Yleistä keskustelua musiikista ›

Ihan kun joku muutenkaan koskaan maksaisi listahintaa tuotteista?
 
En ole kivijalkaliikkeessä ikinä törmännyt tiukkaan hintaan, ja jotain pikkusälää ostaessa yleensä on rätkäisty jotain pikkualennusta vaikka olisin unohtanut siitä mainitakkin.
 
Enkä todellakaan ole minkään liikkeen vakiokasvo ja tunne myyjiä.

Eiköhän kannattaisi laittaa puuhastelulle selkeät, järkevät rajat. Esim. lappu seinään, että "Kysy myyjältä lupa, ennen kuin soitat soittimia," tai "Olethan varovainen soitinten kanssa," sekä testihuoneisiin vaikkapa 15-20 minuutin käyttörajoitus. Jos säännöt ovat selkeästi esillä, voivat ihmiset tulla rauhassa tutustumaan tuotteisiin, ja näiden sääntöjen unohtuessa voi asiakasta tulla ystävällisesti nykäisemään hihasta.
 
Ei siinä mitään, että olen pariin otteeseen tullut todella töykeän kohtelun kohteeksi musaliikkeessä jopa silloin, kun olen tullut aivan selkeissä ostoaikeissa paikalle. Mikä heitä oikein vaivasi? Tuli melkein sellainen olo, että olisi pitänyt pyytää anteeksi, että häiritsi myyjienkeskeistä äijäseurustelua. Sinänsä arvostan suomalaisessa kulttuurissa, että täällä on melko korkea "jurotustoleranssi," eikä ole hirveitä paineita miellyttää kaikkia koko ajan, mutta jotain rajaa, kiitos.

Strippausta, ilmaista kokaiinia (tai herskaa valinnan mukaan), soittosijaisuuksia kuuluisiin bändeihin, valinnaiset soittokamat ilmaiseksi ikuisella takuulla, taskurahasysteemi, seisova pöytä, majoitus talon puolesta.
Kanta-asiakkuus varmistettu.

Eiköhän kannattaisi laittaa puuhastelulle selkeät, järkevät rajat. Esim. lappu seinään, että "Kysy myyjältä lupa, ennen kuin soitat soittimia," tai "Olethan varovainen soitinten kanssa," sekä testihuoneisiin vaikkapa 15-20 minuutin käyttörajoitus.
 
Vähän veikkaan silti, ettei 95% liikkeessä asioivista huomaa kyseistä kirjoitusta, kun huomio on kiinnittynyt seinillä oleviin soittimiin. Lukeehan kaupan kassallakin, että "näytäthän kassisi" ja aina, aina on myymälävartija kurkussa kiinni ennen kuin olen saanut edes vyöni auki. Ihme toimintaa.
 
E: Tulee tuosta otsikosta pelottavasti mieleen Mikko Alatalo. Hrr.

Vähän veikkaan silti, ettei 95% liikkeessä asioivista huomaa kyseistä kirjoitusta, kun huomio on kiinnittynyt seinillä oleviin soittimiin.
 
Voipi olla, mutta silloin voi ottaa lisätoimet käyttöön, esim. jonkun mainitsema piuhojen pitäminen tiskin takana. Luulisin, että jos vetää rajat tarpeeksi selkeästi, vähitellen saadaan aikaan ilmapiiri, joissa kaikkien on helpompaa toimia tavalla, joka suosii sekä asiakasta että myyvää tahoa.

Muistan ku joskus 13-14 -kesäsenä menin musaliikkeeseen katteleen kitaroita. Otin sitten sieltä seinältä kyselemättä siisteimmän näkösen kepin ja aloin vetään niin nopeaa legato-tilua ku lähtee. Kohta myyjä tulee ihan asiallisesti sanoon "Jos jatkossa vain viittisit kysäistä, kun alat noilla kymppitonnin kitaroilla soitteleen?"
 
Jatkossa sitten viitsin kysäistä eikä siinä sen kummempaa, vehkeet ostan nytten vuosien päästä pääosin kys mestata.

En muista tiedä mutta mulla on ainakin tapana testailla niitä soittimia ennen kun semmoisen ostan. Useamminkin on tullut persaukisena mentyä musamaailmaan testailemaan sen tasoisia soittimia kun on seuraavana listalla ja myöhemmin ostaa ne kun on rahaa. Yleensä musiikkiliikkeissä palvellaan ihan hyvin silloinkin kun sanoo, että tulee vain testailemaan. Jos joku siitä tulisi vittuilemaan että jos et aio ostaa niin älä soita, niin tulisi kyllä seuraava basso tai kitara ostettua jostain muualta...

Välikommenttien aika.
 
Useimmat ketjuun kirjoittaneet ovat ymmärtäneet fiilikset tiskin tällä puolen, kiitos heille.
Varsinkin asiallisia ja rakentavia kommentteja on tullut nimimerkeiltä: Wahi, sikki-six, Cucumber?,
ganesha, bonecrusher, PJS, Salamimaker, 2randpo, Antti1, Margarita, ANtTIKRISTUS, Nissee
Kiitos teille.
 
Joku jo luuli mun olevan yrittäjä. Luojan kiitos en, niillä vasta rasittavaa näinä aikoina onkin.
Ei, duunari vaan...mut pidän alasta.
 
Tämä koko ketju on vain ihmettelyä ihmisten käyttäytymisestä nykypäivänä. Ekassa duunipaikassa 80-luvulla vielä kunnioitettiin sitä, että soittimet ovat liikkeen omaisuutta eikä räpelletty niitä noin vaan. 90-luvulla kieltolaput auttoivat vielä. Nykyään, kolmannessa duunipaikassani, laput ei auta mitään, soittimia kohdellaan kuin omiaan.
 
Miettikääpä te, jotka ette ymmärrä asennettani: Jos olet provikkapalkalla ja jonkun rämpyttäjän jäljiltä naarmuuntuneen kitaran joudut myymään isolla alennuksella, vaikuttaa se suoraan provikkaan ja palkkapussiin...eli rämpyttelijä vie sulta palkkaa. Ja tämäkö tekee myyjästä ihmis- tai junnuvihaajan, kuten nimimerkit Samu S. ja Seba sanoivat?? Vaikuttaa, ettette itse ole vielä paljoakaan työelämässä olleet.....
 
Asiakkaan kannalta: Ostaisitko sinä kalliin kitaran jos siinä on jälkiä? Et varmasti, ellet saa siitä hyvää alennusta.
 
Ja te, ketkä miettivät tosissaan sohvia ja oleskelutiloja, että vois fiilistellä kaupassa ja hengailla...huhhuh, herätkää todellisuuteen jo.

On kyllä työelämässä tullut oltua kauemmin kuin sun häiritsevät teinirämpyttäjät on eläneet..
 
Eikö liike saisi olla viihtyisä? On moniakin eri alojen puljuja joissa on sohvat ja kahvit ja voi käydä välillä vähän puhumassa paskaa, se oli lähinnä pointtina.
En tarkoita mitään kahvilaa kermatorttuineen.
Ilmeisesti et ole koskaan käynyt liikkeissä joissa voi ottaa rennommin.
 
Mites se piuhojen ottaaminen tiskin taakse? Onko niillä omat mukana jos ei se toimi?
 
Mielestäni en kutsunut sinua junnuvihaajaksi, mutta et näytä ainakaan osaavan käsitellä niitä oman kirjoituksesi perusteella.
Totuuttahan en tiedä kun en sinua tunne tai ole nähnyt sinua töissä, mutta sellainen kuva jää kirjoituksista, joka ei varmaankaan ole se koko totuus. Toivottavasti.
 
Lukitkaa kitarat telineisiin jos ei muu auta, ja pyydä palkankorotus.
 
Muuten, olen ollut myös autokaupassa töissä, ja niissä riittää paljon huvikseen koeajolla käyviä tyyppejä. Mitä kireämpi sportti tarjolla, sitä enempi teinejä on jonossa.
 
Ratkaisuna turhalle luukutukselle on että pahimpien teinipoikien koeajoon lähtee myyjä mukaan.
 
Kameraliikkeissä ym saa myös kokeilla kuvata kameroilla ja vertailla ominaisuuksia keskenään, räplätä ja hiplata haluttaessa.
 
Eli tältä pohjalta ontuvia noi sun vertaukset.
 
En kuollaksenikaan usko että testissä olevat kitarat jotenkin ylipahasti ehtii kulumaan sillointällöin testailusta.
 
Jos pitää niiden hinnat kohdillaan, niin ne ei vanhene hyllyssä niin kauaa että ehtii kulahtamaan.

Ei, duunari vaan...mut pidän alasta.
 
Voisitkin ystävällisesti ilmoittaa liikkeen nimen ääneen niin tietää minkä skipata jos kulmille eksyy. En ole räplääjäteini mutta testaan kyllä.

Mutkikkaita juttuja tällaiset.
 
Itse kyllä muistan pitkään kokemani kohtelun ja sen mukaan pyrin viemään rahani muualle jos vain mahdollista. Oli sitten kyse lapsena tai nuorena koetusta tai vaikka siitä että pankissa tunnin jonotuksen jälkeen saa kuulla että eivät enää hoida kyseisiä asioita. Porukasta ei voi tietää paljonko sillä joskus on rahaa käytettävissään, jos ei nyt olisikaan. Toisaalta, maailma on mennyt niin nopearytmiseksi että eipä silloin taida olla kyseisiä liikkeitäkään enää.
 
Toisaalta, enpä välttämättä asiakkaana nauti siitä jos kauppa on sekalainen treenikämppä. Soitinhankinnat ovat aika herkkiä hetkiä. Siinä kaipaa sopivassa suhteessa omaa rauhaa ja myyjän tukea, ja molempien kanssa voi olla heikosti jos paikka on tosiaan puuhamaa.
 
Siksipä tuo viihtyvyyden rakentaminenkin on kaksipiippuinen juttu. Kyllähän tuohon sohva+kahvi -malliin on menty paljon esim. kirjakaupoissa maailmalla. Ei sitä kannata tylysti tyrmätä. Mutta kyllä se voisi soitinalalla kääntyä vielä enemmän puuhamaaksi.

Itse näkisin tässä asiassa yhtenä kokeilun arvoisena mahdollisuutena vahvistinten virtapiuhojen säilyttämisen tiskin takana.
 
Tuossa joku mainitsi äskettäin noista autokauppojen ja kameraliikkeiden käytännöistä, mutta mielestäni se oli huono vertaus, koska autokaupoissa ja kameraliikkeissäkin käsittääkseni tulee kysyä myyjältä lupa testaamiseen. Musiikkiliikkeissä vaikuttaisi olevan monesti niin, että penskalauma rynnii sisään, soittaa puoli tuntia niin monta nuottia kuin ehtii ja painuu pihalle. Viitenä päivänä viikossa.
 
En ole musiikkiliikkeessä töissä, vaan lähinnä asiakkaan näkökulmasta kirjoittelen. Tietysti on hyvä, että soittimia saa testailla ennen ostopäätöstä suht. vapaastikin, mutta sitten on tämä "penskalauma" jonka näkisin ongelmana. En siis sisällytä tähän joukkoon kaikkia nuoria soittajia todellakaan. Penskalauma siis käy vain soittelemassa. Kotona on paska kitara ja takana puoli vuotta tai vuosi soittelua. Musiikkiliikkeessä voi soittaa paremmalla kitaralla. Ja näyttää kavereille siistejä riffejä. En tiedä onko tätä ilmiötä näin yksinkertaisessa muodossa oikeasti olemassa, mutta tämänn oloiseen toimintaan olen usein törmännyt.
 
Joskus olin kitaraa ostamassa, ja lähimmät musiikkiliikkeet 50 km:n päässä. Harmittihan se kun kahtena viikonloppuna peräkkäin yhdessä liikkeessä oli pari kolme nuorta poikaa jotain nopeuskilpailua soittamassa lauantai-iltapäivän ratoksi. Erivireisillä kitaroilla ja aika kovaa. Kävin välissä kahvilla ja tulin ehkä 45 min kuluttua takaisin ja sama homma meneillään. Jäi se liike kokonaan jätettyä ostoharkinnan ulkopuolelle. Tapauksia on monia muitakin, mutta tässä tapauksessa liike ehkä menetti mahdollisen asiakkaan.
 
Asiaan saattaisi tosiaankin tulla korjausta jos sähköjohdot olisivat tiskin takana. Jos tahtoo vakavissaan kokeilla laitteita niin joutuu pyytämään sähköä tiskiltä. Tietty myös ilman vahvaria voi soitella, mutta uskoisin tämän järjestelyn ainakin jonkin verran vähentävän turhaa rämpyttelyä, ilman vahvistinta se ei ole niin kivaa. Voihan sitä piuhaa pyytää vaikkei olisi vakavissaan, mutta silloin pitää ottaa yhteyttä myyjään, ja jos sama tyyppi käy päivittäin piuhaa kinuamassa niin myyjän on helpompi kysyä ystävällismielisesti mikä on soittohomman motiivi. Muuten vain soittelu vai vakavamielisempi testaus. Tärkeää on kuitenkin, ettei asiakas tunne itseään loukatuksi. Se tapahtuu helposti ja sellainen asiakas ei välttämättä ovesta enää sisään astu.
 
Musiikkiliikkeissä harvemmin tulee käytyä nykyisellään eikä työstä musiikkiliikkeessä ole kokemusta ollenkaan, joten saatan vallan virheellisestikin asiaa pohtia.

Voisitkin ystävällisesti ilmoittaa liikkeen nimen ääneen niin tietää minkä skipata jos kulmille eksyy. En ole räplääjäteini mutta testaan kyllä.
 
Tässähän nyt ei tainnut olla varsinaisesti testaamisesta kyse, vaan näiden tietyntyyppisten räplääjäteinien asenteesta. Kyllä mua vituttaa ihan asiakkaanakin, jos kauppa on vallattu ja soittimet valmiiksi "testattuja". Samalla tavalla vituttaa ne ärrällä tuplapotin äärellä hääräävät yläkouluikäiset. Eläkeläiset ei ihan samalla lailla, kun niistä ei lähde niin kova ääni.

Voin ymmärtää aloittajan fiilikset... tietenkin soittimia pitää saada kokeilla ennen ostopäätöstä, mutta ei se mun mielestä vielä tee v*ttumaista myyjää jos edellyttää että edes kysytään lupa kokeiluun ja ymmärretään siinä kokeillessa että ollaan kalliiden vehkeiden kanssa tekemisissä. Myyjä varmaan oppii sitä paitsi aika nopeasti tunnistamaan potentiaaliset asiakkaat ja toisaalta ne, jotka pitävät musiikkiliikettä vain paikkana johon voi mennä ilmaiseksi soittelemaan hyvillä soittimilla silloin kun tekee mieli soitella. Hyviä ehdotuksiahan täällä on jo tullutkin että miten sitä testailua voi vähän kontrolloida. Tietysti jos myyjä näkee että kokeilijalla ei ole mitään hajua siitä miten soitinta pitäisi kohdella niin on ihan paikallaan huomauttaa asiasta. Kyllä koeajolle haluavillakin ajokortti pitää olla, kun sitä autokauppavertausta täällä on viljelty.

Voin ymmärtää aloittajan fiilikset... tietenkin soittimia pitää saada kokeilla ennen ostopäätöstä, mutta ei se mun mielestä vielä tee v*ttumaista myyjää jos edellyttää että edes kysytään lupa kokeiluun ja ymmärretään siinä kokeillessa että ollaan kalliiden vehkeiden kanssa tekemisissä. Myyjä varmaan oppii sitä paitsi aika nopeasti tunnistamaan potentiaaliset asiakkaat ja toisaalta ne, jotka pitävät musiikkiliikettä vain paikkana johon voi mennä ilmaiseksi soittelemaan hyvillä soittimilla silloin kun tekee mieli soitella. Hyviä ehdotuksiahan täällä on jo tullutkin että miten sitä testailua voi vähän kontrolloida. Tietysti jos myyjä näkee että kokeilijalla ei ole mitään hajua siitä miten soitinta pitäisi kohdella niin on ihan paikallaan huomauttaa asiasta. Kyllä koeajolle haluavillakin ajokortti pitää olla, kun sitä autokauppavertausta täällä on viljelty.
 
Ja ei se kitaran testaaminen mun mielestä edes edellytä mitään pitkiä soittosessioita. välttmättä ei tarvi edes varsinaisesti soittaa mitään vaan ennemmin tarkistaa et miten se kaula istuu omaan kätteen ja vilkaista sellasia perusjuttuja, niingo et miten elektroniikka pelaa, onko pahoja valmistusvirheitä, onko kaula suorassa ja onko kuolleita kohtia jne. vehekeessä...onko skeppa säädöissä ja sitte lopuks vähän sitä saundia testailla muutamilla eri asetuksilla lyhyesti. Kaiken kaikkiaan mulle se kitaran testaus on ennen kaikkea kaikkea muuta kuin omien lempi riffien läpikäymistä. Usein saatan siinä testatessa vielä pyytää myyjää avuksi ja tiedustella vähän takuuta, valmistusmaata ja puita ja semmoisia, ja totta kai muistuttaa et kauppaan kuuluu se kitaran säätäminen omien mieltymysten mukaiseksi. Eli siis semmoista ihan oikeaa testausta eikä mitään arpeggioiden sweeppausta.
 
Vahvarit ja pedaalitkin saa testattua samalla insinöörimäisellä meiningillä aika nopeesti. piuha kiinni ja sit vaan nopeesti soittelee muutamat soinnut ja riffit niillä asetuksilla mitä muutenkin käyttää ja kattoo läpi et miten voimakkaasti kaikki säädöt sun muut vaikuttaa saundiin.

Höh. Itse olen aina kysynyt lupaa myyjältä testaukseen. Ihan vaikka vaan muodollisuuden vuoksi.. Lupa tulee aina, ei vie minulta kuin ~10 sekuntia ja myyjä ei katso pahasti kun alan viritellä parin tonnin vehkeitä soittokuntoon siellä nurkassa.
 
Eli ei ole iso duuni.

Höh. Itse olen aina kysynyt lupaa myyjältä testaukseen. Ihan vaikka vaan muodollisuuden vuoksi.. Lupa tulee aina, ei vie minulta kuin ~10 sekuntia ja myyjä ei katso pahasti kun alan viritellä parin tonnin vehkeitä soittokuntoon siellä nurkassa.
 
Eli ei ole iso duuni.
 
No näinhän se toimii.

Oma tapani on ottaa kitara telineestään, istahtaa puoleks minuutiks ja tutkia kaulan sopivuutta ja muuta soittotuntumaa. Sit nöyränä kitara takas ja kokeillaan seuraavaa. Myyjillä on monesti muita asiakkaita, niin en kehtaa häiritä sen takia. Vahvariin liitän skitan vasta sitten kun soittotuntuma on hyvä ja sillon on jo mielenkiinnosta ilmotettu myyjällekin. Ja kokeilen yleensä omaan budjettiin sopivia kitaroita. Lapsena tuli kierrettyä enemmänkin kosketinsoittimia ja soittelin niillä ehkä pitemmänkin aikaa, mut lopulta ostinkin kyseistä liikkeestä oman päälle kolmen tonnin kiipparini. Ei varmaan myyjää haitannu.

Tää taitaa olla hyvin sähkökitaraspesifinen asia kyllä. Eri soittimien kohdalla jutut menee niin eri lailla eikä sitä huvikseen soittelevaa porukkaakaan niin löydy. Puhaltimiin ei välttämättä edes pääse käsiksi ilman myyjää, ja kokeilemisessa on hygieniajututkin huomioitava. Jotain pianoja ja akustisia kitaroita voi kokeilla ohimennenkin, mutta varsinkin akustisen kitaran kanssa kokeilu jää lyhyeksi jos ei pääse mihinkään istumaan (kun ei ole sitä vahvistinta siinä). Voisi sähkistenkin turha räpellys vähentyä jos vahvistimet olisivat erillään ja siten että niiden käyttö vaatisi myyjän apua (esim. sähköt kytketään tiskin takaa).

Hyvässä musaliikkeessä mulle on myyty kaks kitaraa, joita alunperin tulin vaan rämpyttelemään...hyvä myyjä kääntää tilanteen edukseen..jos rämpyttelijä päästää suustaan sanat "mä vaan kokeilen" ni myyjä antaa toisen kitaran kaverille ja sanoo "kokeiles tota kans"...ja sit vielä kolmatta...jos kaveri ei oo osto aikeissa, varmasti lähtee piakkoin hieman vaivaantuneena pois...