Yleistä keskustelua musiikista ›

Onks kukaan nähnyt sitä "Back In The US" -dvd:tä? Onko se mistään kotoisin? Eikö siinä ole koko konsertti.

Muuten, jos Maccan naama on kauneusleikattu niin leikkaus on kyllä pahasti epäonnistunut... ikä näkyy niinkuin sen pitääkin.
 
Samaa mieltä, ei hän mikään siloposki enää ole kuten ei pidäkkään!

Onks kukaan nähnyt sitä "Back In The US" -dvd:tä? Onko se mistään kotoisin? Eikö siinä ole koko konsertti.
 
Se on hyvä. Helevetin hyvä.
 
Mä kyllä kuulin vähän huonoja kommentteja yleisöstä istumapaikoilla. Taas oli niitä "ikäihmisiä" jotka ei voi tajuta, että Paul alottaa keikan ku huvittaa. Ja on se kumma kun McCartney tulee ekan kerran Suomeen sitten vuoden 72 ja soittaa Beatles kamaa, niin silti pitää mennä jurrissa paikalle.
 
Mä olin kentällä vajaa 10m lavaste keskellä ja saundit oli hyvät ja ympäröivä yleisö :) en tiedä mitä muut ajatteli mun taputtamisesta ja keäsien heilutuksesta. Nyrkkiä taoin ilmaan muutamiin biiseihin. Varsinki Helter Skelteriin. Se biisi vyöryi kajareista ilmoista. Juma....
 
Pistäkää pika viestiä, niin voin lähettää zippina 6600 kameralla otettuja varsin jonkinlaisia kuvia...

Se oli kaunista, se oli elämää suurempaa..se oli Paul McCartney
 
Uskomaton keikka, miten voi olla mahdollista että mies ja akustinen kitara saa 40000 ihmistä ki9edottua sormensa ympärille?
 
Muutaman biisin aikana olisi kuullut miten kolikko putoaa nurmikolle, niin hiljaista oli kun kaikki vaan halusivat ahmia kaiken irti mm. Here todaystä (jonka Lennonille omistaminen oli koskettava hetki) ja Blackbirdistä.
 
Tämän jälkeen voin kuolla onnellisena. Ei mitään tarvetta enää mennä katsomaan mitään , jos Paul nyt ei tule uudestaan keikalle.

Mä kyllä kuulin vähän huonoja kommentteja yleisöstä istumapaikoilla. Taas oli niitä "ikäihmisiä" jotka ei voi tajuta, että Paul alottaa keikan ku huvittaa. Ja on se kumma kun McCartney tulee ekan kerran Suomeen sitten vuoden 72 ja soittaa Beatles kamaa, niin silti pitää mennä jurrissa paikalle.
 
Vaikka lyhyehkönä kaverina suosin istumapaikkoja enemmän, teki mieleni kyllä kentälle jossa meininki näytti olevan enemmän kohdallaan. D-katsomossa väki syttyi kunnolla vasta lähempänä encoreita.
 
Kuulin ihmisestä, joka oli saanut joltain lipun tuonne ja todennut menevänsä, mutta lähtevänsä kotiin jos alkaa sataa! Uskomatonta! Kuitenkin vei paikan joltain tosi-diggarilta.
 
Ja toisaalta otti päähän joidenkin ei-keikalle-menijöiden pirun kyyninen asenne tyyliin "Olette menossa maailman suurimpaan karaokeen vai?" ja "Jos siellä olisi koko Beatles niin sitten olisin saattanut tullakin" jne. No, eivätpähän tiedä mitä menettivät! Meikäläinen ainakin käy ylikierroksilla vielä tänäänkin.

----
edit: hitto, tuli sama kahdesti.

Muutaman biisin aikana olisi kuullut miten kolikko putoaa nurmikolle, niin hiljaista oli kun kaikki vaan halusivat ahmia kaiken irti mm. Here todaystä (jonka Lennonille omistaminen oli koskettava hetki) ja Blackbirdistä.
 
Totta. Hieno hetki kun n.35 000 ihmistä oli hiljaa kuin haudassa.

En kattonu sanoko jo joku tätä mutta, kuulemma jengi vähä repeili siel ku tuli tarja halosen 20x20 naamakuva

Vaikka lyhyehkönä kaverina suosin istumapaikkoja enemmän, teki mieleni kyllä kentälle jossa meininki näytti olevan enemmän kohdallaan. D-katsomossa väki syttyi kunnolla vasta lähempänä encoreita.
 
Kuulin ihmisestä, joka oli saanut joltain lipun tuonne ja todennut menevänsä, mutta lähtevänsä kotiin jos alkaa sataa! Uskomatonta! Kuitenkin vei paikan joltain tosi-diggarilta.
 
Ja toisaalta otti päähän joidenkin ei-keikalle-menijöiden pirun kyyninen asenne tyyliin "Olette menossa maailman suurimpaan karaokeen vai?" ja "Jos siellä olisi koko Beatles niin sitten olisin saattanut tullakin" jne. No, eivätpähän tiedä mitä menettivät! Meikäläinen ainakin käy ylikierroksilla vielä tänäänkin.
 
vaikka menee vähän off-topicin puolelle niin Metallican keikalla meidän edessä oli 2 tyhjää penkkiä johon tuli jossain keikan puolessa välissä 2 miestä polttaa röökii....
ne nous seisoo ekan (ja vikan) kerran joskus toisiks viimeisel biisil....no siis kaikkihan tekee siel just miten haluu mut uskon et olis ollu sellasiiki tyyppei jotka olis jaksanu tulla kattoo/kuuntelee ihan kunnolla...

Jonottamaan siinä puol neljän aikaan, sillä saatiin paikka aidassa kiinni olevan henkilön takaa. Sitten keikkaan...
 
Lyhyesti ja ytimekkäästi, Paul on jumala. Aivan uskomattoman mahtava loistava keikka. Drive My Car, I've Got A Feeling, Live & Let Die, Get Back, Back In The USSR muutamia kohokohtia mainitakseni. Ja... Helter Skelter. Se oli jotain elämää suurempaa. Miten noinkin vanha herra pystyy laulamaan sen samalla lailla kuin vanhalla kunnon valkoisella albumilla? Kahta kappaletta en tiennyt, Flaming Pie ja All Things Must Pass. Kaikki muut lauloin mukana, Blackbirdia ja Here Today:ta lukuunottamatta. Oli mahtava kuulla näitä vanhoja beatle-biisejä Drive My Car, I'll Follow The Sun, For No One, She's A Woman ja varsinkin You Won't See Me. Näkikö kukaan Aben rumputyöskentelyä Lady Madonnassa? Huhhuh miten taidokasta. Muutenkin aivan loistava rumpali. Alussa yleisö tuntui hieman poissaolevalta, johtuiko sitten sateesta, onneksi loppua kohden meno piristyi. Mutta kun kaikkien aikojen rockjumala saapuu Suomeen niin silloin siitä otetaan kaikki irti!
 
Ai niin, Hey Jude.
 
PS. Miks aina telkkarissa näytetään vain All My Lovingia? Mielestäni keikan heikoin lenkki loppuukulutuksen takia.

Tosiaan, nyt sitten rukoillaan että Paul tulee uudestaan Suomeen. Tai edes Ruotsiin.

Oli kyllä loistavaa! huvitti vähän katella ympärille (lavasta n.15m) kun siellä oli tyyppejä jotka oli kuunnellut vain jotain beatles #1 levyä eikä niillä ollu mitään hajua jostain JETistä tai muista Wingseistä tai jostain vanhoista BEATlesin piiseistä mitkä ei ollu sinkkui.
Kohokohtia olivat kyllä Live And Let Die, blackbird, Helter Skelter, Hey Jude, ja kaikki muut!
Tämän loppuviikon pyhitän beatles-leffoille,levyille ja dokkareille.

Kyllä pitää olla pokkaa ja karismaa, että vetelee 30 000 ihmisen edessä pelkällä akustisella simppeleitä rallatuksia, niinkuin se "in spite of all the danger" vai mikäsenytolikaan. Mäkikartanolta sitä löytyy.

Pakko avautua, vaikka täällä on jo lähes kaikki olennainen kerrottukin.
 
Itse istuin E-katsomon kolmanneksi ylimmällä rivillä, hyvin näki ja kuuli. Soundit mielestäni stadionoloissa mainiot. Alussa oli pientä puuroa, mutta ei häiritsevästi.
 
Alussa dj ja akrobaattiesiintyjät viihdyttivät kärsimätöntä yleisöä. 20.12 sermi väistyi ja aloituskipale Jet rävähti soimaan. Mainio aloitusbiisi! Jo tässä vaiheessa tuli selväksi, että tämä Paulin kokoonpano osasi rokata.
 
Heti perään ensimmäinen Beatles-pala Got to Get You Into My Life. Syntsalla soitetut torvisektio-osuudet eivät kuulostaneet leluilta kuten pelkäsin. Tämänkin huolenaiheen sai heittää syrjään jo tässä vaiheessa.
 
Seuraavaksi uudempaa matskua, eli Flaming Pie, mikä hyväntuulisena rokkipalana sopi Jetin kaveriksi keikan alkupuolelle. Piano kuviot olivat mainiot. Tämä biisi on niin Paulimainen kuin vain voi, hyvässä mielessä. Vaimon ja itseni suosikkeja uudemmasta matskusta.
 
Seuraavaksi pärähti soimaan pakollinen beatles-klassikko All My Loving. Sytytti yleisön toden teolla, vaikka omasta mielestäni jee-jee kauden kuluneimmat hitit, eivät konsertin huippuhetkiä olekaan. Mutta tulkinta oli tuoreen oloinen. Paul ei vaikuta kyllästyneeltä esittämään tätä yhtä suosituinta ja tunnetuinta lauluaan.
 
Seuraavaksi raskasta kitarointia Let Me Roll It biisin myötä. Tämän hitaamman biisin myötä alun tunnelmaa hieman rauhoiteltiin, ja yleisö sai aikaa vetää henkeä huiman alun myötä.
 
Seuraavaksi taas herkkua. Kuten Paul totesi: Jotkut biisit levytetään ja se on ainoa kerta kun ne esitetään. You WonŽt See Me kuultiin ekaa kertaa livenä vasta tämän kiertueen aikana. Tämä kertakaikkiaan vastustamattoman positiivisen biisin luenta oli todellinen herkkupala. Se kuulosti hämmästyttävästi kuin juuri Rubber Soulin aikaan levytettynä. Mietin jo, tuleeko tämä suoraan levyltä;) Loistavaa! Paulilla on aarrearkku mistä ammentaa.
 
Seuraavaksi jeejee-kauden beatlesia SheŽs a Woman, joka oli hyvä muttei kuitenkaan loistava. Ehkä siksikin että en ole pitänyt koskaan biisin kornilta kuulostavasta kitara-sovituksesta. Paul ei vetänyt enää biisiä 60-luvun tyylillä, eli Little Richard raspilla. Mutta ei huono.
 
Kuin puun takaa yllättäen alkoi Maybe IŽm Amazed, joka mulle ja vaimolle oli ehdottomia kohokohtia. Biisihän on loistavimpia soolouran ajoilta, eli heti Beatlesin hajoamisen jälkeiseltä McCartney levyltä. Tulkinta aiheutti vaimolle tipan silmään, ja itselläni kulki kylmät väreet. Paul tulkitsi biisin pianon takaa.
 
Tästä kohokohdasta ei ehtinyt toipua, kun oikeastaan samaan huippukohtaan voidaan laskea heti perään kuultu loistava Beatles-klassikko The Long And Winding Road, joka esitettiin niinkuin se pitääkin kuulla; eli ilman imelää orkestraatiotaustaa. Pääosissa Paul, lyyrisen kaunis piano ja haikean kaunis melodia. Täytyy tunnustaa, että pala oli kurkussa. Keikalla oli monta kohokohtaa, tämä oli yksi monista.
 
Seuraavaksi kuultiin taas jotain spesiaalia, eli In Spite of All The Danger. Beatlesin ekoja demoja, kuten Paul totesikin, Tämän demon voi kuulla Anthology paketin I-osassa. Harvoja McCartney-Harrison sävellyksiä, muistaakseni. Akustisvoittoisena esitettynä toimi kivasti.
 
Akustinen setti sai jatkoa Blackbirdistä, joka on jo vuosien ajan kuulunut iki-Beatles biiseihin, jota Paul jaksaa esittää. Ja mikäs on jaksaessa, sillä tämä Yesterday-tyylinen balladi pelkän akustisen kitaran varassa on yksinkertaisesti kaunis esitys. Paul näppäili biisin helpon näköisesti, vaikka itselläni se on vasta vuosien harjoittelun jälkeen alkanut sujua kohtalaisesti;)
 
Seuraavaksi akustinen setti jatkui Beatles-klassikolla We Can Work It Out, joka itselleni oli keikan ainoa pienimuotoinen pettymys. Se vaikutti hieman "löysältä" ja liian hidastempoiselta originaaliin. Lisäksi hauskat haitarikuviot loistivat poissaolollaan. Paul on esittänyt tämän verevämminkin, kun vertaa televisiosta nähtyihin aiempiin live-tulkintoihin.
 
Seuraavaksi Lennonille omistettu Here Today, jossa ei ollut mitään moitittavaa tai erityisen loistavaa. Ok.
 
Edellisellä kiertueella Paul soitti Harrisonin Something-biisiä tavalla mikä ei ollut kaikkien mieleen. Nyt Something on korvattu Harrisonin kauniilla All Things Must Pass, mikä toimiikin tämän bändin käsittelyssä mainiosti. Kuulaan kauniisti soiva on ilmaus jota käyttäisin. Mainio valinta ja tulkinta.
 
IŽll Follow The Sun kuuluu taas niihin Beatles-aarteisiin, joita ei aikanaan koskaan esitetty livenä. Mutta tällä kiertueella tämäkin epäkohta on poistettu. Paul hauskuutti yleisöä soittamalla lopun re-prisena pariinkiin otteeseen, kun yleisö luuli jo biisin loppuneen. Ironista oli se, että juuri tämän biisin aikana taivaalta tippui vähän vettä. Taivaalliset voimat olivat suopeat, sillä pian tämän jälkeen taivaalle tuli kaunis sateenkaari joka meni stadionin yli.
 
Seuraavaksi harvinaisempaa beatles-herkkua eli For No One, ja Paul pianon ääressä. Vaikka olin pitänyt etukäteen tätä yhtenä herkkupalana, niin livenä se jäi kuitenkin monen muun herkän herkkupalan varjoon. Mutta iloinen olin kyllä että se oli mukana setissä.
 
Seuraavaksi tuoreempaa materiaalia: eli kaunis Calico Skies. Itse osasin arvostaa tätä loistavan kaunista biisiä, sillä melodiansa puolesta se on ihan Beatles-tasoa, ja se on paljon sanottu se. Veikkanpa, että biisi ei kuitenkaan ole saanut ansaitsemaansa huomiota laajemman yleisön keskuudessa. Levy-versioon verrattuna yllätys oli se, että akustisen näppäilyn sijaan versio oli sähköisempi, bändivetoinen. Tämä oli positiivinen yllätys.
 
Seuraavaksi Beatlesia: IŽve Just Seen A Face. Mitä tästä voi sanoa. ylisanat loppuvat. Tästä alkoi yksi keikan makeimmista Beatles-biisiputkista.
 
Eleanor Rigby on niin hieno kun se levylläkin on. AAAH! Look at all the lonely people. Tässä alkoi tulla jo epätodellinen olo sillä makeaa alkoi tulla ns. mahan täydeltä tai tässä tapauksessa korvan täydeltä.
 
Drive My Car. Aloitti hyväntuulisen rokkipoppi potpurin. Svengasi kivasti.
 
Perään kertakaikkisen täyteläissoundinen Penny Lane, jossa kaikki syntsalla soitetut torvisektiot sulautuivat loistavasti kokonaisuuteen, eivätkä kuulostaneet päälleliimatuilta. Kun vertaa tätä Pepe Willbergin versioon, nin Pepen pitäisi osata tehdä johtopäätös ja vetää biisi pois omasta ohjelmistostaan.
 
Seuraavaksi Get Back, joka rokkasi kuin juna joka ei pysähdy. Nyt ymmärrän miksi Paul tätäkin biisiä aina veivaa. Tämä yksinkertaisesti toimii livenä kuin tauti. ItŽs Rock and Roll!
 
Tämän hengästyttävän upean Beatles-sikermän väliin tarjoiltiin Band On the Run, joka todellakin nousi jopa noiden Beatles-biisien yli. Kuuntelen juuri biisiä levyltä, mutta kyllä se livenä toimi miljoona kertaa paremmin. Ne kaikki biisin osat, kyllä te tiedätte... Will I ever Get out of Here... ja mureat kitarakuviot. Tämä bändi osaa rokata ilkeän kuuloisesti. Vanhaa kulunutta ilmaisua mukaillen: Tässä versiossa oli ns. Munaa!
 
Seuraavaksi Back In The USSR, ja Screeniltä tarjoiltiin hauskoja Beatles-filmejä ja Neuvostoliitto propagandaa;). Biisihän rokkasi kuin hirvi. Tässä vaiheessa viimeistään tyhmimmätkin, kuten minä, tajusivat viimeistän sen, että Paulilla on kenties paras bändi Beatlesin jälkeen ympärillään. Paljon kehuttu rumpali, joka ulkoiselta olemukseltaan muistuttaa HIM:n Kaasua, oli erityisen mainio. Nälkäistä soittoa, nuorilta kavereilta. Tämä on monelle nuorelle soittajalle ns. Once In A Lifetime -tilaisuus, josta nämä kaverit ottivat kaiken irti.
 
Seuraavaksi Paul oli pianon takana kun bändi aloitti Bond-tunnarin Live and Let Die, joka oli melkoinen näpäytys Gunnareiden suuntaan;) Tässä nähtiin mahtavat tuliefektit lavan edessä ja takana. Lisäksi lavan takaa lähti ilotulitteet useampaan kertaan. Biisi päättyi jännästi: Iso tulileimahdus Paulin pianon edessä, ja hetken näytti, että siinä se elävä legenda paloi helvetin tulessa!
 
Seuraavaksi kuultiin harvinainen Betles-herkkupala, jota allekirjoittanut oli odottanut. IŽve Got A Feeling toimi livenä niin loistavasti kuin olin uumoillutkin. Kaikesta näki, että myös bändi nautti biisistä, joka on kuin luotu stadion-yleisön villitsemiseen. Itselleni eräänlainen unelmien täyttymys!
 
En ollut ehtinyt kunnolla toipua edellisestä hittivyörytyksestä kun Lady Madonna lähti liikkeelle Paulin pianokuvioiden höystäminä. Screenillä nähtiin Tarja Halosen kuva?Ei aivan edellisten tasoa, mutta tarjosi mainion "suvannon" (anteeksi ilmaisu) ennen seuraavaa jymypaukkua:
 
Hey Jude! Jokainen itseään kunnioittava Beatles-fani haluaa kuulla tuon Paulin ehkäpä parhaimman sävellyksen. Eikä Paul tätä bravuuriaan ikinä mokaa. Se oli ylläty, ylläty loistava. Kuuluisat nananaa-osuudet Paul jätti kuten arvata saattaa, yleisölle. Paul pomppasi pianon äärestä lavan eteen jorailemaan. Samalla hän komensi vuorollaan (suomen kielellä) Miehet ensin! Sitten Naiset! Nyt Kaikki! Ja tästä yleisö suoriutui jöröiksi suomalaisiksi melkoisen hyvin, sillä kyllä yleisön laulu oli kuultavissa hyvin.
 
Sitten eka encore: Yesterday. Koruton lyhyt esitys pelkän akustisen kitaran varassa stadionilla. Se on siinä! Paukkupommeja ei tarvita. Stadion yleisö kuuntelee hiirenhiljaa, ja tunnelma on niin kaunis, että tippa meinaa tulla linssiin (ja tuleekin).
 
Heti perään pyhä kappale: Let It Be. Mies ja Piano. Muuta ei tarvita. Tämä on kuultu levyltä miljoona kertaa, mutta nyt tuntui kuin olisi kuullut biisin ekaa kertaa. Kaivaa nenäliinaa esiin.
 
Pois itku ja kyyneleet! I Saw Her Standing There muistuttaa, että harras tunnelma kuuluu kirkkoon ja vain pieninä annoksina rock-konserttiin;) Yleisö rokkasi seisaallaan keinuen tämän ekan Beatles-levyn avausraidan.
 
Tämän jälkeen raaka veto Helter Skelteristä. Tämäkö on se sama mies joka vielä hetki sitten lauloi Yesterdayn? Kyllä. Todellinen kameleontti tämä Sir Paul. Tässä rokkaavaksi kehumani bändi luonnollisesti pääsi oikeuksiinsa. Jos SheŽs A Womanissa ei kuultu Paulin raakaa lauluvoimaa, niin tässä oli raakaa rokkia joka sanan merkityksessä.
 
Sen jälkeen SGT Pepper ja The End. Ja Keikka tai Ultimaalinen Kokemus oli ohi. Mielikuvat Stadionilta poistuttaessa olivat epäuskoisen sekavat. Niin paljon sulateltavaa. Banjosilmä piti yleisön otteessaan, ja liikutteli meidän tunneskaalaa koko kirjon laajuudelta. Paul veteli meitä kuin langoista haluaansa suuntaan. Viljeli suomen kieltä ja hyväntuulista huumoria sopivina annoksina. Yleisö teki aaltoja stadionilla keikan aikana. Aika hyvin, kun ajattelee yleisön ikäjakaumaa?
 
Kyllä paatuneena Lennon-fanina pitää antaa banjosilmälle täydet pisteet. Keikka oli taidokas sekoitus eri tyyppisiä biisejä ja biisijärjestys oli dramaturgisessa mielessä taidokas.
Tästä jää paljon hyviä muistoja. Tarviseeko sitä muita enää mennä kuulemaankaan? ;)

PS. Miks aina telkkarissa näytetään vain All My Lovingia? Mielestäni keikan heikoin lenkki loppuukulutuksen takia.
 
Johtuu todennäköisesti siitä että Maccan keikalla on ollut kuvausrajoituksia tyyliin "kuvaaminen on sallitua vain 4 ensimmäisen kappaleen aikana."
 
Varsin yleinen tapa.

Jet -aivan mahtava aloituspiisi
Got To Get You Into My Life
Minä en oikein tykännyt, takapotku komppia ja konejouset prkl
Flaming Pie -ihan ok
All My Loving -menetteli
Let Me Roll It - mahtavaa
You Won't See Me- menetteli
She's A Woman - Tämä kyllä oli kyllä niin hieno piisi
Maybe I'm Amazed -yksi parhaista Maccan piiseistä
Long And Winding Road -Sanoinkuvaamaton klassikko
In Spite Of All The Danger -OK
Blackbird -Oon kyllästy tähän
We Can Work It Out -Mahtava piisi
Here Today -Ihan hieno piisi
All Things Must Pass -vähän tönkkö
Follow The Sun.- ihana kuulla tämä livenä
For No One -Ihan jees
Calico Skies- Tönkkö
I've Just Seen A Face- Tönkkö
Eleanor Rigby- Koneviulut prkl
Drive My Car- Mahtava
Penny Lane- Konetorvet prkl
Get Back - Tämä oli aivan mahtava, tosin soolot ei oikein mielestäni olleet ihan huippua
Band On the Run -Ihan jees
Back in the USSR -Yksi parhaista
Live and Let Die -hienot tulet, ja meininki vaikken kovin paljon piisistä tykkää
I've Got a Feeling -Hieno livenä
Lady Madonna konetorvet prkl
Hey Jude, Ihan jees

Olipa niin järkyttävän hyvä keikka, pelkään ettei tämän jälkeen enää mikään muu tunnu miltään. Drive My Car oli ehkä soitannollisesti paras, live and let diessa meinasi tippua paska lahkeesta kun tuliefektit lavalla ja raketit lensivät taivaalle. Paras keikka mitä olen ikinä nähnyt. Uskomattoman hieno lopetus vielä siihen the endillä, huhuh.

Mulla ei ollut varaa ostaa lippua ja vituttaa niin helvetisti!
Olen 56-vuotias rokkari ja tämä on maailmaloppu!
 
Olen pahoillani kaikkien puolesta jotka olisivat ymmärtäneet tulla paikalle mutta eivät voineet, samoin kuin niiden jotka olisivat voineet tulla mutta eivät ymmärtäneet.

Konsertin musiikillisesta annista voisin kirjoittaa ylistysromaanin, mutta koska sellainen on jo edellä tehty, niin keskityn kuitenkin ulkomusiikillisiin seikkoihin, joista nautin paikoin melkein yhtä paljon kuin musasta.
 
Nimittäin Macca ihmisenä. Monet sanovat, että mies on kusipää, mutta tämän keikan perusteella se on kateellisten panettelua. MC sai luotua uskomattoman hyvän vuorovaikutuksen yleisön kanssa, ei ollut mikään megastara, vaan kaveri yleisönsä kanssa. Jutteli mukavia ja heitti koko ajan kevyttä hyvää huumoria, kohokohtina tietenkin etukäteen laaditut suomenkieliset laput (Paulin toistakertovista väitteistä huolimatta:)), joiden lukeminen sai hymyn huulille. Paul aidosti huomioi ja välitti yleisöstään ja juuri siksi myös yleisö tykkäsi hänestä. Tämä näkyi todella lämminhenkisenä konserttina, paikalla oli todella hyvä olla sen lisäksi, että kuuli maailman hienointa musiikkia.
 
Bändiläisetkin olivat samaa kaliiberia. Joku jo sanoikin, että tämä on Paulin paras bändi sitten Beatlesin, ja olen täysin samaa mieltä. Bändin soitosta ja olemuksesta huokuu paitsi valtava ammattitaito, niin ennenkaikkea jäsenten välinen loistava henki ja huumori. Bändin jätkät pääsivät esille, ja herrat vaikuttivat poikkeuksetta symppiksiltä (Rustyn suomenkielinen nauhuripätkä oli hieno:D).
 
Jos bändin meininkiin haluaa tutustua paremmin, niin ylempänä mainittu Back In The U.S. -DVD on ehdoton pakkohankinta. Katsoin sen keikkaa edeltävänä päivänä, ja se oli juuri sitä samaa mitä Paul bändeineen oli eilenkin: loistavaa musiikkia höystettynä lämminhenkisellä huumorilla. Minulla nousivat ainakin fiilikset kattoon sen katsottuani, ja keikan jälkeen se toiminee keikan aiheuttamaan nostalgianälkään. Jos keikka jäi väliin, niin tuo DVD lievittänee tuskaa hieman (tai lisää sitä!)!
 
Loistavaa Paul ja paljon onnea 62-vuotissynttärinäsi! Harmi ettei yleisön onnittelulaulu ehtinyt missään vaiheessa oikein kunnolla kajahtaa stadikalla...

Plussaa Mr. Mustardille tyhjentävästä ja vaikuttavasta esityksestä. Nyt harmittaa vielä enemmän että ei ollut rahaa pilettiin...