Yleistä keskustelua musiikista ›

Subjektiivinen, mutta silti objektiivinen.
 
Objektiivisuus kritiikissä on täysi mahdottomuus, sillä arvioitava objekti, levy tai konsertti, on jo itsessään subjektiivinen tulkinta. Seppo Heikinheimo osasi kritiikin hyvin, sillä ne herättivät aina keskustelua. Leena Isbomin kritiikit Rytmi-lehdessä luettelevat esittäjiä ja ylistävät levyjen sekundaarisia seikkoja, mutta ne eivät sano itse musiikista tai äänitteestä yhtään mitään. Itselleni hyvä kriitikko tarkoittaa hyvän alan kompetenssin omaavaa kirjallisuustaiteilijaa, joka tuo asiat esille omalla tyylillään ja vahvoilla mielipiteillään.

Objektiivisuus kritiikissä on täysi mahdottomuus, sillä arvioitava objekti, levy tai konsertti, on jo itsessään subjektiivinen tulkinta. Seppo Heikinheimo osasi kritiikin hyvin, sillä ne herättivät aina keskustelua. Leena Isbomin kritiikit Rytmi-lehdessä luettelevat esittäjiä ja ylistävät levyjen sekundaarisia seikkoja, mutta ne eivät sano itse musiikista tai äänitteestä yhtään mitään. Itselleni hyvä kriitikko tarkoittaa hyvän alan kompetenssin omaavaa kirjallisuustaiteilijaa, joka tuo asiat esille omalla tyylillään ja vahvoilla mielipiteillään.
 
Tismalleen! Syleillään!

Tismalleen! Syleillään!
 
Pus-pus ;)

Ei ainkaan seuraavanlainen:
"I’m going to hell anyway, so I may as well come out and say what you’d be thinking if you sat all the way through Tori Amos’ career from Y Kant Tori Read to The Beekeeper: the only way that we’re going to get a good album from her in this day and age is if someone has the decency to abduct and kill her daughter. --" http://www.stylusmagazine.com/review.php?ID=2759

Riittää kun ilmasee onko kyseessä jööttiä vai jautaa. Noin yleensä ottaen levyarvostelut kiinnostaa kuin kilo paskaa. Ei mulle muutenkaan kukaan kerro että mikä ruoka on hyvää, miksi sellainen kiinnostaisikaan.

Riittää kun ilmasee onko kyseessä jööttiä vai jautaa. Noin yleensä ottaen levyarvostelut kiinnostaa kuin kilo paskaa. Ei mulle muutenkaan kukaan kerro että mikä ruoka on hyvää, miksi sellainen kiinnostaisikaan.
 
Ei niin, mutta joku kertoo, millaisia ruokia on olemassa. Voit toki mennä kauppaan ja vetää hyllystä paketin arvalla, tai sitten syödä hernekeittoa maailman tappiin saakka, mutta voit myös etsiä vinkkejä hyvin kirjoitetuista artikkeleista.

Sellanen missä kerrotaan että onko levy hyvä vai paska.

Sellanen missä kerrotaan että onko levy hyvä vai paska.
 
No tuossa tapauksessa pitäisi tuntea arvostelijan maku aika hyvin... Joku levy voi olla mun mielestä hyvä, mutta jonkun arvostelijan mielestä paska. Mulle on sinällään ihan sama vaikka arvostelija haukkuisi levyn, jos mielipiteet ovat hyvin perusteltuja. Ei riitä, että sanoo vain, että levy on paska...

Lähestyn kysymystä toisesta suunnasta ja annan esimerkin surkeasta levyarviosta:
 
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=1883
 
Kaivataanko perusteluja?

Kaivataanko perusteluja?
 
Ei tod. Tätä just olen miettinyt, että jos arvostelija saa käsiinsä levyn johon ei saa mitään kosketusta eikä se ole musiikkimakunsa mukainen eikä ole kykyä siihen suhtautua sen mukaisesti, niin miksi ihmeessä se pitää edes arvostella.
 
e: toki millä muulla saa itselleen näppärän kynämiehen maineen paremmin kuin haukkumalla, se on helppoa.

Ei tod. Tätä just olen miettinyt, että jos arvostelija saa käsiinsä levyn johon ei saa mitään kosketusta eikä se ole musiikkimakunsa mukainen eikä ole kykyä siihen suhtautua sen mukaisesti, niin miksi ihmeessä se pitää edes arvostella.
 
Maailmassa julkaistaan joka päivä sellaisia levyjä, joihin keskivertoarvostelija ei halua koskea pitkällä tikullakaan, mutta toisinaan joutuu. Pääsääntöisesti jää aina melkoinen kasa levyjä arvostelematta, mutta kun jonkun tietyn artistin kaupallinen tai muu huomio on sitä luokkaa, että lehti katsoaa asiakseen sen arvostella, on arvostelu tehtävä.
 
Sitten on esimerkiksi seuraavanlaisia vaihtoehtoja: joko dissata suuremmin selittelemättä kuten ylläolevassa arvostelussa, yrittää löytää siitä hyviäkin puolia, yrittää selittää miksi levy on huono tai jos ei ymmärrä siitä yhtään mitään, yksinkertaisesti sanoa se ja yrittää jotenkin kuvailla minkälaisesta tapauksesta on kyse.

Objektiivisuus kritiikissä on täysi mahdottomuus, sillä arvioitava objekti, levy tai konsertti, on jo itsessään subjektiivinen tulkinta. Seppo Heikinheimo osasi kritiikin hyvin, sillä ne herättivät aina keskustelua. Leena Isbomin kritiikit Rytmi-lehdessä luettelevat esittäjiä ja ylistävät levyjen sekundaarisia seikkoja, mutta ne eivät sano itse musiikista tai äänitteestä yhtään mitään. Itselleni hyvä kriitikko tarkoittaa hyvän alan kompetenssin omaavaa kirjallisuustaiteilijaa, joka tuo asiat esille omalla tyylillään ja vahvoilla mielipiteillään.
 
Tää oli hyvä kirjoitus. Minustakin kriitikon on aivan turha yrittää olla objektiivinen; mikä näkökulma se sellainen on? Miltä muulta kantilta hän ylipäätään osaisi sanoa levystä mitään paitsi omien tuntemustensa perusteella, kun asiat ovat pääasiassa kuitenkin makuasioita? Kuka hyötyy mitään "objektiivisesta" kritiikistä, jossa todetaan, missä sävellajissa biisit kulkevat ja ovatko soundit puhtaat vai säröiset, jos ei itse biisien sisältöön voi ottaa kantaa, ettei objektiivisuus kärsisi? Mielenkiintoiset kritiikit ovat aina sellaisia, joissa kriitikko uskaltaa ottaa kantaa kuulemaansa omista makutottumuksistaan ja näkökulmistaan käsin. Tietenkään kriitikon mielipiteet eivät saa pohjautua ennakkoluuloihin tms. vaan vain ja ainoastaan levyn sisältöön. Myöskin perusteluja tarvitaan, jotta lukija ymmärtää miksi arvostelija on sitä mieltä mitä on. Kritiikki on kuitenkin vain yhden henkilön mielipide, ja kyllä lukija sen ymmärtää, vaikka olisikin asiasta eri mieltä.

Lähestyn kysymystä toisesta suunnasta ja annan esimerkin surkeasta levyarviosta:
 
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=1883
 
Kaivataanko perusteluja?
 
Niinpä. Mitähän satunnainen lukija tuostakin hyötyi..? Siis sellainen, joka olisi halunnut saada edes jonkinlaisen käsityksen levystä.

Niin, tosiaan kriitikon pitää tuoda oma mielipide perusteltuna julki. Näin varmasti jokainen lukija löytää mielikriitikkonsa, jonka musiikkimaku vastaa suunnilleen omaansa.

Sellainen, josta käy selkeästi ilmi arvostelijan mielipide levystä. Ei turhan päiväistä jaarittelua, vaan asiaa, josta käy ilmi pidetäänkö levystä vai ei, ja miksi. Hyvistä levyarvioista myös huomaa, että levy on tosiaankin kuunneltu.
 
Hyviä levyarvosteluja on aina mukava lukea, oli sitten samaa tai eri mieltä levystä arvostelijan kanssa.

Rakastan levy- ja konserttiarvosteluja. Ne ovat parhaimmillaan erittäin mielenkiintoista luettavaa, tottakai varsinkin, jos kohteena on joku oma suosikkini. Mutta monta levyä on tullut ostettua pelkästään jonkun kriitikon tai toimittajan innostavan kirjoituksen perusteella.
 
Minäkin olen Jazzmiehen kanssa samoilla linjoilla siitä, millainen on hyvä arvio.
 
EDIT: Tietyissä tapauksissa melkeinpä hauskinta on arvostella itse kriitikkoa; kyseenalaistaa hänen näkemyksensä ja miettiä, millainen ihminen tekstin takana piilee.

EDIT: Tietyissä tapauksissa melkeinpä hauskinta on arvostella itse kriitikkoa; kyseenalaistaa hänen näkemyksensä ja miettiä, millainen ihminen tekstin takana piilee.
 
Jarkko Martikainenhan sanoi kerran haastattelussa, että hänestä olisi mielenkiintoista ryhtyä kirjoittamaan ns. arvostelija-arvosteluita; eli ottaisi aina yhden kriitikon tuotoksia arvioitavaksi ja kirjoittaisi niistä sitten arvostelun tyyliin "Tää on ihan kiva, tässä on vähän Rumban Palsaa ja Soundin Juntusta..."

Ilkka Mattilalla tuntuu toisinaan olevan homma hallussa. Kyllä itsekkin on tullut yhtyeitä ja levyjä löydettyä hyvien arvostelujen perusteella, ei todellakaan mitään turhaa hommaa.
 
Kyllähän mielipiteen pitää arvostelussa myös näkyä, toki perusteet mukaan. Yleensä jo hyvin ja osuvasti perusteltu ja havainnoitu mielipide aiheuttaa sen, että pystyy perusteista sanomaan, jos ei ole kriitikon kanssa samalla linjalla.

Jarkko Martikainenhan sanoi kerran haastattelussa, että hänestä olisi mielenkiintoista ryhtyä kirjoittamaan ns. arvostelija-arvosteluita; eli ottaisi aina yhden kriitikon tuotoksia arvioitavaksi ja kirjoittaisi niistä sitten arvostelun tyyliin "Tää on ihan kiva, tässä on vähän Rumban Palsaa ja Soundin Juntusta..."
 
Noitahan olis hauska lukea!

Hyvä arvostelu on sellainen, jossa ei anneta arvosanoja.