Yleistä keskustelua musiikista ›

Mulle A-ha on se bändi mitä suuresti fanitettu ulkolaisista, mutta silti jää olo, että on lopulta vieraampi omalle kaveriporukalle lukuunottamatta tietty Take on Me:tä joka kyllä itsellekin ollut se all time favourite ja saanutkin fanittamaan bändiä viimeistään teininä.
 
Itse kuitenkin tutustunut tosiaan tarkemmin tuotantoonsa heti kun isompi tykkääminen alkoi ja paljon kuuntele toki kasari-A-ha:ta, mutta paljon siitä uudempaakin tuotantoa.
 
Jännä kuitenkin, että itsellä niitä kavereita jotka olleet teinejä 80-luvulla niin siltikin eivät tiedä bändilta kuin sen yhden biisin ja monien reaktio ollutkin että ai keikkaileeko ne vielä ja onko niillä muitakin biisejä.

Enpä tiedä omasta tuttavapiiristä kuin yhden ihmisen, joka on koskaan kuullutkaan The Pirates-yhtyeestä - varsinkin siitä myöhäisemmästä kitaristi Mick Greenin bändistä. Ne keikkailivat Suomessakin aika useasti mutta jäivät hieman Dr. Feelgoodin varjoon vaikka tekivät paljon yhteistyötä.
 
Alkuperäinen Johnny Kidd & the Pirates on minullekin etäinen, vaikka samoja biisejähän tämä myöhempi porukka esitti hieman tanakammalla otteella kunnes Mick Greenin Telecaster 72 Custom hiljeni lopullisesti vuonna 2010. Basisti Johnny Spence lienee tehnyt jotakin yhteistyötä kotimaisen Doctors Ordersin kanssa.

japanilainen jazzfunkfuusio yhtye Casiopea. ylipääänsä citypop eli 1970-luvun lopun ja 1980 -luvun japanilainen jazzfunkfuusiokikkeli.
 
https://en.wikipedia.org/wiki/City_pop

locoloco: japanilainen jazzfunkfuusio yhtye Casiopea. ylipääänsä citypop eli 1970-luvun lopun ja 1980 -luvun japanilainen jazzfunkfuusiokikkeli.
 
Kylhän tätä on kuunneltu, yksi CD:kin hyllyssä. Välillä menee vähän liikaa smoothjazzin suuntaan, mutta parhaat vedot on 1980-luvun jazzin huipulta.
 
(Huomaa, miten Space Harrier -kolikkopelin musiikki muistuttaa Casiopean "Space Roadsia")

sub zero: Kylhän tätä on kuunneltu, yksi CD:kin hyllyssä. Välillä menee vähän liikaa smoothjazzin suuntaan, mutta parhaat vedot on 1980-luvun jazzin huipulta.
 
(Huomaa, miten Space Harrier -kolikkopelin musiikki muistuttaa Casiopean "Space Roadsia")
 
smooth jazz rulaa omin korviin mutta ymrrän kyllä miksi sitä inhotaan paljon:).

Jos hieman terävämpi japanilainen fuusio kiinnostaa, kannattaa tsekata Fragile-niminen trio.
 
https://www.youtube.com/watch?v=95o3zORK5YM

Tämmönen pitkään olemassa ollut, mutta vasta hiljattain musiikkia julkaissut Hard normals
 
https://www.youtube.com/watch?v=2i5-vMYGGFk

Huom! Olet kirjoittamassa yli 390 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Niin olenkin, mitä sitten.
 
Vanden Plas. Bongasin tämän bändin alun perin vuonna 2012. Siitä lähtien tämä on aina ajoittain soinut, paikoin runsaastikin. Vielä tähän päivään mennessä en ole törmännyt kehenkään, joka olisi ikinä edes kuullut bändistä.
 
Tänään töissä kuuntelin näiden viimeisintä levyä, kun työkaveri pölähti huoneeseen. Tovin ihmeteltyään hän kysyi, että mikäs bändi tämä on kun kuulostaa niin hyvältä. Kerroin bändin nimen, ja hän oli aivan huuli pyöreänä että mikä tämä tällainen bändi oikein on, varmaan joku ihan uusi kun hän ei ole kuullut. Ei, ei ole aivan uusi, kun perustettu jo 1986.

Roy Harper

Poprock: Dreamcatcher (Korea), Wagamama Rakia (Japani)
Rock: Rolling Quartz (Korea), Raise A Suilen (Japani), Bridear (Japani) Gacharic Spin (Japani)
Metalli: Nemophila (Japani)
Electrocore: PassCode (Japani)
Metalcore: Hanabie (Japani)
 
Kauniimman sukupuolen laulu- ja soitinyhtyeitä Aasian suunnalta
 
Muoks: Tuosta raskaan musan tykkääjille Hanabielta esimerkkiä https://youtu.be/G18yyvPCiTM ja electrocore/alt-idol-tyylistä PassCodelta https://youtu.be/si8wX1j5ots

iPadGuitarist:
 
Muoks: Tuosta raskaan musan tykkääjille Hanabielta esimerkkiä https://youtu.be/G18yyvPCiTM ja electrocore/alt-idol-tyylistä PassCodelta https://youtu.be/si8wX1j5ots
 
Geneerisen ameriikkahevin päälle kimitetään jaappaniksi = exotique?
 
Omista kuunteluista varmaan Vegyn, Mammal Hands ja King Gizzard & The Lizard Wizard on sellaisia, jotka ei sano useimmille mitään, vaikka ovatkin suht menestyneitä artisteja. Ehkä myös Low, jota kaikkien pitäisi ehdottomasti edes kerran kuunnella ja kokeilla.
 
Low - More
https://www.youtube.com/watch?v=DfQQvHvIPHI

Dave Dangerous: Roy Harper
 
Ei oo tullu viimeaikoina kuunneltua. Joku toinen päivä sitten.

Progea tulee aika pitkälti kuunneltua. Joskus kahtelin ihan enemmälti eri bändien arvostelujen määriä Progarchivesissa. En nyt tiedä, voiko sitä mitenkään vedenpitävänä analyysinä pitää, mutta ehkäpä se kertoo jotain. Siis se, montako arvostelua joku levy on saanut. Ehkä siitä voi vähän päätellä, miten moni proge-tyyppi kuuntelee mitäkin proge-levyä. Kaivelin nyt vähän noita taas.
 
Hyvänä lähtökohtana voi pitää Yesin Close to the edgeä. Se on saanut 4869 arvostelua ja 4.68 tähteä. Sen tietää kaikki. Olen aina kuvitellut, että vielä enemmän kaikki tietäisivät Rushin ja kuuntelisivat sitä, mutta Moving Pictures on saanut vain 3051 arvostelua ja 4.38 tähteä. En jaksa kaivaa näihin edes mitään juutuubi-linkkejä kun kaikki nämä tietää.
 
Sitten kun mennään sinne vähän erikoisempaan päähän, jota on kuitenkin ajatellut kaikkien kuuntelevan, niin Caravanin In the land of grey and pink on saanut 4.31 tähteä ja 1933 arvostelua. Aika paljon. Amon Düül II:n Yetillä on 4.10 tähteä ja 545 arvostelua. Olisin odottanut enemmän. PFM:n Per Un Amicolla on yllättävän paljon, 4.4 tähteä ja 1836 arvostelua. Jotenkin kuvittelin, ettei kaikki kuuntelisi sitä. Caicci cuuntelee Camelia, ja on syytäkin. Miragella helvetisti tähtiä ja melkein 3000 myöntää kuunnelleensa sitä, eli on määritellyt kiintymyksensä asteen antamalla haluamansa määrän tähtiä.
 
Sitten kun mennään sinne erikoisempaan päähän, niin tulee muutama, joista voi jo ihan hyvällä varmuudella arvella, ettei kukaan muu niitä kuuntele. Vaikka en kaikkia niitä suostu hyväksymään.
 
Nimittäin Malicornen Almanachilla on 3.86 tähteä ja 45 arviota. Ja oikeasti niiden kakkoslevy on parempi ja sillä on vain 33 arviota. Emmä tajuu. Sehän on ihan perkeleen hyvä levy.
https://www.youtube.com/watch?v=O_mpKZOwd2o
 
Niemenkään ei ole saanut kuin melkein parisataa arviota Enigmaticilleen. Vaikka Metallicakin on coveroinut. Ihme meininkiä.
https://www.youtube.com/watch?v=IpCgdnzNAro
 
Kultivatorilla on alle sata arviota ja 3.84 tähteä. Tätä kantsis kuunnella ja soittaa muillekin. Vaimo nimittäin myönsi, että taisin iskeä hänet aikanaa viinillä, musasoittimella sekä Eskatonin, Kultivatorin ja Magman levyillä. Magman nyt tietää kaikki, koska se on ollut maailman paras bändi jo päälle puoli vuosisataa. Eskaton on melkein maailman paras bändi, joten aika moni tietää senkin. Kultivator on Ruotsin hyvä bändi, eli joidenkin kannattaa kuunnella sitäkin.
https://www.youtube.com/watch?v=-YCc3MyWQis
https://www.youtube.com/watch?v=JrLSOKI4CmA
https://www.youtube.com/watch?v=Fw080hA_Ljk
 
Familyllakin alle pari sataa. Jo on erikoista meininkiä kun ei perkeleen hyvä musa kelepaa.
https://www.youtube.com/watch?v=_s-QxJM9h3g
 
Ja sitten vielä pari semmoista oikeasti ihmeennyttävää.
 
Ensinnä Fraternity. Luulisi, että Bon Scott nyt vähän enemmän repisi suosiota kuin kuusitoista arvostelijaa ja 3.48 tähteä.
https://www.youtube.com/watch?v=hZY2nl2CwLc
 
Ja toisekseen Mad Curry. Nyt näytetään olevan siellä syvässä päässä. Mad Curry on saanut progarchivesissa 3.79 tähteä, ja vain viisitoista henkilöä on myöntänyt kuunnelleensa sitä ja antanut arvionsa. Viisitoista! Vaikka levyhän on aivan perkeleen hyvä, nimittäin.
https://www.youtube.com/watch?v=Tso2wTpOLTE

Täällä korvessa ei juuri kuule kenenkään puhuvan Freak Kitchenistä ja IA Eklundhin touhuista ylipäätänsä. Aivan mahtavia hommia ovat. Porcupine Treekin on jo outo keski-ikäisten joukossa. No täällä taitaa iskelmä olla valtavirtaa, että eipä sillä..

En jaksa koko ketjua lukea lävitse, mutta luulisin, ettei näitä ole mainittu:
 
The Red Krayola
Thinking Fellers Union Local 282
Trumans Water
U.S. Maple
Spires That In the Sunset Rise
Krokodil
Blossom Toes
Os Mutantes
Arco Iris
Los Jaivas

Yallup: Enpä tiedä omasta tuttavapiiristä kuin yhden ihmisen, joka on koskaan kuullutkaan The Pirates-yhtyeestä - varsinkin siitä myöhäisemmästä kitaristi Mick Greenin bändistä. Ne keikkailivat Suomessakin aika useasti mutta jäivät hieman Dr. Feelgoodin varjoon vaikka tekivät paljon yhteistyötä.
 
Alkuperäinen Johnny Kidd & the Pirates on minullekin etäinen, vaikka samoja biisejähän tämä myöhempi porukka esitti hieman tanakammalla otteella kunnes Mick Greenin Telecaster 72 Custom hiljeni lopullisesti vuonna 2010. Basisti Johnny Spence lienee tehnyt jotakin yhteistyötä kotimaisen Doctors Ordersin kanssa.
 
Käsittääkseni Lahdesta löytyy the Pirates-seurakin, heille lienee koko tuotanto rakasta! Kyllä mulla se käsitys on, että the Piratesilla on ollut Suomessa vankempi kannatus kuin muualla maailmassa. Itselläni on kolme ekaa hyllyssä, "Fistfull Of Dubloons" jäi jostain syystä jo silloin aikanaankin kuulematta, on tässä ollu mielessä tutustua kuten myös Spencen jälkeisiin levyihin.

Dave Dangerous: Roy Harper
 
Täällä kova fani!! Juttelin VdGG konsertissa Rytmi-lehden toimittajan kanssa, joka myös oli innokas fani.

Penasol: Progea tulee aika pitkälti kuunneltua. Joskus kahtelin ihan enemmälti eri bändien arvostelujen määriä Progarchivesissa. En nyt tiedä, voiko sitä mitenkään vedenpitävänä analyysinä pitää, mutta ehkäpä se kertoo jotain. Siis se, montako arvostelua joku levy on saanut. Ehkä siitä voi vähän päätellä, miten moni proge-tyyppi kuuntelee mitäkin proge-levyä. Kaivelin nyt vähän noita taas.
 
Hyvänä lähtökohtana voi pitää Yesin Close to the edgeä. Se on saanut 4869 arvostelua ja 4.68 tähteä. Sen tietää kaikki. Olen aina kuvitellut, että vielä enemmän kaikki tietäisivät Rushin ja kuuntelisivat sitä, mutta Moving Pictures on saanut vain 3051 arvostelua ja 4.38 tähteä. En jaksa kaivaa näihin edes mitään juutuubi-linkkejä kun kaikki nämä tietää.
 
Sitten kun mennään sinne vähän erikoisempaan päähän, jota on kuitenkin ajatellut kaikkien kuuntelevan, niin Caravanin In the land of grey and pink on saanut 4.31 tähteä ja 1933 arvostelua. Aika paljon. Amon Düül II:n Yetillä on 4.10 tähteä ja 545 arvostelua. Olisin odottanut enemmän. PFM:n Per Un Amicolla on yllättävän paljon, 4.4 tähteä ja 1836 arvostelua. Jotenkin kuvittelin, ettei kaikki kuuntelisi sitä. Caicci cuuntelee Camelia, ja on syytäkin. Miragella helvetisti tähtiä ja melkein 3000 myöntää kuunnelleensa sitä, eli on määritellyt kiintymyksensä asteen antamalla haluamansa määrän tähtiä.
 
Sitten kun mennään sinne erikoisempaan päähän, niin tulee muutama, joista voi jo ihan hyvällä varmuudella arvella, ettei kukaan muu niitä kuuntele. Vaikka en kaikkia niitä suostu hyväksymään.
 
Nimittäin Malicornen Almanachilla on 3.86 tähteä ja 45 arviota. Ja oikeasti niiden kakkoslevy on parempi ja sillä on vain 33 arviota. Emmä tajuu. Sehän on ihan perkeleen hyvä levy.
https://www.youtube.com/watch?v=O_mpKZOwd2o
 
Niemenkään ei ole saanut kuin melkein parisataa arviota Enigmaticilleen. Vaikka Metallicakin on coveroinut. Ihme meininkiä.
https://www.youtube.com/watch?v=IpCgdnzNAro
 
Kultivatorilla on alle sata arviota ja 3.84 tähteä. Tätä kantsis kuunnella ja soittaa muillekin. Vaimo nimittäin myönsi, että taisin iskeä hänet aikanaa viinillä, musasoittimella sekä Eskatonin, Kultivatorin ja Magman levyillä. Magman nyt tietää kaikki, koska se on ollut maailman paras bändi jo päälle puoli vuosisataa. Eskaton on melkein maailman paras bändi, joten aika moni tietää senkin. Kultivator on Ruotsin hyvä bändi, eli joidenkin kannattaa kuunnella sitäkin.
https://www.youtube.com/watch?v=-YCc3MyWQis
https://www.youtube.com/watch?v=JrLSOKI4CmA
https://www.youtube.com/watch?v=Fw080hA_Ljk
 
Familyllakin alle pari sataa. Jo on erikoista meininkiä kun ei perkeleen hyvä musa kelepaa.
https://www.youtube.com/watch?v=_s-QxJM9h3g
 
Ja sitten vielä pari semmoista oikeasti ihmeennyttävää.
 
Ensinnä Fraternity. Luulisi, että Bon Scott nyt vähän enemmän repisi suosiota kuin kuusitoista arvostelijaa ja 3.48 tähteä.
https://www.youtube.com/watch?v=hZY2nl2CwLc
 
Ja toisekseen Mad Curry. Nyt näytetään olevan siellä syvässä päässä. Mad Curry on saanut progarchivesissa 3.79 tähteä, ja vain viisitoista henkilöä on myöntänyt kuunnelleensa sitä ja antanut arvionsa. Viisitoista! Vaikka levyhän on aivan perkeleen hyvä, nimittäin.
https://www.youtube.com/watch?v=Tso2wTpOLTE
 
Krautrock on Progarchivesilla kummallisen aliarvostettua, yhtäkään levyä ei muistaakseni löydy 100 parhaan proglevyn joukosta!! Ja Italoprog taas mun mielestä aivan yliarvostettua! Ja juu, Family, kuten myös Procol Harum ovat melkoisen aliarvostettuja!

Mää oon muutaman vuoden diggaillu näitä bändejä:
 
Electric Asturias (Japani)
Se So Neon (Korea)
 
Ihmettelen jos kukaan muu Suomessa on edes kuullu näistä. Levyjäkin on vaikea saada mistään. No Asturiaksen 3 levyä sain tilattua Ranskasta, Museasta. Se So Neonin ekan EP:n sain tilattua eBaysta, mutta jälkimmäistä ei mistään. Netistä oon kuunnellu sitten.
 
Electric Asturias on progarchivesin mukaan neoprogea, menee kyllä mun mielestä enempi symphonisen puolelle... Se So Neonin sanotaan olevan indierockia.

Mortte: Käsittääkseni Lahdesta löytyy the Pirates-seurakin, heille lienee koko tuotanto rakasta! Kyllä mulla se käsitys on, että the Piratesilla on ollut Suomessa vankempi kannatus kuin muualla maailmassa. Itselläni on kolme ekaa hyllyssä, "Fistfull Of Dubloons" jäi jostain syystä jo silloin aikanaankin kuulematta, on tässä ollu mielessä tutustua kuten myös Spencen jälkeisiin levyihin.
 
Kuusamossa soitettin Piratesia nuorina miehinä kolme vuosikymmentä sitten treenikämpillä ja bändiä kuunneltiin kyllä aktiivisesti. Mick Greenin kitarointi ei jäänyt huomiotta ja Dr. Feelgoodin kautta bändi toki löytyi, kun alettiin selvittelemään, mitä kärmeskeittoa Wilko oli nauttinut..tasaisin väliajoin tulee kuunneltua vieläkin.