Yleistä keskustelua musiikista ›

Meillä ei ole nettiradiota
 
Tää on jännä pointti. Usassa voi perustaa pienimuotoisen nettiradion maksamalla kohtuullisen kuukausikorvauksen joka sitten välittyy tuloina tekijöille. Jos taas maksut ovat korkeita ja tekniset ehdot mahdottomia, niin pieniä asemia ei tule, ja isot talot hoitavat ohjelmansa muita jakelukanaviaan myöten. Lopputuloksena vähemmän rahaa tekijöille.
 
En mä muuten halua ottaa voimakasta kantaa tässä, kunhan pohdin sitä että muutos ei välttämättä ole pahasta, eikä sitä välttämättä pysty pysäyttämään.

Usassa voi perustaa pienimuotoisen nettiradion maksamalla kohtuullisen kuukausikorvauksen joka sitten välittyy tuloina tekijöille. Jos taas maksut ovat korkeita ja tekniset ehdot mahdottomia, niin pieniä asemia ei tule, ja isot talot hoitavat ohjelmansa muita jakelukanaviaan myöten. Lopputuloksena vähemmän rahaa tekijöille.
 
Totta, vaikkakin ihan viimetiedot kyllä kertoo, että sielläkin ollaan nostamassa hintoja niin, että nettiasemat on siirtymässä ulkomaille.
 
Tulee mieleen kaksi syytä.
 
Kysessä voi olla silkka ahneus, niin kun pahat kielet väittää, taikka sitten se, että halutaan pitää kaikki jakelukanavat kontrollissa ja kilpailu olemattomana. Perinteinen monopolien selviytymyskeino.
 
Itte voisin kuvitella että kysymys on jälkimmäisestä. Sillä voidaankin varmaan ostaa vähän lisäaikaa ja jääpä nähtäväksi kuinka se käytetään.

"Sosiaalitanttapaapomisena" voi tietysti asiat nähdä, mutta kyllä yksilöllä pitäisi olla oikeus tulla toimeen harjoittamalla omaa alaansa, vaikka ei varsinainen verotulomylly aina olisikaan.
 
Tämän menee nyt otsakkeesta sivuun, pahoittelut.
 
Olisihan se kieltämättä mukavaa jos "omaksi alaksi" katsottaisiin vaikka oman CD hyllyn järjestely tai saippuakuplien puhaltelu, mutta koska yhteiskuntajärjestelmäksemmme on viimevuosina vakiintunut jonkinlainen markkinatalous missä yksilön tulokehitys määräytyy karkeasti ottaen kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tässä on itse kukin joutunut vuosien varrella vaihtamaan alaa ylläolevasta syystä.
 
Johtuen ylläolevasta mielummin valitsen itse tukemani kulttuurin levyjä ostamalla tai keikoilla käymällä, verokertymän soisin menevän mielummin vaikka kansaneläkkeen korotuksiin kuin erilaisiin apurahoihin.
 
Kyllähän tätä sosiaalitaidetta on aina ollut, Herra Buonarroti lienee tunnetuin esimerkki.

Kysessä voi olla silkka ahneus, niin kun pahat kielet väittää, taikka sitten se, että halutaan pitää kaikki jakelukanavat kontrollissa ja kilpailu olemattomana. Perinteinen monopolien selviytymyskeino.
 
Mä luen näitä laivasta omalla läppärillä.4 €/4 Mb by Elisa . Ei se oo susta ahneutta?
Tuli just mieleen että nettisivuissa pitäis olla myös Teosto.Joka kerta kun mä mä käyn m.netissä niin Johtaja ja Juhani sais vaikka sentin. Mä en huomais mitään mutta jätkille se ois tosi jees.
Mitä vikaa tässä ois?
Mikä perkele siinä on ettei sisältö saa maksaa mitään...
Ainoastaan tekniikka.
Kohta loppuu Yle kun kukaan ei maksa tv-lupia paitsi että valtakunnallinen tv-kanava on luultavasti oltava olemassa ihan kriisitilanteita varten.Radiollakin kyllä pärjäis.
 
Pitäiskö perustaa palveluntarjojioden.net?

Mikä perkele siinä on ettei sisältö saa maksaa mitään...
Ainoastaan tekniikka.
 
Näiden keskustelujen ongelma on että asia nähdään nollasummapelinä, että se on joko tai. Todellisuudessa pelkkä sisältö ilman tekniikkaa on heikoilla ja sama pätee päinvastoin. Pitäisi löytää se optimi jossa kaikki voittavat.

Mä luen näitä laivasta omalla läppärillä.4 €/4 Mb by Elisa .
 
Ja tuosta datavolyymistä iso osa on mainoksia. Tuosta syystä kaipasin taannoin mahdollisuutta lukea m.nettiä kännykkäkäytössä rss-feedinä. Tulisi halvemmaksi maksaa m.netille siitä että saa hakea pelkät viestit, kuin maksaa turhan datan siirrosta matkapuhelinoperaattorille.

"Kulttuuri tarkoittaa tietylle ihmisryhmälle ominaista käytöstä, tapoja ja historiaa. Kulttuuri on kaikkea ihmisen toimintaa. Ehkä laajimman määritelmän mukaan kulttuuria on kaikki se, minkä opimme toisilta. Myös kieli kuuluu erottamattomana osana kulttuuriin. Sana kulttuuri voi tarkoittaa asiayhteydestä riippuen hieman eri asioita. Kulttuuri tarkoittaa monesti korkeampaa sivistystä (esim ooppera), jonkun kansan elintapoja ja tuotoksia tai muinaista perinnettä tai vaikkapa rockkulttuuria."
 
Eli kulttuuri ei todellakaan kuole ennenkuin kaikki ihmiset kuolevat.
 
Viitaten kaikkiin edeltäviin kommentteihin ja käytyyn kiivaaseen keskusteluun.
Kuvitelkaa pyramidi. Sen alimmat kerrokset muodostavat muskari ja peruskoulun musiikkitunnit, ylöspäin kohottaessa tulee soittotunnit, omatoiminen opettelu, karaoke, konservatoriot, tanssiorkesterit, idolssit, kellaribändit, konserttimuusikot, rokkistarbat ja jossain korkeimmalla heiluvat luovat nerot, säveltäjät, soittovirtuoosit ym.
Alemmat kerrokset mahdollistavat ylempien olemassaolon, ja jollei alempia ole, ei kukaan voi kivuta ylimmälle tasolle. Jos huippu jää puuttumaan kulttuurin ala ei kehity eteenpäin, ala toistaa itseään ja luovuus on kuollut.
 
Apurahajärjestelmä on sitä varten, että taiteilijat voivat keskittyä taiteelliseen työskentelyynsä täyspainoisesti (mikä oletettavasti parantaa lopputulosta) ilman, että heidän pitää henkensä pitimiksi käydä huoraamassa joko viihdepuolella tai raksalla. Kautta historian nerokkaat taiteilijat ovat nähneet nälkää ja tulleet tunnustetuiksi vasta kymmeniä vuosia kuolemansa jälkeen.
Taiteen tekeminen on riskibisnestä. Apuraha mahdollistaa sen, ettei taiteilijan tarvitse pelata varmanpäälle ja tehdä ns. helppoa taidetta, joka varmasti tulee myydyksi, vaan voi tehdä kantaaottavia tai kokeilevia teoksia (jotka parhaimmillaan vievät traditiota eteenpäin, mutta joita yleisö ei välttämättä ymmärrä). Apurahaa saa, jos osaa kirjoittaa hakemuksia ja pystyy osoittamaan olevansa sen arvoinen. Usein rahat tosin menevät niille, jotka ovat hyviä selittämään, ja joilla on oikeita kontakteja, mikä tietenkin on aivan perseestä, mutta niinhän maailma ylipäätänsä on, epäreilu.
 
Tämä kulttuurista.
Mitä otsakkeeseen tulee, taiteilijan tulee saada korvaus työstään, koska kaikille ei riitä apurahaa, ja jollain pitää maksaa vuokra, ostaa soittimet, siveltimet ja särvintä. Ilmaiseksi tekeminen on kun ottaisi leivän toisen kädestä ja tallaisi sen maahan.

Mitä otsakkeeseen tulee, taiteilijan tulee saada korvaus työstään, koska kaikille ei riitä apurahaa, ja jollain pitää maksaa vuokra, ostaa soittimet, siveltimet ja särvintä. Ilmaiseksi tekeminen on kun ottaisi leivän toisen kädestä ja söisi itse.

söisi itse.
 
Ilmaiseksi tehdessään? Epäilen.

Ilmaiseksi tehdessään? Epäilen.
 
Niin no... Luin turhan nopeesti ja tulkitsin ton hiukan harhaan. Käsitin sen sillä että tekis rahaa vähän niinkuin artistien sun muiden kustannuksella. Sori. :)

 
Viitaten kaikkiin edeltäviin kommentteihin ja käytyyn kiivaaseen keskusteluun.
Kuvitelkaa pyramidi. Sen alimmat kerrokset muodostavat muskari ja peruskoulun musiikkitunnit, ylöspäin kohottaessa tulee soittotunnit, omatoiminen opettelu, karaoke, konservatoriot, tanssiorkesterit, idolssit, kellaribändit, konserttimuusikot, rokkistarbat ja jossain korkeimmalla heiluvat luovat nerot, säveltäjät, soittovirtuoosit ym.
Alemmat kerrokset mahdollistavat ylempien olemassaolon, ja jollei alempia ole, ei kukaan voi kivuta ylimmälle tasolle. Jos huippu jää puuttumaan kulttuurin ala ei kehity eteenpäin, ala toistaa itseään ja luovuus on kuollut.
.
 
Hyvä kuvaus. Siitä +

Tuli just mieleen että nettisivuissa pitäis olla myös Teosto.Joka kerta kun mä mä käyn m.netissä niin Johtaja ja Juhani sais vaikka sentin. Mä en huomais mitään mutta jätkille se ois tosi jees.
Mitä vikaa tässä ois?
 
Tässä olis se vika että J ja J olisivat vastaavia kuin levy-yhtiö ketkä mahdollistaa meidän tuottaman sisällön julkaisukanavan.
 
Joten rahoja odotellessa :)
 
Mikä perkele siinä on ettei sisältö saa maksaa mitään...
Media-alalla sisällöntuottajille maksetaan kohtuullisesti...

Kiistämättä nyt aktuaalisten ja spesifien epäkohtien olemassaoloa ja mahdollisuuksia niiden parantamiseen, heittäisin ilmoille joitakin hajanaisiksi muodostuneita yleisiä keloja, jotka pyrkivät palaamaan ongelmien juurille. Kirjoittajapositioni on takuulla kovin eri kuin ns. luovan työn ammattilaisilla, joten kaikkia seuraavat kysymykset eivät varmastikaan ainakaan arjen tasolla puhuttele - tai kenties edes miellytä. Lopussa (ainakin post-post scriptumissa) kuitenkin jotain, mihin oikeastaan toivoisinkin ammattilaisiksi itsensä kokevien tarttuvan.
 
Mutta "asiaan":
 
Ei liene sattumaa, että tekijänoikeudet (lait) syntyivät karkeasti ottaen vastaliikkeenä teollistumiselle ja ovat muuttuneet yhä ongelmallisemmaksi automatisaation myötä. Tämä saattaakin olla selvää, ja on toki niin, ettei em. yhteiskunnallisia prosesseja niin vain peruutetakaan, mutta mitä voidaan kysyä, on kuinka ylipäätään olisi mahdollista löytää ratkaisuja, jotka eivät olisi enemmän tai vähemmän keinotekoisia.
 
Teollisuuden ja automaation luonnollisuudesta ja kulttuurillisesta arvosta voidaan olla montaa mieltä, mutta ei näidenkään "alojen" saavutukset olisi olleet mahdollisia ilman oppien kiertoa, jalostumista, ainutkertaisia luomistekoja jne., kulttuuria ylipäätään. Tämä ei tietenkään oikeuta vetämään suoraa linjaa taiteen ja jonkinlaisen utilitaristisen kulttuurihengen välille.
 
Taaskaan tekemättä täydellistä rinnastusta, lienee kuitenkin niin ikään paljon samaa ensinnä käsityöläisyyden ja sittemmin koko suorittavan ihmistyön kriisissä, verrattuna tähän taiteen kriisiin. Luonnollinen esimerkki musiikista: ensinnä teosten ainutkertaisuus kyseenalaistuu teknisen uusintamisen myötä, ja sen jälkeen voidaankin enää toivoa, että studiossa ja lavoilla soittaisivat koneiden sijaan 'oikeat' muusikot.
 
Käsityöläistä ja taiteilijaa verrataankin toki usein toisiinsa. Yksi dramaattinen ero on kuitenkin tehty: käsityöläinen on se, jonka luovan työn lopputulos on käyttöesine; taiteilija luo aina teoksia. Tämä erottelu lienee nyt heikentymään päin, mutta siitäkin huolimatta olisi yhä kysyttävä, mikä viime kädessä tekee esineestä/teosta taidetta. Onko se edes - viime kädessä - taiteilijan itsensä käsissä? Ja jos on, niin milloin? Ja jos voidaankin katsoa teollisuuden pohjautuvan ainakin periaatteellisella tasolla kulttuurisaavutuksiin, mikä on taiteen osa teollisuudessa? Yleisemmin ottaen kyseessä lienee siis taiteen ja kulttuurin välinen jännite.
 
Senkin uhalla, että kirjoitukseni lähtee karkaamaan lopullisesti uomastaan:
Monestihan edellä esitetyn teos-käyttöesine -erottelun lisäksi taideteosta ja taiteilijaa ylipäätään määritellään sen mukaan, että toiminta on sisäisen pakon sanelemaa. Entäpä nyt, jos tai kun taidetta sulautetaan osaksi mitä tahansa työtä? Muuttuuko sisäinen pakko ulkoiseksi pakoksi, mikä jo osiltaan pätee 'meihin taviksiin'; ei luoteta siihen, että mitään 'hyödyllistä' ylipäätään tehtäisiin, ellei 'kannusteta' kepein tai porkkanoin. Toisaalta tekemisen hyödyllisyydellekin on oltava kriteerit, mikä nyt eritoten ajassamme sattuu tarkoittamaan määrällisyyttä, laskettavuutta. Paras levy on se, joka myy eniten; paras työntekijä on se, joka tekee parhaita tuloksia.
 
Kun taide saadaan (osiltaan ehkä tekijänoikeuskysymysten kautta?) yhä syvemmin osaksi työvoimaa/-markkinoita, seurauksena siihen (taiteen ammattilaisuuteen) mahdollisesti sovelletaan esimerkiksi täystyöllisyyden ajatusta. Mutta jos nyt ajatellaan tämän "yhdistymisen" valossa juurikin täystyöllisyyden ihannetta - että jokaisella on oikeus (retoriikassa harvemmin esiintyy 'velvollisuus') tehdä työtä, hankkia elantonsa itselleen - missä määrin sitten tällainen on alati automatisoituvassa yhteiskunnassa/maailmassa edes mahdollista. Onko ihmistyölle enää todella tarvetta siinä määrin missä aiemmin? Ja toisaalta, oliko esimerkiksi eräänkin K-puolueen vaikutusvaltaisen edustajan vaalislogan "Kaikki työ on tärkeää" vain ironisen sävyn saavaa huutelua määrän kultin voittokulkueesta, joka vähintäänkin epäsuorasti pyrkii alistamaan kaiken työn tietyn kapea-alaisen rikkauden kasaamiselle, missä suorittava työ on vain siirtynyt tällä tietyllä mittapuulla mitattuna kehittämättömimmille seuduille ja luovan työn tekijät joutuvat luomistyönsä ohella huolehtimaan myös määrällisistä velvoitteista.
 
Optimisti ehkä ajattelee, että verrattain lähellä lienevät ajat, jolloin on aika lunastaa lupauksia ja asettaa 'kaikki työ' tarkoittamaan todella kaikkea työtä - myös näennäisesti hyödytöntä taidetta, niin "harrastelija- kuin ammattilaistasolla" - eikä vain yleisesti hyväksyttyä ja ulkopuolelta elämää määrittelevää palkkatyötä. Mutta syötti lienee syvemmällä uskoisikaan, eikä protestanttinen etiikkakaan juuristaan takuulla helpolla irtaannu.
 
***
 
Summa summarum:
 
- Miten lopulta tehdä ero taiteen ja käsityöläisyyden (työn ylipäätään) välille; mikä erottaa taideteoksen käyttöesineestä.
 
- Onko mahdollista antaa taiteelle ja toisaalta muullekin kuin määrän kultin alaiselle kulttuurille arvoa ilman massiivista revoluutiota? Edellisestähän onkin aikaa "jo" ~200 vuotta.
 
- Ja vielä arkaluontoinen kysymysten äiti: voiko tekijänoikeudet (yleiset työehtosopimukset?) vastata mihinkään 'todelliseen' ongelmaan, vai ovatko tekijänoikeudet osiltaan jopa varsinaisia ongelmia ylläpitävä rakenne?
 
PS. Tuli mieleen tuolla muutama sivu sitten BC:n tekemä viittaus antiikin aikaan ja väite, että suuretkin kulttuuriteot on tuolloin tehty 'harrastelupohjalta'. Pitänee jossain määrin paikkaansa, mutta (yhteiskunnalliset) olosuhteet olivat tuolloin varmasti erityisen suotuisat. Ei pidä sekoittaa länsimaisen demokratian luomaa käsitystä vapaasta yksilöstä/ihmisestä siihen, mitä oli olla vapaa (mies) antiikissa. Tuolloin vallitseva normaalitila lieni verrattavissa siihen, että meillä olisi nyt perustulo - ja sen myötä kenties enemmänkin, nimittäin täysin erilainen näkemys siitä, mitä on olla ihminen.
 
Pohdinnan arvoista lienisi kaiketi myös se, miten esimerkiksi Aristoteleen työt muistetaan nimenomaan Aristoteleen eikä suinkaan Platonin töinä, vaikka tekijänoikeudet ilmaantuivat paljon myöhemmin ja ensinnä mainittu oli vieläpä tunnetusti jälkimmäisen suurmiehen oppilas.
 
PPS. Osittain edeltävän pohjalta tekijänoikeuskysymystä voisikin lähestyä kysymällä, missä muodossa tekijänoikeuksia yhä tarvittaisiin, jos jokin perustulon kaltainen malli toteutuisi esim. Suomessa. Vai tarvittaisiinko niitä kansallisesti lainkaan (pl. siis kansainväliset tekijänoikeuskysymykset)?
 
Jälki-edit: muutos pakkojen hahmotteluun

Viitaten kaikkiin edeltäviin kommentteihin...
 
whooa! hyvä.

En ole lukenut juurikaan tämän palstan eri mielipiteitä tekijäinoikeuksista, mutta eilisessä Karpolla on asiaa-ohjelmassa Karpo totesi mm. että jos tämä puolituntinen ohjelmani olisi sisältänyt musiikkia, niin se olisi maksanut tekijäinoikeusmaksuineen enemmän kuin koko tämän ohjelman tekeminen. Lieköpä sitten kuitenkaan aivan noin? Muutoinkin sain hänen muista esittämistään vertauksista ja esimerkeistään negatiivisen suhtautumisen tekijäinoikeuslakia kohtaan musiikkeineen ja sen eri maksuista.

Muutoinkin sain hänen muista esittämistään vertauksista ja esimerkeistään negatiivisen suhtautumisen tekijäinoikeuslakia kohtaan musiikkeineen ja sen eri maksuista.
 
Jaa. Karpo ei taida olla kulttuuri-ihmisä.
 
Se ei ole vielä ehkä oivaltanut markkinatalouden peruslakeja kuten esimerkiksi sitä, että hyödyke on sitä arvokkaampaa mitä vähemmän sitä on markkinoilla ja mitä vaikeempaa sitä on saada käsiinsä.
 
Lavealle tielle hurahtaneita on muitakin. Jopa omissa joukoissa:
 
Tunnettu amerikkalainen rock-yhtye Nine Inch Nails näyttää esimerkkiä modernista, avoimesta linjasta musiikin jakelussa ja taiteellisen materiaalin uudelleenkierrätyksessä. Yhtye on aiemminkin jaellut musiikkiaan ilmaiseksi omalta sivustoltaan, mutta nyt se on laittanut kolmen eri kappaleensa moniraitaversiot laajoina, yli 200 MB torrentteina jakoon maailman suurimmalle ja suosituimmalle torrent-sivustolle eli Pirate Bayhin. Jaossa ovat kappaleet My Violent Heart, Me, I'm Not ja Capital G. Ideana on antaa muille artisteille mahdollisuus tehdä kappaleista remixejä tai konstruoida niiden materiaalista aivan uusia teoksia.
 
Vaikka amerikkalaisjohtoinen RIAA-kartelli on painostanut Ruotsia rajusti saadakseen Pirate Bayn suljetuksi, USA:sta löytyy sentään edistyksellisiä muusikoita, jotka ymmärtävät Pirate Bayn arvon jakelu- ja promootiokanavana. Eikä Trent Reznorin johtama Nine Inch Nails ole suinkaan mikään aloitteleva autotalliyhtye, sillä sen albumeita on myyty yksin USA:ssa yli kymmenen miljoonaa kappaletta. Yhtye on voittanut kaksi Grammy-palkintoa, ja arvostettu Rolling Stone -lehti sisällytti yhtyeen vuonna 2004 omalle sadan kaikkien aikojen artistin listalleen.
 
http://piraattiliitto.org/uutiset/2 … ch-nails-aloitti-pirate-bay-jakelun

Jaa. Karpo ei taida olla kulttuuri-ihmisä.
 

 
Eipä ole. Se jakaa vain savuporonpaisteja muille ansioituneille tai kaltoin kohdelluille kansalaisille ja joukossa ei ole varmasti yhtään soittajaa tai Teoston asiakasta saati jäsentä.
 
Ps. Tuohon otsikkoon vielä viitaten totean vain, että Kokoomus ei välitä hevonvittua koko tekijäinoikeuksista musikintekijöiden ym. osalta, ei kuulu heidän aatemaailmaansa.

Lavealle tielle hurahtaneita on muitakin. Jopa omissa joukoissa:
 
Tunnettu amerikkalainen rock-yhtye Nine Inch Nails näyttää esimerkkiä modernista, avoimesta linjasta musiikin jakelussa ja taiteellisen materiaalin uudelleenkierrätyksessä. Yhtye on aiemminkin jaellut musiikkiaan ilmaiseksi omalta sivustoltaan, mutta nyt se on laittanut kolmen eri kappaleensa moniraitaversiot laajoina, yli 200 MB torrentteina jakoon maailman suurimmalle ja suosituimmalle torrent-sivustolle eli Pirate Bayhin. Jaossa ovat kappaleet My Violent Heart, Me, I'm Not ja Capital G. Ideana on antaa muille artisteille mahdollisuus tehdä kappaleista remixejä tai konstruoida niiden materiaalista aivan uusia teoksia.
 
Jep, jep... NINin sivuiltahan ei tosin löydy minkäänlaista virallista kannanottoa Piratebayn tms. puolesta (ei nimittäin taitaisi mennä levy-yhtiön sedille ihan jakeluun). Ja mitä tuohon remix-kuvioon tulee, niin eipä taida Trentkään ihan vapaita käsiä tulosten julkaisuun ja markkinointiin antaa. Kyllä siellä on liuta lakimiehiä valmiina hommiin, mikäli joku pyrkii omiin nimiinsä hyödyntämään Reznorin ja kumppaneiden aikaansaanoksia. Yhtäkaikki: NIN rocks !

En ole lukenut juurikaan tämän palstan eri mielipiteitä tekijäinoikeuksista, mutta eilisessä Karpolla on asiaa-ohjelmassa Karpo totesi mm. että jos tämä puolituntinen ohjelmani olisi sisältänyt musiikkia, niin se olisi maksanut tekijäinoikeusmaksuineen enemmän kuin koko tämän ohjelman tekeminen. Lieköpä sitten kuitenkaan aivan noin? Muutoinkin sain hänen muista esittämistään vertauksista ja esimerkeistään negatiivisen suhtautumisen tekijäinoikeuslakia kohtaan musiikkeineen ja sen eri maksuista.
 
No niin no Karpopa tietenkin.Mikä populisti! Ei kai sen ohjelman tekeminen maksa mitään jos jengi tekee sitä kukkapuskapalkalla.Ei studioo,ei juurikaan jälkitöitä.Sanoiko se siinä samalla lahjoittavansa Kopiosto tulonsa hyväntekeväisyteen???

No niin no Karpopa tietenkin.Mikä populisti! Ei kai sen ohjelman tekeminen maksa mitään jos jengi tekee sitä kukkapuskapalkalla.Ei studioo,ei juurikaan jälkitöitä.Sanoiko se siinä samalla lahjoittavansa Kopiosto tulonsa hyväntekeväisyteen???
 
"Olet siis kärsinyt sortoa ja nälkää jo kuusikymmentä vuotta. Täten ojennan sinulle viisikymmentä markkaa."