 Feggy
24.02.2005 09:45:59 | |
|---|
Kun oikein tarkkaan aattelee, tälläisiä on aika iso osa meitsin suosikeista. Liveistä pakko mainita vielä The Beatles: Live at the Hollywood Bowl. Less is more. |
 Karlsson
24.02.2005 09:56:26 | |
|---|
Monilla rakkailla ja wanhoilla jazzlevyillä soundit on mitä sattuu, mutta kovasti pyörivät levylautasella.
Oma lukunsa on vanhempi reggae ja vielä vanhempi ska ja rocksteady, joissa studioiden taso on ollut kyllä mallia "tee se itse rautalangasta". Meininki on sitäkin kovempi. "Aika tekee musiikille, kuten nauta tekee ruoholle. Suodattaa paskan, jäljelle jää pihvi." -Ekman |
 aikavaikea
24.02.2005 09:58:51 | |
|---|
...mutta mitkä lätyt ovat rupisuudestaan huolimatta kultaa?
Äkikseltään tulee mieleen Sielun Veljien Suomi-Finland. Ne soundit olisivat kamalat millä muulla levyllä tahansa, mutta tuohon ne sopivat tarkalleen just ja jetsulleen. Kertakaikkisen loistava levy on se! Now you're messin' with a son of a bitch!
Nazareth Vuokatin Katinkullassa 15.4.2005. Lähtölaskenta on alkanut. |
 Gaines
24.02.2005 10:18:30 | |
|---|
C-kasettiajan lapsena tuhnuiseen äänentoistoon on tottunut. Sen takia onkin ollut mielenkiintoista hankkia vanhoja äänitteitä cd-muodossa; usein on tullut ahaa-elämys, jaa tältäkö tämä biisi kuulostaakin! Ai, tässähän on muitakin soittimia jne.
Mutta totta on se, että fiilis korvaa monesti kliiniset soundit, esim. aaceesalamadeeceen Bonin aikaiset levyt eivät häikäise tuotannollisesti, mutta se intensiteetti onkin se juttu.
Mieluummin kuuntelen sitä luomumman kuuloista äänitettä, kuin ylituotettua äänen vahvistusta, esim. rumpusoundit kasarille käännyttäessä menivät överiksi jossain hard-rockin/heavyn suunnassa.
Blues eri nyannsseineen on jo puhtaasti fiiliskamaa, rosoisuus ja kökköys kuuluu asiaan.
Itse olen tykästynyt meininkiin, jossa tuotanto painottuu soittimien ominaissoundiin, siten että hommaa ei tehosteta turhaan yli. Ja jos tehostetaan, niin sitten sopivina annoksina; tehokeinona eikä kaiken tarkoituksena. Jäitä ammeeseen Jepson! Herra kylpee pian! |
 Juugeli
24.02.2005 14:54:20 | |
|---|
No Misfitsin vanhat levytykset kuuluu ehdottomasti listan jatkoksi. Danzigin laulu, b-kauhuleffalyriikat ja juurikin ne rupiset saundit saavat aikaan ainutlaatuisen tunnelman. Dutteri: V***u tommosia ihmisiä tarvita tähän maailmaan. Tuommoset penikat pitäs kaikki ampua!
Juugeli: V***n Hitler! Dutteri: En mie oo Hitler, mie oon vaan oikeassa. IHKK #3 IMIK #28 Pastilli? |
 -Mickill-
24.02.2005 20:06:21 | |
|---|
No Misfitsin vanhat levytykset kuuluu ehdottomasti listan jatkoksi. Danzigin laulu, b-kauhuleffalyriikat ja juurikin ne rupiset saundit saavat aikaan ainutlaatuisen tunnelman.
Tämä se tuli miullekin heti ekana mieleen. "One, two, Freddys coming for you"
"Three, four, better lock your door"
"Five, six, grab your crucifix"
"Seven, eight, better stay up late"
"Nine, ten, never sleep again" |
 Jungleman
24.02.2005 20:15:46 | |
|---|
C-kasettiajan lapsena tuhnuiseen äänentoistoon on tottunut. Sen takia onkin ollut mielenkiintoista hankkia vanhoja äänitteitä cd-muodossa; usein on tullut ahaa-elämys, jaa tältäkö tämä biisi kuulostaakin! Ai, tässähän on muitakin soittimia jne.
Joo, minun rakkain äänitteeni on C-kasetti jonka sain 12-13 -vuotiaana kaverilta jonka isoveljellä oli paljon jänniä levyjä. Siinä oli monta biisiä Bowien hämärämpää tuotantoa eri levyiltä, pari Beatlesia, pari Rolling Stonesia sekä... Velvet Undergroundia! Paluuta ei ollut!
Cd:ltä kuultuina kaikki nuo biisit kuulostavat ihan... vääriltä. Sihinää ja tuhnua, kiitos! Ei se ole vika. Se on ominaisuus. |
 Umpihullu
24.02.2005 20:45:06 | |
|---|
Motörheadin Orgasmatron levy on hassusoundinen mutta pertanan hyvä. Muista syödä nautaa, jos joudut kaivamaan hautaa! |
 arse
24.02.2005 20:46:55 | |
|---|
Aavikon kaikki levyt! Ilo ilman roudausta on teeskentelyä. |
Jungleman
24.02.2005 20:50:57 | |
|---|
Motörheadin Orgasmatron levy on hassusoundinen mutta pertanan hyvä.
Tuottanut Bill Laswell... Hassu? Hmm. Ostin tuon levyn aikanaan kuullakseni mitä Laswell saa aikaan hevareiden kanssa ja hauskaa kuultavaahan se toki oli. Ei se ole vika. Se on ominaisuus. |
 jannu
24.02.2005 23:49:34 (muokattu 24.02.2005 23:50:04) | |
|---|
Miljoonasateella tuntuu käyneen huono tuuri albumisoundien kanssa. Paljon hienoja biisejä useammalla levyllä, mutta ne soundit ovat suurinpiirtein itäblokkilaista diskoa kautta linjan. "Paa vattalles, röhnö! Mä tarviin sua!"
-vanttera |
 ten
24.02.2005 23:57:01 | |
|---|
Remasteroinnit sun muut auttaa/huonontaa asiaa jonkin verran, mutta mitkä lätyt ovat rupisuudestaan huolimatta kultaa?
MEIDÄN EKA DEMO! Plussa on miinuksen negatiivinen puoli. |
 mr_b
25.02.2005 02:23:51 | |
|---|
Joy Divisionin useimmat äänitteet
Talking Headsin 77 ja More songs about buildings and food
B-52's:n esikoinen
Itse asiassa suurin osa 70-80 -lukujen vaihteen new wave/indie -meiningistä "kärsii" karuhkosta soundimaailmasta, mutta toisaalta se sopii yleensä musiikkiin oikein hyvin. We have ways of making you think. |
 sormunen
25.02.2005 10:32:21 | |
|---|
Itse asiassa suurin osa 70-80 -lukujen vaihteen new wave/indie -meiningistä "kärsii" karuhkosta soundimaailmasta, mutta toisaalta se sopii yleensä musiikkiin oikein hyvin.
Mutta toisaalta, jos se soundimaailma sopi musaan, niin ei kai meininki silloin voi kärsiä siitä vaan päinvastoin, hyötyä? Ei kai oo olemassa jotain hyviä soundeja? Vaan soundihan on kai se kokonaisuus?
Mun mielestäni nimittäin esimerkiksi Wouden Wow-Deesien ainoo levy kärsii liian "hyvistä" so. ajanmukaisen silkoisista soundeista. Samoin Bob Marleyn läpimurtolevy Catch A Fire kuulostaa paremmalta ilman keskitien rokkikoristeluita. Toisaalta ne puolestaan tasottivat tietä menestykseen.
Joku mainitsi vielä Veljien Suomi-Finlandin. Eihän nekään soundit oo sattumaa vaan kyllä niitä orkesteri Mattilan johdolla hioi pitkään. Siitähän Seal On Velvet -jengi meni vieläkin pidemmälle, kun Ballsien eka ja Veljien Onnenpyörä äänitettiin Vanhan lavalla käytännössä livenä. Hel-ve-tin toimivat soundit molemmissa, vaikkeivat ehkä defleppardmielessä "hyvät".
Tää defleppard nyt oli eka mikä tuli hiomisesta mieleen.
|
JKantonen
25.02.2005 10:36:58 (muokattu 25.02.2005 10:43:42) | |
|---|
Joy Divisionin useimmat äänitteet
Talking Headsin 77 ja More songs about buildings and food
B-52's:n esikoinen
Itse asiassa suurin osa 70-80 -lukujen vaihteen new wave/indie -meiningistä "kärsii" karuhkosta soundimaailmasta, mutta toisaalta se sopii yleensä musiikkiin oikein hyvin.
Näinhän se on, mutta silti toimii.
Vetikös Joy Divisioninkin kitaristi "Preston 28 February 1980" - Factorylivellä kitaransa kesken keikan bassovahvistimen kautta kun kitarakamat levisivät kesken keikan. Tuli juuri eilen kuunneltua, mutta kovasti saundeista päätellen se vahvistin sitten heräsi kuitenkin eloon. Tuollaisia livelevyjä ei kai nykyään enää pääsisi levitykseen. Harmi. |
Feggy
25.02.2005 10:41:15 | |
|---|
Näinhän se on, mutta silti toimii.
Vetikös Joy Divisioninkin kitaristi Preston 28 February 1980 - Factorylivellä kitaransa kesken keikan bassovahvistimen kautta kun kitarakamat levisivät kesken keikan. Tuli juuri eilen kuunneltua, mutta kovasti saundeista päätellen se vahvistin sitten heräsi kuitenkin eloon. Tuollaisia livelevyjä ei kai nykyään enää pääsisi levitykseen. Harmi.
Preston? Less is more. |
JKantonen
25.02.2005 10:42:56 (muokattu 25.02.2005 10:48:26) | |
|---|
Preston?
Eli siis levyn nimi on "Preston 28 February 1980", ei kitaristin nimi. Niin ja Factoryn julkaisema levy siis. Saakeli kun saa korjata kun kirjottaa nopeasti
;) |
 Blue Moon
25.02.2005 15:23:51 | |
|---|
sormunen: Mutta toisaalta, jos se soundimaailma sopi musaan, niin ei kai meininki silloin voi kärsiä siitä vaan päinvastoin, hyötyä? Ei kai oo olemassa jotain hyviä soundeja? Vaan soundihan on kai se kokonaisuus?
Myös mua vähän ihmetyttää tää keskustelu "hyvistä" ja "huonoista" saundeista. Mun mielestä "huono saundi" on sellainen, että esitys kuulostaisi paremmalta, jos saundi olisi toisenlainen. - You can shake it you can break it you can hang it on the wall - |
 Bonham
25.02.2005 15:36:46 (muokattu 25.02.2005 19:22:07) | |
|---|
Blue Moon:
Myös mua vähän ihmetyttää tää keskustelu "hyvistä" ja "huonoista" saundeista. Mun mielestä "huono saundi" on sellainen, että esitys kuulostaisi paremmalta, jos saundi olisi toisenlainen.
Jaa, no mä kyllä vaan tarkotin, että aina välillä törmää äänitteeseen, jossa on oikeasti todella rupinen soundi, mutta silti sitä jaksaa kuunnella siinä olevan loistava musan takia... Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
mr_b
25.02.2005 17:07:45 | |
|---|
Mutta toisaalta, jos se soundimaailma sopi musaan, niin ei kai meininki silloin voi kärsiä siitä vaan päinvastoin, hyötyä? Ei kai oo olemassa jotain hyviä soundeja? Vaan soundihan on kai se kokonaisuus?
Niin niin. Siksi se "kärsii" olikin lainausmerkeissä :-) We have ways of making you think. |
