Yleistä keskustelua musiikista ›

Onhan vinyylissä laajempi dynaaminen alue kuin CDssä, eli enemmän taajuuksia kuuluu vinyylistä. Niinkuin täällä jo mainittiinkin.
 
Dynaaminen alue ja toistettavan taajuusalueen laajuus ei ole sama asia. Dynamiikka on hiljaisimman ja voimakkaimman äänen vaihteluväliä. Dynamiikassa cd levy hakkaa lp:n, etenkin matalien taajuuksien osalta.

No tästä on keskusteltu jo useamman kerran mutta kyllä vinyylissä on miellyttvämpi soundi.

Minulla on epäilys, että se "lämmin" soundi, jota vinyyli-intoilijat aina jaksavat mainostaa, on tosiasiassa vain pöly- ja rasvakerroksen aikaansaamaa tiettyjen taajuuksien heikkenemistä. CD kuulostaa muka kylmältä ja steriililtä, koska siinä ei ole sitä tuttua raksahtelua, poksahtelua ja suhinaa.
 
Epäilyksesi on kuitenkin väärä. Kun joskus jaksaa hieman pyyhkäistä vinyylin pintaa pölyistä ja käyttää asiallisia neuloja ja äänirasioita, niin ei paljon suhinoista, raksahteluista ja poksahteluista tarvi kärsiä. CD taasen päästää mitä ikävimpiä ääniä tai ei toimi ollenkaan, kun on sotkuinen/naarmuinen.

Mun mielestä on aivan käsittämätöntä että vinyylistä voidaan ylipäänsä saada minkäänlaista ääntä ulos.
Sen mekaniikka on jotenkin käsittämätön... Toisaalta, että niin yksinkertainen juttu voi toimia ;-)
 
Eikä se saundi cd:lle häviä. Jotkin osa-alueet ovat molemmissa formaateissa hyviä / huonoja; soundissakin.
100 vuotta vanhaan keksintöön verrattuna cd:n äänenlaadulta voisi vaatia paljon enemmän.
edit: joo. eihän ne alkuaikojen suorakaiverruslevyt miltään Bob Ludwigilta saundaa... pariaate on sama.

Meinaan sitä, että cd:n näytteenottotaajuus jättää kaikki ihmisen lasketun kuuloalueen ulkopuolelle jäävät taajuudet huomiotta.
 
Jos luulet että vinyylin taajuusalue on rajaton, niin väärässä olet. Mutta, mutta. Hyvä musa kuulostaa hyvältä vinyyliltä JA CD:ltä.

Mun mielestä on aivan käsittämätöntä että vinyylistä voidaan ylipäänsä saada minkäänlaista ääntä ulos.
Sen mekaniikka on jotenkin käsittämätön... Toisaalta, että niin yksinkertainen juttu voi toimia ;-)
 
Eikä se saundi cd:lle häviä. Jotkin osa-alueet ovat molemmissa formaateissa hyviä / huonoja; soundissakin.
100 vuotta vanhaan keksintöön verrattuna cd:n äänenlaadulta voisi vaatia paljon enemmän.
 
Hmmm... Mitähän siltä cd:n äänenlaadulta sitten voitaisiin vielä vaatia? Livenä mikään ei kuulosta niin hyvältä kuin hyvin äänitetty, miksattu ja masteroitu levy ja itse suosin vielä cd:itä, mieluummin kuin vinyyliä, osittain niiden vaivattomuuden ja muun vastaavan takia, osittain sen takia että en ole ikinä kuullut soitettavan lp:tä, joka vakuuttaisi minut formaatin ylivertaisuudesta. Kyllä digi on ihanaa.

Huomasin juuri että Rick Wakemanin 'Six Wives Of Henry VIII" kuulosti noin viisisataa kertaa paremmalta vinyyliltä. Miksi helvetissä olen kuunnellut aina cd:ltä/ämpäriltä kun omistan tuon analogisen rahinalätynkin. Rahinasta pieni miinus. Vai oliko se sitä "lämpöä"?

Huomasin juuri että Rick Wakemanin 'Six Wives Of Henry VIII" kuulosti noin viisisataa kertaa paremmalta vinyyliltä. Miksi helvetissä olen kuunnellut aina cd:ltä/ämpäriltä kun omistan tuon analogisen rahinalätynkin. Rahinasta pieni miinus. Vai oliko se sitä "lämpöä"?
 
Riippunee myös cd:n masteroinnista.Jostakin olen saanut käsityksen ettei cd:n tullessa markkinoille osa levyistä oli siirretty cd-muotoon varsin heppoisesti.Tämän vuoksi annan aina re-masterille mahdollisuuden (jos sellainen vain on saatavilla) ennekuin annan mitään lopullista tuomiota.

MP3:t kelpaa ja sitten valitetaan CD:n laadusta :) Klassista kuuntelisin ennemmin vinyyliltä tai kyllä dvd:n hertsit ja bititkin riittäisi.

44,1kHz ja 16bit -cdssä leikataan 22050Hzin yläpuolelta taajuudet pois ja teoreettinen dynamiikkaero on noin 96dB.

Riippunee myös cd:n masteroinnista.
 
Riippuu myös LP:n masteroinnista. Vinyyliaikanahan oli täysin normaalia, että masterointi tehtiin vasta kunkin levypainoksen valmistusmaassa, ja masteroijan ja kohdemaan mieltymyksistä riippuen lopputulos saattoi poiketa hyvinkin paljon taajuussisällön ja dynamiikan suhteen eri painoksissa. Kun tähän vielä lisätään se, että vinyylilevyn äänenlaatu riippuu _erittäin_ paljon esimerkiksi puristukseen käytetyn vinyylimassan laadusta, niin muuttujia alkaa olla todella paljon.
 
CD-puolella on totta, että ensimmäiset julkaisut olivat monesti varsin huolettomasti masteroituja, mutta toisaalta monet uusintajulkaisut on puolestaan kompressoitu ja limitoitu niin tappiin, että cd-levyn tärkein vahvuusalue, dynamiikka, katoaa miltei kokonaan.
 
Mitä omaan äänitekokoelmaani tulee, jotkut LP-levyni kuulostavat paremmilta kuin niiden cd-painokset. Jotkut cd-painokset kuulostavat paremmilta kuin LP-vastineensa. Levysoitin on hyvä, äänirasia erinomainen ja neula uusi, eikä cd-soitinkaan ihan huonoimmasta päästä ole. Ja olen aivan liian vanha ja kyllästynyt uskomaan absoluuttisiin totuuksiin.

Vinyyli tosin toistaa kaiken monona, joten joidenkin tiettyjen raitojen panorointi on mahdoton ajatus.
 
Eihän vinyylissä ole monona kuin matalimmat taajuudet (bassot). Ihan stereona se toistaa :)
 
Itse olen vinyylimiehiä henkeen ja vereen. Se saundi, se fiilis, se kansitaide. Yli kuusisataa vinyyliä löytyy ja lisää kaipaisin. CD'itä en juuri kotona kuuntele, vain ripattuna mp3-soittimesta ja joskus frendien luona.

22050Hzin yläpuolelta taajuudet pois
 
Kaikki kuuleminenhan ei tapahdu korvilla? Se, että CD:stä leikataan ylä- ja alataajuuksia, eli noita korvan kuulemattomia osia pois, saattaa aieuttaa sen, että fyysisesti "kuultavat" osat katoavat, ja samoin osa "lämmöstä"? Tällaista olen ajatellut.
 
Löytyykö muuten Grandaddyn Sumdayn CD-versiosta sitä törkeän matalaa murinaa (jonkun biisin lopusta, jota en nyt muista), joka kuulostaa siltä kuin rekka olisi talon ulkopuolella tyhjäkäynnillä? Sellainen tosi vittumainen, häiritsevä, hädin tuskin kuultavissa oleva jurnutus? Ihmetys olikin suuri, kun havaitsin sen tulevan (vinyyli)levyltä!
 
Jotenkin kuvittelisin tuon löytyvän vain vinyyliltä, mutta jos on CD:lläkin, niin en sano enää mitään.

CD-puolella on totta, että ensimmäiset julkaisut olivat monesti varsin huolettomasti masteroituja, mutta toisaalta monet uusintajulkaisut on puolestaan kompressoitu ja limitoitu niin tappiin, että cd-levyn tärkein vahvuusalue, dynamiikka, katoaa miltei kokonaan.
 
Totta tuokin.Tosin enemmän minua henk.koht. häiritsee se ,että joitakin "ensimmäisiä" cd-versioita joutuu kuuntelemaan huomattavasti isommalla voimakkuudella kuin uudempia.Ja silti kuulostaa jotenkin ponnettomalta.Esim.basso on joskus epäselvää "muminaa".
 
Mitä omaan äänitekokoelmaani tulee, jotkut LP-levyni kuulostavat paremmilta kuin niiden cd-painokset. Jotkut cd-painokset kuulostavat paremmilta kuin LP-vastineensa.
 
Tämä on varmaan aika lähellä totuutta.Mutta tosiaan muuttujien määrä tekee arvioinnin vaikeaksi.
 
Olisin taipuvainen ajattelemaan niin ,että jos haluaa selvitä halvemmalla laitehankinnoista ja silti kuunnella kohtuutasokasta äänenlaatua niin cd on parempi vaihtoehto.

Eihän vinyylissä ole monona kuin matalimmat taajuudet (bassot).
 
Täh? Nyt pölisee meikä äidin pojalta yli hilseen.

Täh? Nyt pölisee meikä äidin pojalta yli hilseen.
 
Vinyylissä joudutaan laittamaan bassot monoksi jotta ääni yleensä mahtuu uraan. Muutenkinhan muistaakseni diskantteja korostettiin ja bassoja vaimennettiin ja RIAA korjain korjaa nämä jutut musiikkia kuunnellessa...
 
Googlaa lisätietoja jos kiinnostaa, emmä väsyneellä päällä muista enkä jaksa ton tarkemmin selittää. It's like that and that's the way it is.

Vinyylissä on kiva rätinä kappaleiden välissä. Mielestäni vinyyleiden hehkutus on kyllä noussut jo käsittämättömiin sfääreihin, kun paskaksi kuluneita ritiseviä kiekkoja pitää AINA kehua cd-levyjä paremmiksi. CD:n alkuaikoina varmaan levyt kuulostivatkin cd:ltä huonommalta, koska levyjen masterointi yms. oli tehty kenties vinyylejä ajatellen. CD:n tarkka ja kirkas äänenlaatu sitten toi kuuluville ponnettoman esityksen. Tiedä sitten. Itse ostan kyllä vinyyleitä, mutta en niitä nyt paremmiksi sanoisi. Molemmissa laaduissa on oma viehätyksensä.

44,1kHz ja 16bit -cdssä leikataan 22050Hzin yläpuolelta taajuudet pois ja teoreettinen dynamiikkaero on noin 96dB.
 
Kaikki kuuleminenhan ei tapahdu korvilla? Se, että CD:stä leikataan ylä- ja alataajuuksia, eli noita korvan kuulemattomia osia pois, saattaa aieuttaa sen, että fyysisesti "kuultavat" osat katoavat, ja samoin osa "lämmöstä"? Tällaista olen ajatellut.
 
Siis kuulet yli 22 kHz:n kehollasi, muttet korvillasi? Se on yksinkertaisesti mahdoton ajatus. Kuinka ihminen voisi aistia muilla kuin korvillaan noin korkeita ääniä? Tärykalvo on kuitenkin luultavasti ihmisen kevyin liikkuva osa. Matalat taajudet voi ottaa vastaan vaikka rintalastalla, jos äänenvoimakkuus on tarpeeksi suuri ja tulevan äänen taajuus vastaa rintalastan ominaistaajuutta, jne.
 
Ja toisaalta kenen kaiuttimet toistavat yli 22kHz:n ääniä sillä tarkkuudella ja äänenpaineella, jolla vahvistin niitä "käskee"...?
 
Alapäätä cd-tekniikka ei itsessään leikkaa. Voit laittaa cd:lle vaikka 0,00001 Hz:n "ääntä", tekniikka ei sitä estä.
 
Löytyykö muuten Grandaddyn Sumdayn CD-versiosta sitä törkeän matalaa murinaa (jonkun biisin lopusta, jota en nyt muista), joka kuulostaa siltä kuin rekka olisi talon ulkopuolella tyhjäkäynnillä? Sellainen tosi vittumainen, häiritsevä, hädin tuskin kuultavissa oleva jurnutus? Ihmetys olikin suuri, kun havaitsin sen tulevan (vinyyli)levyltä!
 
Jotenkin kuvittelisin tuon löytyvän vain vinyyliltä, mutta jos on CD:lläkin, niin en sano enää mitään.
 
Jos sitä ei ole CD:llä, niin se johtuu jostain muusta syystä kuin siitä etteikö sitä cd:lle saataisi. Matalat taajuudet = no problem.

Vinyylissä joudutaan laittamaan bassot monoksi jotta ääni yleensä mahtuu uraan.
 
Miten 2-kanava systeemistä voi irrottaa erikseen bassot monona? Naulassa on kaksi puolta, left ja right, right? Eli meinaatko että bassot on kaiverettu vain toiseen puoliskoon, vai että se on jaettuna molemmille puolille tasaisesti. Kuis ne levyt joissa bassokitara on panoroitu kokonaan toiseen kanavaa, niitäkin vinyyleitä löytyy.

Miten 2-kanava systeemistä voi irrottaa erikseen bassot monona? Naulassa on kaksi puolta, left ja right, right? Eli meinaatko että bassot on kaiverettu vain toiseen puoliskoon, vai että se on jaettuna molemmille puolille tasaisesti. Kuis ne levyt joissa bassokitara on panoroitu kokonaan toiseen kanavaa, niitäkin vinyyleitä löytyy.
 
En tiedä sen tarkemmin, tiedän vain että kunnon stereobassoa ei vinyylille pysty tekemään. Uskoisin että basso on jaettu molemmille kanaville tasaisesti. Bassokitara lienee mahdollista panoroida toiseen kanavaan jos se ei syö liikaa tilaa urasta. Voihan siitäkin olla ne matalimmat taajuudet jätetty keskelle mutta korkeammat laitettu toiseen kanavaan, tai sit se on kokonaan toisessa kanavassa, en tiedä kun en tiedä mikä levy kyseessä.
 
Homman nimi on vaa se että se musa pitää saada siihen uraan mahtumaan ja sitä edisti jotenkin se että basso on miksattu keskelle ja vaimennettu.
 
Noin olen lukenut & kuullut. Kiva ois saada tarkempaa informaatiota itsekkin.