Yleistä keskustelua musiikista ›

varakeef: Ei sitä dokkaria pysty katsomaan, mutta tulihan siellä ainakin yksi helmi vastaan: "Miten niin vähemmän on enemmän? Enemmän on enemmän." Y. Malmsten
 
Hevimiesten sanotaan olevan "kapeakatseisia" mutta kyllähän tämäkin taas todistaa sitä että ihan yhtä kapeaa se katsanto on muuallakin. Ei sillä että kyseessä olisi mikään timanginen dokkari, mutta eihän tuota ole pakko "hampaat irvessä" katsoa. Mitä jos siihen suhtautuukin pilke silmäkulmassa? Tai ottaa sen vain pinnallisena läpileikkauksena erilaisten alalajien (sub-genre) esittelylle. Pitääkö kaiken olla paatosta ja niin takakireästi toteutettua, että jos naurahtaa niin tikit persiissä repeää?
 
Voisiko siitä musiikista, oli se sitten yksinkertaista tai ei, tyhmää tai ei, kuitenkin nauttia musiikkina? Jollei se kolahda ja jollei siitä löydä itselleen mitään, niin ei kai se mikään ongelma ole? Jättää silloin kuuntelematta ja kuuntelee sitä mistä itse pitää.
 
Tavallaan omituista että joku, joka ei ole aiheeseen pintaraapaisua enempää perehtynyt, ottaa asian ristikseen ja virittelee jos jonkinlaista demonisointia sen ympärille. Onko tuo nyt sitä ketjussa peräänkuulutettua typeryyttä? Löytyikö se hevin lisäksi myös muualtakin? :)

velipesonen: Kyseenalaistan hevin piirissä vallitsevan teknisen virtuositeetin aivan täydellisesti. Hevi hyödyntää niin suppeaa joukkoa erilaisia musiikillisia parametrejä, että vaaditaan jo tyhmää päätä että ylimalkaan viitsii treenata itsensä kompetentiksi sellaisen hallitsemisessa. Hevi on yleensä äärimmäisen köyhää dynamiikasta, sointivärien vaihteluista, äänen tummuus- eli heleysasteen vaihteluista, rytmisestä agogiikasta, muotorakenteiden monimerkityksisyydestä ja temponkäsittelystä. Temponkäsittely ei tarkoita sitä että soitetaan eri osat kappaleista eri tempoissa vaan sitä että tempo elää musiikin mukana, minkä puute hevissä tietenkin johtuu siitä ettei musiikkikaan elä. Hevilaulajien erinomaisuus nyt toteuttaa varsin pitkälle samoja yhtälöitä kuin pilittäjäkitaristien erinomaisuus. Jotkut oopperalaulajat tosiaan tienaavat laulamalla heviä, mutta ainahan voi kysyä mitä musiikillista päämäärää palvelee esittää erinomaisesti jotain erinomaisen tyhmää. Totista duunia, totta vie!
 
So what! Traktorilla tehdään traktorin hommia ja meikkisudilla meikkihommia.
Hyvin kynnetty pelto on hyvin kynnetty pelto ja hyvin tehty meikki on hyvin tehty meikki. Joka genressä on omat "tyylistandardinsa". Tuo dynamiikkamollaus tosin sopii kaikkeen nykyiseen ylikompressoituun musiikkiin. Enkä sanonut virtuositeetin "vallitsevan", vaan että sitä löytyy paljon. En ole koskaan kuullut oopperalaulajan laulavan heviä hyvin (älä edes mainitse Hietasta!), koska he eivät yksinkertaisesti hallitse asiaankuuluvaa tyylirekisteriä. Karmeimpia kuulemiani lauluesityksiä on ollut Pavarottin laulama "My Way". Hän ei kertakaikkiaan tiennyt, mitä teki. Äänenmuodostuksen virheettömyys ei auta silloin pätkän vertaa.
 
Kuten totesin, hevisuunnalta löytyy paljon kaikkein "tyhmintä" tavaraa, mutta parhaimmillaan se on hyväätekevää energiapurkausta.

McNulty: Hevimiesten sanotaan olevan "kapeakatseisia" mutta kyllähän tämäkin taas todistaa sitä että ihan yhtä kapeaa se katsanto on muuallakin. Ei sillä että kyseessä olisi mikään timanginen dokkari, mutta eihän tuota ole pakko "hampaat irvessä" katsoa. Mitä jos siihen suhtautuukin pilke silmäkulmassa? Tai ottaa sen vain pinnallisena läpileikkauksena erilaisten alalajien (sub-genre) esittelylle. Pitääkö kaiken olla paatosta ja niin takakireästi toteutettua, että jos naurahtaa niin tikit persiissä repeää?
 
Voisiko siitä musiikista, oli se sitten yksinkertaista tai ei, tyhmää tai ei, kuitenkin nauttia musiikkina? Jollei se kolahda ja jollei siitä löydä itselleen mitään, niin ei kai se mikään ongelma ole? Jättää silloin kuuntelematta ja kuuntelee sitä mistä itse pitää.
 
Tavallaan omituista että joku, joka ei ole aiheeseen pintaraapaisua enempää perehtynyt, ottaa asian ristikseen ja virittelee jos jonkinlaista demonisointia sen ympärille. Onko tuo nyt sitä ketjussa peräänkuulutettua typeryyttä? Löytyikö se hevin lisäksi myös muualtakin? :)
 
No tuntien kenestä on kysymys, tää ei tunnu ollenkaan omituiselta.

McNulty: Tavallaan omituista että joku, joka ei ole aiheeseen pintaraapaisua enempää perehtynyt, ottaa asian ristikseen ja virittelee jos jonkinlaista demonisointia sen ympärille. Onko tuo nyt sitä ketjussa peräänkuulutettua typeryyttä? Löytyikö se hevin lisäksi myös muualtakin? :)
 
Nää sun kommentit on täynnä ad hominemia ja perusteettomia oletuksia milloin mistäkin.
 
McNulty: No määrittele virtuoosi?
 
Virtuoosi musiikissa on muusikko, joka omalla instrumentillaan pystyy ilmaisemaan musiikkia vain hyvin vähäisin rajoituksin, usein ylittäen aikalaistensa käsityksiä siitä mikä on mahdollista. Paino kohdassa "ilmaisemaan musiikkia" mikä pitää sisällään vaatimuksen musikaalisuudesta, musiikin ehdoilla eikä jonkin abstraktin virtuoosi-ihanteen ehdoilla tekemisestä. Heviin pesiytynyt virtuoosikäsitys on pöyhkeä ja - typerä.
 
Vai lasketaanko virtuositeetiksi esim. sävellystaito
 
Ei.
 
tai se kuinka hyvin se kerää kuulijoita ja kannattajia taakseen?
 
Ei.

Minkälaista älykkyyttä sen älykkyyden musiikissa tulisi olla ja miksi?
 
Voiko joku heittää vaikka linkin oikein älykkäästä teoksesta?

Arkka: Minkälaista älykkyyttä sen älykkyyden musiikissa tulisi olla ja miksi?
 
Musiikin pitää osata olla samaan aikaan sekä älykästä että tyhmää koska ne ovat elämän perusasioita ja minun tulkintani mukaan erilaista ainetta, tyhmyys ei siis ole älyn puutetta. Mutta jos tyhmyys hallitsee ollaan hakoteillä. Musiikillista älykkyyttä on kontakti tunnemaailman koko kokonaisuuteen. Siksi, että taiteelle ei jää muutoin kunnollista funktiota ihmisen elämässä, taiteeton tila on luonnoton ja jotensakin sairas tila.
 
Voiko joku heittää vaikka linkin oikein älykkäästä teoksesta?
 
Enpäs kiusallanikaan tee sitä.

En nyt ymmärrä mitä täällä inistään. No onneksi meillä on gangman stylit ja muut jumalattoman viisaat ja järkevät musiikkit.
 
http://www.youtube.com/watch?v=ED_pU2oDnug

velipesonen: Musiikillista älykkyyttä on kontakti tunnemaailman koko kokonaisuuteen.
 
Jos musiikillinen älykkyys on tätä, ni mites se tyhmyys?

Arkka: Jos musiikillinen älykkyys on tätä, ni mites se tyhmyys?
 
Tyhmyys on nähdäkseni sitä mikä sitoo ilmaisun konkretiaan, käytäntöön, musiikilliseen jatkumoon, pois äärimmäisestä suppeudesta tai materiaalittomuudesta. Runous ei ole eräs kirjallisuuden alalaji vaan taiteen perusmateriaali jota täytyy osata kohdella viisaasti ja viisaus merkitsee myös tyhmyyden tunnustamista ja hyväksymistä. Käytännössä tyhmyys oikein hyödynnettynä on siis eräänlaista sanonnan painokkuutta ja vetoavuutta.

Hevi, rämpyti rämpyti, country, rämpyti rämpyti, blues, rämpyti rämpyti...Jihuu! Whattafuck?

Guildfinger: Hevi, rämpyti rämpyti, country, rämpyti rämpyti, blues, rämpyti rämpyti...Jihuu! Whattafuck?
 
karvanopat ja bum bum bum bum!

Samaan aikaan Itä-Suomen yliopistolla:
 
Musiikin historian erikoiskurssi: Jytä. Kovakivi- ja raskasmetallimusiikin -kurssi, 3 op.
 
Opettaja: FL Tero Hyvärinen
 
Suoritustapa:
Aktiivinen osallistumien luennoille
Metal Evolution TV-sarja katsominen YLE Areenasta (vähintään 8 jaksoa)
Oppimispäiväkirja luennoista, ohjelmasta ja oheiskirjallisuudesta

Coran: Suoritustapa:
Aktiivinen osallistumien luennoille
Metal Evolution TV-sarja katsominen YLE Areenasta (vähintään 8 jaksoa)
Oppimispäiväkirja luennoista, ohjelmasta ja oheiskirjallisuudesta
 
Mitäs minä sanoin! Äärimmäisestä tyhmyydestä on tehty opetusmateriaalia yliopistoon mikä ei sitten laisinkaan minua kykene yllättämään.
 
Ketjun avauksen tarkoitus on siis valottaa myös yhteiskunnallista ongelmaa, mikä hevi on. Ongelma luonnollisesti syvenee sitä mukaa kun akateemisiin piireihin syöpyy hevinharrastajia koska silloin myös Metal Evolutionin kaltainen aivoton hömppä muuttuu ei vain hyväksytyksi vaan suoranaiseksi normiksi, suositukseksi ellei peräti pakoksi.

Tästä ketjusta nyt ei oikein saa mitään irti, kun ei edes tiedetä millaisia yhtyeitä ja muusikoita hevipesonen tähän metalli-nimikkeen alle niputtaa. Vähän vaikea ottaa kantaa johonkin dynamiikkaan, sointiväreihin tai siihen tyhmyyteen, kun ei tiedä puhutaanko Black Sabbathista, Poisonista, Twisted Sisteristä, Megadethista vai Opethista.
 
E: En nyt kuitenkaan väitä että tämä mitenkään mielenkiintoinen aihe olisi, vaikka tiedettäisiinkin.

Trollol vaan velipesosellekkin.

Minusta tämä Metal Evolution on oikein hauska sarja. Semmoisella hassunhöppänällä tavalla :)

Hewi Medallin pitääkin olla aina edes vähän pöhköä.

Eeppistä settiä. Velipesonen joko kärjistää aika ankarasti tai on vaa aika kapeakatseinen musiikin suhteen. Eiköhän tuota joka genreen sovi noita "ömmömmöö minun musa on parasta ja muu paskaa" -ihmisiä, että ei sen perusteella voi heviä määritellä tyhmäksi musiikiksi. Vrt. Number 9.
 
Itse kuuntelen ihan laidasta kaikenlaista musiikkia ja en kyllä näe hevissä sen kummempaa tyhmyyttä kuin missään muussakaan genressä. Ehkä voisi kärjistäen sanoa, että "hevissä" on keskimääräisesti enemmän paskaa kuin muissa genreissä, mutta tuo on tosiaan erittäin vahvaa kärjistystä eikä itsessään tee hevistä sen tyhmempää.
 
Pitäskö linkata pari "älykästä" hevibiisiä tähän, jos joku vaikka innostuu kuuntelemaan:
 
Örinöö:
https://www.youtube.com/watch?v=BluvF_ozYJs
https://www.youtube.com/watch?v=uozLlvo05Jo
 
Puhdasta:
https://www.youtube.com/watch?v=8oVzCY9DSqc
https://www.youtube.com/watch?v=GjZxiHWPrZ4
 
Noita biisejä jos sanoo tyhmäks, nii on kyllä iha tyhmä ite. Ei tarvii tykätä, mutta onhan nuo kaikki ihan järkitasolla ajateltuna loistavia sävellyksiä. Voishan tuota miljoona esimerkkiä vielä lisää listata. Suosittelen myös kuuntelemaan esimerkiksi Swallow The Sunin Plague of Butterflies. Kyseessä 35 minuuttinen "hevieepos", joka on kyllä kaukana tyhmyydestä.

Eikös Suomessa joku väitellyt tohtoriksi aiheenaan Punk?

Se on kyllä totta, että melkoisen iso osa ns. hevimusiikista on aika väsähtänyttä, kaavoihin kangistunutta ja varsinkin nuorin fanikuntansa on melko typerää jengiä (niinkuin on kyllä suurin osa sen ikäisistä muutenkin, toim.huom.), mutta vastapainoksi hevi-genrestä löytyy kyllä melkoisen puhuttelevaakin matskua jos vain viitsii paneutua hieman pintaa syvemmälle.
 
Akrobaattisilla soittosuorituksilla pöyhkeily ei kyllä ole pelkästään hevimuusikoiden syntilistalla, jazzia on tullut diggailtua kaikenlaisen muun musiikin ohella viimeiset reilut parikymmentä vuotta ja myös siitä genrestä löytyy näitä soitinrunkkareita enemmän kuin 13 tusinaan.
 
On kyllä melkoisen arroganttia lähteä huutelemaan silti genrestä, josta ei tiedä pintaraapaisua enempää. En lähtisi tuon Metal Evolution-dokkarin perusteella vetelemään kovin diippejä yleistyksiä, sen verran pintapuolisesti ohjelma eri genren eri ilmenemismuotoihin sukeltaa - ja jotkin genren alalajit dokkari on sivuuttanut kokonaan.
 
Onhan se ikävää, että ohjelmasta on jäänyt jollekin noin paha mieli, että pitää lähteä interwebbiin asti purkamaan sitä. Itselläni ei riittäisi pokeri lähteä mouhoamaan jonkin viihteellisen dokumentin perusteella yhtään mistään, yhtään mitään.