Yleistä keskustelua musiikista ›

Käyn katsomassa keikkoja ehkä keskimäärin pari kertaa kuukaudessa, ja useimmiten se on ihan sinänsä antoisaa. Todella kiinnostava ja inspiroiva musiikki löytyy kylläkin tallenteiden parista ja yritän luoda sellaista myös itse.

Käyn keikoilla noin kahden kuukauden välein. Viimeksi olen tainnut käydä katsomassa Harmajaa Ruiskuhuoneella elokuussa, seuraava olisi sitten Jarkko Martikainen Club Flirtissä kuukauden päästä. Eli yleensä silloin jos joku nimekäs artisti Raaheen tulee keikalle, olen paikalla.

Ehkä tulee vielä sellainen direktiivi että kitaristit soittaa mallintavilla multivehkeillä, rumpali sähkörummuilla (kopissa koska rapina ja polkimien kilinä), laulut lauletaan kans kopissa koska häiritseehän sekin. Kuuntelemaan pääsee ostamalla ovelta palautettavat langattomat kuulokkeet ja ne jotka tulivat vain juomaan entisestään laimennettua ykkösolutta ja keskustelemaan hiljaa, pääsevät puoleen hintaan. Tupakointi tapahtuu erillisessä huoneessa jossa on kortilla maksettava "gloryhole"-seinä josta saa yhdet imut nikotiinitonta sähkötupakkaa tai nikotiinittoman nikotiinipurkan.
 
Ja alkuperäiseen kysymykseen: En käy.

Bonham:
 
Vai onko musiikin harrastaminen niiq täällä netissä se tärkein juttu?
 
On. Tää on parasta musiikin harrastamista. Ei tartte edes kuunnella mitään!

Joku aika sitten tuli muisteltua mielenkiinnosta ihan paperille kaikki nähdyt keikat, mukaan lukien omat keikat. Pääsin lukuun 112 keikkaa, joista omia 25 keikkaa.
Johdossa Kolmas Nainen kymmenellä keikalla.
Ikähaarukassa 18-30 tuli käytyä keikoilla aika aktiivisesti. Nykyään 43vee ei juuri enää, noin yksi-kaksi keikkaa vuodessa.
Se on huvittavaa miten nykyään Tavastialla tuntee itsensä helvetin vanhaksi, vaikka on yhä usein esiintyvää artistia nuorempi.
Kaikki bändit joita tuli aikanaan käytyä katsomassa alkavat olla enemmän tai vähemmän vähän loppuverryttelyvaiheessa, moni lopettanut kokonaan.
Väistämättä vertaa keikkoja siihen, mitä nuo yhtyeet olivat kauan sitten parhaimmillaan uransa huipulla, niin eihän se enää samaa ole.
Eräs ryhmä, jota olen käynyt vuosikymmeniä seuraamassa, alkoi nyt soittamaan niin lyhyitä settejä että meni vähän maku siihenkin. Tuli sellainen fiilis että heitetään biisejä vähimmäismäärä että hommaa voi keikaksi kutsua.
Todella montaa hienoa keikkaa on tullut nähtyä, yleensä pikkupaikoissa.
Ulkomaisista huiput olivat Iron Maiden -88, Nirvana -92, U2 -93.
Kotimaisista joku Kolmas Nainen oli tappokone vuonna -92 pienessä paikassa. Kingston Wall, CMX, Don Huonot. Donkkarien parhaat Tavastian keikat olivat todella kuumia ihan fyysisesti. Hillitön tungos, riehuminen ja huuto jengillä päällä.
Erikoisimpia oli Mick Taylorin keikka edesmenneellä Rock"n"Roll Stationilla 2005.
Mick aloitti kahden maissa aamulla, rupatteli ihmisten kanssa, yleisöä oli muutama kymmenen enää pystyssä ja paikalla. Miten menee? Täs tulis tämmönen Stop Breaking Down...
Se soitto. Se oli puhdasta kultaa.

Käyn, onhan se vähän niinq koko homman idea, hey. Useamminkin tulis käytyä jos jaksais ja lompsa kestäis. Ja joskus jos hyvin käy, on itellä keikka, niin sillon ei pääse välttis muualle. Vaikka nimetön bändi kun pääsee yllättämään, saa suhteessa kovimmat fiilikset!

Kyllä käyn. Lähinnä Helsingin pienillä musaklubeilla koska stadion- ja areenakeikkojen liput ovat överikalliita ja meininki ei usein ole ihan sen arvoista. Pienillä klubeilla meno on vaan mun mielestä kovempi.

Tulee kyllä käytyä aina kun paikalliseen kiinnostavia esiintyjiä ilmestyy

Todella harvoin. Kotipaikkakunnallani ei yleensä ole mitään mielenkiintoista ja isolle kirkolle ei jaksa vaan lähteä jonkun keikan takia. Viimeisin keikka oma keikka, edellinen joku muu varmaan 2,5v sitten.

Olen tehnyt DJ-keikkoja jonkin verran. Mutta nykyään tuntuu siltä että bilejärkkärit keksii vain tekosyitä, miksi eivät anna minulle keikkaa.

Tuleehan noilla käytyä, nykyään kyllä aika harvakseltaan, ehkä kerran kuussa. Mieluiten klubeilla, stadion/jäähallikeikoissa en oikein nää järkeä. Minulle keikkapaikalla on yhtä paljon merkitystä viihtyvyyden kannalta kuin bändillä. Mieluummin hyvät punkki-iltamat Vastavirralla kuin Maailman Paras Bändi stadikalla. Tuli oltua töissä rokkiklubilla ja silloin elämä pyöri aika vahvasti elävän musiikin ympärillä. 2-3 keikkailtaa töissä viikossa ja siihen päälle vähintään 1 keikka asiakkaana per viikko, tulihan noita nähtyä. Festariduunit vielä päälle kesällä. Siihen verrattuna nykyään tuntuu ettei tule käytyä juuri ollenkaan, mutta on sekin näköjään enemmän kuin monella tähän ketjuun kirjoittaneella.

morfin_mafer: Olen tehnyt DJ-keikkoja jonkin verran. Mutta nykyään tuntuu siltä että bilejärkkärit keksii vain tekosyitä, miksi eivät anna minulle keikkaa.
 
Ajatella. :)

Vähän harvakseltaan tulee käytyä, osittain siksi että keikkojen alkamisajat ovat - aina vaan - usein niin epäinhimillisiä ettei vaan jaksa. Jos haluis kuunnella hyvää musaa niin pitää valvoa keskellä yötä. Aina tästä on puhetta muttei se tunnu mihinkään muuttuvan. Tai sit mä oon käynyt vaan väärissä paikoissa. Tavallaan se on talon puolesta ymmärrettävää koska viinanmyynti ja asiakkaat. Mutta sellaiselle keikallakäyjälle joka ei muuten juuri harrasta yöjuoksua baareissa noin muuten, niin tuo voi muodostua kynnykseksi. Ehkä olen vain vanha, mutta en mä tästä vuosikymmen sittenkään nauttinut.
 
Oman bilebändin keikoillakin tuntu aikanaan järjettömältä että kolmen setin keikka alkaa klo 00.30 ja päättyy joskus aamukolmen jälkeen. Perjantain keikasta toipuessa meni koko viikonloppu, eikä alkoholilla ollut edes osuutta asiaan. Joskus ärsytti tosissaan kun keikan alkamisaika oli ilmoitettu klo 23, ja sitten sitä käytiin vartin välein kysymässä raflapäälliköltä että no joko aloitetaan, kaveri kattoo saliin ja toteaa että aika hiljasta on, odotetaan vielä vähän. Sit lopulta joskus pikkutunneilla käynnistyy.
 
Mut tää on jo offtopicia. Kannatan elävää musiikkia, toivon vain että sitä esitettäisiin enemmän ihmisten valveillaoloaikoihin.

Hirveän laiska olen lähtemään keikoille. Festareille mut sai kesällä vain Portishead, kun edellisestä festarireissusta oli vierähtänyt 13v. Pubikeikkoja näen lähinnä vain omien keikkojen yhteydessä tai oman kylän elävän musiikin yhdistyksen iltamissa, joissa olen aina hommissa.

ferodoz: Ajatella. :)
 
Konemusiikkiosastolla on diktatuuri, eli jos suurin bilejärkkäri kieltäytyy antamasta keikkaa niin on vähän nihkeetä kun pienet eivät kovin usein järkkää bileitä.
 
Ja mulla on vielä mennyt aina niin, että keikat menee "Artisti maksaa" -sopimuksilla. Vaikka ei nyt ihan niin kuin kummelissa, että joutuu maksamaan tilanvuokran ja PA-vuokrat.

Ennen tuli vähintään kerran viikossa käytyä keikaa katsomassa, mut nyt on kotikaupunkini keikka tarjonta hiljentynyt tyystin, varsinkin nimettömämpien bändien osalta :-(
 
Isommilla keikoilla 6-8 kertaa vuodessa (sis. festarit) ;-)

Onhan tuo keikoillakäynti iän lisääntyessä vähentynyt kosolti, ehkä sitä on tullut huomattavasti selektiivisemmäksi. Ja oman kaupungin livetarjonta on nykyisellään melko köyhää ja köyhtyy entisestään kun paras keikkamesta laittoi lapun luukulle. Samaisessa paikassa tuli oltua töissäkin yli viisi vuotta ja ehtihän siinä nähdä monenlaista bändiä. Festareille oon taas pyrkinyt vähintään kerran vuodessa muutaman vuoden tauon jälkeen ja satunnaisia kiinnostavia keikkoja pitää lähteä katsomaan kauemmaskin. Mutta ehkä 1-2 keikkaa kuussa keskimäärin tulee tsekattua nykyisellään.