Yleistä keskustelua musiikista ›

Isällä on tuollainen, eikä se häntä ole liiemmin kai haitannut. Tosin aina kun katsoo jotain konserttia telkkarista löytää kaikki virheet ja epävireet heti :)
 
Toi virheiden ja soittimien/äänien keskinäisten epävireisyyden huomaaminen ei tosin liity mitenkään absoluuttiseen sävelkorvaan. Ne huomaa hyvän "peruskorvan" omaava henkilö, vaikkei "sairastaisikaan" absoluuttista sävelkorvaa.
 
t.potilas

Ei tarvita välttämättä edes absoluuttista sävelkorvaa, että tuo häiritsisi... itsellä ei ole absoluuttista, mutta vuosien mittaan on kehittynyt ainakin jonkunlainen relatiivinen sävelkorva. Joitakin solfatehtäviä tehdessä huomaa nimittäin, että esim. laulaessa kvartilla nostettu melodia on paljon hankalampi laulaa, kun nuottikuvassa se on paljon matalampi ja sen tiedostaa, vaikkei tarkkoja säveliä tiedäkään. Samaten, jos kitarabändi vetää Eb- tai D-vireessä, ja koskettimet on kommunikoinnin helpottamiseksi transponoitu myös ½ tai 1 sävelaskeleen, soitto kuulostaa luonnottomalta, koska normaaliin A=440-vireeseen on tottunut ja "ehdollistunut".
 
Kyllä mä veikkaisin että nekin, joilla ei ole absoluuttista korvaa syntymälahjana, pystyvät jollakin tasolla kuitenkin huomaamaan näitä eroja. Ts. juuri tuo transponointihomma tuo esiin välillä mullekin tuon saman fiiliksen että "ei tämän pitäisi tältä kuulostaa". Ehkäpä tämä on pieni askel absoluuttiseen korvaan päin.. Eikös ne David Lucas Birch:n treenitkin (joita musalehdissä mainostetaan) perustu siihen että kuunnellaan ääniä _omalla_ soittimella?

Mulle kelpais edes jonkinlainen sävelkorva...absoluuttinen voi olla aika ikävä, jos suurin osa musiikista kuulostaa epävireiseltä.

Ehkä sulla on parempaa tietoa, mutta ainakin jonkun jenkkitutkimuksen luin, jonka mukaan se on jotenkin periytyvä ominaisuus.
Ehkä hyvän relatiivisen saa treenaamalla absoluuttiseksi????
 
Jossain määrin kai voi myös ihan kehittää relatiivista korvaa absoluuttisen suuntaan. Muistan lukeneeni, että esimerkiksi tietyn soittimien soittajilla relatiivinen korva kehittyy absoluuttisen suuntaan omalle soittimille tyypillisillä taajuuksilla.
 
Siinä saattaa olla ainakin siteeksi totta. Mulle on esimerkiksi aika helppo kuulla virheitä kitaran äänialassa, mutta basson osalla ollaan jo hukassa.
 
No, näillä mennään ja yritetään saada edes sitä relatiivista aina pikkusen paremmaksi.

Mulle kelpais edes jonkinlainen sävelkorva...absoluuttinen voi olla aika ikävä, jos suurin osa musiikista kuulostaa epävireiseltä.
 
Sama, ja jäisi äkkiä hauska harrastus unholaan kun ei kestäisi olla laiskojen virittäjien kanssa samassa tilassa.
 
-Sul on g-kieli epiksessä
-Älä urputa, on se tarpeeksi lähellä rokkiin.

Mulla on tosi surkee sävelkorva mut se on kehittyny ajanmyötä. Joskus yhdeksänkytluvulla en ees tajunnu jos joku juttu on epävireessä mut tsiisus kun nyt kuuntelee sen ajan räpellyksiä niin korviin sattuu...
 
Kehittyspä se vielä lisää :) Ois hieno jos ois selvinpäin niin tarkka kuulo ja samat kyvyt kuin esim hapoissa... En tartteis mitää absoluuttist sävelkorvaa mut ois se kiva jos onnistuis plokkailu ja muutenki tuntis itsensä taitavammaks.

Asian vierestä. Olisi mielenkiintoista tietää onko mitään tutkimuksia siitä, miten ikä vaikuttaa kyseiseen ominaisuuteen. Itse, nyt keski-ikäisenä, olen huomannut sävelkorvani huonontuneen viime aikoina. Samoin vanhat tutut biisit kuulostavat usein siltä, että menevät vieraassa sävellajissa. Mulla ei ole harmainta aavistusta miksi, mutta ilmeisesti ilmiö ei ole mitenkään harvinainen.

Mitäköhän monet tarkoittavat tuolla virheiden kuulemisella - eipä se absoluuttinen sävelkorva mitenkään helpoita (soitto)virheiden kuulemista. Samoin jos soittimet ovat toisiinsa nähden epävireessä - kyllähän sen nyt ainakin jonkun verran soittanut henkilökin kuulee, toinen enemmän ja toinen vähemmän tarkemmin.
 
Ja kun noista hertseistäkin nyt puhuttiin; jos vaikkapa albumi äänitettäisiin niin että 8 biisiä vireessä A=439 Hz, ja sitten joukkoon yksi biisi vaikkapa A=445 Hz niin uskoisinpa että useimmat täältäkin sen huomaisi ihan mitenkään erityisesti sitä kuuntelematta. Meidän korvahan tuohon vaan on tottunut. "Absolutisti" uskoakseni kyllä kuulee äänistä isompia hertsieroja, mutta mitä haittaa tuosta sitten olisi hänelle?
 
Väittäisin että mulla on jonkinlainen relatiivinen korva, pystyn mielentilasta riippuen (tässähän on muuten vissiin iso ero, absoluuttisen omaavan pitäisi pystyä milloin vaan laulamaan mikä vaan ääni) tunnistamaan säveliä ja laulamaan kuulematta. Tosin, äskenkin kun kokeilin niin ihan tarkasti en näitä säveliä saa, mutta että useimmiten lähimpänä oleva sävel olisi se oikea. Samoin esim. teoriatunnilla on joskus ollut ikävää, kun huomaa että lauletaan eri sävellajista kuin mitä nuotti sanoo.. Mutta parashan tuollaiseen on vaan opittava.
 
Joku taisi puhua tapauksista, kun biisit soitetaan kitaran kohdalla Eb tai D-vireessä, ja että absoluuttisen omaava tämän kuulisi? (En oo varma muistanko nyt oikein). No, kyllä mä kuulen useimmiten ihan kitaran soundista jo että jos siellä Eb soi..
 
Eli niinkuin saattaa näkyä, en minä löytänyt pahemmin eroja absoluuttisen ja relatiivisen välille tietojeni perusteella? Kertokaa joku, ja korjatkaa toki virheitäni.

Mitäköhän monet tarkoittavat tuolla virheiden kuulemisella - eipä se absoluuttinen sävelkorva mitenkään helpoita (soitto)virheiden kuulemista. Samoin jos soittimet ovat toisiinsa nähden epävireessä - kyllähän sen nyt ainakin jonkun verran soittanut henkilökin kuulee, toinen enemmän ja toinen vähemmän tarkemmin.
 
Itte tarkoitin tuolla "virheiden" kuulemisella lähinnä sitä, että kitaran äänialassa löydän paremmin oikeat sävelet ja kuulen paremmin pieleen menneet venytykset jne. Kun sitten taas esimerkiksi basson osalta edes oikeiden sävelten löytäminen on paljon työläämpää.

ja toisaalta tunnen tyypin jolla on erittäin tarkka absoluuttinen korva eikä hänen kummallakaan vanhemmalla ole sitä.
 
Periytyvä ominaisuus se tässä tapauksessa voi aivan hyvin olla. Geeneistä kun löytyy ns. piiloutuvia ominaisuuksia. Jos kummaltakin vanhemmalta löytyy tämä ominaisuus piiloutuneena, niin aivan hyvin lapselle voi tulla absoluuttinen sävelkorva. Mahdollisuus tosin on pieni, mutta ei mahdoton.
 
Hiukan off-topic, mutta oli pakko sanoa, kun tämä hiukan häiritsi.

Väittäisin että mulla on jonkinlainen relatiivinen korva, pystyn mielentilasta riippuen (tässähän on muuten vissiin iso ero, absoluuttisen omaavan pitäisi pystyä milloin vaan laulamaan mikä vaan ääni) tunnistamaan säveliä ja laulamaan kuulematta.
 
Samat sanat, jos on hyvä vireystila ja inspis päällä niin tunnistan tiettyjä säveliä korvakuulolta, ja pystyn myöskin laulamaan.. mitä tosin äärimmäisen harvoin teen.
 
Joskus jonkin biisin/melodian kuullessaan sen pystyy välittömästi soittamaan perässä, mutta yleisesti ottaen plokkaillessa pitää kelata eestaas.

Toi virheiden ja soittimien/äänien keskinäisten epävireisyyden huomaaminen ei tosin liity mitenkään absoluuttiseen sävelkorvaan. Ne huomaa hyvän "peruskorvan" omaava henkilö, vaikkei "sairastaisikaan" absoluuttista sävelkorvaa.
 
t.potilas
 
No hänellä ei ole hyvä "peruskorva", ikinä ei ole järin musikaalinen ollut :)
 
E: tosin muuten allekirjoitan koko väitteen, mutta häneltä on tuo sävelkorvan olemassaolo testattukin.

päässäni soi keski C. Ja se on aina oikea.
 
Mutta sitähän sanotaan sävelmuistiksi. Itselläni on myös tuo ominaisuus, ja pystyn sen perusteella "laskemaan" missä sävellajissa teokset menevät. Luulin että mulla on absoluuttinen sävelkorva, mutta joku joskus valaisi minua tästä asiasta.
 
Esim. Leif Segerstamilla on absoluuttinen sävelkorva. Jos pianosta soittaa vaikkapa 20 säveltä mistä tahansa oktaavialasta samaan aikaan, hän kykenee heti luettelemaan ne kaikki. Siinä on jo ihmettelemistä..

Minä olen ainakin jostain lukenut/kuullut, että jonkinlaisilla pitkäaikaisilla meditaatioharjoituksilla abs. sävelkorva olisi mahdollista kehittää itselleen. Olisiko niitä asioita mille ei ole mitään tieteellistä perustetta, mutta silti aina joku siinä onnistuu?
 
Itse asiassa jokaisella on mahdollisuus tuo taito oppia jos se lapsena opetetaan. Ikävuosien 2-4 välillä kun se opetetaan niin se tulee pysyväksi. Tietysti meillä vanhoilla se ei ole enää mahdollista, mutta muistakaapa tämä ja opettakaa sitten omille lapsillenne. On se meinaan kuitenkin niin hieno taito.

Eikös tuo absoluuttinen korva ole kitaristeille jossain määrin "kirous" , koska käsittääkseni kitaran intonaatio ei ole koskaan aivan täydellinen.

Vaikka rokkigenressä käytetään virettä A 440, niin monissa puhallinorkestereissa, sinfoniaorkestereissa, kamariorkestereissa käytetään virettä 442-445 eli:
Se 440 Hz on ihmisen keksimä sopimus sadan vuoden takaa ja rokkarit perinteille uskollisena käyttävät sitä, mutta edistyneempi musiikki on jo siitä luopunut.
 
Edistyneempi musiikki? Jopas haisee elitismiltä, phyi.

Edistyneempi musiikki? Jopas haisee elitismiltä, phyi.
 
Ei siinä ole mitään elitismiä jos sanoo humppaa edistyneemmäksi kuin rokkia. Sehän on vain tosiasioiden toteamista.

Jossain määrin kai voi myös ihan kehittää relatiivista korvaa absoluuttisen suuntaan. Muistan lukeneeni, että esimerkiksi tietyn soittimien soittajilla relatiivinen korva kehittyy absoluuttisen suuntaan omalle soittimille tyypillisillä taajuuksilla.
 
Tossa on varmasti perää, sillä itsekin tunnistan usein sellolla soitettuja ääniä ja monesti esim. pianollakin suurin piirtein sellon äänialasta soitettuja ääniä. Mutta korkeampien äänten kanssa on sitten niin ja näin.

Absoluuttista sävelkorvaa ei voi opetella. Se joko on tai ei. Ei pidä myöskään kuvitella, että se olisi jotenkin sidoksissa tiettyyn vireeseen. Kyseistä sävelkorvaa, kun löytyy muiltakin, kuin 12-säveljärjestelmän parissa elävillä.
 
Nuorilla ja kokemattomilla tuosta voi olla haittaa. Esim. transponoinnin oppii ajan myötä. Absoluuttinen sävelkorva ei myöskään välttämättä ole kovinkaan tarkka.

Saaks tollasta thomannilta ostaa? Laittakaa linkkiä!