Yleistä keskustelua musiikista ›

Mulla koko "ura" alkoi vasta kun koko ideasta oli luovuttu (=en lähtenyt opiskelemaan musaa). Menin oman kitaraopettajan pyynnöstä opettamaan kitaransoittoa yhteen musakouluun ja bändeilläkin alkoi olla keikkoja aika hyvin. Harrastuksesta tuli pikkuhiljaa osa-aikainen työ melkein kymmeneksi vuodeksi ja yhden vuoden tein pelkästään muusikon hommia. Hyvien kontaktien ansiosta keikkoja oli laidasta laitaan terasseilta telkkariin, vaikkei sitä muodollista koulutusta musiikkiopistoa pidemmälle ollutkaan. Olisin helposti voinut jatkaakin, mutta siirryin sitten koulutusta vastaaviin hommiin opettajaksi. Olen siinä ohessa jatkanut satunnaista keikkailua, vanhat kontaktit toimii edelleen. Keikkojen määrä vähenee, mutta laatu paranee.
 
Syynä tuohon luopumiseen oli se, että soittaminen ei ollut enää kivaa. Häissä ja hautajaisissa ravaaminen ei vaan enää napannut. Nostan hattua sitä työkseen tekeville! Ala on aika vaativa, eikä hyvillekään tyypeille ole keikkaa aina tarjolla. Covereita vääntäviä hyviä bändejä on aika paljon, joten erottuminen on vaikeeta ja varsinkin omilla ehdoilla tehtävällä musalla on aika haikeeta, ellet ole ihan ykkösrivin tähtiä. Mä teen nykyään mielummin ilmaiseksi hyviä keikkoja, kuin paskoja rahasta.

Päätin alusta alkaen, että pysyköön musiikki mieluummin mukavana harrastuksena kuin ikävänä työnä.

Meadow: Päätin alusta alkaen, että pysyköön musiikki mieluummin mukavana harrastuksena kuin ikävänä työnä.
 
Sama juttu. En ole missään vaiheessa edes vakavasti harkinnut ammattimuusikoksi rupeamista.

Tiesin, että mieltymykseni eri juttuihin vaihtelevat niin paljon ja useasti, että keskittyminen yhteen ainoaan asiaan on lähes mahdotonta. Esim. pari vuotta sitten oli kova hinku soittaa kitaraa joka päivä ja yrittää kehittyä, motivaatio oli huipussaan. Nyt en ole puoleentoista vuoteen soittanut kitaraa vapaaehtoisesti. Motivaatio on kaike aa ja oo, jos sitä ei ole, on turha haaskata aikaansa väkinäiseen harjoitteluun.

En ollut tarpeeksi nopea.

Enpä tiedä, unelmoinko koskaan muusikon urasta, mutta rima oli siitä huolimatta niin korkealla alusta alkaen, etten kymmenen vuoden soittamisen jälkeen ollut päässyt alkua pidemmälle. Vasemman käden etusormen hajoaminen (työtapaturma) lopetti soittamisen sitten kokonaan. Sen verran tuosta soittamisesta oli hyötyä, että nyt osaa arvostaa niitä, jotka oikeasti osaavat soittaa.

Sen verran marginaalimmassa osastossa intressit että ei mitään mahdollisuuksia elää sillä. Huoraan sen takia toista "luovaa" skillssiä rahasta että pysyy homma mielekkäänä. En todellakaan haaveilee mistään pitkistä kiertueista tms. ykkös bändi keikkailee toisinaan, kakkos projekti on 100% studio projekti.

Vähäisiin viikkotyötunteihin, palkankorotuksien puutteisiin, huonoihin työsopimuksiin sekä jatkuviin lomautuksiin...
 
Vakavasti ottaen, mitään uraa ei koskaan ollutkaan, vain mukava harrastus. Keikkoja tehnyt jonkun verran eri bändien kanssa, omakustannettakin värkättiin pariin otteeseen mutta kummankin painokset jäivät niin pieniksi ettei mitään mahdollisuuksia minkäänlaiseen menestykseen oikeastaan koskaan ollutkaan. Varsinkaan kun nekin vähät tuppasivat menemään kaveripiirille sekä eri paikkoihin ajamaan demon virkaa (turhan kalliin sellaisen).
 
Nyt tässä on ollut sellaiset 5 vuotta taukoa kaikesta vähänkään vakavammasta bänditoiminnasta kun kotona kaksi mukulaa ja vaimoke joka ei välttämättä tykkäisi hyvää jos olisin kaiket yöt milloin missäkin baarissa. Yhtä bändiprojektia koitin parin kuukauden ajan ennen toisen muksun syntymistä, biisimateriaali oli kunnossa ja mahdollisuuksia olisi ollut saada vähän nimeäkin ja sitä kautta jalkaa oven väliin, mutta kuten monissa muissakin bändeissä, koko homma kaatui lopulta henkilökemioiden takia.
 
Nyt rämpyttelen omaksi ja mukuloiden iloksi ja kauniisti soi blues, jos naapureilta ei kysytä siis.

Mun muusikkous tyssäsi siihen aika yleiseenkin ongelmaan, ettei kukaan levymoguli tajunnut tulla kotiovelleni tarjoamaan levytyssopparia. ;)

Myin rummut ja lähdin armeijaan..Myöhemmin tajusin,että se oli ihan fiksu temppu..Kitaraa olen rääkännyt myöhemmin,mutta tajunnut realistisesti,ettei sitä kukaan muu halua kuulla...=)

veri_heavy: En ollut tarpeeksi nopea.
 
Mä en ollut tarpeeksi hidas =(

Ulkonäköön.

soittotaitoon:)
 
ei se tyssännytm kun ei koskaan alkanutkaan. Nyt kun ei voi enää kuolla nuorena ja kauniina on homma lähtenyt yllättäen luistamaan hiljalleen eteenpäin. Muusikkoa tuskin tulee, mutta vuositasolla keikkojen määrät tulee kasvamaan hitaasti ja varmasti lähivuosina.

Miten muusikon urasi tyssäsi?
 
Ostin kitaran...

Ensinnäkin olin ja olen aivan helvetin huono, mutta sehän ei ole este millekään.
 
Toiseksi silloin 20v sitten kun olisi pitänyt panostaa, niin aika kului enemmän kaljabaarissa kuin bänditreeneissä ja bändin myynnissä.

sub zero: haaveilit ammattimuusikon tai ainakin musiikille lähes kokonaan omistautuneen ihmisen urasta/tiestä, mutta sitten luovuit siitä
 
...miksi näin kävi?
 
Laiskuus, saamattomuus ja lahjakkuuden puute.

kukaan ei ole vielä vastannut "huomasin, että saan ***lua soittamattakin"

sub zero: haaveilit ammattimuusikon tai ainakin musiikille lähes kokonaan omistautuneen ihmisen urasta/tiestä, mutta sitten luovuit siitä
 
...miksi näin kävi?
 
itse treenasin sikana soittamista, mutta sitten lukiossa tutustuin kirjallisuuteen ja filosofiaan ja erääseen minuun vaikutuksen tehneeseen henkilöön, joka ei niin musiikista välittänyt. huomasin, että onhan sitä muutakin tässä maailmassa mielenkiintoista ..niin lopetin sitten treenaamisen ja musiikki jäi vähän vähemmän vakavaksi harrastukseksi
 
Aika ajoi ohi. Nuorena voi päästä vielä nuorisoidoliksi omaa musaa soittamalla, mut tälleen vanhempana pitäisi sitten opetella ihan oikeasti soittamaan. Kiinnostuin sitten ihan muusta ammattimielessä muutenkin.

Piti prkl ruveta basistiksi 70-luvun alkupuolella, kun naapurinpojat pisti bändin pystyyn eikä ollut muita halukkaita. Siihen jäi siihen asti hyvin menneet pasuunan opinnot. No, basson soitto ja syvä kiinnostus musiikkiin on kulkenut mukana tähän asti ja tulee jatkumaan. Sen perusteella olisi pasunistin urakin voinut olla varteenotettava vaihtoehto.

**tutti kaikki skaalat-etyydit summuut tyhmät pianon kanssa. Hankin sit kitaran.....
 
Siis noi 30 vuotta sitten.