Yleistä keskustelua musiikista ›

Musta tuntuu, että sä Jani otat nyt vähän turhan raskaasti tämän koko episodin.
 
Jani on sorrettujen puolustaja.. Eräänlainen aikamme Robin Hood.
 
Tässä asiassa pitää kuitenkin muistaa että nää teki tän tribuutin alunperin diggailun kautta ja kunnianosoituksena säveltäjälle. Kumma reaktio mielestäni. Tiedän kyllä henkilökohtaisesti, miten tarkka Lasse on biisiensä arreista, mutta silti.
Ainakin on herättänyt keskustelua ja keikka täynnä ja levy myy.

Voi olla.
 
Mutta eikös tämän musahomman nimi aika pitkälti myös ole ideoiden kierrättäminen ja uusien tulkintojen(kin) tekeminen?
 
Juu, onhan se tietenkin. Ja on sitä ittekkin tullut tehtyä jos jonkinlaisia covereita...
 
Musta tuntuu, että sä Jani otat nyt vähän turhan raskaasti tämän koko episodin.
 
No en mä tiedä otanko mä tätä niin kovin raskaasti, yöuniani en ainakaan oo varsinaisesti menettänyt murehtiessani sorrettua Lasse-parkaa. Kyllähän vikaa on hänessäkin, jos ei kerran oo viittinyt edes kuunnella niitä raakamiksauksia. Mutta ihmetyttää ja harmittaakin toi "ottais rahat ja lakkais marisemasta" -asenne... Ihan kuin raha olis sitä tärkeintä mitä taiteen tekemisestä voi saada. Mutta kai se sitten joillekin on. Tai varmaan aika monillekin. Ja sitten vielä vittuillaan, että "ei tälle nyt enää mitään voi..."
 
Niin, ja se vielä, kun tosiaan jengi joka tohon ns. tribuuttiin osallistuu, on ihan sitä samaa kun siinä Göstan muistoraiskauksessa. Kun se jo oli mitä oli, niin ei tääkään voi olla kovin hyvä juttu.
 
Vielä vois lainata Göstaa ja sanoa että "en ainakaan aikonut olla mikään Robin Hood". ;)

Ainakin tribuuttilevyltä radiosta kuulemani versiot ovat olleet sellaista tuubaa, että siltä osin kyllä ymmärrän Mårtenssonin tuskan. Ja se levyn nimi...mukahauskaa ja nokkelaa. Sitäpaitsi kiukuttelu kuuluu oikean taiteilijan luontoon.

Mutta ihmetyttää ja harmittaakin toi "ottais rahat ja lakkais marisemasta" -asenne... Ihan kuin raha olis sitä tärkeintä mitä taiteen tekemisestä voi saada.
 
Lassen omasta suusta: "Raha on kyllä osatekijä. Olen vihainen ja pettynyt, en saa nyt penniäkään. Saan sitten joitain jako-osuuksia myöhemmin. He ovat tehneet kaikkea kysymättä minulta mitään."
 
Epäselväksi jää, että mitä kaikkea Lasse oikein kuvittelee saavansa? Kuun taivaalta?
 
Niin, ja se vielä, kun tosiaan jengi joka tohon ns. tribuuttiin osallistuu, on ihan sitä samaa kun siinä Göstan muistoraiskauksessa. Kun se jo oli mitä oli, niin ei tääkään voi olla kovin hyvä juttu.
 
Laskin, että samaa kaartia on mukana neljä, eli Hanhiniemi, Putro, Leinonen ja Jukka Poika. Korjatkaa jos erehdyin. Ja jos Sundqvist onkin teikäläiselle pyhä asia, niin pilasiko juosten kustuun tapahtumaan osallistuminen tosiaan koko porukan maineen kategorisesti ja kertaheitolla?

Mutta ihmetyttää ja harmittaakin toi "ottais rahat ja lakkais marisemasta" -asenne... Ihan kuin raha olis sitä tärkeintä mitä taiteen tekemisestä voi saada. Mutta kai se sitten joillekin on. Tai varmaan aika monillekin. Ja sitten vielä vittuillaan, että "ei tälle nyt enää mitään voi..."
 
Mä oon samaa mieltä tästä. En mä sano että Lassen reaktiot olis olleet ihan kohtuullisia tai jälkiseurauksista puhuminen järkevää, mut ymmärrän silti että mieli on voinut pahoittua lopputuloksen valjettua.
 
...nii ja kyl noi oleelliset sovitukset sekä soitto- ja laulusuoritukset on tossa raakamiksausvaiheessa jo tehty

Laskin, että samaa kaartia on mukana neljä, eli Hanhiniemi, Putro, Leinonen ja Jukka Poika. Korjatkaa jos erehdyin. Ja jos Sundqvist onkin teikäläiselle pyhä asia, niin pilasiko juosten kustuun tapahtumaan osallistuminen tosiaan koko porukan maineen kategorisesti ja kertaheitolla?
 
Jukka Hakoköngäs oli Malja Göstalle -hommassakin kipparina ja pääasiallisena sovittajana. Janna (Maaritin tytär) Hurmerinta oli myös kyseisessä proggiksessa taustalaulaja ja ilmeisesti paikkasi Anna Erikssonia myös solistina joillakin keikoilla.

Laskin, että samaa kaartia on mukana neljä, eli Hanhiniemi, Putro, Leinonen ja Jukka Poika. Korjatkaa jos erehdyin. Ja jos Sundqvist onkin teikäläiselle pyhä asia, niin pilasiko juosten kustuun tapahtumaan osallistuminen tosiaan koko porukan maineen kategorisesti ja kertaheitolla?
 
Minkä maineen? En mä oo koskaan arvostanu ketään noista, paitsi Leinosta.

Tänään oli Huvudstadsbladetissa Paleface & Tommy Lindgren-haastattelu. Oli mielenkiintoista kuulla heidän mietteitään koko tapahtumasta. "Tämä on massiivinen projekti, eikä kukaan olisi tässä mukana, ellei tämä olisi tehty vakavuudella", sanoi Lindgren.
 
Lauseen vilpittömyyttä tuskin kukaan epäileekään, mutta sen mielenkiintoisin kohta on ehkä sittenkin sen alku. Kyseessä tosiaankin on aika massiivinen projekti.
 
Tuli vain mieleen, että ehkä siinä suurin syy siihen, miksi LM on niin harmissaan. Meinaan, eihän se aikaisemmin ole valittanut tribuutti-illoistaan, ja aina välillä tulee muunkinlaisia LM-tapahtumia. Eikös hiljattain KOM-teatterin kahvilassakin ollut joku LM-sävellyksiin perustuva ilta?
 
Mutta tässä ollaan tekemisissä aivan eri suuruusluokan tapahtuman kanssa. Kysessä on H:gin Juhlaviikot, tapahtuma, joka saa osakseen paljon julkisuutta. Eikä tässäkään vielä mitään.
 
Mutta sitten tuli tämä levy. Kun suuri levy-yhtiö julkaisee levyn, jossa suositut artistit esittävät suositun lauluntekijän biisejä, se on TAPAUS. Ja kun yhtäkkiä markkinoilla ja Top Tenissä on levy, jota myydään nimellä Kaikki paitsi Mårtenson on turhaa, ja kannessa on Mårtenson, ja ne on enimmäkseen sen Mårtensonin biisejä, ja ne on sen Mårtensonin mielestä surkeita versioita, niin kyllä sitä Mårtensonia varmaan pännii.
 
Luulisin, ettei M ollut lainkaan ollut varautunut tähän tilanteeseen, koska hän ei todennäköisesti tiennyt, että kyseessä tosiaankin on näin "massivinen projekti".
 
Tästä seuraa tietysti taas kysymys siitä, että mikä on ollut yhteydenpito hänen ja tuottajien välillä.
 
Sillä jos kyseessä on tämän mittaluokan projekti, niin luulisi sitä nyt käytävän aktiivista vuoropuhelua kaikkien osapuolten kanssa koko ajan.
 
Tai ehkä tuottajat ovat kelanneet, että "kuka nyt EI haluaisi tribuuttilevyä?"
 
Oli hänelle sitten tarjottu niitä raakamiksauksia tai ei, niin vaikuttaisi siltä, että ainakaan häntä ei oltu pidetty ajan tasalla sen suhteen, että miten massiivinen projekti kyseessä loppujen lopuksi olikaan. (Hän on tosin tahattomasti tainnut tehdä siitä vieläkin massiivisemman...)
 
"Det är ett massivt projekt, ingen skulle ha kommit med om det varit oseriöst, säger Lindgren"

Onpas Lasse taas suosittu!

Mutta mitäköhän Lou Reed sanoisi?

Tänään oli Huvudstadsbladetissa Paleface & Tommy Lindgren-haastattelu. Oli mielenkiintoista kuulla heidän mietteitään koko tapahtumasta.
 
Jazzz'ilta hieno kirjoitus.
 
Mieleeni tuli sellainenkin ajatus, että entäs jos Lasse Mårtensonilla on itsellään vaikeus saada sopivia keikkoja; siis lähinnä matineakeikkoja? Jos harmin aiheuttaa se, ettei itse saa olla siellä lavalla, eikä toisaalta ohjelmassa mitenkään korosteta Mårtensonin vakavaa puolta, vakavana säveltäjänä.
 
Ei saa pitää kivaa, eikä puhuta oikeassa valossa, kyllähän se harmittaa, jos ja kun näin isosta tapahtumasta levyineen kaikkineen toivoisi itse tietenkin tasapuolista koko uran retrospektiiviä eikä vain sen palkkalaulajanduunin esittelyä.
 
Kai joku nyt edes soittaa sen Myrskyluodon Maijan?
;-)

Mua snadisti ihmetyttää se, että jos kerran haluttiin ikäänkuin vaan tallentaa noi konsertissa kuullut viisut niin miksei äänitetty konserttia ja tehty live-levyä välispiikkeineen kaikkineen?
 
Pakko vähän kehua, sillä itellä on varsin päinvastainen kokemus aiheesta. Erään Mårtensson-tapahtuman oman vedon jälkeen Lasse kävi vuolaasti kehumassa esitystä ja ehdotti jopa yhteiskeikkoja : ) Snadisti kyllä jännitti vetää kun herra istui daameinen siinä eturivissä...

Samaa mieltä taas kerran edellisen kanssa, että Jazzilta tosi hieno kirjoitus. Mä olen ollut mukana muutamassa tribuutissa aikoinani ja kun muutenkin uskallan tehdä valistuneita arvauksia niin listaan muutaman pointin, miksi tämän ei pitänyt tulla kenellekään yllätyksenä
 
(1) Mårtenson itse häpeää iskelmämenneisyyttään. Tän pitäisi kaikkien tietää jossei muuten, niin viime syksynä FST:ltä tulleesta häntä ja Carolaa käsitelleestä dokkarista, missä hän avoimesti kertoo jutusta ja missä on myös kotifilmipätkiä keikan jälkeisistä fiiliksistä.
 
Suurin häpeäpilkku on varmaan tuo Lou Reed -juttu josta nyt kumminkin on tullut veturi. En yhtään ihmettele, että kaveri ei halua tulla muistetuksi asioista, mitä hän häpeää.
 
Tosiasia voi tietysti sitten olla, että taidehistoria muistaa hänet nimenomaan näistä ansioista, mutta se on toinen juttu. Ei hänellä itsellään ole edellytyksiä sitä ymmärtää.
 
(2) Mårtenson on kliinisesti vapaa kaikesta huumorintajusta. Ei hän osaa nauraa omalle menneisyydelleen eikä ottaa siitä iloa irti niinkuin esimerkiksi Arska Raninen, joka pari vuotta sitten soitti Rytmissä (Toinen linja, ettekste tajuu) hillittömän vedon Bertalla Rytmin urkuviikoilla. Raninenkin pelkäsi ja hänenkin suhteensa oli kova ylipuhuminen, että hän ylipäätänsä suostui "pelleksi", mutta kun hän näki, miten homma menee, veti hän perkele reilusi kaksi tuntia.
 
Mårtenson ei kykene tämmöiseen.
 
Sittenkin onnistuneessakin vedossa saattaa mennä pieleen. Muistan, kuinka mulla meni muutamaksi vuodeksi puhevälit yhden artistin kanssa, koska hän oli mukana tribuuttilevyllä ja ko. biisiä ruvettiin vaatimaan hänen mielestään liikaa keikoilla.
 
(3) Diggailu on campia. Kyllä se varmaan aitoa on, niinkuin nyt hipstereiden diggailu voi olla, mutta tosiasia on, että Mårtensonia on kuunneltu campina neljäkymmentä vuotta. On aivan saletti juttu, että uutinen on ehtinyt hänenkin korviinsa ja en siis ihmettele yhtään, että hän ei diggaa siitä, että joku onneton Tommy Lindgren vouhottaa, kuinka hän on on Lassen oppilas.
 
Tää puolestaan on juttu, joka olisi varmaan voitu selvittää puhumalla pitkään kasvokkain. Mulla on takavuosilta kokemuksia vanhoista iskelmäartisteista, jotka ovat kokeneet jääneensä sivuraiteille, kokevat, että heidät muistetaan vääristä asioista ja suhtautuvat heidän silmissään nuoren jampan lähentelyyn TODELLA epäluuloisesti. Ei siinä puhelinkeskustelut auta vaan suora, kasvokkain tapahtuva kärsivällinen kommunikointi, missä on paras olla joku aito pointtikin messissä.
 
Joku Paula Koivuniemi on tarpeeksi vahva ottaakseen haltuun myös campdiggailun, mutta ei Mårtenson. Enkä mä tiedä, kuinka paljon itseasiassa tollainen sattuu Koivuniemeenkin.
 
(4) Mårtensonilta on kysytty ennenkin. Vastaus on aina ollut "ei". Tiedän yhden projektin, mihin tuli soittamaan vierailupohjalta vanhoja 70-80 -vuotiaita oikeita maailmantähtiä ja klassikoiden säveltäjiä. Kun Mårtensonia kysyttiin Myrskyluodon Maijaan, oli vastaus "Niin, XXXX on XXXX. Minä olen Lasse Mårtenson, säveltäjä."
 
Nyt kun täällä on keskustelu mennyt rahaan, niinkuin jostain syystä nykypäivän teineillä aina, niin mistä muusta enää voisi puhua? Jos on ilmiselvää, että ainoastaan raha puhuu, niin mistä enää voisi puhua? Levy on listalla ja konsertti loppuunmyyty. Ei enää ole mahdollista puhua taiteellisista arvoista.
 
Mutta siis, tää meni nyt vähän pitkäksi, mutta halusin vain sanoa, että ammattinsa osaava tuottaja olisi tiennyt koko jutun jo etukäteen. Jos ei muuten, niin olisi soittanut mulle. Tosin, jos olisin ollut järjissäni, olisin pyytänyt konsultaatiosta kohtuutonta palkkiota, mutta silti.
 
Myöskään kaikella tällä en halua mitenkään puolustella Mårtensonia: musta kaveri on aika mitätön tapaus, mutta haluan sanoa, että hän on ihminen. Ihmistä pitää kunnioittaa eikä leikkiä kunnioitusta. Eihän koko proggikseen (paitsi ehkä joihinkin sovituksiin?) olisi tarvinnut kysyä mitään lupaa ja silloin asia olisi ollut aivan eri.
 
PS EDIT: Mikael ehti positiivisine kokemuksineen väliin, mikä musta vain todistaa sitä, että tässä proggiksessa on ollut kommunikointi tosi huonoa.

Plussaa Sormuselle.

Kyllähän se melko juosten kustu platta on. En ihmettele, että Tommy Lindgrenillä on seliteltävää, siinä määrin noloa hihittelyä hassun artistin hassusta biisistä häneltä ja Palefacelta on narulle tarttunut. Onneksi Jukka Poika esimerkiksi pääsee aiheeseen syvällisemmin käsiksi. Viimeisenä soiva gospel on myös todella onnistunut - ja rikkoo turhan moneen kertaan pureksitun Hammond-groove -konseptin maukkaasti. Tehiksen Otto on levelillä myös. Mårtensonin purkaus on mielestäni tätä taustaa vasten peilattuna melko helposti ymmärrettävissä.

Mutta siis, tää meni nyt vähän pitkäksi, mutta halusin vain sanoa, että ammattinsa osaava tuottaja olisi tiennyt koko jutun jo etukäteen.
 
Näin mäkin luulen ja epäilen myös edelleen kommunikaation olleen riittämätöntä.
 
Kuuleman mukaan Veeti hoiti sitten Huvilateltassa(kin) homman "tyylillä" himaan...
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … yi+kalastajahousuissa/1135221117890
 
"Myrskyluodon Maijan esitti Veeti, joka ilmaantui lavalle kalastajahousut päällä, yläruumis paljaana. Levyllä Veetin versio toimii, mutta näin tarjoiltuna siitä tuli konsertissa outo. Veeti päätti sekavan esityksensä käsittääkseni jonkun aikido-mestarin opettavaisiin sanoihin: käyttäkää niin paljon aikaa kehittääksenne itseänne, ettei jää aikaa arvostella muita."
 
Paikalla olleen ystäväni mukaan Veeti ei näyttänyt ihan pelkästään kansalaisluottamusta nauttineelta.

Aihe alkaa jo vanheta, mutta nostetaan nyt silti debattiin.
 
Olen nyt kuunnellut tribuuttilevyn pariin kertaan läpi ja olen Lasse Mårtensonin kanssa täysin samaa mieltä. Versiot ovat suurimmaksi osaksi aivan kammottavia ja muutamasta paistaa läpi jopa jonkinmoinen ivallisuus. Ihmetyttää todella, että näin hyvä idea on menty munaamaan näin perusteellisesti.
 
Jos tällainen levy olisi onnistunut asiassaan niin siitähän nousisi väkisinkin muutama radiohitti. Onko kukaan kuullut yhtäkään albumin raitaa miltään radiokanavalta kertaakaan?