Yleistä keskustelua musiikista ›

jooh elikkä maidenin baileyn aikainen tuotanto, avautunut minullekkin nyt vasta hiljattain kun bändi missä olen soittelee maidenin covereita ja koska laulajamme on erehdyttävästi baileyn/diannon kuuloinen olen noitakin alkanu enemmän kuuntelemaan että oppii biisit, seassa todellisia helmiä mitkä on vasta jonkin ajan kuuntelun jälkeen iskeny ihan kybällä... ja sitten koto-suomeen, kingston wall, alkuun tosi tahmeaa ja kuuntelinkin lähinnä hienon rumpaloinnin takia, no noin vuosi siitä kun sain ensipuraisun kw:ehen niin sitten kolahti, kaveri poltti dvd:n missä sillä oli 6 livekeikkavideota ja niitä kuuntelin/katsoin kyllä koko joululoman! siitä lähtien olen ihan totaalisesti diggaillut kw:ta
edit: mars voltan ensimmäinen levy on kanssa aika kova pala, ei se ole vieläkään täysin auennut minulle

Mudvaynen L.D.50:n loppupään kappaleet (Prodin jälkeiset) eivät ole vieläkään avautuneet.

ahahh :D
 
Nojoo. Radioheadin OK Computer oli vuoden hyllyllä, sitten helevetin kovassa kuuntelussa ja samaan syssyyn piti hankkia sitten Kid A, Amnesiac sun muut myös. Ne on ehkä perusmusiikinkuluttajalle vähän vaikeampia paloja (nostamatta itseäni yhtään muita paremmaksi, mutta kannattaa keskittyä kun levyjä kuuntelee).
 
Sain Radioheadin Kid A:n pari vuotta sitten ja täytyy sanoa, että hieman hitaasti avautuvaa musiikkia levyllä on. Siinä kohtaa kun rupesivat kannetkin aukeamaan aina vaan hitaammin ja harvemmin, ajattelin, että tämän täytyy antaa muhia hieman, ehkä ensi vuonna...

mars voltan ensimmäinen levy on kanssa aika kova pala, ei se ole vieläkään täysin auennut minulle
 
Tämäpä juuri. Toinen meni sitten helpommin.
Vieläkin kuunnellessa tuota ensimmäistä levyä, sieltä löytyy jotain uusia juttuja: biisit hahmottuu eri tavalla kuin ne ennen on kuullut, tai löytyy jotain isompia kokonaisuuksia. Kauan se vei, että siitä tosissaan rupesin tykkäämään.
 
EDIT: the prisondreamin kanssa kävi myös siten, että levyn ostettuani, ja sitä kuunneltuani, en tykännyt kuin parista biisistä. Nopeasti se sitten meni hyllyyn pölyttymään. Viime viikonloppuna laitoin sen sitten stereoihin, ja kylläpäs kuulosti hyvältä! Eli se aukes sillätavalla.

jostain syystä Panteran Reinventing the Steel kesti "avautua" melkoisen kauan. Siitä kähtien levy onkin ollut tauotta kuuntelussa. En voi sanoa olleeni kertaakaan vielä kyllästynyt. The Mars Voltan levyt kuuluu ehdottomasti vaikeasti avautuvien levyjen joukkoon

Olisko Sigur Rosin tuotanto tällaista...

Olisko Sigur Rosin tuotanto tällaista...
 
Yllättävää kyllä, mulle ei ainakaan Sigur Rosin levyt olleet mitenkään vaikeita tai vaikeesti avautuvia. Aika selkeätä musiikkia... Odotin kyllä, että ne levyt eivät ihan heti aukea, mut jotkut biisit oli heti ensimmäisestä kerrasta lähtien aivan loistavia.

Minä en saanut mitään tarttumapintaa Marillionin Bravesta. Miljoonallella kerralla lyriikat käsissä ehkä jotain vihiä, mutta sitten piti palauttaa platta takaisin. Kuriositeetti tosin kasvoi aika suureksi, hyvältähän se kuulosti.

Alice in Chains - Alice in Chains.
 
Ensimmäinen Alice-levy minkä ostin, en ollut juurikaan kuullut koko orkesteria ennen sitä. Levy vaikutti heti ensinnäkin synkältä, mutta aivan liian monotoniselta. Toisekseen laulu tuntui omituiselta. Ikäänkuin "selkeän" laulumelodian sijasta laulettaisiin kahdella raidalla sen "oikean" melodian molemmilta puolilta.
Tuntui että biisit on vaan kyhätty samalla kaavalla, ja että levy on yksinkertaisesti hieman tylsäkin.
 
Eipä siinä sitten montaa kymmentä kertaa tarvinnut kuunnella kun havaitsin että harva levy paljastaa itsestään noin paljon hienoja nyansseja. Vaikka sinänsä biisit eivät ole mitään helvetillisiä kikkailuja tyyliin 23 eri osiota, vaan aika yksinkertaisia ja sointuskaalat tuntuvat olevan useissa biiseissä aika kapeat, niin siitä on otettu irti aika helvetin paljon. Sanoisin melkein että vähemmän on taas kerran enemmän, mutta se antaisi liian yksinkertaisen kuvan levystä. Sanotaan että siinä on paljon enemmän kuin miltä näyttää.
 
Synkkä, mutta helvetin mielenkiintoinen levy.

Joe Satrianini tuotanto
Steve Vain tuotanto
Dream Theaterin tuotanto
 
Nää siis sillon kun alotin kuuntelemaan kyseisiä artisteja ja yhtyettä. Myöhemmät hankitut levyt onkin sitten auennut nopeemmin.
 
Sitten on tietysti Janina Frostellin eka levy, jonka sain joskus lahjaksi kaverilta. "Makso euron niin ajattelin ostaa tän sulle ku tykkäät Janinasta." Eniten siinä on avautunu kansilehti sen sisältämien kuvien takia. Sen sisältämää musiikkia en muista.

Ënsimmäisen kerran tajusin termin "avautua", kun kuuntelin paljon Toolin Aenimaa. Se kyllä kuulosti aina hyvältä, mutta ajan myötä sen tajusi paljon syvemmin.
 
CMX:n Dinosauruksen tuomitsin aluksi täysin. On sittemmin lunastanut parhaan CMX-lätyn paikan meikäläisen mielessä.
 
Onhan näitä hitaita ollut: Dark Side of the Moon, Grace, Violator, Lateralus...

ELP:n Brain Salad Surgeryn hienot kannet aukeaa hankalasti. Musiikissa samaa vikaa.

juu, mun mielestä sitä aikaa, mikä levyn täydelliseen avautumiseen menee pitää verrata siihen kuinka elämääkoskettava kokemus levy loppujenlopulta on. Massive Attackin mezzaninen joku mainitsikin, ja se jos joku otti aikaa, yli kuukauden nyt ainakin joka päiväisessä kuuntelussa. Mezzanine muutti tietyllä lailla mun suhtautumista musiikkiin ylipäätänsä aikalailla, ja tarjosi erittäin antoisia hetkiä yli vuodeksi. Se on listan kärjessä tässä luokassa.

Steve Vain Flexable ehdottomasti

Joe Satrianini tuotanto

 
Mitähän Satriania olet kuunnellu? Satriaani on mulle ainakin ollut lähes heti avautuvaa musiikkia. Simppeleitä biisirakenteita sekä tarttuviamelodioita.

Useimmat YUP-levyt ovat vaatineet keskimääräistä syvällisempää perehtymistä ennen kuin on mennyt kaaliin, erityisesti uusin. Mutta ne ovat kyllä sitten ennemmin tai myöhemmin palkinneet jaksamisen ruhtinaallisesti.

Nykypäivänä kun lähes kaikki elämä on pikakelausta ja maalikimaraa. Liian vaikeasti avautuvat levyt eivät kerkeä aukeamaan ikinä. Levyt mitkä avautuvat muutaman kuuntelukerran jälkeen kestävät lisää kuuntelua. Ja sit on levyjä mistä tulee hyvä fiilis pari kertaa ja paria hittibiisiä tulee kelailtua jurripäissään ehkä useammankin kerran.
Omalla kohdalla menee näin.

Alice Cooperin Schools Out:n originaali vinyyliversio oli vaikeasti avautuva.

Kansien päällä oli alushousut.
 
Hoho!!!!1

Helposti avautui Hanoi Rocksin uusin, koska oli hajalla - CDON:ista tilasin...ei tarvinnut edes koskea niin jo aukes...

Absoluuttisen Nollapisteen Suljettu ei auennut ihan heti.
 
Tämä lause nauratti vähäsen. Muuttuiko sen nimi sitten muotoon "Aukaistu"?
 
King Diamond aukeaa ehkä kohta, ennen en äijän ääntä voinut sietää, mutta pikku hiljaa pystyn kuuntelemaan jo kokonaisia kappaleita (kuten Abigail ja The Storm). Toivon mukaan levytkin menevät useammin soittimeen ajan myötä.