Yleistä keskustelua musiikista ›

Madonnan Buenos Airesin konserttitallenne on ollut jonkin aikaa ylittämätön 8-vuotiaalle pojalle. Lavashowlla osuutensa kappaleiden mieleenjäämiselle, selvä se.
 
Tällä perusteella näyttäisi nuoremman jälkikasvun musiikkimaun lepäävän vakaasti vanhempien valintojen varassa.

Muistakaa isät ja äidit kaiken tämän aisankannattamisen myötä, että ihan perinteiset lastenlaulut ovat aika tärkeitä lapsen psykososiaalisen kehityksen kannalta, vrt. sadut. Peruslaulut sisältävät hyvää suomenkieltä, riimejä, yleensä mukavia = turvallisia asioita, rauhallista äänimaisemaa, eläinhahmoja ym. asioita, jotka ovat alle kouluikäiselle lapselle tasapainoisen kehittymisen kannalta tärkeitä asioita.
 
Toki, pakkosyöttämällä rockia ja heviä, lapsi oppii sen genren. Laajempi kattaus rikastaa mielikuvitusta ja ehkä lapsista kasvaa siten luovia aikuisia, joilta piisit ja riimit syntyvät jopa hieman laadukkaammin.

Madonna on ollut aina ylitsepääsemätön 45-vuotiaalle pojalle. En voi sietää.
Poika on kehittänyt aivan loistavan koreografian "Siili ja mansikat" biisiin. Hienosti tanssii ja esittää.

ite kuuntelin HE-MAN kasettia noin 20 kertaa päivässä junnuna
 
oma muksu diggailee ainakin fröbelin palikoista

Muistakaa isät ja äidit kaiken tämän aisankannattamisen myötä, että ihan perinteiset lastenlaulut ovat aika tärkeitä...
 
Jaa että mitä lajia?!?!
Allekirjoitus uusiksi r.y:stä päivää.

Paramore on nyt kova sana 12-v. tyttärelleni, samoin esim. Billy Talent. Tosin aika laajalla skaalalla tuntuu hänelläkin menevän musa esim. radiota kuuntelee paljon, dancetavarasta The Beatlesiin ja aina heviin; iskän ikisuosikeista tykkää The Whosta todella paljon, Purple ja Whitesnake kelpaa kans. The Black Crowesin uusin matsku pelaa kans.

12-vuotias lapsi alkaa olla siinä iässä, että pitää hieman musiikkimaailmasta ollakin kiinnostunut - mikäli ylipäätään pop-kulttuuri kiehtoo.
 
2- tai 3-vuotias, jopa 5-vuotias pärjää oikein hyvin ihan lastenlauluilla ja ehtii Purplet, Abreut, Madonnat ja Paramoret kuunnella myöhemminkin.
 
---------------
 
Jotkut isit kilpailevat BMW:n moottoritilavuudella, jotkut peeniksen mitalla, jotkut jääkiekkokaukalossa mailoin, hanskoin ja joukkuein. Ja jotkut sillä, kenen lapsi kuuntelee rankinta musaa.

Torsti Suomi: Jotkut isit kilpailevat BMW:n moottoritilavuudella, jotkut peeniksen mitalla, jotkut jääkiekkokaukalossa mailoin, hanskoin ja joukkuein. Ja jotkut sillä, kenen lapsi kuuntelee rankinta musaa.
 
Ei se kuule aina ole mitään kilpailua. Jos lapsi kuulee muuta kuin lasten musiikkia kotona, voi lapsi aivan hyvin tykätä siitä mitä kuulee, ilman että sitä pakotetaan kuuntelemaan, tai että sillä kilpailtaisiin. Omat muksut kuuntelevat niin lastenlauluja kuin mitä isukki sattuu laittamaan levylautaselle. Siitä mitä itse laitan soimaan huomaa kyllä helposti jos muksut eivät välitä, aivan kuten senkin jos he pitävät siitä. Rankempaa metallia pitävät toistaiseksi lähinnä vitsinä, varsinkin örinöitä. Niitä kun on kiva matkia.

Torsti Suomi: Muistakaa isät ja äidit kaiken tämän aisankannattamisen myötä, että ihan perinteiset lastenlaulut ovat aika tärkeitä lapsen psykososiaalisen kehityksen kannalta, vrt. sadut. Peruslaulut sisältävät hyvää suomenkieltä, riimejä, yleensä mukavia = turvallisia asioita, rauhallista äänimaisemaa, eläinhahmoja ym. asioita, jotka ovat alle kouluikäiselle lapselle tasapainoisen kehittymisen kannalta tärkeitä asioita.
Äh, tällaista tekstiä saa yleensä lukea mammapalstoilla... :P
 
Kyllä, isi. Meillä kuunnellaan myös lastenlauluja. Vauvan Vaaka on hyvä levy, sitä kestää vanhempienkin kuunnella, toisin kuin jotain 1970-luvun lallatuspainajaisia.
 
Mua itseäni ärsytti, kun jouduin esikoululaisena kuuntelemaan aatsipoppaa, kun tarhakaverit kuuntelivat isosisartensa kaseteilta samantha foxia ja Oikeaa Rokkia... Sitten pihistin isoveljeni Hurriganes-kasetteja, ja kuuntelin salaa.
 
Tasapainoiseen kehittymiseen en ota kantaa, mutta täällä ollaan.

Itsekin olen sen verran konservatiivinen, että olen Torstin kanssa suht koht samaa mieltä.
 
Onhan se hauskaa heittää kavereille läppää, kuinka kolmevuotias kuuntelee COB:ta, mutta en oikein usko, että sen tyyppinen musa kuuluu kolmivuotiaan musakehitykseen yhtään sen paremmin kuin kauhuleffat tuon ikäisen mediakasvatukseen.
 
Enkä oikein usko, että kukaan pieni lapsi itse valitsisi jotain raskasta mättöä, JOS hänen vanhempansa eivät sitä kuuntelisi ja lapsella olisi mahdollisuus valita mitä tahansa. Kuuntelemalla samaa kuin vanhempansa, lapsi saattaa totta kai tuntea yhteenkuuluvuutta vanhempiinsa, mutta kyllä se silti saattaa lasta ainakin salaa pelottaa ja ahdistaa. Kyllähän jokainen kakru haluaa tietenki polttaa tupakkaa ja maistaa bisseeki, jos näkee vanhempiensa vetävän niitä. Lapsi haluaa olla niin kuin vanhempansa. Oli se sitten hyvä tai huono asia.
 
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö koko ikänsä metallia kuunnellut skidi kasvaisi täysjärkiseksi aikuiseksi, koska kehitys on aina niin monen asian summa, mutta... En itse ainakaan oikein mielelläni soita lapsilleni mitään örinämetallia, vaikka itse sitä kuuntelenkin. Kyllä ne vanhat kunnon lastenlaulut vaan toimii ja ne varmasti kehittävät lapsen melodista ja musikaalista tajua paljon paremmin, ku örinä.
 
No nii. Kukkahattusetä on puhunut.

Walker: Omia suosikkeja joskus 3-5 vuotiaana olivay kuulemma Metallicat, Anthraxit sun muut 80-luvun hevipumput. En vaan uskaltanut katsoa sitä One-musavideota.
 
Sama täällä! Itse tosin katsoin 3-kesäisenä Two of One-videon puhki. Ja mistään pakkosyöttämisestä ei ollut kyse. Meidän huushollissa kuunneltiin laidasta laitaan musaa ja itse tykästyin tähän rankempaan kamaan ja hyvä niin.

Päivittäin työssäni näen erilaisten kasvatusmenetelmien tuloksia; toki aika moni muukin asia vaikuttaa kuin musiikki.
 
Omat lapsenikin kuuntelevat kaikenlaista. Sekä sitä mitä isi soittaa ja valitsee, mitä radiosta tulee ja ennen kaikkea sitä mitä itse haluavat kuunnella. Ja hyvin ovatkin kaikenlaiseen tottuneet. Kuitenkin pidän tärkeänä esitellä heille nämä lastenlaulutkin, johtuen aiemmin kirjoittamistani perusteista.
 
Henkilökohtaisesti pidän hienompana asiana, että nelivuotias osaa Pikku-Marjan eläinlauluja ulkoa kuin COB:n tai Paramoren veisuja, joiden englanninkielikään ei heille vielä mitään sano.
 
Kailisille: http://fi.wikipedia.org/wiki/osuiko.omaan.nilkkaan?)

Kyllä on tyttö saanut ikänsä kuunnella ihan mitä haluaa tai olla tyystin kuuntelematta. Ja jos on jokin isän juttu kiinnostanut, sitten olen kertonut lisää. Lastenlauluaika oli tarhaiässä ja eskarissa, koulussa on omat musajuttunsa. On tutustuttu yhdessä eri vuosikymmenien musiikkiin, kateltu yhdessä esim. Teeman musadokkareita bluesin tai soulin historiasta. On kateltu dvd:ltä erilaisia konsertteja, ja kohtapuoliin varmaankin käydään jollain keikalla kimpassa. Ei täällä ole tehty asioista mitään isompaa numeroa ja hyvin on mennyt..

No joo. Mun mielestä esim. Fröbelin palikat on erittäin hyvä bändi ja kun vielä DVD:ltä saa tyttö (melkein 5v) kattoa, niin toimii. Mutta sitten sellanen mielen raiskaus jollain Lenni Lokinpoikasella ja muulla paskalla, Kakkaa on lumella kakkaa on lumella yms. -biiseillä on kyllä ihan hullua hommaa.
Meillä on oikeestaan jammailtu ihan kaiken musan tahdissa aina Zeppelinistä, jota ehkä on eniten kuunneltu kaikkiaan, Finntrolliin, jonka mukana on kimpassa moshattu Trollhammarenia jne.
Musiikkimaku tuntuu olevan kovin laaja tuolla tyttärelläni, mutta selvästi huomaa, että ei sille kaikki uppoa kuitenkaan, vaikka mikä rytmi olisi. Kyllä siinä musassa sitten joku juttu vetää puoleensa lapsellakin.

Kailisille: http://fi.wikipedia.org/wiki/osuiko.omaan.nilkkaan?)
 
Tarkoittanet "Kailikselle" (Joris -> Jorikselle, Doris -> Dorikselle)? Eipä osunut ei. Ja et sä tuolla saa peiteltyä sitä että käytit todella omituisessa paikassa tuota ilmausta. Muistakaa isät ja äidit kaiken tämän aisankannattamisen myötä... ja topic on lasten musiikkimaku?
Sitäpaitsi tarkempi lauseen analysointi paljastaa aisankannattajaksi kirjoittajan.
=D =D =D

Niin se menee, Kaija-Liisa tai Kailis. Miten vaan. Se, joka asiasta ymmärtää, pysyy asiassa. Se, joka ei, keksii muuta.
 
Lapset ovat muutenkiin niin helvetin levottomia otuksia nykyään. Kukaan ei vielä tiedä, miten tämä internet-sukupolven käy esim. 30 vuoden päästä. Tuleeko näistä enää työntekijöitä vai kärrätäänkö kaikki duunarit etelästä ja idästä tänne? Olen ammattikasvattajana sitä mieltä, että eletään ajassa, mutta pidetään kiinni perinteistä myös.
 
nimim. "Ei ole ollenkaan pöllöä nousta seisomaan vanhempaa ihmistä kätellessä."

Tuleeko näistä enää työntekijöitä...
 
Sikäli mikäli töitä on tarjolla en olisi niin huolissani. Rakkautta ja rajoja, niillä se uusi sukupolvi kasvaa. Lähinnä tämä nykyajan tarjoama nopea tie huipulle (BB, nettipokeri, Idols, Diili, malliohjelmat, Johannatukiainenymturhatblondit) mua huolettaa. Sieltä tullaan kanssa nopeasti alas ja tavalliset duunit huonoine palkkoineen ei pikku prinsessoja ja prinssejä paljon kiinnosta. Maltti on valttia, jos tällainen idän viisaudesta suomeksi väännetty klisee sallitaan.
 
Niin se menee, Kaija-Liisa tai Kailis. Miten vaan. Se, joka asiasta ymmärtää, pysyy asiassa. Se, joka ei, keksii muuta.
 
Tää on muuten ihme juttu että sä takerrut tohon mun lempinimeen. Se tulee sukunimestä Kailokari ja on kulkenut mukana 40 vuotta. Toisen enoni nimi on Torsti ja vitsailtiin joskus että vaikka mies on susi niin ei ole ainakaan maanantaikappale. Juoppokin on, thirsty.
Kuuluisia Torsteja; Helsingin huumepoliisin perustaja Torsti Koskinen, Lovex-bändin laulaja Torsti Mäkinen (tätä ette tienneet), Helsingin Sanomien "Torsti Tietää" palsta.
Miksei aina voi olla torstantai, torstantai, TORSTANTAIIIIIIIIIIIIIIIIIIII???????????????

Torsti Suomi: Niin se menee, Kaija-Liisa tai Kailis. Miten vaan. Se, joka asiasta ymmärtää, pysyy asiassa. Se, joka ei, keksii muuta.
 
Lapset ovat muutenkiin niin helvetin levottomia otuksia nykyään. Kukaan ei vielä tiedä, miten tämä internet-sukupolven käy esim. 30 vuoden päästä. Tuleeko näistä enää työntekijöitä vai kärrätäänkö kaikki duunarit etelästä ja idästä tänne? Olen ammattikasvattajana sitä mieltä, että eletään ajassa, mutta pidetään kiinni perinteistä myös.
 
nimim. "Ei ole ollenkaan pöllöä nousta seisomaan vanhempaa ihmistä kätellessä."
 
Vai että oikein ammattikasvattajana. Ennen muinoin tuollaisia kutsuttiin isiksi tai äideiksi. Nykyään onkin tapana syytää kaikki vastuu pois vanhemmilta tarhatädeille ja koulujen opettajille. Samaan syssyyn syytetään kaikista epäkohdista epäolennaisia asioita kuten musiikkia, elokuvia, pelejä... kaikkea mahdollista, kunhan ei vaan vanhemmille sysätä minkäänlaista vastuuta. Ja jos arvon "ammattikasvattajien" kuvaus lapsista on "levottomat otukset" niin eipä voi kovin ammattitaitoisiksi kutsua.
 
Niin vaan meikäläisestäkin tuli levottomien teinivuosien ja sen aikaisten törppöilyiden jälkeen tasapainoinen kahden lapsen isä, ilman mitään "ammattikasvattajia", ihan tuikitavallisen teininä äidiksi tulleen punkkarin kasvattamana. Lapsuus meni Rainbowia, Deep Purplea ja Black Sabbathia kuunnellessa, samalla kun Maukka Perusjätkä ja Pelle Miljoona toimi meikäläisen lapsenvahtina. Lastenlauluja ei myöskään lauleskeltu, vaan iltapuulle mentiin lauleskellen "äkynää", eli toisinsanoen Maukan Säpinää biisiä.
 
Ennen muinoin niin sanottujen levottomien lasten annettiin leikkiä leikkinsä niin kuin he halusivat, olettaen ettei muita muksuja satutettu siinä ohella. Nykyään ajatellaan heti että muksussa on jotain vikaa jos hän ei jaksa keskittyä siihen mitä aikuisen mielestä hänen tulisi tehdä. On olemassa sanonta että lapsi on terve kun lapsi leikkii, jotkut tosin jatkavat sitä "ja sairas kun ei osaa lopettaa", itse kääntäisin tuon vanhempiin ja näihin "ammattikasvattajiin" joiden mielestä joka lapsen tulisi olla identtinen ja tehdä juuri niin kuin he sanovat, juuri silloin kun he sanovat. Jos lapsi tykkää kuunnella rokkia tai metallia olohuoneessa kun isukki sitä laittaa soimaan, eikä mieluummin mene omaan huoneeseen leikkimään tai kuuntelemaan röllilauluja mieluummin, niin silloin siitä on turha tulla jeesustelemaan yhtään mitään.
 
Hyvänä esimerkkinä oma viiden vanha muksu, jos tulee musaa mistä hän ei välitä, hän menee ja ottaa levyhyllystä toisen levyn ja tyrkyttää sitä meikäläiselle, tai sanoo suoraan että laita jotain muuta. Jos tuo ei ole hyvä vihje siitä että tuonkin ikäinen osaa tehdä valintoja, niin mikäs sitten. Ja tuota samaa hän on tehnyt siitä lähtien kun puhumaan ja kävelemään on oppinut, ainoastaan sillä erotuksella että yhdessä vaiheessa levyt nostettiin korkeammalle että pysyvät ehjinä.

...Nykyään ajatellaan heti että muksussa on jotain vikaa jos hän ei jaksa keskittyä siihen mitä aikuisen mielestä hänen tulisi tehdä...
 
Tyrkkäsin plussaa. Meidän Thaimaasta adoptoitu poika oli aikaisemmin päiväkodissa, josta tuli hienovaraista vihjailua siitä että on ADHD tapaus. Aikamme jaksoimme kuunnella, kunnes hankimme neurologilta paperin jossa todettiin että lapsi on täysin normaalilla tavalla vilkas. Tietty kommunikaatiovaikeuksien ja varhaislapsuuden traumojen näkyminen joissain sosiaalisissa tilanteissa on helppo leimata elimelliseksi kun kädetön henkilökunta ei keksi keinoja. Ja tämä koski vain yhtä, juuri lapselle osoitettua avustajaa. Muut, hieman rationaalisemmin ja jämerämmin suhtautuvat tulivat pojan kanssa aivan hyvin toimeen.
Ja kyllä, olin pojan kanssa melkein kaksi vuotta kotona saavuttuamme Thaimaasta kotiin. Thaimaassa vietimme kaksi viikkoa siskoni omistamassa talossa tutustuen toisiimme puolueettomalla maaperällä. Siitä oli arvaamattomasti hyötyä.