Yleistä keskustelua musiikista ›

Tuli vain tässä mieleen, että eikös ala-asteen musiikin opetuksesta vastaa luokanopettajat. Vasta yläasteellahan on erikseen musiikinopettajat. Eihän Sibelius-Akatemian rehtori pysty vaikuttamaan mitenkään luokanopettajien koulutukseen, tai no varmaan hän voi antaa suuntaviivoja luokanopettajien opetussuunnitelmiin. Mutta joka tapauksessahan jokainen opettaja soveltaa opetussuunnitelmia oman mielensä mukaan.
 
Meillä ei muistaakseni tehty ala-asteella muuta, kuin laulettiin kaikki musiikin tunnit harmooniin säestyksellä. Yläasteella tuli sitten bändisoittimet mukaan ja harmoonikin vaihtui pianoon. Jotain klassistakin musiikkia yläasteella käytiin läpi, mm. Carmen. Musiikkiahan oli vain yksi viikkotunti yläasteella, eipä siinä ajassa ihmeitä tehdä.

kivi: Valinnaisainejärjestelmän takia saattaa ala- ja yläaste olla ainoat hetket milloin on ylipäänsä mahdollista saada musiikinopetusta.
 
Mun lapsuudessani koko musanopetus oli sitä että opeteltiin tunnistamaan tyylin perusteella kotimaiset klassiset säveltäjät toisistaan. Kuula, Merikanto, Melartin... ikävä vain, että jos jätetään kotimaisuuspointsit pois (eikä satu harrastamaan kuorolaulua) niin kansainvälistä tasoa osoittaa lähinnä Sibelius, anteeksi vaan. Ei paljon hyödyttänyt se. (Henk koht soittaisin ala-asteella skideille Griegiä, Saint-Saensia, Musorgskia, ehkä Shostakovitsia ja muuta sellaista menevämpää musaa missä ei tuu tylsä ja dramaattisia kohtia piisaa.)
 
Sit yläasteella opeteltiin soittamaan maikan suosikkisävelmiä nokkahuilulla. Valitettavasti tää oli entinen kuuluisa jazz-muusikko, ja Cherbourgin Sateenvarjot ei todellakaan oo mikään nokkahuilubiisi.
:-D
 
Mulla on ihan hyvät muistikuvat musaopetuksesta Vantaalla. Käytiin läpi vähän muutakin klassista kuin suomalaista, tosin kevyttä musaa ei ollut ollenkaan, mutta en mä sitä silloin osannut kaivatakaan. Olinhan itse niitä kuorolaulusta kiinnostuneita.

mll: Tuli vain tässä mieleen, että eikös ala-asteen musiikin opetuksesta vastaa luokanopettajat. ...
Musiikkiahan oli vain yksi viikkotunti yläasteella, eipä siinä ajassa ihmeitä tehdä.
 
Jeps, luokanopettajat varmaan pitkältikin ala-asteilla, ellei nyt jotain erityisiä kouluja löydy. Omassa opinahjossa sama maikka hoiti kolmen luokan yhteistunnit muutoinkin.
 
Hormooniharmooni tosiaan, jätin koulupianon lainausmerkit näämmä aiemmin.
 
Tuo opetuksen hyötynäkökulma olikin se pointti jota Kiven innoittamana yritin tuoda esiin, mutta jätin erityisesti mainitsematta. Eli vaikkei se opetus välttämättä niin kattavaa ollutkaan, olipa jotain kuitenkin. Omakohtaisesti, jos peruskoulun jälkeen osasi esim. nuottienluvun ja kirjoituksen alkeet ilman erillistä koulutusta, oli se alaa harrastavana mielestäni jo jotain. Nykyaikana juuri tuo ei varmaankaan olisi niin merkityksellistä, ellei sitten nimenomaan suuntaudu sinne missä taitoa tarvitaan.
 
Toisaalta nykyisin painotetaan niillä vähillä musatunneilla luultavasti enemmän oppilaiden mieltymyksiä vastaavaa sisältöä? Sibikseen ei myöhemmin mennä tai menty kummankaan tyylin avustuksella kai sen kummemmin, mutta hyötyisikö populaarikulttuuri enemmän?

zepeteus:
 
Toisaalta nykyisin painotetaan niillä vähillä musatunneilla luultavasti enemmän oppilaiden mieltymyksiä vastaavaa sisältöä? Sibikseen ei myöhemmin mennä tai menty kummankaan tyylin avustuksella kai sen kummemmin, mutta hyötyisikö populaarikulttuuri enemmän?
 
Praksialismi :€
 
"Älkää tarjotko ihmisille sitä, mitä he haluavat. Tarjotkaa heille sitä, mitä he tarvitsevat". -joku jossain

Niinpä juuri. Sitten kysymys onkin jälleen siitä miten se "todellinen" tarve määritellään....tai keiden tahoilta/painotuksin.

zepeteus: Niinpä juuri. Sitten kysymys onkin jälleen siitä miten se "todellinen" tarve määritellään....tai keiden tahoilta/painotuksin.
 
Kai siitä tavallaan samoilla perusteilla päätetään kuin vaikkapa että minkä verran ihmisen on syytä osata äidinkieltä tai matematiikkaa peruskoulusta päästyään. Ei niilläkään tunneilla oppilaat itse sanele mitä haluavat oppia, vaikka ne taitoina sinänsä ovatkin toki tarpeellisempia elämässä kuin musiikillinen sivistys. Vertauksena vaan. Niin että kai sitä musiikin tunneillakin pyritään - tai ainakin pitäisi pyrkiä - sellainen jonkinlainen peruspaketti tietoutta antamaan. Monipuolisuus on tietenkin hyvästä, ja toki nykyään on yhtä arvokasta opettaa vaikkapa pop-jazzin historiaa siinä missä klassisenkin. Mutta se on minusta aika kyseenalaista että musiikkia pitäisi opettaa oppilaiden mieltymysten mukaan, kun ei se koulussa niin mene muissakaan aineissa. Tietysti aina voi soveltaa ja tehdä toimivia kompromisseja, mutta noin periaatteessa.
 
Aikaisemmasta keskustelusta mieleen tuli se, että Suomessahan valmistuu nykyään ihan liikaa muusikkoja suhteessa työpaikkojen määrään. Lienee pääasiassa klassisen puolen ongelma, ja siihen en ole huomannut minkään nimekkään tahon ottavan kovin hanakasti kantaa, vaikka tämäkin on tavallaan sen samaisen suomalaisen "musiikki-ihmeen" seurausta, mistä nyt ollaan huolissaan. Ammattioppilaitoksia on maahamme kertynyt paljon (kun lasketaan yhteen S-akatemian lisäksi kaikki AMK:t ja vielä ne konservatoriot joissa voi suorittaa toisen asteen ammattitutkinnon), ja jokainen niistä haluaa tietysti kynsin hampain pitää kiinni oppilaspaikoistaan. Sitten jos ei pääsykokeisiin joka vuosi tulekaan tarpeeksi hyviä pyrkijöitä, niin on vaan pakko ottaa sisään sellaisiakin kokelaita joilla ei periaatteessa tietotaitojen puitteissa katsottaisi todellisuudessa olevan kovinkaan kummoisia eväitä musiikkiammatissa toimimiseen. Haaveet ja odotukset vaan saattavat olla heillä hyvinkin epärealistiset, ja pahimmassa tapauksessa kukaan ei heille koko opiskelun ajan edes sano että voisit olla vahvempi jollain muulla alalla. Sitten valmistuu esim. aika kirjavantasoisia opettajia, mikä taas ei ole omiaan nostamaan tasoa esim. musiikkiopistoissa, mikäli heitä sinne opettajiksi pääsee. Monet valmistuneista jäävät työttömiksi ja joutuvat joka tapauksessa lopulta etsimään muita töitä, jopa opiskelemaan uutta alaa. Hiljattain läheltä näkemässäni tapauksessa musiikkiopistosta juuri valmistunut oppilas kävi pyrkimässä kahteen amk:hon. Toisessa niistä hänelle sanottiin suoraan ja hyvin oikeutetusti että taso ei ikävä kyllä ole riittävän korkea ammattimuusikoksi. Toiseen hän taas pääsi heittämällä sisään, jopa oman opettajansa suureksi yllätykseksi. Kertoo tasosta paljon. En viitsi mainita oppilaitosten nimiä, mutta tiedän ainakin kumpaan en omia oppilaitani lähettäisi pääsykokeeseen.
 
Sorry kun karkasi offtopiciksi, mutta tulipahan nyt vaan mieleen.

Oletteko kuulleet tästä?
 
http://www.musiikinopetus.fi/fi/jar … elma/tpo_musiikin_yleinen_oppimaara

ainuli: Oletteko kuulleet tästä?
 
http://www.musiikinopetus.fi/fi/jar … elma/tpo_musiikin_yleinen_oppimaara
 
Jees. Ymmärtääkseni aika monet musiikkiopistot tarjoavat mahdollisuutta opiskella ns. avoimella/yleisellä puolella, johon pääsee ilman pääsykoetta mutta joka on jonkin verran (kai?) kalliimpi. Maksua vastaan saa käydä soitto/laulutunneilla ja vaikkapa orkesterissa sekä suorittaa halutessaan teoriaopintoja. Opiskelu on tavoitteellista, muttei edellytä tutkintosuorituksia. Ihan hyvä vaihtoehto sellaiselle joka haluaa harrastaa/tutustua soittimeen mutta ei välttämättä halua siihen "suoritusputkeen", jos nyt ilkeästi haluaisi sellaiseksi kutsua laajaa oppimäärää.
 
E. Esim. kaupunkimme musiikkiopiston sivulla sanotaan näin: "Avoimen musiikkiopiston paketeista on mahdollista koota myös taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opintokokonaisuuksia."

mll: Tuli vain tässä mieleen, että eikös ala-asteen musiikin opetuksesta vastaa luokanopettajat.
 
Musa alko kai kolmannella sillon vuonna 2001 ja meidän koulussa oli ihan erillinen musaope

Jokapaikanapina: Musa alko kai kolmannella sillon vuonna 2001 ja meidän koulussa oli ihan erillinen musaope
 
Olihan meilläkin 5-6 luokalla erillinen musaopettaja, mutta hän oli vain luokanopettaja, joka oli erikoistunut musiikkiin.
 
Voi olla, että Tampere on sen verran isompi kaupunki, että siellä pystytään hommaamaan oikea musaopettaja jo ala-asteella. Kaipa tämä on kuitenkin enemmän koulukohtaista, koska kyllä Helsingissäkin luokanopettajat joutuvat/saavat vetää musatunteja.

sellisti: Kai siitä tavallaan samoilla perusteilla päätetään kuin vaikkapa että minkä verran ihmisen on syytä osata äidinkieltä tai matematiikkaa peruskoulusta päästyään. Ei niilläkään tunneilla oppilaat itse sanele mitä haluavat oppia, vaikka ne taitoina sinänsä ovatkin toki tarpeellisempia elämässä kuin musiikillinen sivistys. Vertauksena vaan. Niin että kai sitä musiikin tunneillakin pyritään - tai ainakin pitäisi pyrkiä - sellainen jonkinlainen peruspaketti tietoutta antamaan. Monipuolisuus on tietenkin hyvästä, ja toki nykyään on yhtä arvokasta opettaa vaikkapa pop-jazzin historiaa siinä missä klassisenkin. Mutta se on minusta aika kyseenalaista että musiikkia pitäisi opettaa oppilaiden mieltymysten mukaan, kun ei se koulussa niin mene muissakaan aineissa. Tietysti aina voi soveltaa ja tehdä toimivia kompromisseja, mutta noin periaatteessa.
 
Kuten toivoisin musiikkiopistoilta laaja-alaisuutta, niin toivoisin myös peruskoulun musaopetukselta laaja-alaisuutta. Mä en ainakaan muista, että yläasteella oltaisi käyty yhtään kansanmusiikkia/nykykansanmusiikkia. Jazziakaan ei käsitelty muistaakseni yhtään. Poppia, rokkia ja klassista kyllä käytiin läpi. Kun selasin jotain uutta peruskoulun musakirjaa viime vuonna, niin ainakin sen sisältö vaikutti ihan mukavan monipuoliselta.
 
Ala-asteella oli ihan jees, että musatunneilla laulettiin paljon. En tiedä mikä meininki on nykyään.
 
Aikaisemmasta keskustelusta mieleen tuli se, että Suomessahan valmistuu nykyään ihan liikaa muusikkoja suhteessa työpaikkojen määrään. Lienee pääasiassa klassisen puolen ongelma, ja siihen en ole huomannut minkään nimekkään tahon ottavan kovin hanakasti kantaa, vaikka tämäkin on tavallaan sen samaisen suomalaisen "musiikki-ihmeen" seurausta, mistä nyt ollaan huolissaan. Ammattioppilaitoksia on maahamme kertynyt paljon (kun lasketaan yhteen S-akatemian lisäksi kaikki AMK:t ja vielä ne konservatoriot joissa voi suorittaa toisen asteen ammattitutkinnon), ja jokainen niistä haluaa tietysti kynsin hampain pitää kiinni oppilaspaikoistaan. Sitten jos ei pääsykokeisiin joka vuosi tulekaan tarpeeksi hyviä pyrkijöitä, niin on vaan pakko ottaa sisään sellaisiakin kokelaita joilla ei periaatteessa tietotaitojen puitteissa katsottaisi todellisuudessa olevan kovinkaan kummoisia eväitä musiikkiammatissa toimimiseen. Haaveet ja odotukset vaan saattavat olla heillä hyvinkin epärealistiset, ja pahimmassa tapauksessa kukaan ei heille koko opiskelun ajan edes sano että voisit olla vahvempi jollain muulla alalla. Sitten valmistuu esim. aika kirjavantasoisia opettajia, mikä taas ei ole omiaan nostamaan tasoa esim. musiikkiopistoissa, mikäli heitä sinne opettajiksi pääsee. Monet valmistuneista jäävät työttömiksi ja joutuvat joka tapauksessa lopulta etsimään muita töitä, jopa opiskelemaan uutta alaa. Hiljattain läheltä näkemässäni tapauksessa musiikkiopistosta juuri valmistunut oppilas kävi pyrkimässä kahteen amk:hon. Toisessa niistä hänelle sanottiin suoraan ja hyvin oikeutetusti että taso ei ikävä kyllä ole riittävän korkea ammattimuusikoksi. Toiseen hän taas pääsi heittämällä sisään, jopa oman opettajansa suureksi yllätykseksi. Kertoo tasosta paljon. En viitsi mainita oppilaitosten nimiä, mutta tiedän ainakin kumpaan en omia oppilaitani lähettäisi pääsykokeeseen.
 
Tämähän on aivan hirveän iso ongelma. Olen lähinnä seurannut kahden kansanmusiikin opetusta tarjoavan AMKin toimintaa oppilasvalintojen suhteen. Molemmissa AMKeissa on tänä vuonna jouduttu järjestämään uusintahaku, koska oppilaspaikat eivät tulleet täyteen (=hyviä hakijoita liian vähän). En tiedä yhtään mikä se yleinen taso on tällä hetkellä noissa paikoissa. Hieman omituista kuitenkin, että aloituspaikoista pidetään kynsin ja hampain kiinni, vaikka niiden täyttämiseksi pitäisi ottaa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole kunnon edellytyksiä valmistua koulusta tai saada töitä myöhemmin alalta. Eiväthän pääsykokeet tietysti aina kerro kaikkea hakijasta, mutta kyllähän se jotain viitettä antaa soittotaidoista kuitenkin.
 
Jossain vaiheessa entisen opinahjoni Pop/jazz-puolen kaikki sisälle päässeet hakijat valitsivatkin toisen koulun. Rehtori tai koulutusohjelman johtaja päätti kuitenkin ottaa seuraavat jonosta sisään, vaikkeivat he saavuttaneet edes minimipisteitä, joilla olisi päässyt kouluun sisälle. Muistan kuinka pop/jazz-puolen lehtori tuskaili sen asian kanssa. Hän jopa yritti puhua näille opiskelijoille, että josko he voisivat harkita jotain muuta alaa, koska 4 ja puolessa vuodessa saa itselleen myös ihan oikeankin ammatin.

mll: Tämähän on aivan hirveän iso ongelma. Olen lähinnä seurannut kahden kansanmusiikin opetusta tarjoavan AMKin toimintaa oppilasvalintojen suhteen. Molemmissa AMKeissa on tänä vuonna jouduttu järjestämään uusintahaku, koska oppilaspaikat eivät tulleet täyteen (=hyviä hakijoita liian vähän). En tiedä yhtään mikä se yleinen taso on tällä hetkellä noissa paikoissa. Hieman omituista kuitenkin, että aloituspaikoista pidetään kynsin ja hampain kiinni, vaikka niiden täyttämiseksi pitäisi ottaa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole kunnon edellytyksiä valmistua koulusta tai saada töitä myöhemmin alalta. Eiväthän pääsykokeet tietysti aina kerro kaikkea hakijasta, mutta kyllähän se jotain viitettä antaa soittotaidoista kuitenkin.
 
Suomessa on ihan liikaa noita oppilaitoksia. Niiden karsimisella edesautettaisiin sitä, että taso säilyisi korkeampana kun ihan jokaista yrittelijää ei olisi pakko ottaa sisään, ja toisaalta muusikoita ei valmistuisi liikaa työpaikkoihin nähden. Mutta menepäs ehdottamaan useiden kymmenien ihmisten työttömäksi järjestämistä... vaikka kyllähän se melko kivuttomasti tuntuu hoituvan monella muullakin alalla.

sellisti: Suomessa on ihan liikaa noita oppilaitoksia. Niiden karsimisella edesautettaisiin sitä, että taso säilyisi korkeampana kun ihan jokaista yrittelijää ei olisi pakko ottaa sisään, ja toisaalta muusikoita ei valmistuisi liikaa työpaikkoihin nähden. Mutta menepäs ehdottamaan useiden kymmenien ihmisten työttömäksi järjestämistä... vaikka kyllähän se melko kivuttomasti tuntuu hoituvan monella muullakin alalla.
 
Niin... Tuo kymmenien ihmisten työttämäksi saattaminen edesauttasi kyllä huomattavasti sitä, ettei vuosittain valmistuisi kymmeniä työttömiä muusikoita.

mll: Niin... Tuo kymmenien ihmisten työttämäksi saattaminen edesauttasi kyllä huomattavasti sitä, ettei vuosittain valmistuisi kymmeniä työttömiä muusikoita.
 
Silläkin uhalla että tää kuulostaa monesta pahalta: se aika jolloin koulutus oli portti työelämään meni akateemisilla ja taiteen aloilla jo joitakin kymmeniä vuosia sitten. Koulutus levyseppähitsaajaksi saattaa edesauttaa hitsaajaksi pääsemistä, mutta ainoa paikka jossa edes vähän katsotaan taiteen-tai akateemista koulutusta on opettajan virka, ja siinäkin se on sivuseikka - nimellisen pätevyyden ehtii hankkia työn ohessakin, kun työn on saanut.
 
Duunia hakiessa työkokemus, harrastuneisuus ja se että on muuten hyvä ja sopiva henkilö ovat ne avainasiat. Koulutus on sitten kiva bonus jos sitäkään, harvoin se ratkaisee työpaikan saantia ellei sitten ole kahta yhtä pätevää hakijaa.
 
Mä näkisinkin näin, että yliopistoista, taidekorkeakouluista ja taiteen ammattioppilaitoksista valmistuu koko ajan ihmisiä joilla on pätevyys harrastaa asiaa josta he pitävät. Työ tulee enemmistölle sitten muualta.
 
Eikä siinä ole mitään pahaa. Kun kerran kaupasta saa musalaitteita ja äänitysvehkeitä halvemmalla kuin koskaan ja kotiäänittämisen kynnys on niin alhaalla että se on vain viitsimisestä kiinni, on erittäin hyvä mennä hakemaan se harrastamiseen liittyvä tietopohjakin koulusta.
 
Mutta työelämään se ei ainakaan yksinään johda.

kivi: Silläkin uhalla että tää kuulostaa monesta pahalta: se aika jolloin koulutus oli portti työelämään meni akateemisilla ja taiteen aloilla jo joitakin kymmeniä vuosia sitten. Koulutus levyseppähitsaajaksi saattaa edesauttaa hitsaajaksi pääsemistä, mutta ainoa paikka jossa edes vähän katsotaan taiteen-tai akateemista koulutusta on opettajan virka, ja siinäkin se on sivuseikka - nimellisen pätevyyden ehtii hankkia työn ohessakin, kun työn on saanut.
 
Duunia hakiessa työkokemus, harrastuneisuus ja se että on muuten hyvä ja sopiva henkilö ovat ne avainasiat. Koulutus on sitten kiva bonus jos sitäkään, harvoin se ratkaisee työpaikan saantia ellei sitten ole kahta yhtä pätevää hakijaa.
 
Ja vielä, joskin ehkä tarpeettomasti, tarkentaen: Sillä PAPERILLA ei välttämättä tee mitään mutta se koulutus sinänsä voi olla erittäinkin tärkeää työnsaannin kannalta, sikäli kun sillä tarkoitetaan sen tarvittavan ammattitaidon hankkimista. Mutta sitä varmaan tarkoititkin.

kivi: Silläkin uhalla että tää kuulostaa monesta pahalta: se aika jolloin koulutus oli portti työelämään meni akateemisilla ja taiteen aloilla jo joitakin kymmeniä vuosia sitten. Koulutus levyseppähitsaajaksi saattaa edesauttaa hitsaajaksi pääsemistä, mutta ainoa paikka jossa edes vähän katsotaan taiteen-tai akateemista koulutusta on opettajan virka, ja siinäkin se on sivuseikka - nimellisen pätevyyden ehtii hankkia työn ohessakin, kun työn on saanut.
 
Duunia hakiessa työkokemus, harrastuneisuus ja se että on muuten hyvä ja sopiva henkilö ovat ne avainasiat. Koulutus on sitten kiva bonus jos sitäkään, harvoin se ratkaisee työpaikan saantia ellei sitten ole kahta yhtä pätevää hakijaa.
 
Kouluthan tarjoavat mahdollisuuden tutustua ihmisiin (verkostoitua), tämähän on melkeinpä tärkein asia, jos halajaa musiikilla itsensä elättää. Monet opetushommatkin saadaan nimenomaan tällaisen verkostoitumisen kautta.
 
Ilman nimellistä pätevyyttä ei voi saada virkaa. Ja onhan noista pedagogisista opinnoista jopa ollut jotain hyötyäkin... Luulisin, että tuntiopettajankin töitä on nykyään todella vaikeata saada ilman muodollista pätevyyttä. Toki, jos on opettanut pitkään ilman muodollista pätevyyttä ja kaikki tietävät tyypin, niin eihän se silloin välttämättä ongelma ole. Tänä päivänä vaan noita päteviä musiikkipedagogeja valmistuu sellaista tahtia, että todennäköisesti epäpäteville ei töitä löydy, kun ei löydy pätevillekään...
 
Eihän kulttuuripuolen koulutus todellakaan tarjoa mitään valmista ammattia. Koulutus kuitenkin tarjoaa usein huomattavan edun työelämässä kouluttamattomiin nähden, ainakin tänä päivänä. Ne kaverini, jotka elättävät itsensä täysin sessiomuusikkona ovat nimenomaan koulun kautta rakentaneet oman työverkostonsa.
 
Klassisen musan puolella on sitten omat juttunsa, joista mulla ei ole mitään ensikäden tietoa. Väittäisin kuitenkin, että orkesteriin ei taideta kuitenkaan ihan harrastelijapohjalla päästä. Kevyen musan puolella homma on kuitenkin hieman armeliaampaa.
 
Mä näkisinkin näin, että yliopistoista, taidekorkeakouluista ja taiteen ammattioppilaitoksista valmistuu koko ajan ihmisiä joilla on pätevyys harrastaa asiaa josta he pitävät. Työ tulee enemmistölle sitten muualta.
 
Suurin osa korkeasti koulutetuista koulutetaan kuitenkin musiikkipedagogeiksi. Kyllähän silloin työn olisi suotava saada siitä mihin koulutetaan. Näinhän se ei mene, koska musiikkipedagogeja koulutetaan aivan liikaa.
 
Mutta työelämään se ei ainakaan yksinään johda.
 
Ei johda, ei. Se on tosi, mutta asia lienee ongelma myös muillakin korkeakoulualoilla.