Yleistä keskustelua musiikista ›

Suomalaisissa häiritsee suomalainen englanninlausuminen siksi, että ne ei yleensä ymmärrä mitä lauletaan, mutta ne tietää miltä sen pitäisi kuulostaa, sisällöstä viis. Eli pinnallisuus tässäkin asiassa on ensisijainen juttu, pitää kuulostaa vakuuttavalta vaikka laulettas peipon pesästä. Pääsääntöisesti lauletaan kuitenkin pelkästä pesästä.
 
Itseäni henk. koht. nyppii tämä lausumisella prilieeraaminen. Suomalaisten bändien lausuminen ei häiritse ketään muita kuin meitä itseämme. Yhtään bändiä ei jää breikkaamatta lausumisen takia, muualla kuin härmässä. Musa ratkaisee.
 
Ehkä tässä ei ole aina edes kyse pelkästä ääntämyksestä. Remuhan onnistui aikoinaan vakuuttamaan Nick Lowen "englannillaan" kaiketi siksi, että laulu oli vakuuttavan kuuloista. Lowe ymmärsi tuskin montaakaan sanaa, mutta luuli silti että kyse on englannista. Asian paljastuessa Lowe totesi vain luulleensa, että laulu on jotain hänelle tuntematonta murretta. Tämä tarinan olen lukenut ainakin kolmesta eri lähteestä olennaisilta osin samanlaisena, joten se ei varmankaan ole ihan tuulesta temmattu. Täällähän Remun englannille lähinnä naureskeltiin, vaikka suurin osa myöntää, että laulu toimii vaikka sanojen sisällöstä ei aina tolkkua saakaan.

Diablon Rainerin ääntäminen ärsyttää. Syvästi.

Ehkä tässä ei ole aina edes kyse pelkästä ääntämyksestä. Remuhan onnistui aikoinaan vakuuttamaan Nick Lowen "englannillaan" kaiketi siksi, että laulu oli vakuuttavan kuuloista. Lowe ymmärsi tuskin montaakaan sanaa, mutta luuli silti että kyse on englannista. Asian paljastuessa Lowe totesi vain luulleensa, että laulu on jotain hänelle tuntematonta murretta. Tämä tarinan olen lukenut ainakin kolmesta eri lähteestä olennaisilta osin samanlaisena, joten se ei varmankaan ole ihan tuulesta temmattu. Täällähän Remun englannille lähinnä naureskeltiin, vaikka suurin osa myöntää, että laulu toimii vaikka sanojen sisällöstä ei aina tolkkua saakaan.
 
Taaspa niin hyvä esimerkki, ja osui. Remu on mun ensimmäinen englannin opettaja, joten sen tajuaa, että olen yrittänyt opetella metodin "vähimmällä mahdollisella vaivalla ymmärretyksi...jos sittenkään r.y.:stä päivää".
Mutta muistan kun pähkäilin I am the Walrus biisin sanoja ja yritin hirveästi ottaa selvää siitä mitä siinä oikein selitetään. (Hei armoa olin 12 v. ja vuosi oli -76.)
Mulle selvisi jotenkin aika nopeasti että tulkinta on tärkeämpää kuin tismalleen lausuminen. Mutta ne rajat omaan korvaan, siinähän se.

Poets of the Fall.. Malliesimerkki huonosta englannista. Siihen päälle laulutyyli joka kuulostaa, kuin laulaja laulaisi vessanpöntöllä, samalla kun selvittää jämerää ummetusta.

Ehkä tässä ei ole aina edes kyse pelkästä ääntämyksestä. Remuhan onnistui aikoinaan vakuuttamaan Nick Lowen "englannillaan" kaiketi siksi, että laulu oli vakuuttavan kuuloista. Lowe ymmärsi tuskin montaakaan sanaa, mutta luuli silti että kyse on englannista. Asian paljastuessa Lowe totesi vain luulleensa, että laulu on jotain hänelle tuntematonta murretta. Tämä tarinan olen lukenut ainakin kolmesta eri lähteestä olennaisilta osin samanlaisena, joten se ei varmankaan ole ihan tuulesta temmattu. Täällähän Remun englannille lähinnä naureskeltiin, vaikka suurin osa myöntää, että laulu toimii vaikka sanojen sisällöstä ei aina tolkkua saakaan.
 
Nick ainakin naureskeli niille Roadrunnerin kannessa olleille teksteille jotka oli kirjoitettu Remulle siten kun ne lausutaan. Sanathan oli ihan oikeaa englantia (Get Onia lukuunottamatta). Toki Remu heitti muihinkin biiseihin välillä ihan mitä sattuu. Ja keikoilla ei sitten mitään sinnepäinkään.
 
Tosta pätkää: http://www.youtube.com/watch?v=ngyeFd1SltI
 
Nickin commentsit kohdasta 6:50.

Poets of the Fall.. Malliesimerkki huonosta englannista.
 
Tään pitää olla vitsi?

Nick ainakin naureskeli niille Roadrunnerin kannessa olleille teksteille jotka oli kirjoitettu Remulle siten kun ne lausutaan. Sanathan oli ihan oikeaa englantia (Get Onia lukuunottamatta). Toki Remu heitti muihinkin biiseihin välillä ihan mitä sattuu. Ja keikoilla ei sitten mitään sinnepäinkään.
 
Tosta pätkää: http://www.youtube.com/watch?v=ngyeFd1SltI
 
Nickin commentsit kohdasta 6:50.
 
Mielenkiintoinen klippi. Alkuperäinen konteksti oli bailut, joissa Nick soitti Roadrunneria eikä kukaan paikallaolijoista Nick mukaanlukien kiinnittänyt erityistä huomiota laulun ääntämysasuun. Tavallaan Nick siis osin jälkiviisastelee tuossa.

Tään pitää olla vitsi?
 
Melkeinpä. Kun kuulin sen ekan hitin - Late Goodbye? - ekaa kertaa, luulin kyseessä olevan amerikkalaisen yhtyeen tai ainakin laulajan. Tämä oli vieläpä jossain listaohjelmassa livenä kokoonpanolla laulu ja akkari.

Kyllä niillä ruotsalaisillakin se oma aksenttinsa on. Joillain enemmän joillin vähemmän - ihan niin kuin suomalaisillakin. Kuuntele vaikka uutta Nightwishia, niin saat ihastella perinteistä ruotsalaisklangia...

Kuuntele vaikka uutta Nightwishia, niin saat ihastella perinteistä ruotsalaisklangia...
 
Joo tossa on aika hyvät Abbat kehissä nykyään. Parempi ääntäminen joka tapauksessa kuin Tarjalla. Tarja se vasta huono tossa englannissa onkin.
 
Itseäni on häirinnyt kovasti muuten niin erinomaisen VHB:n levyillä juuri tuon englannin lausuminen. Olen tosin päässyt siitä jo aika hyvin yli, mutta silti. Vastaavasti esim. Lemonator ei ole häirinnyt lainkaan, koska Lassen ääntämys on jollain tapaa niin persoonallinen, että se kuuluu tohon musaan. Markus Nordenstreng on myös hyvä - aksentti löytyy, mutta se ei häiritse. Samaa persoonallista otetta löytyy esim The Crashiltä. Irlantilaiset kaverit tosin kyseli laulajan seksuaalista suuntautumista...
 
Mä olen vähän sitä mieltä, että olis ihan hyvä, jos studiossa olis edes jossain vaiheessa joku kielipoliisi (lue natiivi) korjailemassa pahimpia tankeroita pois. Ei sitä aksenttia tarvitse kokonaan hävittää, mutta jos edes lausuttais ne suunnilleen oikein.
 
Mitenkäs se vegetables taas oikein lausuttiinkaan...

Joissain kaukoidän maissa travellaaneena olen huomannut että se "häkkinen/grönholm-englanti" toimii paljon paremmin kuin Oxfordin professori-englanti. Johtuu siitä, että lauserakenteet ovat yksinkertaisia ja helppo ymmärtää, sanat artikuloidaan suht selkeästi jne. Vastapuolen ei tarvitse olla mikään guru ymmärtääkseen sinua. Se kai siinä kielessä on tärkeintä, että se toimii kommunikaation välineenä, eikä guruttavana urheilulajina kuka vetää parhaimmat tyylipisteen yliopiston arvostelulautakunnan edessä.
 
Ok, kyllähän tuo musiikissa hieman häiritsee, kun joku/jotkut eivät osaa lausua englantia "oikein".

Joissain kaukoidän maissa travellaaneena olen huomannut että se "häkkinen/grönholm-englanti" toimii paljon paremmin kuin Oxfordin professori-englanti. Johtuu siitä, että lauserakenteet ovat yksinkertaisia ja helppo ymmärtää, sanat artikuloidaan suht selkeästi jne.
 
Näinhän se juurikin on eli joissakin tilanteissa on viisainta unohtaa jopa aikamuodot niin tulee varmemmin ymmärretyksi.

Pitää tarkentaa vähän, kun en aiemmin huomannut. En pahemmin tunne tuon poets of the wallin tuotantoa, mutta meinasin sitä biisiä, joka soi radiossa nykyään joka päivä. Laulaakohan se jostaki riisönistä siinä..? Siinä kyllä särähtää niin pahasti korvaan, että myötähäpeän tunne tulee. Varsinkin siinä hitaassa kohdassa.

Suomalainen lausuminen on vielä melko turvallista. Tyhmältähän se kuulostaa mutta hyvinkin ymmärrettävää loppupeleissä. Kun yrittää japanilaisten kanssa sokertaa englantia niin siinä pitää oikein yrittämällä koettaa ymmärtää mitä suusta ulos tulee. Tietenkin tässä puhutaan musiikista jossa on tärkeämpää kuulostaa coolilta ja uskottavalta kuin ymmärrettävältä.

Miksi Jamaican englantia pidetään coolina ja hyväksyttävänä? Päin seiniä nekin lausuvat.
 
Toisaalta eivät ne saarelaisetkaan aina toisiaan ymmärrä. Otettiin cover-biisi eräältä walesilaiselta orkesterilta. Pyysin etelä-lontoolaista kaveria tsekkaamaan kertsin sanat, kun en itse saanut selvää. Kaveri kuunteli muutaman kerran ja totesi ettei hajuakaan mitä lauletaan.

Musiikkia kuunnellessa saattaa ärsyttää liian vahvat aksentit, mutta lähinnä vain silloin jos se ottaa niin pahasti korvaan että keskittyy kuuntelemaan myös niitä paskoja sanoituksia. Sitten jos niistäkään ei saa mitään selvää niin se aksentti alkaa arsyttämään vielä enemmän. Paras esimerkki tällaisesta on Nighwishin se hittibiisi mikä soi radiossa. Olen yrittänyt viimeisen puoli vuotta yrittänyt saada selvää mitä se Olseni laulaa siinä biisissä, mutta edelleen se on yhtä lässytystä. Hietala vetää ihan hienosti ja selvästi omat osuutensa.
 
Puhuessa sitä on taas saanut kuunnella niin paljon eri maiden murteita että tämä suomalaisten rallienglanti ei tunnu yhtään pahalta. Suomalaisten englanti on yleensä aika selkeää ja ymmärrettävää. Tämä on mielestäni englantia puhuttaessa kuitenkin se kaikista tärkein asia. Ruotsalaisia ymmärtää myös ihan hyvin. Intialaisia ymmärtää myös. Brittejä ymmärtää välillä ja välillä niille tekee mieli sanoa että opetelkaa puhumaan englantia ennen kun tulette tänne puhumaan. Esimerkiksi entisissä brittien siirtomaissa puhutaan paljon ymmärrettävämpää englantia kuin emämaassa. Venäläiset puhuvat yleensä ihan ymmärrettävää englantia silloin kun sattuvat sitä osaamaan. Saksalaisia ja itävaltalaisia ymmärtää kun tottuu kuuntelemaan. Kiinalaisia ei ymmärrä millään vaikka yrittää ihan tosissaan. Keskimäärin suomalaiset lausuvat siis englantia ihan hyvin kun verrataan muun maalaisiin. Joka tapauksessa kuitenkin paremmin kuin britit.

Miksi Jamaican englantia pidetään coolina ja hyväksyttävänä? Päin seiniä nekin lausuvat.
 
Ensinnäkin se on patuaa eikä englantia mitä Jamaikalla puhutaan, vaikka englanti onkin maan virallinen kieli. Patuassa on pohja englannista ja ranskasta, kiitos orjaherrojen, muutoin se on oma kielensä.

Patuassa on pohja englannista ja ranskasta, kiitos orjaherrojen, muutoin se on oma kielensä.
 
Kyllä "patois" (kuten ranskanperuinen sana kirjoitetaan - lausutaan kuten kirjoitit) lasketaan vielä murteeksi. Silloin kun tällainen eri kielien sekoitus alkaa olla jo oma kielensä, puhutaan yleensä "kreolikielestä" (joka ei siis viittaa pelkästään Länsi-Intian ja etelävaltioiden kreoliväestöön, vaan on yleistermi). Näin ainakin, jos muistan vuosia sitten lukemiani yleisen kielitieteen kirjoja ulkoa.
 
Jamaikankin patois-murre on laulajiensa äidinkieli, joten siinä mielessä sen käyttäminen laulussa ei ole "huonoa" lausumista - aivan kuten jenkkimurre ei ole "huonompaa" kuin brittiläiset murteet, vain erilaista.
 
En kyllä keksi mitään järkevää syytä pitää ei-äidinkielistenkään normista poikkeavaa ääntämistä välttämättä huonona asiana. Monet musiikinkuuntelijathan pitävät esimerkiksi eteläeurooppalaisten tapaa lausua englantia jotenkin viehättävänä ja eksoottisena (muistakaa vaikka Baccaraa!) - suomalaisnuotilla lausuttu englanti kiusaa luultavasti kaikkein pahiten muita suomalaisia.

En nyt tiedä, onko Poets of the Fall suorastaan "malliesimerkki huonosta englannista", mutta kuulee siitä bändistä silti kilometrien päähän, että suomi-poika siellä jollottaa.
 
Sen huomaa tosi pienistä jutuista. Löytyy jo aiemmin mainittua oppikirjatasoisen yliselkeää lausumista sekä iso kasa äänteitä, jotka natiivi lausuisi VÄHÄN eri lailla. Piskuisia yksityiskohtia moiset ovat, mutta ratkaisevia ja esimerkiksi Lift-kappaleessa paljastavat laulajan armotta. Puolustukseksi täytyy sanoa, että armottomat ovat saunditkin. Laulu heitetään suoraan kuulijan naamalle saundilla, josta erottuvat KAIKKI hengitykset ja korahdukset ääntämyksestä puhumattakaan. Aika hyvin sais vetää, jos ei haluais jäädä kiinni.
 
Eri asia sitten on, ketä mikäkin häiritsee. Poets of the Fallin, Damn Seagullsin ja Negativen lausuntakököt ärsyttävät kovastikin, mutta vaikkapa The Crashia tai Kari Peitsamon englanninkielistä tuotantoa mun on ihan helppo kuunnella.

Ahti Karjalaisestahan liikkuu tämä legenda kun hän tilasi ulkomailla ollessaan teetä hotellihuoneeseensa numero 32.
 
"Tuu tii tu tööti tuu".