Yleistä keskustelua musiikista ›

Täällä melkein sama juttu. Oikeastaan minulla ei ole ikinä ollut mitään muita unelma-ammatteja kuin kirjailija ja muusikko. Noista kahdesta vaihtoehdosta jälkimmäisenä mainittu kiinnostaisi eniten. Toisaalta sitä joskus miettii, että onko loppujenlopuksi sillä väliä, jos laittaakin kaiken sen varaan, että jonain päivänä olisi "se kuuluisa muusikko", koska todennäköisesti mieluummin itkisin sen takia, että ei ole rahaa kuin sen takia, että 5 päivää 7:stä tekisin jotain, mitä olen koko pienen ikäni kammoksunut, kuten toimistotöitä tai muuta sellaista aika yleistä hommaa. Onneksi on vielä jonkin verran aikaa kierrellä tuota ikuista ammatinvalinta kysymystä. :D
 
Mä voisin allekirjoittaa ton.

Helpottavaa huomata, että muut painiskelevat saman ongelman kanssa. Mikään muu ei vaan jaksa kiinnostaa niin paljon kuin musiikki. Koulu menee ihan hyvin, joten vaihtoehtojakin olisi, mutta kun...kai sitä sitten vaan täytyy hankkia "kunnon ammatti" ja jatkaa musiikkia harrastuksena. Tottahan se on, että Suomenkin kokoisesta maasta löytyy niin valtava määrä bändejä (ja hyviä sellaisia), että joukosta erottuminen on todella vaikeaa. Mutta ainahan voi haaveilla...

Aina kun epätoivo valtaa mielen, niin kannattaa muistutella mitkä on ne parhaat hetket musiikin parissa. Levyjen kuuntelu, soittamaan opettelu ja vaikka omein biisien tekeminen - jos on vielä onnistunut tekemään sellaista jotka itseen uppoaa syvästi. Ne voi olla todella yksinäisiä hetkiä, ei ketään kuulemassa, eikä mitään tietoa siitä että soitetaanko niitä koskaan missään muualla, mutta ne lienee niitä parhaimpia. Ainakin itselläni. Niitä hetkiä jolloin tietää tasan tarkkaan miksi musiikki on itselle tärkeää ja miksi sitä rakastaa. Aina kun saavutan sen mielentilan, alan pitämään yhtenä ja samana sitä, tuleeko koskaan tehtyä edes sitä ensimmäistä keikkaa.
 
Tällä en mitenkään väheksy niitä jotka tavoittelevat levyjen tekoa, keikkailua ja vaikka vähän mainettakin ja pikkuisen täppää. Joskus vaan, kun mietitään näitä haaveita musiikillisesti, tuppaa ne haaveet ainakin allekirjoittaneella mennä ohi sen varsinaisen pointin oman musiikkidiggailun suhteen. Kyllä se biisi siellä pöytälaatikossa tai omassa päässä on tärkeä biisi.
 
On käynyt mielessä paljonkin, että jos sitä joskus tekisi levyn. Ja jos opettelisi soittamaan ja laulamaan teknisesti paremmin. Ja jos kehittäisi isomman kaveripiirin musiikin suhteen, joissa riittää avunantajia ja eri asioiden taitajia. Se on siirtynyt vuosi vuodelta, kun on kuitenkin pitänyt tässä hetkessä saada se elanto jotenkin. En pidä mahdottomana että jokin noista haaveista joskus toteutuisi - vaikken itseäni mitenkään pidä kovatasoisena varsinkaan teknisesti - mutta en myöskään vaivu epätoivoon. Päivä kerrallaan, asioilla on tapana löytää perspektiivinsä pikkuhiljaa.
 
Tällähetkellä se elannon saaminen muualta on itselläni pääpointtina, ja musiikki on tässä sivussa vain asia jota rakastan ja jota teen - ja jos kuolisin tänään, se riittäisi mulle. Mulla on ollut se musiikki mitä rakastan.
 
On kova homma jättää melkein kaikki muu, ja panostaa musiikkinsa täyspäiväisesti niin että siitä tulee se asia, jolla sitä elantoa yritetään saada, ei käy kieltäminen. Se on todella kova homma ja vaatii munaa. Nyt minusta ei ole siihen, eikä se harmita. Jos joskus on, mitä epäilen, se katsotaan sitten.
 
Kuitenkin sitä ihminen ajatusmaailmaltaan kehittyy eri suuntiin elämänsä varrella kokoajan. Että jos mahdollista, älkää ottako paniikkia siitä mitä pitäisi tehdä ja miten, ja montako asiaa pitää uhrata toisen kustannuksella. Asiat saavat eri mittasuhteita ja tilanteet muuttuvat kokoajan. Sitä välissä kehittää liikaa sääntöjä aivojensa sopukoihin miten asiat muka menevät. Tulee liikaa miellettyä asioista joko-tai - tilanteita, ja sehän ressaa.
 
Tässä kohtaa unohdin mitä yritin sanoa, mutta jos se on jossain tuolla mitä kirjoitin, niin hyvä.

^Hyvin tuumittu ja kirjoitettu.
 
Itsellä mennyt viimeset 20+ vuotta baari- ym keikkoja tehdessä. Leipä tulee ihan muualta mutta joku se vaan vetää musiikin/keikkailun pariin, ilmankaan ei oikein
osaa olla kun tuota on jo noinkin kauan jatkunut. Tällä tasolla se on lähes aina hienoa mutta jos sitä tekisi kokopäivätoimisesti voisi tulla myös se hetki kun vituttaisi lähtä keikalle tai se intoilu häviäisi ja siitä tulisi puurtamista. Siinäkään
mielessä en ole koskaan siitä ammattia ajatellut ja sen verran realistikin olen että
ymmärrän lahjojeni rajallisuuden, heh heh.
 
Mutta mielenterveydestä ei tingitä.

Itse joskus aikanaan mietin hetkisen lähtisinkö musaa opiskelemaan, mutta onneksi en mennyt. Kaverini sanoi jo yläasteella, että paras tapa pilata loistoharrastus on tehdä siitä ammatti. Luultavasti olisin tällä hetkellä työtön ja varsin kypysynyt musiikkiin.
 
Opiskelen kohta kuudetta vuotta korkeakoulututkintoa ja samalla pakertelen pätkätöitä. Saapahan ostettua välillä musakamoja ja keskittyä kaiken vapaa-ajan musiikin kanssa piehtaroimiseen. Töissä oleminen tai koulun käyminen ei kuitenkaan kerro henkilökohtaisista prioriteeteista mitään. Bändihommia värkätään sata lasissa ja lapsuuden rokkiunelma elää yhä.
 
En pistä pahakseni jos bändihommat joskus lyö läpi sen verran että voi työelämästä "hetkeksi" jättäytyä unelmaansa toteuttamaan.

Leipä tulee ihan muualta mutta joku se vaan vetää baariin, ilmankaan ei oikein
osaa olla kun tuota on jo noinkin kauan jatkunut.
 
Kröhöm... Niin mitä musiikkiin ammattina ja elantona tulee, niin aina olen ajatusta hieman väistellyt koettaen miettiä, jotain vaihtoehtoista ammattia ihan jo senkin takia, että muusikon leipä on todellakin melko tiukassa. Mutta pohtimisesta ja vänkäämisestä huolimatta ajauduin muusikon koulutusohjelmaan ja valmistuin vajaa kuukausi sitten. Koulun aikanakin kävi pariin otteeseen mielessä vaihtaa-alaa mutta kun ei osaa (halua) sitten kuitenkaan tehdä juuri mitään muuta.
 
Kouluttautumisessa piilee mielestäni juuri se pieni riski, että harrastuksesta tulee leipätyö ja se sellainen palo sammuu. Tai jos ei sammu niin sitten rupeaa tekemään musaa vääristä syistä tai ei pysy rehellisenä itselleen jne...
 
Jjjooh, nähhään pubilla!

Sitä tehdään mitä rakastetaan. Vaikka musiikkia olisikin tosi hienoa tehdä elääkseen, ei se kuitenaan ole minun suurin haaveeni.
 
Minusta työllisyystilanne ja palkan suuruus ovat täysin toissijaisia tekijöitä mitä ammatinvalintaan tulee. Eihän kaikki voi olla hammaslääkäreitä tai insinöörejä, vaikka kysyntää riittäisikin. Pitää ottaa huomioon että ammatissa pitäisi viihtyä suurimman osan elämästään. Itselleni on tärkeämpää työni merkitys yhteiskunnalle ja muille ihmisille, sekä itseni toteuttaminen.
 
Edit. Ai niin ja Tempuralle hatun nosto musiikin syvimmän olemuksen tiivistämisestä.

Ihanan syvällisiä mietteitä :D
Alkaa itsekin ajatella vielä lisää ja eri kannoilta, kun lukee muiden mietteitä. Minulla joskus kävi mielessä että mielummin pitäisin musiikin harrastuksena ja hankkisin muun leipätyön mutta jotenkin en vain osaa keksiä mitään muuta työtä. Ikään kuin aivot eivät antaisi kovin montaa muuta vaihtoehtoa mulle: ei suuren suurta paloa musiikkiin, sellainen vieno ja vaativa veto vain, joka hitaasti mutta varmasti vetää koko ajan samaan suuntaan. Ihan kuin minulta ei taaskaan kysyttäisi mitään :D Olisihan se oikein mukavaa kun "löytäisi" jonkin ammatin jolla oikeasti saisi ruoan pöytään ja lainan maksettua, mutta tyhjää kohti on paha mennä, vaikka maailma on avoin. Kun ei ole haaveet rajaamassa, valinnanvaraa on liikaa eikä tiedä mitä etsiä.
En haluaisi pilata tätä musiikillista puolta sillä että siitä tulisi ammatin myötä pakkopullaa, kuten joku jo tässä mainitsi, mutta tässä vaiheessa paras on kait se musiikkipuoli (jos sinne pääsee, ei nimittäin ole laulajalle helppoa kun kaikki hakee..), mennä sinne ja katsoa se kolme vuotta, että miltä tuntuu. Jos siihen ammattina kyllästyy jo siinä ajassa, voi olla parempi suunnata johonkin ihan muualle. Mutta jos se vain vahvistuu, tunne että juuri sitä tahtoo tehdä, mikäs siinä. Jotenkin sitä tässä vaiheessa tuon tulevaisuuden ammatin kanssa toivoo yhtäkkistä valaistumista, mikä helpottaisi kummasti tätä vaikeutta :D
Tai no onhan minulla haaveita, mutta ne on yhtä realistisia: muusikko, kirjailija, maalaaja :D Ei helesinki sentään, saisi jo lakata pääkoppa härnäämästä tällä tavalla ja iskostaisi sinne vaikka: luokanopettaja, hammaslääkäri, kauppias....
Ärrinmurrin!

Lyhyesti: En viitsinyt edes yrittää väistellä vääjäämätöntä. ;)