Yleistä keskustelua musiikista ›

Joukolla on helppo mollata yhtä ihmistä.
 
Ja selkeän epäkohdan ja -johdonmukaisuuden kyllä huomaa aika moni ihminen ja sen varmasti sanookin.

Joukolla on helppo mollata yhtä ihmistä.
 
Mutta Jouko onkin kitaristi, ja tarvitsee sekä straton, lespan että rikun. Ja Joukoa kyrsii suunnattomasti, jos joku kyseenalaistaa hänen perustarpeensa omituisien perustelujen varjolla.

Joukolla on helppo mollata yhtä ihmistä.
 
Mene hakemaan itselles tukijoukkoja Tuiskun foorumeilta.

Mutta se kuka leikkiin alkaa, se leikin kestäköön. Joten jos sun on saatava huomiota, niin voitko mennä muualle provoilemaan? Vai vituttaako, että tässä threadissä on kaikesta huolimatta kitarat saaneet enemmän huomiota kuin sinä? Soitinkamat kun on paljon pyhempi aihe kuin sinun käsityksesi oikeutetusta yleistämisestä.
 
Niin, ja nyt takaisin asiaan; olenko kenties helvetinmoinen materialisti, vai onko täällä muitakin keille on hyvin vaikeaa luopua instrumenteistaan? Olen monesti suunnitellut jonkun kepin myyntiä, mutta se on aina jäänyt jotenkin... pitänyt kunnostaa tai jotain. Tunnistaako kukaan muu vastaavia oireita?
 
Edit: tässähän nimittäin on yksi syy siihen miksi niitä soittimia helposti kertyy. Voisihan sitä käydä töissä ja myydä vanhat kamat ja sitten teettää kaksi kitaraa, jotka riittävät loppuelämän. Mutta olisiko sitä silti tyytyväinen?
 
Mä olen harkinnut rahapulassani djembeni myyntiä, mutta ei vaan pysty. liian hyvä soitin, en saisi ikinä mistään samanlaista tilalle. vaikken kauheasti sitä jaksa paukuttaakaan, ajatus luopumisesta tuntuu mahdottomalta.

Niin, ja nyt takaisin asiaan; olenko kenties helvetinmoinen materialisti, vai onko täällä muitakin keille on hyvin vaikeaa luopua instrumenteistaan? Olen monesti suunnitellut jonkun kepin myyntiä, mutta se on aina jäänyt jotenkin... pitänyt kunnostaa tai jotain. Tunnistaako kukaan muu vastaavia oireita?
 
Edit: tässähän nimittäin on yksi syy siihen miksi niitä soittimia helposti kertyy. Voisihan sitä käydä töissä ja myydä vanhat kamat ja sitten teettää kaksi kitaraa, jotka riittävät loppuelämän. Mutta olisiko sitä silti tyytyväinen?
 
Niin, en tiedä sitten missä määrin se on materialismia, koska monista muista turhista romppeista olisin valmis luopumaan. Soittimeen kehittyy kuitenkin sellainen tietynlainen suhde, ja varsinkin ensimmäinen sähkökitara on sellainen josta en luovu, vaikka nyttemmin on käyttökelpoisempaa tilalla, niin paljon silläkin tultu näpräiltyä että vaikeaa tekee.
 
Olen myös miettinyt, että olisi hauska luopua turhasta roinasta ja lähteä vaan jonkun pienen repun kanssa matkailemaan, kaikesta muusta pystyy helposti kuvittelemaan luopuvansa (tietokone, stereot yms..) mutta kitaroista olisi todella vaikea luopua, joihin cd:eisiin kyllä pätee sama homma.

Niin, en tiedä sitten missä määrin se on materialismia, koska monista muista turhista romppeista olisin valmis luopumaan. Soittimeen kehittyy kuitenkin sellainen tietynlainen suhde, ja varsinkin ensimmäinen sähkökitara on sellainen josta en luovu, vaikka nyttemmin on käyttökelpoisempaa tilalla, niin paljon silläkin tultu näpräiltyä että vaikeaa tekee.
 
Oikeastaan sama homma, tosin ensimmäisestä saamastani sähkiksestä olen todennäköisesti luopumassa. Ensimmäisen akustiseni myyntiäkin harkitsin, mutta en pystynyt. Enkä pysty myymään ensimmäistä omilla rahoilla hankittua sähkistä (enkä haluakaan) enkä toistakaan...

Joukolla on helppo mollata yhtä ihmistä.
 
Voi herran jumala sentään, alappas nyt vielä itkemään. Tuskin tämä "mollaus" on mikään sattuma ja hetken mielijohde. Sun omista ajattelemattomista lausahduksistahan tämä lähti. Onko se noin helvetin vaikea ottaa kritiikkiä vastaan? Varsinkin jos itse ekana heittelee täysin älyttömiä väittämiä. Ehkä se olikin sun mielipide, mutta jotain rajaa yleistämiseen olisi syytä olla.
 
Vastaa kritiikkiin jotenkin muuten kuin kiertelemällä tai itkemällä.

Ei mulla ole mitään tarvetta esitellä farkkujeni merkkiä muille... ehkä yläasteella asia on yleisesti toisin, mutta minäkin olen jo aikuinen nainen. Notta perkele.
 
Mutta silti on niin suuri tarve esitellä joka threadissa miten aikuinen nainen olet jo.

en ymmärrä semmoista kitaroiden keräilyä
 
jos minulla olisi edes yksi kitara niin möisin sen heti pois ja ostaisin n-nen syntikan ;-)

Joukolla on helppo mollata yhtä ihmistä.
 
Mulkvisti saa olla ja provoillakin saa. Niin olen ja teen minäkin. Mutta epäreilu ei mun mielestä saa olla. Ja mulla on semmonen näppituntuma että sä olet nyt mennyt aika reilusti sen rajan yli. Meinaan muisteleppa vaan niitä kommentteja mitä sä olet laukonut Kricelle ja vertaa Kricen juttuja omiisi. Eikö oo vähän kuin peiliin kattoisi. Jos et diggaa näkemästäs, niin mietippä missä se vika on.
 
Sen vielä sanon että esimerkiksi Kricen jutuissa on mun käsittääkseni kumminkin aina ollut pikkasen huumoria mukana. Sun puhees tässä threadissa on sen sijaan mun mielestäni olleet yksinomaan pahantahtoisia ja ilkeitäkin. Ne on kirjotettu semmoseen sävyyn joka nostaa takuuvarmasti ihmisten karvat pystyyn ja vipuaa vitutuskäyrän yhdeksänkymmenen asteen kulmaan. Sitä saa mitä tilaa, kyllä jämpti on saatana niin.

Olen monesti suunnitellut jonkun kepin myyntiä, mutta se on aina jäänyt jotenkin... pitänyt kunnostaa tai jotain. Tunnistaako kukaan muu vastaavia oireita?
 
Tell me about it! Myin joskus 12-kieliseni pois, kaduttaanhan se alkoi. Parin vuoden päästä ostin ihan saman kitaran takaisin.

Täältä löytyi ihan tyhmää kirjottelua välillä, mutta niitä vain kasantuu vanhojen päälle koska vanhoja ei viitsi myydä. Ja ihan tarpeen/halun mukaan niitä ostelee jos joskus sattuisi vaikka rahaa olemaan tai vaikkapa taka-ajatuksissa vain sijoitus mielessä.

Olen sanaton. Enpä siis sano muuta kuin tällaisen off-topic-asian eli Jani, Kapkaupungissa ei ole hökkelikyliä ;)

Mä oon materialisti. Oon innoissani kaikesta kamasta ihan itteni takia.

Kitarat ovat kauniita ja niitä on hauska soittaa. Niitä ei voi koskaan olla liikaa.
 
Enkä sanoisi kitaroiden ostoa "rahojen käyttämiseksi/tuhlaamiseksi" , koska jotkut kitarat ovat sijoituksia. Ostakaa niitä.
 
Siinä olet oikeassa, että välillä menee överiksi: kaikille ei yleensä riitä rakkaus ja väistämättä jotkut kitarat jäävät pölyttymään. Tähänkin löytyy ratkaisu: myyntiin ja vaikka uusi kitara matkalla mukaan.

Olin joulun alla joulukonserttikiertueella, jossa bändin kitaristilla oli joka keikalla viisi kitaraa käytössä, eikä niitä todellakaan ollut yhtään liikaa. Sovituksista tuli tosi monipuolisia ja vaihtelevia, kun soundi ja soittotyyli ei ollut sama biisistä toiseen. En ole mikään kitaraekspertti, mutta minusta se toimi todella hienosti. Kitaristi on kuulemma Suomen parhaita lajissaan, ja hänellä niitä soittimia on varmasti vielä olemassa monta muutakin noiden viiden lisäksi. Jos kyseessä on siis pääasiassa egobuustaus ja naisten tavoittelu, niin aika mukavan ammattitaidon ja elannon mies on itselleen siinä sivussa hankkinut.

Mä tajuan kyllä mitä Tupuna meinasi aikaisemmilla kommenteillaan. Jotkut ihmiset määrittävät oman arvonsa, ja selvittävät ikäänkuin oman paikkansa jossain kuvittelemassaan nokkimisjärjestyksessä, erilaisilla statussymboleilla. Mutta kaikki eivät kuitenkaan tee näin - eivät edes kaikki miehet :-)
 
Mun näkemykseni mukaan soittimet eivät olisikaan kovin hyvä statussymboli; useimmat ulkopuolisethan eivät niistä edes tajua juuri mitään. Kyllä ne on ne autot ja kämpät, joilla ne kilpailevat, jotka kilpailevat. Soittimet ovat tuossa mittakaavassa halpaa tavaraa, eivätkä siis edes kovin kaksinen rahallisen vertailun väline (tai, nyt pitää kyllä laskea tästä pois arvokkaimmat klasarisoittimet).
 
Jos nyt välttämättä haluaa hakea jotain nimenomaan miehille tyypillistä tässä, niin erilaisten teknisten vermeiden ja laitekokonaisuuksien säätäminen ja roplaaminen lukeutuu kyllä monen äijän ajanviettotapoihin: tätähän se on niin jenkkiautoharrastajalla kuin soittimien kanssa peuhaavillakin. Mutta eihän tuossa mitään pahaa ole - kuka nyt tykkää mistäkin, ja esim. monet epäterveelliset tavat ovat paljon tyhmempi rahankäyttökohde.
 
Mun kuusi kitaraani ovat mulla siksi, että tarvitsen niitä eri käyttötarkoituksiin - se on oikeasti noin yksinkertaista. Tosin niistä yksi on ollut aika vähällä käytöllä viimeiset vuoden-pari, kun mulla ei vaan oo ollut just näinä aikoina tarvetta just sellaiselle äänelle. Enkä mä ole viitsinyt vanhaa kaveria kuitenkaan raaskinut myydä poiskaan, kun kuitenkin ollaan yhdessä menty melkein kahdeksantoista vuotta. Ja mitä mä ostaisin tilalle saamillani rahoilla - uuden kitaranko... ;-)

En nyt varmaan ole kovin true-muusikko, kun en ymmärrä tällaista tosirokkarin itsestäänselvyyttä, mutta miksi monet ihmiset omistavat useita kitaroita. Tuli mieleeni vain kun tuolla Musiikkiin liittymättömät aiheet -palstalla joku esitteli huoneestaan kuvaa, jossa näkyi kai kuusi kitaraa.
 
Eli mihin ihminen tarvii viisi sähkökitaraa? Sen kyllä ymmärrän, että on akustinen, sähköakustinen ja sitten vaikka sellainen jazz-tyylinen sähkis ja joku hevikeppi, mutta mikä on oma syysi sille, että omistat monta suhteellisen samantyylistä kitaraa? Onko muitakin syitä kuin länsimaiden yltäkylläiset kuluttajatottumukset ja egonkasvatus, ylimääräinen raha ja respektinkaipuu?
 
Jos itselläni olisi varaa viiteen kitaraan, ostaisin korkeintaan kaksi ja ostaisin useammin oikeaa ruokaa euroshopperin tuotteiden sijaan. Tai antaisin vaikka pikkuisen hyväntekeväisyyteen.
 
Keikkakitaroita mielellään kaksi samanlaista kutakin,kun se kieli kuiteskin paukahtaa kesken setin ...........

Tää on ihan kummallinen threadi 8|
 
Mä päätin vihdoinkin pari kuunkiertoa sitten vähän karsia. Möin kaksi kitaranritsaa ja yhden Epin viola-basson (se vähän kirpasi). Jätin yhden sähkiksen ja kaks akustista (nojaa yks tele on mulla lainassa). Nyt tekis mieli Nord Leadia, mut ei oo rahaa. On vaan yamahan dx7. Ja on mulla yamahan sähkörummutkin. Ja mandoliini ja haitari. Ne ei oo yamahaa.
 
Saanks mä nyt pilhardia?
 
(itseasiassa saan, mutta se varmaan johtaa juurensa ennemminkin kiinteästä parisuhteesta kuin soittimista, tai en tiiä)

ja esim. monet epäterveelliset tavat ovat paljon tyhmempi rahankäyttökohde.
 
Jaa, milläs perusteella? Tai olisko jotain esimerkkejä?