka missä se sitten pitäsi kirjata.
 
Se mikä on minulle epäselvää on, että etkö sinä aivan aidosti käsitä vai onko tuo kommentointi ihan vaistonvaraista.
 
Ps.
Kumpi noista sulle henkilökohtaisesti kolisee kovemmin? Ja kuinka korkealle arvostat kyseiset teokset bändien historiassa? Molemmat muuten aivan helvetin kovia levyjä.
 
En ole koskaan ajatellut silleen. Animals on erinomainen, mutta diggailen kyllä myös Pinkin wanhempaa kamaa. Esimerkiksi kokoomalevy A Nice Pair soi, ellei nyt kuukausittain, niin useita kertoja vuodessa kuitenkin.
 
Nuclear Nightclub hieno levy ja "helppo" kuunnella, joskin myös muu Wigwam tavara on tutustumisen arvoista. Tasavallan Presidenttiäkin tulee silloin tällöin kuunneltua.
 
Niin, pinkin levyistä varmaankin The Wall tietyssä mielessä "kypsin" ja merkittävin... Paha sanoa, kyllä Animlas myös... Jos pitäsi valita vain yksi pink-levy niin ehkä se olisi juuri The Wall. Wigwamilta ehkä juuri Nuclear.
 
Nämä nyt tuli ihan lonkalta kun en koskaan oikein ajattele asia silleen. Se soi mikä satuu sopimaan fiilinkiin.

Olen nyt tässäkin ketjussa lähes miljardiin kertaan selvittänyt mistä on kysymys. En sitten tiedä onko Klezberg tällä saitilla poikkeuksellisen älykäs,
 
Tällaiset heitot ovat kyllä aika noloja varsinkin kun tuo pitää sisällään asiattoman ja varmasti virheellisen vihjauksen saitin käyttäjäkunnasta.
 
mutta ainakaan ei hänelle näytä tuottavan minkäänlaisia ongelmia avata minun, sinällään varmaan aika sekavia, tekstejä. Hän tuntuu istuvan tukevasti tekijänoikeustynnörin reunalla ja näkee ongelmitta molemmat puolet.
 
Tausta varmaan vaikuttaa. Olen toimittaja/kirjailija-perheen lapsi, aktiivinen musiikin harrastaja (ja tässä kohtaa oma soittaminen on tärkeämpi, kuunteleminen sitten tukee sitä omaa soittamista) ja vaikka tekijänoikeuksiin perustuvia tuloja ei ole, niin minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää niitä puolustavia kannanottoja. Toisaalta työn puolesta seuraan internetin vaikutuksia ihmisten yhteydenpitoon ja muuhunkin, en tosin nimenomaisesti musiikkiin liittyen.